Nyt suututtaa lapsettomat!

Minä en suuttuisi lapsettomille.

En nimittäin ollenkaan usko, että palstalla puhutut voivotukset edustavat useimpien kantaa. Se, että joku on ei-vapaahetoisesti lapseton ei mitenkään automaattisesti tarkoita että hän ei osaisi iloita toisen ilosta. Kyky/kyvyttömyys iloita toisen ilosta tai tuntea myötätuntoa toisen surussa ei liity lapsilukuun vaan henkiseen kyspyyteen ja persoonallisuuteen.

Ikävä kyllä näin ei ole. Toki ap on selvästi saanut kohtuutonta käytöstä osakseen, jollei nyt ole kärjistellyt asioita. Lapsettomuus oli minulle kova koulu. Kysyin aina lasten kuulumiset ja halusin tietää ystävien neuvolakäynnit. Mutta lähimmät ymmärsivät ilmoittaa raskautensa tekstarilla niin, että kerkesin itkeä itkut ja soittaa onnittelut perään. Kateus on kamala tunne, ja kun sitä ei haluaisi tuntea se on vielä musertavampi. Kyllä mun myötäelämisen kyky kärsi pahasti, vaikka yritin kovasti.

 

[QUOTE="Mustikkasuu";23336566]Mitä tulee tuohon onko lasta odotettu kauan vai ei, niin voisin näin lapsettoman aivoillakin tehdä eron siihen, että onko lapsi ollut haaviessa vaikka viisi vuotta, vai onko raskaaksi tulemista yritetty sama aika, ja joka kuukausi koettu kuukautisten tuoma pettymys. Haaveillessahan kukaan ei pety kuukautisten tullessa, mutta ilmeisesti oikeasti yrittäessä se on suuri pettymys.

Korjatkaa jos olen väärässä.[/QUOTE]

Itse näkisin että tuossa on enemmän kysymys siitä miten itse asian kokee. Jos siis se joka on haaveillut lapsesta 5v ja sitten alta puolen vuoden yrityksellä raskautunut kokee lapsen olevan kauanodotettu niin ei kai se ole pois siltä joka on koko tuon 5v yrittänyt ja käynyt hoidoissa? Tietysti olettaen ettei se haaveilija nyt mene vertaamaan heidän tilanteitaan samanlaisiksi tai valita pitkää yritystään tälle lapsettomalle. Mutta jos hän vain kokee odottaneensa tätä lasta ja äitiyttä kauan ja mainitsee jossain fb:ssa kauanodotetusta vauvasta niin en näe siinä mitään väärää.

Aina löytyy joku joka on yrittänyt pidempään ja pettynyt useammin, ei se silti tee tyhjäksi toisen odotusta.

 

no nyt en ihan tajunnut pointtiasi, mutta et varmasti sinäkään minun.
Ja onhan "kauan" subjektiivinen käsite, jokaiselle oma, ja siten kai siitä on turha kiistellä. Mutta ehkäpä se järkikin pitäisi pitää kädessä, olipa oma "kauan" minkä pituinen hyvänsä.

Pointtina kommentissani oli siis ennemminkin se, MILTÄ se "kauan" tuntuu, ei sen kesto. Aikahan on kuitenkin yhtä pitkä ajallisesti onko kyseessä haaveilu vai yritys, mutta jotenkin kuvittelisin tunteen sävyeron olevan edes jonkinmoinen. Itse haaveilen lapsesta, mutten KOSKAAN rinnastaisi omaa kahden vuoden haaveiluani siihen, että joku oikeasti yrittää kaksi vuotta.

 

[QUOTE="Mustikkasuu";23336673]no nyt en ihan tajunnut pointtiasi, mutta et varmasti sinäkään minun.
Ja onhan "kauan" subjektiivinen käsite, jokaiselle oma, ja siten kai siitä on turha kiistellä. Mutta ehkäpä se järkikin pitäisi pitää kädessä, olipa oma "kauan" minkä pituinen hyvänsä.

