Vaimoketurhake
[QUOTE="Enninen";22864078]No ap. keskustelitko miehesikanssa kun ipana lähti kotiin teiltä?
[/QUOTE]
Eli en![Surullinen :( :(]()
Eli en
Nimenomaan. Naurettavaa kuvitella että sellainen uusioperhe toimisi, jossa isä- ja äitipuolilla ei ole mitään sanottavaa lasten kasvatukseen. Biologiset vanhemmat tietysti sopivat keskenään suurista linjoista, mutta kodin säännöt sopivat ne aikuiset yhdessä, jotka siinä kodissa asuvat (lapsetkin voi ottaa mukaan säännöistä keskusteluun kun ovat tarpeeksi isoja).Koti on teidän yhteinen, vaikka lapsi ei olisikaan. Teillä on yhteisen säännöt siellä - kaikille yhteiset. Siihen ei vaikuta lapsen biologinen alkuperä.
Hihii, koomisuutensa vuoksi käytin juurikin laatu-urosta kuvailuna. Verrattuna aikaisempiin miehiini hän on paras ja käsitykseeni siitä, minkälainen miehen tulee olla, hän on hyvin pitkälti juuri sellainen mies. Jokaisella on tähän omat kriteerinsä, joten turha minun niitä on tähän ladella, kun moni voi olla aivan toista mieltä kanssani ja arvostaa aivan toisia asioita. Siksipä olenkin aivan puulla päähän lyöty, kun olemme tällaiseen tilanteeseen ajautuneet, enkä haluaisi heti luovuttaa, koska tällaista miestä näillä ominaisuuksilla ei hevillä löydy. Nämä arvostamani ominaisuudet ovat kyllä nyt hautautuneet jonnekin, mutta en usko, että ne noin vain katoaisivat. Vaan kestänkö tuon ison miinuksen, joka tulee lastenhoidosta? Mies on kuitenkin aidon kiinnostunut lapsensa hyvinvoinnista, vaikkakin väärin keinoin. Kaikista miehistä ei voi sanoa samaa, ikävä kyllä. Näitä poissaolevia isiä on nähty.Ok.. toivottavasti tilanne parenee.. mutta kertoisitko ap, millä perusteella pidät miestä "laatu-uroksena"? (kauhee termi!
) Mikä hänessä on parasta, mistä tykkäät, miksi hänen kanssaan kannattaa olla (vaikka tilanne just nyt onkin hankala)?
sen oman lapsitoiveen takia kun ei kannata väkisin yrittää pusertaa suhdetta sellaiseen ihmiseen, joka ei nyt sitten ehkä ollutkaan se paras mahdollinen kumppani.. trust me.. been there, done that, se oli iso virhe.
Olen kanssasi samaa mieltä. Vaan mitä voin tehdä, kun vanhempien välit ovat niin huonot, että eivät kykene asioista keskenään sopimaan? Sivullisena harmittaa katsella sitäkin kuinka pieni kärsii tilanteesta. Molemmissa kodeissa on varmasti aivan eri säännöt, rutiinit ja käytännöt. Meiltä kaiken kukkuraksi puuttuvat säännöt ja rajat. Mitä siitäkään tulee, että toisessa paikassa kielletään ja toisessa annetaan kaikki? Hoitopaikassa on ihmetelty miksi lapsi huutaa isäänsä, eikä äitiään, kuten normaali lapsi huutaa. Voiko se johtua siitä, että lapsella on kivampaa isänsä kanssa? Tietysti on kivaa, kun isi on enemmän kaveri kuin ohjaava huoltaja. Kaiken saa periksi ja kaikkea saa tehdä, ja kaiken saa mitä haluaa ja senkin mitä ei ole edes tajunnut haluavansa. Siis voiko se johtua ihan siitä? Kertomuksen mukaan vauvaikäisenä äiti oli poissaoleva ja isi hoiti vauvaa enemmän, jolloin heille olisi syntynyt se suhde, joka normaalisti syntyy äidin ja vauvan välille. En voi kommentoida tarinan paikkaansapitävyyttä, koska en ole asiasta äidiltä kysynyt...enkä tiedä, onko kenellekään niin käynyt. Äiti kuitenkin imetti tyttöä...eli oli kontaktissa. Näihin asioihin en lapsettomana osaa ottaa kantaa.Nimenomaan. Naurettavaa kuvitella että sellainen uusioperhe toimisi, jossa isä- ja äitipuolilla ei ole mitään sanottavaa lasten kasvatukseen. Biologiset vanhemmat tietysti sopivat keskenään suurista linjoista, mutta kodin säännöt sopivat ne aikuiset yhdessä, jotka siinä kodissa asuvat (lapsetkin voi ottaa mukaan säännöistä keskusteluun kun ovat tarpeeksi isoja).
