Nyt suututtaa lapsettomat!

Enkä nyt sano, että lapsettomuus on viitsimisestä kiinni, mutta katkeroituminen, suuttuminen ja syyllistäminen helposti raskaaksi tulevia kohtaan on aivootonta, enkä itse siinä asiassa onnekkaana todellakaan ota mitään paskaa vastaan.

Jos olisin ap:n asemassa, vaihtaisin vauvamahan profiilikuvaksi ja laittaisin 100 uutta "raskaus on ihq" -avausta päivässä.

Katkeroituminen, suuttuminen ja syyllistäminen ovat kyllä ihan sallittuja tunteita. Ja omalla kohdallani ainakin kävin koko ihmisen tunneskaalan läpi lapsettomuusvuosieni aikana.Olin jopa niin kauhea ihminen, että otin joksikin aikaa jossain vaiheessa etäisyyttä raskaana oleviin ja lapsellisiin ystäviini ja tuttaviini. Se oli välttämätöntä oman mielenterveyteni säilymiseksi. Olen ollut vihainen ja katkera ja itkenyt silmät päästäni muiden onnen vuoksi. MUTTA olen kuitenkin ollut myös onnellinen heidän puolestaan.
Jos on fiksu ihminen, niin tietäessään toisen lapsettomuudesta voi hänelle puhua muista asioista kuin raskaudesta ja lapsista. Ei toista tarvitse tieten tahtoen satuttaa, varsinkaan jos välittää toisesta. En minäkään lopulta raskaaksi tultuani ja nyt 2 lasta saatuani hehkuta onneani kavereille, joiden tiedän kärsivän lapsetttomuudesta. Me puhumme muista asioista.
Tuo viimeinen kommenttisi antaa sinusta todella kylmän ja tunteettoman kuvan ja todella toivon ettei lähipiiriini ikinä rantaudu sinunlaisiasi ihmisiä.

 

Näin kahden lapsen äitinä kommentoin. Ensinnäkin puoli vuotta on oikeasti lyhyt aika. Toki raskautta yrittäessä viikkokin voi tuntua pitkältä, mutta ei toi nyt niin kauan odotettu ole, että sitä kannattaisi mainostaa.

Hyviin tapoihin EI myöskään kuulu lähetellä viestejä toisille keskellä yötä. Se että sun lapsesi syntyy, ei oikeuta sua häiritsemään toisten yöunta, ellei toisin ole sovittu. Viesti voi hyvin odottaa aamuun.

Jos haluat kohteliaisuutta muilta, kannattaa ajatella muutakin kuin omaa napaa. Niin metsä vastaa, you know?

Samaa mieltä tuosta puolen vuoden yrittämisestä, kuulostaa nyt vain tyhmältä, jos joku pitää puolta vuotta pitkänä aikana lapsen"teossa".
Sen sijaan mielestäni noita viestejä voi laittaa keskellä yötä, jos joku ei halua keskellä yötä vastaanottaa viestejä, voi puhelimen laittaa viestien osalta äänettömäksi.

 

Kaverini on lääkäri ja takapäivystyksessä usein öisin (eli pitää kännykkää auki). Kerran lähetin viestin keskellä yötä ja sain kyllä melkoset haukut takasin kun toinen ja olin herättänyt sen.

En suosittele siis yöherättämisiä, itsekään en koskaan enää sen jälkeen ole yöllä lähetellyt viestejä.

Mun on vaikea uskoa, että kenelläkään on oikeasti tommoia ongelmia, että joku fb merkkais noin paljon ja pitäs johonkin kaksplussalle avautua...ainakaan ei kovin aikuismaista...

 

Voi sinua. Minä olen ymmärtänyt niitä helposti raskautuvia naisia enkä ole koskaan heihin sen enempää huomioita kiinnittänyt, ei se ole minulta koskaan ollut pois vaikka itse olenkin joutunut lasta halutessani kärsimään ja odottamaan. Minä en vain ymmärrä sinua, miksi sinä niin koet olevasi muiden yläpuolella?

