Voiko ihminen muuttua tullessaan uskoon?

Okei. Ajatellaan, että teet syntiä. Olkoon se joku ajatusrikos. Tai sanotaan, että pidät pornon katsomista syntinä, mutta katsot kuitenkin. Mitäs sitten? Jälkeenpäin kadut ja ajattelet, että saat anteeksi. Mutta sitten tulee epäilys. Hetkinen. Kun minä aloin katsoa, ajattelinko jo silloin, että saisin tämän anteeksi. Olenko syyllistynyt "kyllähän Jumala antaa anteeksi" -nimiseen syntiin? Saanko sittenkään anteeksi? Tai mitäs jos lankean uudestaan?

Ymmärrän pointtisi.
Viitaat kai alitajuntaan? Että ihminen syntiin ryhtyessään tiedostamattaan ajattelee saavansa kyllä sitten anteeksi? Väittäisin, että ihminen kyllä lopulta tietää syyllistyikö hän nyt tähän "Jumalan armon hyväksikäyttämiseen". Jos hän tunnistaa tämän itsessään hän voi tehdä parannusta. Jos ihmisellä jatkuvasti on epävarmuutta niin sanoisin, että hänen uskonsa ei ole ihan kodiksessa.
Itse olen tunnistanut joskus jälkeenpäin ryhtyneeni syntiin ajatukella "voinhan katua". Tämän tajuttuani olen katunut sitä asennetta jolla syntiin ryhdyin ja ollut varma, että olen saanut anteeksi. Toimiensa kyseenalaistaminen on ok, mutta jatkuva epävarmuus kertoo muista ongelmista.

 

Anteeksi muuten, että sanoin sulle jotain sen tyyppistä, että mitä sä oikeen mussutat tms. Oli tosi rumasti sanottu.

Ai sanoit? En nyt kyllä muista tapausta. Jos se olin kuitenkin minä, enkä joku muu, niin saat anteeksi.

 

Ai sanoit? En nyt kyllä muista tapausta. Jos se olin kuitenkin minä, enkä joku muu, niin saat anteeksi.

Kyllä se olit sinä, mutta sivuutit sen ihan sujuvasti. Kiitos. Yritän nyt olla vähän vähemmän kärttyinen, koska kärttyisyys ei tuo mulle mitään voittajafiilistä, päinvastoin.

 

No ne tekevät vain useammin parannusta. Tavallinen penkissä istuja vaan ihmettelee, kun parin kuukauden ajan heppua ei näy missään, ja sitten tyyppi tulee täpinällä todistamaan, kuinka Herra pelasti hänet maailmalta, johon hän taas lankesi. Ja parin viikon päästä uudestaan. Onhan näitä.

Tarvitseeko tälläinen henkilö välttämättä sen suuremman voiman johon uskoa kun kiusaus käy kuitenkin liian suureksi? ja miksi? Onko helpompi jotenkin selittää uskoon tulosta ja saada anteeksianto jumalalta kuin pelkästään itseltä. Menee uskottavuus koko jutusta jos parin kuukauden välein koetaan valaistuminen.
Tossa vaiheessa voisi ne omat henkiset varat riittää muutamaksi viikoksi pelastamaan. Nyt saa sanoa että kaikki ollaan jumalan lapsia ja jumala kyllä pelastaa mutta ei tossa hommassa kyllä logiikkaa ole.

 

[QUOTE="uskis";22719577]Mun pohja ei putoa! Mulla on siitä sellainen varmuus. Jos mä olisinkin väärässä, se ei ole sinulta pois, vai onko? Onko Jehovilla ja muslimeilla armoa? Mä olen ymmärtänyt ne uskonnot sääntöjen ja lakien noudattamisina ilman sisäistä rauhaa Jumalassa.[/QUOTE]

Jehovan todistaja noudattavat Raamatun ohjeita.

