Miehen äidin tarve neuvoa!

[diipadaa]

Mikä siinä on, että aina pitää neuvoa, neuvoa ja neuvoa. Mies on pari kertaa huomautellut äidilleen asiasta, mutta vaikutusta tällä ei ole ollut. Hän vain vetoaa siihen, että ei hän mitään sillä tarkoita. Ei hän tahallaan ja puhuuhan hän niin muillekkin. Hän pitää meitä hyvinä vanhempina(sanoi miehelle, kun mies kysyi pitääkö minua jotenkin huonona äitinä). Että me vaan loukkaannutaan turhaa hänen kommenteistaan.

Anoppi jakelee koko ajan neuvoja vaipanvaihdosta, nukuttamisesta jne (ja lapsi on siis jo reilu vuoden vanha). Ajattelin, että vauvan hiukan kasvaessa into hiukan laantuu, mutta ei. Tuntui, että nyt asiaan oli jo puututtava. En koe itseäni huonoksi äidiksi kommenttien takia, mutta loukkaa kun koko ajan pitää kommentoida.

Ennen oltiin hyviäkin kavereita, mutta lapsen synnyttyä on sukset menneet ihan ristiin. Hän on mieheltä kysellyt kännipäissään, että mikä mun on kun mä ihan inhoon häntä. Mies sanoi silloin äidillensä, ja on ennenkin sanonut selväpäiselle, että minulta kannattais pyytää anteeksi sanomisiaan. Mutta rouvaa ei ilmeisesti kiinnosta (on siis sanonut muutakin kuin vain jaellut neuvojansa).

Minkä takia anoppi jatkaa vaan neuvomista sanomisista ? Eikö hän itse tajua miten kohtelee muita?

Halusin vain purkaa....

 

[diipadaa]

Tuli taas toi hymiö väärään paikkaan

 

[triplamama]

sulla on kyllä ihana mies, ku välittää eikä ole äitinsä puolella, jos vaimoa harmittaa. puhut suoraan ja sanot, että jos meininki ei muutu, niin mummo saa olla etämummona. eiköhän usko.

 

[Meillä taas]

...äitini oli niin tietävää esikoisen vatsaongelmien ym kanssa, että pitää saada röyhtäseen (yritettiinhän sitä, mut ku ei niin vaan tullut). Loppui neuvot kommentilla "eihän hän oikeastaan mitään tiedä lastenhoidosta, kun te olette olleet niin helppoja", kun annoin pojan hänelle ja sanoin, että oleppas hyvä ja näytä. Yritti sitten varmaan 30min saada pojan röyhtäseen...ei onnistunu. Ehkä sullaki pitää antaa anopin näyttää nämä hyvät neuvot käytännössä...?

 

[Kaalikääryle]

Mun äiti on siinä mielessä samanlainen, että sen mielestä olen liian tiukka 3-vuotiaalle tyttärelleni. Isoäiti kauhistelee toisinaan, kun lapsi joutuu nurkkakeikalle lyömisen tms. takia. Tai jos joskus korotan ääntä lapselle.

Kyllä mummi on ajan mittaan huomannu, että tyttö ei ole luonteeltaan ihan samanlainen kuin mä lapsena (olin aika kiltti, arkakin, uskoin helposti kun toruttiin), vaan enemmän perinyt temperamenttinsa isänsä puolelta.

 

[Hilkka]

Luin juuri kirjan perhepsykologiasta opiskelujeni vuoksi. Yllätyin itse miten siinä korostettiin sitä, että kun lapsi syntyy, se järisyttää perhettä ja sen välisiä sosiaalisia suhteita ja rooleja. Se ei järisytä vaan vauvan perhettä vaan myös tuoreita isovanhempia. He ovat siirtyneet uuteen elämänvaiheeseen, tavallaan vanhuuteen ja se ei aina ole helppoa. Ilmeisesti anoppisi on äiti-ihminen, eikä osaa siirtyä isovanhemman rooliin vaan vauvan tulo vain provosoi häntä olemaan äiti mitä hänen ei enää kuuluisi olla. Aika varmasti auttaa häntä sopeutumaan isovanhemman rooliin eli olemaan kakkosena vauvalle äidin jälkeen. En usko että tällä on mitään tekemistä sinun haukkumisesi kanssa. Sinulta vaaditaan nyt suunnatonta kypsyyttä ja hyväksyntää kestää anoppiasi tässä vaiheessa mikä sinullekin on uusi vauvantulon takia. Anopin pitäisi nyt hyväksyä mummonroolinsa ja se että hänen poikansa ja sinä olette nyt vastuullisia aikuisia.

