Miten tästä ihan oikeasti selvitään? Lapseni on sairas

  • Viestiketjun aloittaja "itku"
  • Ensimmäinen viesti
"Kaisa"
[QUOTE="itku";23121001]olen itkenyt lapsen edessä mutta nopeasti kyyneleet kuivannut ja jatkanut iloista keskustelua, muille lapsille en ole sanonut tilanteen vakavuudesta mitään enkä vielä kerrokkaan koska ei ole ajankohtainen. muut lapseni tietävät että pikkusisko käy hoitoja läpi jotta parantuu[/QUOTE]

Minkä ikäisiä nämä sisarukset on? muistathan että seinilläkin on korvat.. lapset vaistoavat yllättävän paljon ja osaavat olla korvat höröllään. Ethän pitkitä kertomista kovin pitkälle, ei sinun tartte kuolemasta tsm puhua, koska se EI ole nyt ajankohtainen asia. Kerrot tästähetkestä ja siitä miksi olet surullinen!!
 
"Kaisa"
Minä olen kyllä sitä mieltä, että lapselle ei pidä sälyttää sitä taakkaa vanhemman pelosta. Lapsi alkaa pelätä, että äiti itkee taas, jos sanon että sattuu/on paha olo eikä haluakaan tuottaa harmia vanhemmalleen ja sinnittelee ja sinnittelee. Itkeä saa, mutta ei tarvi sitä suurinta pelkoaan tuoda lapsen silmille. Lapselle on tärkeintä saada se tuki ja turva vanhemmastaan eikä alkaa huolehtia siitä, että jaksaako äiti.
osaako 3v ajatella niin pitkälle? lapset elävät siinä hetkessä, ei ne mieti tulevaa!
 
Sisäpiiriläinen
Minä olen kyllä sitä mieltä, että lapselle ei pidä sälyttää sitä taakkaa vanhemman pelosta. Lapsi alkaa pelätä, että äiti itkee taas, jos sanon että sattuu/on paha olo eikä haluakaan tuottaa harmia vanhemmalleen ja sinnittelee ja sinnittelee. Itkeä saa, mutta ei tarvi sitä suurinta pelkoaan tuoda lapsen silmille. Lapselle on tärkeintä saada se tuki ja turva vanhemmastaan eikä alkaa huolehtia siitä, että jaksaako äiti.
Itkusta, pelosta ja huolehtimisesta en maininnut mitään, ainoastaan inhimillisyydestä. Minunkaan lapseni nähden ei kukaan ikinä romahtanut eikä hän ketään lohduttanut, mutta aisti että jos on sairaalassa kuukausia niin murhetta ja huolta on silloin kaikilla. Ei ole enää, vain ikävää..
 
"itku"
[QUOTE="Kaisa";23121041]Minkä ikäisiä nämä sisarukset on? muistathan että seinilläkin on korvat.. lapset vaistoavat yllättävän paljon ja osaavat olla korvat höröllään. Ethän pitkitä kertomista kovin pitkälle, ei sinun tartte kuolemasta tsm puhua, koska se EI ole nyt ajankohtainen asia. Kerrot tästähetkestä ja siitä miksi olet surullinen!![/QUOTE]

8 ja 6 vuotiaat joilla on kummallakin ADHD, puhun ensin osaston psykiatrin kanssa siitä miten lähden työstämään asiaa poikieni kanssa.
Olen huomannut että seinillä on korvat :D
 
"Kaisa"
[QUOTE="itku";23121105]8 ja 6 vuotiaat joilla on kummallakin ADHD, puhun ensin osaston psykiatrin kanssa siitä miten lähden työstämään asiaa poikieni kanssa.
Olen huomannut että seinillä on korvat :D[/QUOTE]

Jos lapsilla on tuo ADHD tausta ni on varmastikkin järkevintä lähteä selvitteleen tuota asiaa psykiatrin avustuksella. Ootko ollu lasten opettajaan yhteydessä? Ei sinne tarvi sen enempiä kertoa kuin et perheessä on nyt vaikea tilanne joka voi näkyä lasten kouluelämässä.

VOIMIA ASIOIDEN LÄPIKÄYMISEEN!! Teil asia on vielä niin tuore, että varmastikkin kaikki asiat on sekamelskana päässä! Puhu tai ole puhumatta sen mukaan mikä itestä tuntuu. Mut muista se ettet ole kaikille selitysvelvollinen, kerrot vain niille kenelle haluat ja sen verran kuin haluat. Ihmiset ovat törkeänki uteliaita.. ja vain ja ainoastaan uteliaita, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa et haluaisivat elää arjessa mukana (siis osa ihmisistä, ja silloin kun on raskasta ni ei tartte alkaa selittään kaikille missä mennään, riittää et sanot ette halua puhua asiasta joka loukkaantuu ni se on sen oma häpeä). Voit myös sopia suvussa yhden joka on ns. yhdyshenkilö sinuun ja sit se informoi halutessasi muita (siis jos et halua et koko suku soittelee ja kyselee sinulta missä mennään).