Miksi hoet, että koittakaa ymmärtää mutta et ole sekuntiakaan koittanut ymmärtää ihmisiä kehen todella sattuu se, kun sitä omaa lasta ei tule ja silloinkin tulee tehtyä ja sanottua asioita ilman sen suurempaa tarkoitusperää! Vain sinua ja sinun miestäsi tulee ymmärtää vaikka et tarkoitakaan onnellasi kenellekään mitään pahaa...

MINÄ EN OLE TARKOITTANUT MILLÄÄN MITÄÄN PAHAA, ENKÄ OLE YRITTÄNYT MITÄÄN MUUTA KUIN OLLA JA ELÄÄ.

En ole itsekäs ihminen, enkä ole hehkuttajaihminen. Olen aika neutraali, oikeastaan väritön ihminen.

Ja minua on tänään ja eilen loukattu pahasti, mutta minun pitää edelleen ymmärtää niitä loukkaajia, mutta heidän ei minua? Minä haen ymmärrystä nyt omalle loukkaantumiselleni, enkö saisi? Eikö sitä voi ymmärtää yhtään?

 

Varmaan jokaiselle on tunteisiinsa oikeus,niin iloisiin kuin surullisiinkin. Mutta mä en ymmärrä tuota että jonkun raskaus oikeuttaa hyökkäämään kimppuun vaikka itse olisikin lapseton. Jos laittaa suoraan sen lapsettoman ystävän facebook-seinälle että oi ihanaa,me saadaan vauva! niin tottakai se voi loukata. Mutta jos ilmoittaa asiasta yleisesti,tavallaan ei-kenellekään ja silti kaikille,niin kuka siitä voi vetää henkilökohtaisen herneen nenään? :O

Mä olin ihan innoissani kun saatiin vihdoin ja viimein ostettua oma asunto,oisko ollu tervettä jos joku myös omasta haaveileva olis hyökänny kimppuun ja alkanu sättiä että vittuako hehkutat ja mä en varmaan ikinä voi ostaa omaa ja mee nyt helvettiin asuntoines siitä,vaikka en juuri tälle kyseiselle henkilölle olisi henkilökohtaisesti asiasta ilmoittanutkaan?

 

[QUOTE="vieras";23331682]Ihanko tosiaan sun mielestä on ihan yhtä loukkaavaa olla iloinen omasta vauvastaan kuin olla vihainen ja kateellinen toisen vauvasta?[/QUOTE]

Kaikki ihmiset pystyy loukkaamaan teoillaan toista. Kaikkia ei koskaan voi miellyttää. Mutta tässä on kyse siitä, että ap on monesti maininnut kuinka heitä tulisi ymmärtää, eivätkä he pahaa tarkoita. Jotenkin uskallan kuitenkin epäillä, ettäkö lapsettomatkaan mitään pahaa tarkoittaisivat. Puolin ja toisin tilanne on kuitenkin räjähdysherkkä ja arka tilanne, eikä silloin tulisi kummankaan osapuolen ihmetellä miksi toinen loukkaantuu!

 

Kaverini on lääkäri ja takapäivystyksessä usein öisin (eli pitää kännykkää auki). Kerran lähetin viestin keskellä yötä ja sain kyllä melkoset haukut takasin kun toinen ja olin herättänyt sen.

En suosittele siis yöherättämisiä, itsekään en koskaan enää sen jälkeen ole yöllä lähetellyt viestejä.

Mun on vaikea uskoa, että kenelläkään on oikeasti tommoia ongelmia, että joku fb merkkais noin paljon ja pitäs johonkin kaksplussalle avautua...ainakaan ei kovin aikuismaista...

No ei ole sekään että pitää kitistä jonkun toisen fb-päivityksistä. Jos ei miellytä,niin poistoon. Kai nyt jokainen saa omalle seinälleen päivittää mitä haluaa.