Mikä siinä äitipuoli-sanassa muuten on niin iso mörkö (tässäkin ketjussa joku taisi tokaista ettei lapsille ole äitipuolta jos biologinen äiti on elossa)? Kunhan exäni muuttaa yhteen naisystävänsä kanssa, se ei uhkaa mitenkään minun äitiyttäni jos tämä haluaa nimittää itseään äitipuoleksi.
KiitosSivukommenttina pitaa sanoa etta harvinaisen fiksua tekstia ap:lta, harvoin talla palstalla tulee vastaan. Taidat olla korkeasti koulutettu?
Hirmuisesti faktaa tuli terävimmältäAlkuperäinen kirjoittaja Penaalin terävin kynä;22869530:Hienosti ja järkiperäisesti sinä selvästikin pohdit asioita, ja kuitenkin ulkopuolisen näkökulmasta vaikutat kovin sokealta omaa tilannettasi kohtaan. Ehkä juuri luottamus omaan objektiivisuuteesi estää sinua näkemästä todellista tilannetta? Et ole todellisuudessa lainkaan objektiivinen, koska jos olisit (ja jos kertomasti asiat ovat kylmää faktaa eivätkä liioitteluja), et edes harkitsisi suhteeseen jäämistä.
Olen samaa mieltä tuossa ylhäällä kirjoittaneen kanssa siitä, että sinulla on näköalapaikka tarkastella miestäsi eron jälkeen...
En halua tölviä sinua eikä ole minun asiani ratkoa sinun ihmissuhdekiemuroitasi, mutta yritä nyt hyvä ihminen pitää kiinni suojeluvaistostasi, äläkä jää sinne niiden munasolujen vuoksi. Kirjoitit ihan oikein siitä, että jos nyt lähdet ja noudatat sitten ns. järkevän ihmisen aikatauluja, et pääse lapsentekoon ennen kuin 3-kymppisenä, mutta en varmaan ole ainoa, jonka mielestä se on taatusti pienempi paha kuin olla 3-kymppisenä yksinhuoltaja ja kiistellä exän kanssa siitä kuinka paljon mehua lapsesi saa juoda hänen luonaan...
Ja vaikka todellakin olet verbaalisesti lahjakas ja analyyttinen, niin kaikella kunnioituksella pieni elämänkokemus ei sinulle olisi pahitteeksi ennen lapsen tekoa, sen verran kypsymätöntä tuo törmääminen uusperheeseen on ollut (teillä kummallakin, mutta miehesi kuulostaa sen verran sekaboltsilta, etten pidä häntä tällä hetkellä aivan täyden ymmärryksen ihmisenä, toisin kuin sinua).
Arvatkaa vaan kuinka paljon pelottaa tuo ajatus, että omaa lastani kasvatettaisiin näin rajattomassa maailmassa! Mutta...tällä hetkellä ehkäisy on päällä, enkä todellakaan ole näin kamalaan tilanteeseen tekemässä mukuloita. Ideologiasta on oltava jonkinlainen kompromissi ensin. Eikä minun ole mikään pakko edes lisääntyä. Ainoastaan, jos puitteet ovat hyvät, alan viritellä munasolujaniEli en ole tällä hetkellä harkitsemassa perheen perustamista tämän miehen kanssa.
Olen vasta fiksuuntumassa tilanteeseen. Kuten sanottua, tunteet tekevät sokeaksi ja tyhmäksiNyt ne on työnnetty jo sivuun ja pöydällä makaa iso liuta huolestuttavia faktoja, jotka on pakko puida ennen kuin tätä suhdetta kannattaa jatkaa. Se on selvää. Hieman lisää haastetta tässä tuo miehen puhumishaluttomuus. Vaikea näitä on yksinkään selvitellä...tai täällähän minä näitä selvittelen teidän kanssanne
Siitä onkin ollut suuri hyöty! Olen saanut uusia näkökulmia ja vähän perspektiiviä asioihin. Kiitos siis kaikille jo osallistuneille ja tervetuloa mukaan kommentoimaan tölväilyjäni/-mme ihan vapaasti
![]()