Pointtina kommentissani oli siis ennemminkin se, MILTÄ se "kauan" tuntuu, ei sen kesto. Aikahan on kuitenkin yhtä pitkä ajallisesti onko kyseessä haaveilu vai yritys, mutta jotenkin kuvittelisin tunteen sävyeron olevan edes jonkinmoinen. Itse haaveilen lapsesta, mutten KOSKAAN rinnastaisi omaa kahden vuoden haaveiluani siihen, että joku oikeasti yrittää kaksi vuotta.[/QUOTE]

Joo. Ei pidäkään rinnastaa. Mutta kun ihmiset kokee sen ajan eri tavoin. Kai nyt jokainen saa mielessään ajatella ajankulun omalla kohdallaan miten haluaa? Ei tietenkään voi verrata eri ihmisten tilanteita,mutta ei pitäisi sit myöskään mennä sanomaan että jollakin ei ole oikeutta tuntea näin ja näin,koska mä sentään oon odottanut niiiiiiiin paljon kauemmin. Korotetaan se oma kärsimys ylitse muiden ja painetaan toisen tuntemukset pohjamutiin ja sanotaan että ne ovat vääriä.

 

[QUOTE="Mustikkasuu";23336673]no nyt en ihan tajunnut pointtiasi, mutta et varmasti sinäkään minun.
Ja onhan "kauan" subjektiivinen käsite, jokaiselle oma, ja siten kai siitä on turha kiistellä. Mutta ehkäpä se järkikin pitäisi pitää kädessä, olipa oma "kauan" minkä pituinen hyvänsä.

Pointtina kommentissani oli siis ennemminkin se, MILTÄ se "kauan" tuntuu, ei sen kesto. Aikahan on kuitenkin yhtä pitkä ajallisesti onko kyseessä haaveilu vai yritys, mutta jotenkin kuvittelisin tunteen sävyeron olevan edes jonkinmoinen. Itse haaveilen lapsesta, mutten KOSKAAN rinnastaisi omaa kahden vuoden haaveiluani siihen, että joku oikeasti yrittää kaksi vuotta.[/QUOTE]

Nimenomaanhan sanoin ettei sen "kauan odottaneen" haaveilijan olekaan asiallista rinnastaa tuota tilannettaan siihen joka on yhtä kauan yrittänyt oikeasti raskautumista. Mutta kyllä hän silti voi itse kokea - ja vaikka sinne fb:iin kirjoittaa - lapsen olevan kauan odotettu. Lapseton tekee jo itse elämänsä vaikeaksi jos ottaa kettuiluna kaikki mitä näkee toisten kirjoittaneen lapsiin liittyen profiileihinsa. =)

Otetaan vaikka vertailuna että minun lapseni oppi kävelemään 3v10kk iässä. Itse pidän tuota kauan odotettuna kehitysaskeleena ja odotusaikaan liittyi paljon työtä ja huolta. Kaverin lapsi oppi kävelemään 1v2kk iässä ja hänkin kirjoittaa facebookissa tuosta kauan odotettuna tapahtumana ja kertoo siinä samassa olleensa huolissaan kun tuntui ettei lapsi lähde koskaan kävelemään (ne kaikki tuttujen lapset kun tuntuivät kävelevän jo 8kk-1v iässä).

Kyllä minusta tällä kaverilla on oikeus kokea ja kirjoittaa että tuo kävelemään lähtö oli kauan odotettu asia johon liittyi huoltakin, vaikak se loppupelissä meni ihan normaalin kehityksen mukaan. Ei minun tulisi mieleenkään loukkaantua sellaisesta tai mennä vähättelemään hänen kokemuksiaan. Toki jos kyseinen kaveri sitten rupeaisi minulle vertaamaan tilanteitamme yhteen sanoa että on itse läpikäynyt saman asian oman lapsensa kohdalla niin se ei enää tuntuisi minusta ihan asialliselta, siinä tulisi se sävyero esille.