VIELÄKI HALUAN ANTAA SINULLE RUTISTUKSEN!! MUISTATHAN HUOLEHTIA MYÖS OMASTA JAKSAMISESTASI NUKUT, JA SYÖT, SEKÄ LIIKUT ULKONA VOIMIEN MUKAAN SITEN JAKSAT OLLA LAPSESI TUKENA!!!
 
"itku"
[QUOTE="Kaisa";23121162]Jos lapsilla on tuo ADHD tausta ni on varmastikkin järkevintä lähteä selvitteleen tuota asiaa psykiatrin avustuksella. Ootko ollu lasten opettajaan yhteydessä? Ei sinne tarvi sen enempiä kertoa kuin et perheessä on nyt vaikea tilanne joka voi näkyä lasten kouluelämässä.

VOIMIA ASIOIDEN LÄPIKÄYMISEEN!! Teil asia on vielä niin tuore, että varmastikkin kaikki asiat on sekamelskana päässä! Puhu tai ole puhumatta sen mukaan mikä itestä tuntuu. Mut muista se ettet ole kaikille selitysvelvollinen, kerrot vain niille kenelle haluat ja sen verran kuin haluat. Ihmiset ovat törkeänki uteliaita.. ja vain ja ainoastaan uteliaita, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa et haluaisivat elää arjessa mukana (siis osa ihmisistä, ja silloin kun on raskasta ni ei tartte alkaa selittään kaikille missä mennään, riittää et sanot ette halua puhua asiasta joka loukkaantuu ni se on sen oma häpeä). Voit myös sopia suvussa yhden joka on ns. yhdyshenkilö sinuun ja sit se informoi halutessasi muita (siis jos et halua et koko suku soittelee ja kyselee sinulta missä mennään).

VIELÄKI HALUAN ANTAA SINULLE RUTISTUKSEN!! MUISTATHAN HUOLEHTIA MYÖS OMASTA JAKSAMISESTASI NUKUT, JA SYÖT, SEKÄ LIIKUT ULKONA VOIMIEN MUKAAN SITEN JAKSAT OLLA LAPSESI TUKENA!!![/QUOTE]

Voi kiitos! siis niin lämmin kiitos

Poikani käyvät kuntoutuksessa ja olen jo sinne ottanut yhteyttä, olen ohjeistanut 8 vuotiaan opettajaa siitä miten koululaiselle on kerrottu tästä asiasta kuten myös 6 vuotiaan tarhaan.
Olen erittäin onnekas kun poikieni isä on aivan mielettömän ihana isä, hän otti pojat luokseen asumaan niin kauan kunnes minä pääsen tyttären kanssa kotiin. Eli selvennyksenä 3 lasta, kahdesta eri liitosta. Tämän viikon olen antanut isän hoitaa poikien asiat puolisonsa kanssa ja ensi viikolla poikani tulevat kotiin ja rakennamme uuden arjen itsellemme
 
"Kaisa"
[QUOTE="itku";23121204]Voi kiitos! siis niin lämmin kiitos

Poikani käyvät kuntoutuksessa ja olen jo sinne ottanut yhteyttä, olen ohjeistanut 8 vuotiaan opettajaa siitä miten koululaiselle on kerrottu tästä asiasta kuten myös 6 vuotiaan tarhaan.
Olen erittäin onnekas kun poikieni isä on aivan mielettömän ihana isä, hän otti pojat luokseen asumaan niin kauan kunnes minä pääsen tyttären kanssa kotiin. Eli selvennyksenä 3 lasta, kahdesta eri liitosta. Tämän viikon olen antanut isän hoitaa poikien asiat puolisonsa kanssa ja ensi viikolla poikani tulevat kotiin ja rakennamme uuden arjen itsellemme[/QUOTE]

Kuulostaa hyvältä!! Se mun piti vielä sanomani, et sinun ei tarvi alkaa lohduttamaan muita tai kuuntelemaan muiden tarinoita jne. Suljet korvasi muiden arvostelulta.. nyt jos koskaan sinulla on hyvä syy olla itsekäs ja tehdä niin kuin näet parhaaksi sillä hetkellä toimia!
Teillä on vielä pitkä tie edessä.. ja siihen mahtuu monen laista käänekohtaa, hyvää ja huonoa! Mut muista et sä olet paras äiti lapsellesi mitä lapsi on voinut saada, ja se ennen kaikkea ettei lapsen sairastuminen ole kenenkään vika tai seurauta jostain tekemisestä tai tekemättä jättämisestä!!
 
