Miten tästä ihan oikeasti selvitään? Lapseni on sairas

Hänellä on syöpä

Voimattomana katson vierestä kun hän voi lääkkeen vaikutuksen takia huonosti, lääkkeen joka on se joka auttaa häntä voittamaan tämän sairauden.
Miten jaksaa suhtautua positiivisesti hädän hetkellä?
Koittaa uskoa ja toivoa että ei meidän lapsi kuole, näen isompia lapsia ja mielessäni arvioin heidän ikää ja toivon että lapseni voi myös sen iän saavuttaa.

Miten ja koska tämän kaiken sisäistää ?

 

voimia teille *halaus*.
saanko udella minkä ikäinen lapsesi on ja mikä syöpä on?

on tosiaan vaikea kuvitella miltä sinusta ja lapsesta tuntuu mutta tosi paljon voimia ja toivotaan, että kaikki kääntyy vielä voitoksi.

 

3 vuotias tyttö, perheen nuorimmainen. munuaissyöpä nimeltä Wilmsin tuumori. Kasvain on halkaisijaltaan 9cm ja koko on 9x7 cm sekä sen vieressä toinen tuumori ja etäpesäke keuhkoissa.
Tämä todettiin vasta tällä viikolla

 

jaksa uskoa ja toivoa, äläkä anna lapsen menettää toivoaan! rankimpia asioita ikinä, mutta pakko se on jaksaa.

 

Jaksamisia! :hug:
Omien lasten flunssat tämän rinnalle on pientä, voimia teille! :heart:

 

[QUOTE="mahtisonnitar";23120776]voimia teille *halaus*.
saanko udella minkä ikäinen lapsesi on ja mikä syöpä on?

on tosiaan vaikea kuvitella miltä sinusta ja lapsesta tuntuu mutta tosi paljon voimia ja toivotaan, että kaikki kääntyy vielä voitoksi.[/QUOTE]

ja kiitoksia, minä vain niin pelkään että romahdan tyttäreni edessä ja miten pitän sitä toivoa yllä

 

Päivä kerrallaan, nauti tästä hetkestä kun saat sulkea lapsesi syliisi. Nyt saat ottaa hänet viereesi ja kuiskata kuinka rakastat. Anna hänen tuntea rakkautesi ja älä anna hänen nähdä hätääsi. Hae itse apua tukiryhmistä, et ole ainoa syöpälapsen vanhempi..teitä on ihan liikaa. Paljon voimia sinulle ja lapsellesi, toivon teille kaikkea hyvää.

 

(((halaus sulle)))

 

Tunnen lapsen, jolla todettu tuo ihan sama syöpä 4vuotiaana. On tällä hetkellä täysin terve 14vuotias. Selvisi hoidoista hyvin ja on sittemmin ollut ihan terve.

Tsemppiä hirmuisesti! Lapset kestää ne hoidot usein paremmin kuin mitä aikuiset pelkää. Omalla miehelläni on hoidettu 4vuotta sitten imusolmukesyöpä ja loppujenlopuksi hoidot ei olleet niin pahat mitä mielikuvissaan sitä pelkästi.

 

Halaus ja voimia.

 

:hug:

 

ja usko tulevaisuuteen! Sinulla on toivo, pidä sitä yllä. Anna lapsellesi silti rakkautta niinkuin se olisi viimeinen päivä. Jos et jaksa, hae apua, toivon että Sinulle sitä myös tarjotaan vaikket pyytäisikään. Puhu lapsesi kanssa, jos hän näkee Sinun surusi, kerro siitä, mutta sillä tavoin kun lapsi sen ymmärtää. Esim. äidin on paha mieli kun sinun on niin huono olo. Kovasti voimia!

 

[QUOTE="vieras";23120848]Tunnen lapsen, jolla todettu tuo ihan sama syöpä 4vuotiaana. On tällä hetkellä täysin terve 14vuotias. Selvisi hoidoista hyvin ja on sittemmin ollut ihan terve.

Tsemppiä hirmuisesti! Lapset kestää ne hoidot usein paremmin kuin mitä aikuiset pelkää. Omalla miehelläni on hoidettu 4vuotta sitten imusolmukesyöpä ja loppujenlopuksi hoidot ei olleet niin pahat mitä mielikuvissaan sitä pelkästi.[/QUOTE]

Saanko viel kysyä, että miten lapsi on oireillut?

3vuotias ei vielä itse ymmärrä tilanteen vakavuutta tai kuolemaa tai muita sellaisia asioita. Hän ei siis osaa pelätä. Se on varmasti helpompaa kuin sitten, jos lapsion niin iso että osaa itse pelätä kuolemaa.

Mutta syöpähän ei ole mikään kuolemantuomio tänä päivänä joten lippu korkealle!

 

Hei kiitos teille kaikille! Sydäntä lämmittää ja antaa toivoa
tiedän että tällä syövällä on hyvä ennuste mutta pikku osa minusta pelkää kuitenkin pahinta
Kamalaa olla poissa tytön luota Osastolle ei saa jäädä yöksi

 

Kenellekkään en tuota tilannetta toivo, tulee jo pahaolo, kun kuulee näitä asioita ja tuska on läheisillä vielä erittäin paljon kovempi. itse varmaan romahtaisin. mutta yritä olla vahva ja näytä lapsellesi, että olet vahva. En osaa sanoa mitään järkevää, olen aivan sanaton.

mitä oireita lapsella oli, kun menitte lääkäriin? anteeksi uteliaisuuteni.

