[QUOTE="Piika-äiti";25446186]Oletteko kokeilleet ihan yksinkertaista kielellistämistä näissä raivotilanteissa? Tietysti lapsi ei kuule heti puhettasi ja sanojasi, mutta vähitellen hän alkaa kuulla ne. Ajan kanssa kun opitte hallitsemaan tilannetta, se alkaa sujua ja jossain vaiheessa lapselle riittää että hän sanoo olevansa vihainen eikä hänen tarvitse raivota.
Kielellistäjän puhe voisi olla vaikka tällaista:
"Minä tiedän, että olet hurjan vihainen, kun tämä asia ei onnistunut/kun joudun kieltämään sinua. Ensikerralla tehdään tämä juttu jotenkin toisin, mutta nyt sinä saat rauhassa olla vihainen. Ota tästä vaikka tämä tyyny ja lyö sitä, ja minä kannan sinut tälle matolle, tässä saat olla niin vihainen haalarille, itsellesi ja minulle kun haluat ja vaikka lyödä tätä tyynyä. On ihan oikein olla vihainen, jokainen on joskus vihainen ja asiat harmittaa, mutta silti ei saa satuttaa toista. Minä olen tässä lähellä, sinulla ei ole mitään hätää ja minä katson, ettet satuta itseäsi. Joko se kiukku on yhtään helpottanut, ottaisitko vaikka vettä? Minä olen huomannut, että kiukutessa tulee kova jano. Vai oletko vielä niin kiukkuinen, että pitää hetki nyyhkyttää tai huutaa? Hei, joko sinä osaisit sanoa, miksi sinulle tuli niin paha mieli? Voidaan yhdessä jutelle siitä. Ei ole mitään hätää."
Tarpeeksi usein toistuessaan lapsi alkaa kuunnella sanojasi ja ottaa sieltä niitä toimintamalleja, joita tarjoilet. Tämä kuullostaa hullulta neuvolta, alkaa toistaa jotain mantraa kun toinen karjuu ja raivoaa, mutta se toimii. Puhut rauhallisesti, ehkä jopa kuiskaamalla ja olet kiukun ajan rauhallinen, läsnäoleva aikuinen.
Meillä on ollut muutama todella temperamenttinen lapsi, joten tätä on tullut tehtyä useamman kerran.[/QUOTE]
Hyviä neuvoja! Olen yrittänyt selittää lapselle hänen tuntemuksiaan, kun selkeästi huomannut, ettei osaa pukea tunteinaan sanoiksi. Vielä ei apua ole ollut, mutta aina raivareiden jälkeen jutellaan tilanteesta ja sovitaan asiat.
Ehkä se tästä vielä...