"itku"
[QUOTE="Kaisa";23121257]Kuulostaa hyvältä!! Se mun piti vielä sanomani, et sinun ei tarvi alkaa lohduttamaan muita tai kuuntelemaan muiden tarinoita jne. Suljet korvasi muiden arvostelulta.. nyt jos koskaan sinulla on hyvä syy olla itsekäs ja tehdä niin kuin näet parhaaksi sillä hetkellä toimia!
Teillä on vielä pitkä tie edessä.. ja siihen mahtuu monen laista käänekohtaa, hyvää ja huonoa! Mut muista et sä olet paras äiti lapsellesi mitä lapsi on voinut saada, ja se ennen kaikkea ettei lapsen sairastuminen ole kenenkään vika tai seurauta jostain tekemisestä tai tekemättä jättämisestä!![/QUOTE]

Kiitoksia, on se kumma miten tuntemattomien sana auttaa

Olette kaikki auttaneet minua, ja tämä tuntuu hyvältä kiitoksia, sanoin en voi kuvata sitä lämpöä mitä on huokunut teidän sanojenne takaa
 
mmmmm-mm
Voi, voimia!

Haluaisin vinkata sinulle syöpäjärjestöjen sivuista, jonka keskustelupalstalta löytyy soppi myös syöpäsairaiden lasten vanhemmille. cancer.fi, sieltä keskustelut ja sitten läpsellani on syöpä.

Voikaa mahdollisimman hyvin!

Vasta kuulin jonkun urhean, vanhemman lapsen kommentin: "No, tää syöpä nyt tulee joka kolmannelle tai neljännelle, hoidan sen alta pois ajoissa". Lapset ovat usein urheampia kuin voisimme uskoa. Samoin itse omaa voimia joista ei ole tietoinen ennen kuin niitä tarvitsee. Kaikki sanovat "itse varmaan romahtaisin", mutta hyvin harva loppujen lopuksi romahtaa (ei viitateen ap:hen, vaan erääseen kommentoijaan). Alku on vaikeaa, kaikki tunteet tulee varmasti käytyä läpi, mutta tilanteeseen sopeutuu kyllä. Vertaistukea ja tukea on silti saatavilla, ja sitä saa todellakin tarvita!

-m-
 
"Kaisa"
[QUOTE="itku";23121287]Kiitoksia, on se kumma miten tuntemattomien sana auttaa

Olette kaikki auttaneet minua, ja tämä tuntuu hyvältä kiitoksia, sanoin en voi kuvata sitä lämpöä mitä on huokunut teidän sanojenne takaa[/QUOTE]

Tiedätkö kyl se tulee tääl näppäimistön toisessaki päässä hyvä mieli jos voi olla sen verran avuksi et kulkee piene siivun taivalta eteenpäin.

Mut eiköhän me lähdetä nyt nukkumaan huomenna on uusi päivä ja uudet haasteet.. *kauniita ja levollisia unia*
 
"Kaisa"
Voi, voimia!

Haluaisin vinkata sinulle syöpäjärjestöjen sivuista, jonka keskustelupalstalta löytyy soppi myös syöpäsairaiden lasten vanhemmille. cancer.fi, sieltä keskustelut ja sitten läpsellani on syöpä.

Voikaa mahdollisimman hyvin!

Vasta kuulin jonkun urhean, vanhemman lapsen kommentin: "No, tää syöpä nyt tulee joka kolmannelle tai neljännelle, hoidan sen alta pois ajoissa". Lapset ovat usein urheampia kuin voisimme uskoa. Samoin itse omaa voimia joista ei ole tietoinen ennen kuin niitä tarvitsee. Kaikki sanovat "itse varmaan romahtaisin", mutta hyvin harva loppujen lopuksi romahtaa (ei viitateen ap:hen, vaan erääseen kommentoijaan). Alku on vaikeaa, kaikki tunteet tulee varmasti käytyä läpi, mutta tilanteeseen sopeutuu kyllä. Vertaistukea ja tukea on silti saatavilla, ja sitä saa todellakin tarvita!

-m-
hyvin sanottu!!Ap:lle et ole huono ja heikko, tai saamaton jos koti on väliin kaaoksessa ja hiukset l ikaiset.. nyt saat tosiaan pyytää apua ja olla niin vahva kuin heikkokin!!
 
.
Olen pahoillani puolestasi ja toivon sinulle voimia!