 

[QUOTE="vieras";23331712Jos on fiksu ihminen, niin tietäessään toisen lapsettomuudesta voi hänelle puhua muista asioista kuin raskaudesta ja lapsista. Ei toista tarvitse tieten tahtoen satuttaa, varsinkaan jos välittää toisesta. En minäkään lopulta raskaaksi tultuani ja nyt 2 lasta saatuani hehkuta onneani kavereille, joiden tiedän kärsivän lapsetttomuudesta. Me puhumme muista asioista..[/QUOTE]

Olen näin tehnytkin.

Olen "hehkuttanut" Facebookissa! Siitäkin siis voi loukkaantua niin, että puhuu minusta pahaa. Tai minua voi vihata niin, että pelkkä minun näkeminen kaupungilla aiheuttaa ikäviä tunteita.

Ja se viesti. En minä eikä mieskään tiedä, mitä nyt tehdä. Pyytää anteeksi kaikilta?

 

Itse olen elänyt kumpaakin elämää, lapsettomuutta ja äitiyttä. Yritimm esikoistamme 7 vuotta ennenkuin hoidot onnistui. Mua loukattiin todella pahasti vaikka tiedettiin meidän ongelmista, jotkut vaan haluaa satuttaa tahallaan koska heille ne lapset voi olla ainoa asia elämässä minkä ovat itse saaneet aikaiseksi. Ne loukkaukset oli tyyliin " voi kun mä voisin antaa nää mun supersynnyttäjän vehkeet sulle kun sulla on vialliset... " yms. oikeasti mauttomia juttuja.

Vaikka kirpaisi en koskaan silti toisten onnea halunnut vähätellä ja normaalisti asiasta puhuvat oli ihan ok. Mutta juuri nämä ääripäät saivat loukattua, mutta tahallaan ne sen tekivätkin.

Nyt omassa lähipiirissäni on lapsettomia, siitä kärsiviä siis. Yritän tottakai heidän seurassaan puhua järkeviä mutta joskus loppuu vaan konstit kun kaikki tulkitaan ihan väärin ja joka asiasta pahoitetaan mieli. On oikeasti hankalaa heidän seurassaan, ehkä sääilmiöt on turvallinen aihe, muusta ei oikein uskalla puhuakkaan. Lapset nyt vaan sattuu täyttämään mun elämän isolta osin, miten voin olla niistä ollenkaan puhumatta? saatikka en voi niitä komeroonkaan piilottaa jos he tulevat käymään?

Ymmärrän monta asiaa niin täysin mutta myönnän että jotkut lapsettomuudesta kärsivät saisivat silti mennä hieman itseensä. Rajansa kaikella!

 

Toisaalta, nyt kun sulla ap on mennyt tähän hermo, ja sua ärsyttää ja vituttaa, niin voithan sä ajatella niinkin, että siinä missä sulla on oikeus kokea noin, niillä lapsettomilla on oikeus omiin tunteisiinsa.

Ei se viha ja katkeruus useinkaan ole mitenkään järjellinen tunne. Jonain toisena päivänä susta tuntuu toisenlaiselta, niin kuin niistä lapsettomista.

Ei mun mielestä kuitenkaan ihminen voi elää niinkään, että koko ajan joutuisi varomaan, ettei tahattomasti satuta toista (tahallinen loukkaaminen eri asia), eihän sitä edes voi tietää toisen kaikkia kipukohtia, ja milloin mikäkin loukkaa ja miksi. Siihen pitää vaan opetella suhtautumaan niin, ettei sen toisen reaktio, vaikka se vetäisi herneet nenään, ole pois mun omasta onnestani. Jokaisella on huonoja päiviä ja huonoja hetkiä, oli niiden kipukohta sitten millainen tahansa.