Jaksamista, tiedän tunteen oman anoppini kohdalta.

 

[Hilkka]

Korjaan vielä.. siis en usko, että asialla on mitään tekemistä sen kanssa, että anoppisi ei pidä sinusta. Anoppi varmaan pitää sinusta, mutta hänellä on vain vaikeuksia oppia ja hyväksyä uusi rooli elämässään.

 

[Nipsu]

sama täällä....odotan vielä tätä lasta,mutta neuvoja satelee jo nyt parisuhteesta imetykseen...sitten kun vauva on syntyny niin varmaan neuvoo joka asiassa....oma äitinikin on jo vähän huvittunu tästä mun anopista...... joitain neuvoja voisin ottaa vatsaan mutta jo meijän seksiasiassa ois hyvä pitää rajaa....en halua et anoppi niistä tietää!!!!!!!!!!

 

[Hilkka]

Mun äiti on siinä mielessä samanlainen, että sen mielestä olen liian tiukka 3-vuotiaalle tyttärelleni. Isoäiti kauhistelee toisinaan, kun lapsi joutuu nurkkakeikalle lyömisen tms. takia. Tai jos joskus korotan ääntä lapselle.

Kyllä mummi on ajan mittaan huomannu, että tyttö ei ole luonteeltaan ihan samanlainen kuin mä lapsena (olin aika kiltti, arkakin, uskoin helposti kun toruttiin), vaan enemmän perinyt temperamenttinsa isänsä puolelta.

Tähän vielä kommenttia, että hyvä kun luotat vaan itseesi ja kasvatustyyliisi. Olet varmasti oman lapsesi asiantuntija. Joskus on vaikeaa kun oma äiti kyseenalaistaa omat kasvatustyylit ja oman elämäntavan, mutta vanhemmat voivat oppia lapselta läpi elämän. Elämä on jatkuvaa kasvua!

 

[lällällää]

Mun äiti on siinä mielessä samanlainen, että sen mielestä olen liian tiukka 3-vuotiaalle tyttärelleni. Isoäiti kauhistelee toisinaan, kun lapsi joutuu nurkkakeikalle lyömisen tms. takia. Tai jos joskus korotan ääntä lapselle.

Kyllä mummi on ajan mittaan huomannu, että tyttö ei ole luonteeltaan ihan samanlainen kuin mä lapsena (olin aika kiltti, arkakin, uskoin helposti kun toruttiin), vaan enemmän perinyt temperamenttinsa isänsä puolelta.

Sama meillä ollut tuon esikoisen kanssa mutta kuinka ollakkaan hää on huomannu että parempi pitää hippa kuria kun antaa elää kuin elo pellossa

Karvaasti mummo raasu sen kokenu kun huomas ettei muksu usko häntä ollenkaan ... karmeeta nauraa mutta siitäpähän sai ja nyt ite karjuu kurkku punasena ja ihmettelee miks ei tehoa *megareps*

 

[naperoko]

joo, sama tilanne täällä. kun muksu synty (kohta vuos sitten ) alkoi anopin jatkuva neuvominen...miten asiat täytyy tehdä...hän on sanonut ettei hän tarkoita pahaa, mutta ei ymmärrä sitä että koko suvun edessä kovaan ääneen kailottaminen miten minä (ei mies ) tekee lapsen kanssa ja miten vauva voi nyt niin ja näin... *hakkaa päätä seinään*
ensinnäkin...vauvallamme oli koliikki ja kyllä anoppi "tiesi" kaiken miten hänen kanssaan täytyy toimia, tuli ottamaan vauvan mun sylistä kun yrittelin rauhoitella häntä ja alkoi hirveää kyytiä heiluttelemaan...no joskus rauhoittu, mutta yleensä ei ja jos muksu ei rauhoittunut niin sysäs hänet takas mun syliin ja sanoi että sillä on ihan selvästi nälkä! millo sinä oot syöttänyt häntä...-no tuossa 10 misaa sitten...joo-o
on niin miljoona juttua minkä takia oon itkeny ja tuskaillu sen mummelin kanssa että ei toista...