 

[QUOTE="itku";23120884]Hei kiitos teille kaikille! Sydäntä lämmittää ja antaa toivoa
tiedän että tällä syövällä on hyvä ennuste mutta pikku osa minusta pelkää kuitenkin pahinta
Kamalaa olla poissa tytön luota Osastolle ei saa jäädä yöksi[/QUOTE]

On aivan luonnollista että pelkäät ja ihan pirusti. Kaikki tunteet on nyt sallittuja ja varmaan tulevina kuukausina ja vuosina sisälläsi käy aikamoinen myrsky. Muista vain että älä jää yksin tunteidesi kanssa. Vertaistuki on parasta lääkettä niille tunteille, se auttaa saamaan asioita oikeaan mittakaavaan

 

[QUOTE="itku";23120884]Hei kiitos teille kaikille! Sydäntä lämmittää ja antaa toivoa
tiedän että tällä syövällä on hyvä ennuste mutta pikku osa minusta pelkää kuitenkin pahinta
Kamalaa olla poissa tytön luota Osastolle ei saa jäädä yöksi[/QUOTE]

varmasti on kamalaa jättää tyttö yksin nukkumaan. Miten tyttö jää yksin sinne?

 

Kenellekkään en tuota tilannetta toivo, tulee jo pahaolo, kun kuulee näitä asioita ja tuska on läheisillä vielä erittäin paljon kovempi. itse varmaan romahtaisin. mutta yritä olla vahva ja näytä lapsellesi, että olet vahva. En osaa sanoa mitään järkevää, olen aivan sanaton.

mitä oireita lapsella oli, kun menitte lääkäriin? anteeksi uteliaisuuteni.

Ei muuta kuin möykky mahassa, isä huomasi sen kun tytär oli viikonloppua siellä viettämässä. Asiat vierähti aika nopeasti siitä, sunnuntaina tuli tyttö kotiin ja lähdettiin päivystykseen ja samana iltana jäätiin lastenklinikalle osastolle
Toi on semmonen mitä kuulemma voi tk lääkäri laittaa ilmavaivojenkin piikkiin koska pienillä lapsilla on useasti maha pullea

 

:hug:

 

Osastolle tulee voida jäädä yöksi mikäli siellä on tilaa. Vaadit niin järjestyy. Muuten voin kertoa että ne on vahvoilla ketkä eivät ajattele menettämistä vaan ovat joka hetkessä läsnä ja nauttivat jokaisesta hetkestä. Sairaan lapsen tietämättömyydessä inhimillinen vanhempi on paras ja rakkain, ei se kuka teeskentelee ettei pelota.

 

[QUOTE="itku";23120937]Ei muuta kuin möykky mahassa, isä huomasi sen kun tytär oli viikonloppua siellä viettämässä. Asiat vierähti aika nopeasti siitä, sunnuntaina tuli tyttö kotiin ja lähdettiin päivystykseen ja samana iltana jäätiin lastenklinikalle osastolle
Toi on semmonen mitä kuulemma voi tk lääkäri laittaa ilmavaivojenkin piikkiin koska pienillä lapsilla on useasti maha pullea[/QUOTE]

onneksi ottivat asian "todesta"; että sai hoidot aloitettua heti ajoissa. mutta varmasti kauheaa, kun "puun takaa"tulee tällänen asia onhan se aina kauheaa...Ja onneksi tyttö on hyvissä käsissä nyt ja saa varmasti parasta hoitoa, mitä on tarjolla.

 

Kuka vanhempi ei ois huolissaan, elä nyt siitä tunne huonoa omaatuntoa et pelkäät!! Anna kaikkien tunteiden tulla, oli se eit itkua/naurua/iloa/surua.. kaikki ne on luonnollisia ja hyväksyttäviä tunteita!

 

Osastolle tulee voida jäädä yöksi mikäli siellä on tilaa. Vaadit niin järjestyy. Muuten voin kertoa että ne on vahvoilla ketkä eivät ajattele menettämistä vaan ovat joka hetkessä läsnä ja nauttivat jokaisesta hetkestä. Sairaan lapsen tietämättömyydessä inhimillinen vanhempi on paras ja rakkain, ei se kuka teeskentelee ettei pelota.

Minä olen kyllä sitä mieltä, että lapselle ei pidä sälyttää sitä taakkaa vanhemman pelosta. Lapsi alkaa pelätä, että äiti itkee taas, jos sanon että sattuu/on paha olo eikä haluakaan tuottaa harmia vanhemmalleen ja sinnittelee ja sinnittelee. Itkeä saa, mutta ei tarvi sitä suurinta pelkoaan tuoda lapsen silmille. Lapselle on tärkeintä saada se tuki ja turva vanhemmastaan eikä alkaa huolehtia siitä, että jaksaako äiti.

 

olen itkenyt lapsen edessä mutta nopeasti kyyneleet kuivannut ja jatkanut iloista keskustelua, muille lapsille en ole sanonut tilanteen vakavuudesta mitään enkä vielä kerrokkaan koska ei ole ajankohtainen. muut lapseni tietävät että pikkusisko käy hoitoja läpi jotta parantuu

 

En voi kuvitellakkaan miltä sinusta tuntuu, paljon voimia <3