 

Kaikki ihmiset pystyy loukkaamaan teoillaan toista. Kaikkia ei koskaan voi miellyttää. Mutta tässä on kyse siitä, että ap on monesti maininnut kuinka heitä tulisi ymmärtää, eivätkä he pahaa tarkoita. Jotenkin uskallan kuitenkin epäillä, ettäkö lapsettomatkaan mitään pahaa tarkoittaisivat. Puolin ja toisin tilanne on kuitenkin räjähdysherkkä ja arka tilanne, eikä silloin tulisi kummankaan osapuolen ihmetellä miksi toinen loukkaantuu!

No tossa joku kertoi esimerkin että lapseton nainen oli tuhahtanut että "jotkut ne vaan sikiää" ja lähtenyt onnittelematta pois huoneesta. Kyllä tuo jo mun mielestä on aikuiselta ihmiseltä tahallinen loukkaus. Tai ainakin enemmän loukkaukseksi miellettävä kuin se toisen kertoma vauvauutinen.

 

Samaa mieltä tuosta puolen vuoden yrittämisestä, kuulostaa nyt vain tyhmältä, jos joku pitää puolta vuotta pitkänä aikana lapsen"teossa".
Sen sijaan mielestäni noita viestejä voi laittaa keskellä yötä, jos joku ei halua keskellä yötä vastaanottaa viestejä, voi puhelimen laittaa viestien osalta äänettömäksi.

Odotin, ja haaveilin pitkään. Yritys ei kestänyt pitkään, mutta olisiko minun se pitänyt etukäteen tietää? Odotus eli raskaus tuntui pitkältä, muistan tunteneeni helpotusta että lapsi oli syntynyt. Siitä se sana "kauan" siihen varmasti tuli. Tunteista.

 

MINÄ EN OLE TARKOITTANUT MILLÄÄN MITÄÄN PAHAA, ENKÄ OLE YRITTÄNYT MITÄÄN MUUTA KUIN OLLA JA ELÄÄ.

En ole itsekäs ihminen, enkä ole hehkuttajaihminen. Olen aika neutraali, oikeastaan väritön ihminen.

Ja minua on tänään ja eilen loukattu pahasti, mutta minun pitää edelleen ymmärtää niitä loukkaajia, mutta heidän ei minua? Minä haen ymmärrystä nyt omalle loukkaantumiselleni, enkö saisi? Eikö sitä voi ymmärtää yhtään?

Koko ajanhan sinä painotat nimenomaan oman kantasi ymmärtämystä. Kyseessä on kultaseni kuitenkin kaksipäinen miekka. Minä ymmärrän, jos sinua loukkaa toisten sanomiset mutta koita sinäkin silloin ymmärtää heitä ketkä sinua loukkaavat! Vai uskotko sinä, että lapsettomat ovat tarkoituksellisesti läpeensä pahoja, joiden tulisi AINA miettiä sanavalintojaan mutta sinun ei?

Jos sinä et tarkoita mitään pahaa, etkä ainakaan tarkoituksellisesti ketään loukkaa, niin miksi nämä lapsettomat niin tekisivät?

 

Toisaalta, nyt kun sulla ap on mennyt tähän hermo, ja sua ärsyttää ja vituttaa, niin voithan sä ajatella niinkin, että siinä missä sulla on oikeus kokea noin, niillä lapsettomilla on oikeus omiin tunteisiinsa.

En minä tunteita kielläkään.

Mutta ei minua saa loukata. Eikä puhua pahaa minusta tai miehestä.

Ajattelen järjellä tätä sitten, kun olen ensin tuntenut omat vihani pois.

 

Hei ap, mä ymmärrän sua täysin ja jaan tunteesi Mä olen odottanut lapsen saamista koko elämäni, niin kauan kuin jaksan muistaa, musta se on ihan tarpeeksi pitkä aika. Allekirjoitan jokaisen kirjoittamasi kohdan. Onnea odotukseen <3

 

[QUOTE="vieras";23331730]Mutta jos ilmoittaa asiasta yleisesti,tavallaan ei-kenellekään ja silti kaikille,niin kuka siitä voi vetää henkilökohtaisen herneen nenään? :O[/QUOTE]

No ainakin kaksi aikuista ihmistä.