 

[QUOTE="vieras";23336699]Joo. Ei pidäkään rinnastaa. Mutta kun ihmiset kokee sen ajan eri tavoin. Kai nyt jokainen saa mielessään ajatella ajankulun omalla kohdallaan miten haluaa? Ei tietenkään voi verrata eri ihmisten tilanteita,mutta ei pitäisi sit myöskään mennä sanomaan että jollakin ei ole oikeutta tuntea näin ja näin,koska mä sentään oon odottanut niiiiiiiin paljon kauemmin. Korotetaan se oma kärsimys ylitse muiden ja painetaan toisen tuntemukset pohjamutiin ja sanotaan että ne ovat vääriä.[/QUOTE]

En ole missään välissä väittänyt mitään, etteikö kukaan saisi ajatella miten haluaan. Ajatuksenani oli miettiä, josko yrittämisellä ja haaveilulla olisi sävyero?

Minun puolestani puoli vuotta yrittänyt saa aivan vapaasti sanoa yrittäneensä kauan, ei se minunlta ole pois. Jos joskus tulen lasta yrittämään, niin voinhan halutessani alkaa ensimmäisen kuukauden jälkeen paasaamaan, että olen yrittänyt niin ja niin pitkään, ja etten ikinä tule raskaaksi.

Itse olen menettänyt elämässä suuren minulle tärkeän asian, ja sen kautta tiedän tasan tarkkaan, ettei toisen kärsimystä voi tai saa arvostella. Kärsimys, suru tms missä asiassa tahansa on jokaisen oma kokemus ja on suhteessa aiempaan elettyyn elämään. Harmi jos minun kommenteistani on saanut sellaisen kuvan, että arvostelisin toisen ihmisen kokemusta, kun lähinnä vaan asetin esille ajatuksen, että kahdella asialla olisi sävyero.

 

Kysäisin tätä jo aiemmassa viestissäni, mutta en huomannu, että kukaan olisi vastannut siihen.

"Mut mitä mieltä te ootte siitä, haluaako joku jonkun lapsettoman ystävän onnittelua kuulla omasta lapsesta/raskaudesta, jos se on vain teennäistä, väkisin hymy naamalla kerrottua vaikka sydän vuotaa verta ja tekis mieli lähtee itkien juoksemaan et ei, sinäkin - taas? "

Tällä tarkoitan sitä, et onko se sit kaksnaamasta jos vaan suullaan sanoo toista vaan siks ku toinen haluaa niin kuulla ja se on kohteliasta, vai onko parempi se, ettei sano mitään toiselle kun ei siihen kykene yhtymään ja toinen puhuu sit jälkikäteen muille et onpa se ilkeä kun ei edes onnittele mua vauvasta.

Ite kerroin puol vuotta ennen kaverin laskettua aikaa, miten kipeetä tekee huomata ku toiset saa lapsia ja ite en, mut toivotin onnea perheenlisäyksen johdosta ja kaikkea hyvää perhe-elämään. Sen jälkeen ollaan oltu vain muodollisesti yhteyksissä.

Eiköhän se oo lapsettomalle oma asia jos haluaa ottaa etäisyyttä.
Ja fb:ssä oon huomannu kaverilistan karsiutumista jos joku on loukkaantunu siitä, mitä oon sinne kirjoittanu... esim. huomautin siitä et niitä viestejä kannattaa lukee sellasina kun ne on eikä rivien välistä, näitäkin on, jotka lukee vain rivien välistä ja vetää hernepurkin nenäänsä...

 

[QUOTE="Lissu";23333542]Ja yksinkertaisistakin asioista saa monimutkaisia niin halutessaan.[/QUOTE]

Tjaa.. et tainnut ymmärtää pointtiani. Kyse ei ole halusta, vaan asiat vaan ovat monimutkaisia ja niihin ei vaan löydy yksinkertaista selitystä.

