"vieras"
Katkeroituminen, suuttuminen ja syyllistäminen ovat kyllä ihan sallittuja tunteita. Ja omalla kohdallani ainakin kävin koko ihmisen tunneskaalan läpi lapsettomuusvuosieni aikana.Olin jopa niin kauhea ihminen, että otin joksikin aikaa jossain vaiheessa etäisyyttä raskaana oleviin ja lapsellisiin ystäviini ja tuttaviini. Se oli välttämätöntä oman mielenterveyteni säilymiseksi. Olen ollut vihainen ja katkera ja itkenyt silmät päästäni muiden onnen vuoksi. MUTTA olen kuitenkin ollut myös onnellinen heidän puolestaan.Enkä nyt sano, että lapsettomuus on viitsimisestä kiinni, mutta katkeroituminen, suuttuminen ja syyllistäminen helposti raskaaksi tulevia kohtaan on aivootonta, enkä itse siinä asiassa onnekkaana todellakaan ota mitään paskaa vastaan.
Jos olisin ap:n asemassa, vaihtaisin vauvamahan profiilikuvaksi ja laittaisin 100 uutta "raskaus on ihq" -avausta päivässä.
Jos on fiksu ihminen, niin tietäessään toisen lapsettomuudesta voi hänelle puhua muista asioista kuin raskaudesta ja lapsista. Ei toista tarvitse tieten tahtoen satuttaa, varsinkaan jos välittää toisesta. En minäkään lopulta raskaaksi tultuani ja nyt 2 lasta saatuani hehkuta onneani kavereille, joiden tiedän kärsivän lapsetttomuudesta. Me puhumme muista asioista.
Tuo viimeinen kommenttisi antaa sinusta todella kylmän ja tunteettoman kuvan ja todella toivon ettei lähipiiriini ikinä rantaudu sinunlaisiasi ihmisiä.