 

Jos sinä et tarkoita mitään pahaa, etkä ainakaan tarkoituksellisesti ketään loukkaa, niin miksi nämä lapsettomat niin tekisivät?

Mutta onhan sillä kuitenkin eroa, että loukkaako tietoisesti vai tiedostamatta.

Tarkoitan vaan sitä, että minusta ei voi ajatella tarkoituksellisena loukkaamisena, jos vaikka joku on iloinen raskaudestaan, tai jos lapsettoman ensireaktio toisen perheenlisäyksestä kuullessa onkin suru, eikä vilpitön ilo. Tai jos lapseton ei heti kykene onnittelemaan.

Sen sijaan on kyllä ihan tietoista loukkaamista ja välinpitämättömyyttä, jos raskaana oleva sanoisi, että "minäpä saan lapsen mutta sitä et", samoin kuin olisi ihan tarkoituksellista loukkaamista töksäyttää vaikkapa että "sinäkin aina siinä sikiät, vaikka minä olisin se jo raskauden ansaitsee".

 

Koko ajanhan sinä painotat nimenomaan oman kantasi ymmärtämystä. Kyseessä on kultaseni kuitenkin kaksipäinen miekka. Minä ymmärrän, jos sinua loukkaa toisten sanomiset mutta koita sinäkin silloin ymmärtää heitä ketkä sinua loukkaavat! Vai uskotko sinä, että lapsettomat ovat tarkoituksellisesti läpeensä pahoja, joiden tulisi AINA miettiä sanavalintojaan mutta sinun ei?

Jos sinä et tarkoita mitään pahaa, etkä ainakaan tarkoituksellisesti ketään loukkaa, niin miksi nämä lapsettomat niin tekisivät?

Erona tässä se,että ap:n ystäviä loukkaa tässä tapauksessa ap:n elämän positiiviset asiat ja ap:ta taas ystävien negatiivisuus. Tahaton loukkaus: Raskaus oli vaikea joten vauva on kauan odotettu (yritystä takana puoli vuotta) ,Tahallinen loukkaus: Mua ei kiinnosta sun vauvalöpinät,hittooko kaiken facebookissa vuodatat.

 

Koko ajanhan sinä painotat nimenomaan oman kantasi ymmärtämystä. Kyseessä on kultaseni kuitenkin kaksipäinen miekka. Minä ymmärrän, jos sinua loukkaa toisten sanomiset mutta koita sinäkin silloin ymmärtää heitä ketkä sinua loukkaavat! Vai uskotko sinä, että lapsettomat ovat tarkoituksellisesti läpeensä pahoja, joiden tulisi AINA miettiä sanavalintojaan mutta sinun ei?

Jos sinä et tarkoita mitään pahaa, etkä ainakaan tarkoituksellisesti ketään loukkaa, niin miksi nämä lapsettomat niin tekisivät?

Painotan totta kai, kun tänne puran tunteitani ja niitä pitää sitten selitää kun toiset ei ymmärrä minun kantaani. Omaa pesääni siis puolustan, oikeutetusti.

Kaksipäinen miekka, joten edelleen, miksi en omaa päätäni saa puolustaa tai painottaa?

En usko.

Tuo viimeinen kappale, mitä hittoa? Ei minulla tuohon ole vastausta, kerro sinä tai joku muu miksi minua loukataan tahallisesti?