 

[Nipsu]

no meillä anoppi voelä soittelee mulle jatkuvasti....mä oon sanonu mun äitille et sen pitäs nyt ruveta sit pommittaa mun ukkoa niin tietäs miltä tuntuu ku anoppi on kimpussa.Meijän vauva syntyy pian ja oon jo ihan väsyny ajatukseen et mitä se anoppi sit keksii.

 

[Hilkka]

joo, sama tilanne täällä. kun muksu synty (kohta vuos sitten ) alkoi anopin jatkuva neuvominen...miten asiat täytyy tehdä...hän on sanonut ettei hän tarkoita pahaa, mutta ei ymmärrä sitä että koko suvun edessä kovaan ääneen kailottaminen miten minä (ei mies ) tekee lapsen kanssa ja miten vauva voi nyt niin ja näin... *hakkaa päätä seinään*
ensinnäkin...vauvallamme oli koliikki ja kyllä anoppi "tiesi" kaiken miten hänen kanssaan täytyy toimia, tuli ottamaan vauvan mun sylistä kun yrittelin rauhoitella häntä ja alkoi hirveää kyytiä heiluttelemaan...no joskus rauhoittu, mutta yleensä ei ja jos muksu ei rauhoittunut niin sysäs hänet takas mun syliin ja sanoi että sillä on ihan selvästi nälkä! millo sinä oot syöttänyt häntä...-no tuossa 10 misaa sitten...joo-o
on niin miljoona juttua minkä takia oon itkeny ja tuskaillu sen mummelin kanssa että ei toista...

Tää on kyllä jo suoranaista vauvan äidin alistamista. Voipi olla vaarallista, koska jos olisi herkästä äidistä kysymys, voisi äidin itseluottamus vauvanhoidosta heiketä ja se voisi vaarantaa äiti-lapsi-suhteen. Mikä ihmisiä vaivaa? Eikö ne vaan tajua vai onko tahallinen tarkoitus loukata. Todellista pahuutta!

 

[Viblsp]

sulla on kyllä ihana mies, ku välittää eikä ole äitinsä puolella, jos vaimoa harmittaa. puhut suoraan ja sanot, että jos meininki ei muutu, niin mummo saa olla etämummona. eiköhän usko.

Näin. Ärähdä kunnolla jos ei muuten usko.

 

[juuei]

Hilkka puhuu asiaa.

Parasta on, että miehesi on sun "puolella". Voi olla, että et voi muuta kuin kasvattaa putken korviesi väliin, että anopin puheet menee saman tien toiselta puolelta ohi.

nim. en ole enää 15 vuoteen välittänyt äitini sanomisista

 

[mie]

Siskoni on samanlainen. Aina joka asiassa neuvomassa. Ei hän itsekkään sitä huomaa. Helpoin on vain antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja toki aina välillä tulee ihan asiaakin.

 

[Kaalikääryle]

Mun äiti on siinä mielessä samanlainen, että sen mielestä olen liian tiukka 3-vuotiaalle tyttärelleni. Isoäiti kauhistelee toisinaan, kun lapsi joutuu nurkkakeikalle lyömisen tms. takia. Tai jos joskus korotan ääntä lapselle.

Kyllä mummi on ajan mittaan huomannu, että tyttö ei ole luonteeltaan ihan samanlainen kuin mä lapsena (olin aika kiltti, arkakin, uskoin helposti kun toruttiin), vaan enemmän perinyt temperamenttinsa isänsä puolelta.