PAkko silti sanoa tuohon osastolle jäämiseen... Ihan varmasti vanhempi saa jäädä noin pienen kanssa osastolle yöksi. Jos osaa vaatia, niin asia järjestyy. Tiedän sen, että hlpompi kun vanhempi lähtee yöksi pois, mutta siihen ei vanhemman tarvitse suostusa. Usein myös vedotaan siihen, että parempi vanhempienkin levätä, mutta jos todella haluaa ja vaatii, niin lapsen kanssa osastolla nukkuminen järjestyy aina. Voin vakka vannoa, vaikk aitsellä kokemusta vain kahdesta sairaalasta joisrta toinen TYKS.
 
"Kaisa"
Olen pahoillani puolestasi ja toivon sinulle voimia!

PAkko silti sanoa tuohon osastolle jäämiseen... Ihan varmasti vanhempi saa jäädä noin pienen kanssa osastolle yöksi. Jos osaa vaatia, niin asia järjestyy. Tiedän sen, että hlpompi kun vanhempi lähtee yöksi pois, mutta siihen ei vanhemman tarvitse suostusa. Usein myös vedotaan siihen, että parempi vanhempienkin levätä, mutta jos todella haluaa ja vaatii, niin lapsen kanssa osastolla nukkuminen järjestyy aina. Voin vakka vannoa, vaikk aitsellä kokemusta vain kahdesta sairaalasta joisrta toinen TYKS.
Eli käännät veistä haavassa.. ois voinu jättää sanomatta!!
 
"itku"
Olen pahoillani puolestasi ja toivon sinulle voimia!

PAkko silti sanoa tuohon osastolle jäämiseen... Ihan varmasti vanhempi saa jäädä noin pienen kanssa osastolle yöksi. Jos osaa vaatia, niin asia järjestyy. Tiedän sen, että hlpompi kun vanhempi lähtee yöksi pois, mutta siihen ei vanhemman tarvitse suostusa. Usein myös vedotaan siihen, että parempi vanhempienkin levätä, mutta jos todella haluaa ja vaatii, niin lapsen kanssa osastolla nukkuminen järjestyy aina. Voin vakka vannoa, vaikk aitsellä kokemusta vain kahdesta sairaalasta joisrta toinen TYKS.
Tavallaan mä ymmärrän ylilääkärin kiellon tähän ja ekan yön osastolla sain olla, sitä aiemmin olimme toisella osastolla missä yövyin. täytyy sanoa että se määrä mitä lapselleni annetaan lääkkeitä jopa keskellä yötä pitivät minut hereillä koko sen yön. Että tavallaan ymmärrän. Tavallaan taas tyttäreni ei ole koskaan joutunut olemaan erossa lähimmäisistään. Nukutin hänet yöunille ja tulen olemaan sairaalassa samaan aikaan kun hän herää joten hän ei tavallaan koe itseään kai hylätyksi, enempi se minua raastaa varmaankin kuin lasta.

Mutta nyt nukkumaan, huomenna herätys aikaisin.

Kiitoksia kaikille, tuki merkitsee paljon
 
"äiti"
Voimia ja jaksamista ap:lle hirmuisesti!!!Rukoillaan, että lapsesi hoidot auttavat.Raskasta aikaa tuo on.Me olemme kokeneet hiukan samanmoista.Kyllä sitä vaan jaksaa ja kestää,kun on pakko.Niin se vaan on.Kun tämä raskas kokemus on takana, olet vahvempi kuin koskaan!*hali*
 
Olen pahoillani puolestasi ja toivon sinulle voimia!

PAkko silti sanoa tuohon osastolle jäämiseen... Ihan varmasti vanhempi saa jäädä noin pienen kanssa osastolle yöksi. Jos osaa vaatia, niin asia järjestyy. Tiedän sen, että hlpompi kun vanhempi lähtee yöksi pois, mutta siihen ei vanhemman tarvitse suostusa. Usein myös vedotaan siihen, että parempi vanhempienkin levätä, mutta jos todella haluaa ja vaatii, niin lapsen kanssa osastolla nukkuminen järjestyy aina. Voin vakka vannoa, vaikk aitsellä kokemusta vain kahdesta sairaalasta joisrta toinen TYKS.
Tää on aivan totta. Mulla ei ole kokemusta niinkään lasten sairaaloista kun meillä on roolit toisinpäin, äitini on neliraajahalvaantunut ja hänen kanssaan ollaan oltu kymmeniä kertoja erilaisissa sairaaloissa ja olen pienestä pitäen oppinut että vaikka vierailuajat olisivat mitkä ja osastolle ei saa jäädä niin kyllä sinne saa kun vaan osaa vaatia. Itse olen sanonut että jään sitten vaikka koko yöksi oven taakse sillä kotiin en ole menossa.

Mutta ihan mielettömästi voimia teidän perheelle ja tietysti pienelle taistelijalle <3
 

Yhteistyössä