 

Mä ajattelisin tuossa tilanteessa, että oli asia kummin vain, saisin anteeksi, mutta tietysti haluaisin olla toistamatta syntiäni. Mikäli jäisin vellomaan katumuksessa ja piiskaamaan itseäni eilisen asioista, toistaisin ne luultavasti sitä varmemmin. Ehkä pitäisi mennä ihan alkulähteille ja miettiä, mikä asia pitää minua kiinni juuri siinä synnissä. Jos oletetaan, että olisin pornoriippuvainen, niin mikä aiheuttaisi minulle sen riippuvuuden? Minun pitäisi sanoutua irti niistä asioista ja pyytää Jumalalta apua siinä alkuperäisessä rikkinäisyydessä, joka aiheuttaisi minulle erilaisia riippuvuuksia. Sellainen voisi vaikka olla hylätyksitulemisen pelko.

Kaikki tuo onnistuu myös ilman uskoa tai jumalan apua. Eripituiset raajat ei kasva mutta kaikki korvien välinen onnistuu ja riippuvuuksista pääsee irti kunhan motivaatiota on tarpeeksi eli kokee että käytöksestä on riittävästi haittaa.

Usko voi tuoda lisää motivaatiota ja säännöt voi auttaa elämänhallinnassa, mutta haittapuolena että samassa paketissa tulee sellaisiakin sääntöjä jotka eivät liity omaan elämään. Siksi kaikki uskovaiset joutuvat lopumaan myös sellaisesta josta voisi olla enemmän iloa kuin haittaa.

Kannattaa siis räätälöidä itselle sopivat säännöt, ja valita jonkun uskonsuuntauksen vasta jos ei muuten onnistu.

 

Kaikki tuo onnistuu myös ilman uskoa tai jumalan apua. Eripituiset raajat ei kasva mutta kaikki korvien välinen onnistuu ja riippuvuuksista pääsee irti kunhan motivaatiota on tarpeeksi eli kokee että käytöksestä on riittävästi haittaa.

Usko voi tuoda lisää motivaatiota ja säännöt voi auttaa elämänhallinnassa, mutta haittapuolena että samassa paketissa tulee sellaisiakin sääntöjä jotka eivät liity omaan elämään. Siksi kaikki uskovaiset joutuvat lopumaan myös sellaisesta josta voisi olla enemmän iloa kuin haittaa.

Kannattaa siis räätälöidä itselle sopivat säännöt, ja valita jonkun uskonsuuntauksen vasta jos ei muuten onnistu.

Mä en valitettavasti ala räätälöimään sääntöjä sillä tavalla, että sun mielestä kärsisin vähemmän.

Totta, että ihminen voi säädellä itseään ihan ilman Jumalan apua ja elää, kuten tahtoo. Mutta ilman Jumalaa ihmisellä ei ole Pyhää henkeä, joka näyttää niitä asioita, jotka vetävät vinoon. Tämä on sitten sinun kielelläsi kai ne säännöt, jotka ei liity omaan elämään. Minun elämään ne liittyy, mutta en kutsuisi niitä säännöiksi. Kyse on siitä, mikä on suoraa ja mikä on vinoa.

Me voidaan puhua hienosti kaikenlaisesta moraalista ja suvaitsevaisuudesta ja kaikista niistä hienoista jutuista, joista ihmiset puhuu, mutta loppujen lopuksi kyse on suorasta ja vinosta. Jumala on suora ja me olemme vinoja. Mitä enemmän peilaa itseään Kristuksesta kautta, sitä suoremmaksi muuttuu, sitämukaa, kun itse suostuu. Tää voi loukata ihmisiä, mutta aina, kun yritän puhua loukkaamatta muita, en onnistu tuomaan esiin sitä, miten mä näen tän asian.

 

Jehovan todistaja noudattavat Raamatun ohjeita.

Eli Jehovan todistajilla ei ole ihmis johtajia.

 

Voi olla aikas päälleliimattua se muuttuminen.

Ihmisen pitää käsitellä itse omat asiansa jotta voi oikeasti muuttua, on vaarallista sotkea kaikenmaailman jeesuksia siihen. Varmasti usko on hyvä apukeino, jos siitä saa voimaa, mutta mun mielestäni sitä käytetään monasti väärin.

 

Mulla oli ystävä jonka kanssa oli mukava keskustella kaikista asioista, ajatella monelta eri kantilta jne. Hän tuli uskoon ja nyt hänen kanssaan on mahdoton keskustella, koska hän on nykyään äärimmäisen suvaitsematon ja ennakkoluuloinen rasisti. Joo, uskoontulo voi todellakin muuttaa ihmistä, eikä hyvään suuntaan.