 

kuuluu jo hyviin tapoihin ettei yöllä laitella viestejä!! onpa kiva herätä tommoisen takia, kyllä ne viestit voi odottaa aamuun!!! ihme juntti olet.

 

"Mut mitä mieltä te ootte siitä, haluaako joku jonkun lapsettoman ystävän onnittelua kuulla omasta lapsesta/raskaudesta, jos se on vain teennäistä, väkisin hymy naamalla kerrottua vaikka sydän vuotaa verta ja tekis mieli lähtee itkien juoksemaan et ei, sinäkin - taas? "

Ei tunnu koskaan riittävän mitä on tarjota. Jos olet vain kaveri/sukulainen joka ei reagoi odotetulla tavalla ja tarpeeksi voimakkaasti raskausuutisiin, saat anteeksi. Jos taas olet lapseton kaveri/sukulainen, et varmasti reagoi tarpeeksi positiivisella tunteella raskausuutiseen ja olet ilkeä ämmä joka haluaa kateellisena vain pahaa ja jos taas pidät vähän etäisyyttä koska olet itse niin rikki, olet itsekäs paska joka hylkää ystävät kun niitä tarvitaan. Tältä tämä tällä palstalla välillä tuntuu.

En itse ainakaan kaipaisi mitään teennäisiä onnitteluja tai tekohymyjä. Surullista jos sellaisia joutuu tarjoilemaan ja siltikin saa usein jälkikäteen kuulla ettei ollut tarpeeksi aito : /

 

Kysäisin tätä jo aiemmassa viestissäni, mutta en huomannu, että kukaan olisi vastannut siihen.

"Mut mitä mieltä te ootte siitä, haluaako joku jonkun lapsettoman ystävän onnittelua kuulla omasta lapsesta/raskaudesta, jos se on vain teennäistä, väkisin hymy naamalla kerrottua vaikka sydän vuotaa verta ja tekis mieli lähtee itkien juoksemaan et ei, sinäkin - taas? "

Tällä tarkoitan sitä, et onko se sit kaksnaamasta jos vaan suullaan sanoo toista vaan siks ku toinen haluaa niin kuulla ja se on kohteliasta, vai onko parempi se, ettei sano mitään toiselle kun ei siihen kykene yhtymään ja toinen puhuu sit jälkikäteen muille et onpa se ilkeä kun ei edes onnittele mua vauvasta.

Ite kerroin puol vuotta ennen kaverin laskettua aikaa, miten kipeetä tekee huomata ku toiset saa lapsia ja ite en, mut toivotin onnea perheenlisäyksen johdosta ja kaikkea hyvää perhe-elämään. Sen jälkeen ollaan oltu vain muodollisesti yhteyksissä.

Eiköhän se oo lapsettomalle oma asia jos haluaa ottaa etäisyyttä.
Ja fb:ssä oon huomannu kaverilistan karsiutumista jos joku on loukkaantunu siitä, mitä oon sinne kirjoittanu... esim. huomautin siitä et niitä viestejä kannattaa lukee sellasina kun ne on eikä rivien välistä, näitäkin on, jotka lukee vain rivien välistä ja vetää hernepurkin nenäänsä...

Mielestäni se onnittelu on kohteliasta ja hyvien tapojenmukaista silloinkin kun toisen vauvauutiset tuntuvat pahalta kuulla. Ei sitä tarvi mitään ylisanoja käyttää tai riemusta hyppiä, mutta ihan asialliset onnittelut on jotain mihin luulisi jokaisen silti pystyvän. Ja siihen ettei sitten tarvi perään muille kavereille paasata kuinka Maija ei missään nimessä ansaitsisi lasta.

Sen ymmärrän toki että lapseton voi haluta pitää välimatkaa raskaanaolevaan kaveriinsa, ei siitäkään pitäisi loukkaantua.