Tähän vielä kommenttia, että hyvä kun luotat vaan itseesi ja kasvatustyyliisi. Olet varmasti oman lapsesi asiantuntija. Joskus on vaikeaa kun oma äiti kyseenalaistaa omat kasvatustyylit ja oman elämäntavan, mutta vanhemmat voivat oppia lapselta läpi elämän. Elämä on jatkuvaa kasvua!

Juu, kyllä se on vaan kuunneltava omaa tuntumaa siitä, millaista vanhempaa lapsi tarvitsee. Olen mielelläni rento ja hilpeä äiti, mutta tarvittaessa ääni kellossa muuttuu. Meillä ei 3-vuotias määrää eikä tule määräämään koko perheen elämää, vaikka yritystä siihen suuntaan onkin. Tyttö on ihana, mutta varsin voimakastahtoinen.

 

[Kaalikääryle]

Sama meillä ollut tuon esikoisen kanssa mutta kuinka ollakkaan hää on huomannu että parempi pitää hippa kuria kun antaa elää kuin elo pellossa

Karvaasti mummo raasu sen kokenu kun huomas ettei muksu usko häntä ollenkaan ... karmeeta nauraa mutta siitäpähän sai ja nyt ite karjuu kurkku punasena ja ihmettelee miks ei tehoa *megareps*

Kyllä meidänkin mutsi on joskus vierestä seurattuaan todennut, että "Et sä kyllä tollasta tehnyt pienenä".

Nimenomaan... Joten ei samanlainen kasvatustyylikään toimi aran ja kiltin ja toisaalta voimakastahtoisen ja vilkkaan lapsen kanssa.

 

[Prkl]

jumalauta jos joku veisi MUN lapsen MUN sylistä niin vetelisin varmasti turpaan mennen tullen, olis sitten kysymys kenestä vaan! Nimim. tässä odotellaan miehen äidin ensitapaamista vauvan kanssa....

 

[diipadaa]

sulla on kyllä ihana mies, ku välittää eikä ole äitinsä puolella, jos vaimoa harmittaa. puhut suoraan ja sanot, että jos meininki ei muutu, niin mummo saa olla etämummona. eiköhän usko.

Ihana mies mulla tosiaan on. Yritetty ollaan hienovaraisesti sanoa miehen äidille, mutta tarvii varmaan ruveta suoraan puhumaan. Ei kumminkaan haluais loukata, mutta toisaalta sitähän se tekee mulle koko ajan.....

 

[Jande32]

onneksi anoppi ja oma äiti ei puutu meidän asioihin

 

[Juures Suikale]

Hilkka puhui erittäin fiksuja, siihen on paha mennä ennää mittään lisäämään.

Ap, tekstiäsi lukiessa mietin, että millos mie oon tällaisen aloituksen kirjoittanu. Että ihan täsmälleen samassa venneessä ollaan :/ Vauvan syntymästä asti kaikki lähteny menemään mönkään, vaikka ennen oltiin oikein hyvissä väleissä. Eikä sille uskalla ees mittään sannoo, kun kerran mies erehtyi sanomaan ja siitä seurasi viikon itku

Hirveen painostavaa ja inhottavaa, eikä parempaa liene luvassa vähhään aikaan :/

 

[Tallu -]

Aikoinaan, kun meidän esikoinen oli vauva, niin neuvojahan mäkin sain, sekä anopilta, että äidiltä Yleensä sillä kertaa saatoin niiden mieliksi niin tehdäkin, ellei kyseessä ollut jokin mun ja vauvan tärkeä juttu, joka tehtiin meidän tavallamme aina. Muuten menettelin sitten niin, kuten parhaaksi katsoin =)

Äitini tietää jo vastaukseni neuvoihinsa. Se on joka kerta huvittuneesti sanottu "joojoo äiti" ja hymy päälle. Eli en ota vakavasti äitini neuvoja enää, enkä loukkaannu niistä, vaan huumorilla mennään

Pitää vielä lisätä, että meidän perheen naiset, eli minä, siskoni ja äitini olemme kaikki patologisia neuvojia, neuvomme vähän kaikkia, toisiammekin Hirvittää vähän tuleva oma anopinroolini