 

[QUOTE="vieras";23331755]No tossa joku kertoi esimerkin että lapseton nainen oli tuhahtanut että "jotkut ne vaan sikiää" ja lähtenyt onnittelematta pois huoneesta. Kyllä tuo jo mun mielestä on aikuiselta ihmiseltä tahallinen loukkaus. Tai ainakin enemmän loukkaukseksi miellettävä kuin se toisen kertoma vauvauutinen.[/QUOTE]

Ja toinen tapaus oli, kun nainen vitsaillut lapsettomalla ystävälleen kuin heillä ei raskaus onnistu, kun mies ei erota pillua persreiästä!

Tasoissa ollaan jälleen! Noita letkautuksia ja loukkaantumisia tulee ihmisluonteenkin vuoksi mistä ja milloin sattuu mutta tarvitseeko niistä nyt nostaa niin älytöntä haloota! Itse tiedän kolikon molemmat puolet. Tiedän miltä oikeasti tuntuu odottaa ja pettyä vuodesta toiseen mutta tiedän myös miltä se oman lapsen saaminen tuntuu.

En silti odota kenenkään toisen ymmärtävän minun kokemuksiani mutta tiedän, että tapani ja sanomiseni voi toisia ärsyttää, kuten varmasti nyt tässä keskustelussakin. Osaan kuitenkin suhtautua asioihin hieman rennommin, kun tiedän asioiden olevan vähemmän mustavalkoisia.

 

En minä tunteita kielläkään.

Mutta ei minua saa loukata. Eikä puhua pahaa minusta tai miehestä.

Ajattelen järjellä tätä sitten, kun olen ensin tuntenut omat vihani pois.

Toivotaan, että niin myös he sitten tekevät, ajattelevat järjellä

Kyllä mä ymmärrän sinun reaktiosi. Minulle sanoi kerran eräs ihminen oman surunsa keskellä jotain aivan äärimmäisen loukkavaa. En loukannut takaisin, mutta kyllä se hänen kommenttinsa satutti aivan mielettömästi, ja kyllä se muutti mun suhtautumisen häneen ihan pysyvästi.

Anteeksipyyntöä en ole saanut koskaan, hän koki omana oikeutenaan ilmeisesti sanoa niin (että minun lapseni olisi pitänyt kuolla). En minä vieläkään ymmärrä, että minkälainen ihminen sanoo toiselle niin, oli oma suru mikä hyvänsä.

Ei se aina niinkään mene, että surevalla ihmisellä on oikeus sanoa toisille ihan mitä tahansa.

 

Ja toinen tapaus oli, kun nainen vitsaillut lapsettomalla ystävälleen kuin heillä ei raskaus onnistu, kun mies ei erota pillua persreiästä!

Tasoissa ollaan jälleen! Noita letkautuksia ja loukkaantumisia tulee ihmisluonteenkin vuoksi mistä ja milloin sattuu mutta tarvitseeko niistä nyt nostaa niin älytöntä haloota! Itse tiedän kolikon molemmat puolet. Tiedän miltä oikeasti tuntuu odottaa ja pettyä vuodesta toiseen mutta tiedän myös miltä se oman lapsen saaminen tuntuu.

En silti odota kenenkään toisen ymmärtävän minun kokemuksiani mutta tiedän, että tapani ja sanomiseni voi toisia ärsyttää, kuten varmasti nyt tässä keskustelussakin. Osaan kuitenkin suhtautua asioihin hieman rennommin, kun tiedän asioiden olevan vähemmän mustavalkoisia.

Tässä aloituksessa oli ilmeisesti kyse niistä lapsettomista jotka loukkaavat tahallaan ja ymmärtävät kaikki ap:n jutut henkilökohtaisena vittuiluna. Kun sanoit tuolla aiemmin että ehkä ne lapsettomatkaan eivät tahallaan loukkaa. kyllä toi tässä tapauksessa mun mielestä on aika tahallista. Jos ei kiinnosta jutut,niin sen voi sanoa myös nätisti ja tehdä itse jotain asian eteen,eikä kiukutella siitä mistä joku toinen saa olla onnellinen ja mistä ei ettei heille tule paskoja fiiliksiä.

 

No kyllä mun mielestä voi siinä omassa onnessaan ja innostuksessaan ottaa sen verran toisia ihmisiä huomioon että ei lähetä sitä viestiä keskellä yötä. Meillä syntyi, kauan odotettu (2 vuotta) hoidoilla saatu vauva klo 22.30. Kello 01 oltiin siinä kunnossa että muistettiin edes puhelimien olevan olemassa, eikä todellakaan siihen aikaan lähetetty mitään viestejä. Mä oikeesti valvoin yön/aamun ja mietin et mikä on sopiva aika lähettää Ja vasta klo 08 lähti viestit, sekin varmaan jonkun mielestä liian aikaisin mutta kuitenkin huomattavasti parempi aika kun klo 01!!! Susta tosin saa sen kuvat et varmaan olisit tehnyt tänne aloituksen ja haukkunut kaikkia ystäviä kun kukaan ei HETI onnitellut teitä! Tottakai jokaisen täytyy yöllä kytätä puhelinta ja vastata välittömästi onnittelut teille kelloajasta viis.

 

Kyllä, minäkin koen ap.n lailla että minulla on oikeus kirjoittaa fb-päivityksiini lapsiini ja raskauksiini liittyviä asioita sen verran mitä itse haluan. Voin myös lapsettoman ystävän/tuttavan läsnäollessa keskustella lapsista jne. Muuten en hänelle mene enempää hehkuttamaan ja pyrin lukemaan keskustelukumppania siinä samalla enkä halua ketään loukata. Kyllä sitä muitakin keskustelunaiheita löytyy kuin lapset.

Ja juu, kyllä minullekin se lapsi voi olla "kauan kaivattu/odotettu" vaikkei raskauden alkaminen niin kauaa vienytkään. En itsekään loukkaannu siitä jos joku kirjoittaa 1v3kk ikäisen lapsensa oppineen vihdoin ja viimein kävelemään, vaikka minun silmissäni tuo on tapahtunut hyvin aikaisessa vaiheessa. Uskon että kyseiselle äidille se aika on voinut silti tuntua pitkältä, varsinkin jos tuttavapiirissä kaikki lapset tuntuvat kävelevän jo 1v täytettyään.

Enkä muutenkaan loukkaannu siitä kun näen ihmisten hehkuttavan lastensa uusia taitoja vaikka omilta, paljon vanhemmilta lapsiltani nuo taidot puuttuvat ja niitä ei ehkä koskaan tulekaan. Toki joskus tulee haikea olo kun huomaa taas ja taas uuden vauva-sukupolven menevän taidoissaan omien lasteni ohi mutta ymmärrän hyvin ettei heidän alstensa normaalit taidot ole minun lapsiltani pois ja tottakai heillä on oikeus olla onnellisia ja ylpeitä lapsistaan.

Mitään viestejä en vauvan syntymästä menisi yöllä lähettämään.

 

MINÄ EN OLE TARKOITTANUT MILLÄÄN MITÄÄN PAHAA, ENKÄ OLE YRITTÄNYT MITÄÄN MUUTA KUIN OLLA JA ELÄÄ.

En ole itsekäs ihminen, enkä ole hehkuttajaihminen. Olen aika neutraali, oikeastaan väritön ihminen.

Ja minua on tänään ja eilen loukattu pahasti, mutta minun pitää edelleen ymmärtää niitä loukkaajia, mutta heidän ei minua? Minä haen ymmärrystä nyt omalle loukkaantumiselleni, enkö saisi? Eikö sitä voi ymmärtää yhtään?

Mitenkä sua on sitten loukattu!?! Sanottu, että älä lähetä viestejä keskellä yötä? Älä hehkuta raskauttasi fb:ssä?!? Kun et ole mitenkään eritellyt, että mitenkä sua on sitten verisesti loukattu niin vähän vaikea ottaa kantaa ja ymmärrystä siihen!