 

Usk seuraa siitä, mikä on kuultuIhmisen täytyy ensin saada selville, mitä Raamattu sanoo, ja hänen vakaumuksensa vahvistuu, jos hän tutkii sitä huolellisesti vakuuttuakseen sen luotettavuudesta.
Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi
” (Jumaliset asiat painuvat ihmisen kuvaannolliseen sydämeen, kun hän mietiskelee niitä arvostuksen kehittämiseksi niitä kohtaan.)
Usko vahvistuu, kun ihminen toimii Jumalan lupausten mukaan ja näkee sitten todisteet siitä, että Jumala siunaa hänen toimintaansa

 

Me voidaan puhua hienosti kaikenlaisesta moraalista ja suvaitsevaisuudesta ja kaikista niistä hienoista jutuista, joista ihmiset puhuu, mutta loppujen lopuksi kyse on suorasta ja vinosta. Jumala on suora ja me olemme vinoja. Mitä enemmän peilaa itseään Kristuksesta kautta, sitä suoremmaksi muuttuu, sitämukaa, kun itse suostuu. Tää voi loukata ihmisiä, mutta aina, kun yritän puhua loukkaamatta muita, en onnistu tuomaan esiin sitä, miten mä näen tän asian.

Kun sinä loukkaat toisia suvaitsemattomuudellasi, olet todella mahdollisimman kaukana Jeesuksesta ja hänen aatteistaan. Kehtaatkin nostaa itsesti tuomarin asemaan.

Juuri sinunkaltaisten ahdasmielisten ja ulkokultaisten ihmisten takia lähdin kirkosta vaikka uskossa olenkin.

 

[QUOTE="vieras";22723172]Kun sinä loukkaat toisia suvaitsemattomuudellasi, olet todella mahdollisimman kaukana Jeesuksesta ja hänen aatteistaan. Kehtaatkin nostaa itsesti tuomarin asemaan.

Juuri sinunkaltaisten ahdasmielisten ja ulkokultaisten ihmisten takia lähdin kirkosta vaikka uskossa olenkin.[/QUOTE]


En ole nostanut, enkä nosta itseäni tuomarin asemaan millään tavalla. Olen ihan samassa veneessä muiden ihmisten kanssa. Olen pahoillani, jos loukkasin sinua, mutta näin, miten asian sanon, näin uskon sen olevan. Muiden ei tarvitse uskoa, eikä muiden tarvitse sen mukaan elää.

Tarkoitus on keskustella. Keskustelu on sitä, että jokainen kertoo oman näkökulmansa asiaan. Tiesin, että joku loukkaantuu siitä, miten asian sanon, mutta jos jonkun asian kokee jotenkin, on kai turhaa yrittää naamioida sitä joksikin toiseksi, ettei kukaan loukkaantuisi.

 

Totta, että ihminen voi säädellä itseään ihan ilman Jumalan apua ja elää, kuten tahtoo. Mutta ilman Jumalaa ihmisellä ei ole Pyhää henkeä, joka näyttää niitä asioita, jotka vetävät vinoon. Tämä on sitten sinun kielelläsi kai ne säännöt, jotka ei liity omaan elämään. Minun elämään ne liittyy, mutta en kutsuisi niitä säännöiksi. Kyse on siitä, mikä on suoraa ja mikä on vinoa.

Määritelmä suorasta ja vinosta vaihtelee uskonsuuntauksesta ja seurakunnasta toiseen. Mikä toisen oppien mukaan on suoraa on toisessa vinoa. Käsitys siitä mikä on suoraa ei tule suoraan yksittäisen uskovaisen aivoihin pyhän hengen kautta vaan hän muodostaa käsitykset kuuntelemalla muita samaan seurakuntaan kuuluvia ja seuraamalla heidän esimerkkiä.

Uskovainen voi vaikuttaa omaan elämään lähinnä siten että valitsee seurakunnan jonka opit ja säännöt sopivat mahdollisimman hyvin omaan elämään ja palvelee omia tarpeita, mutta kyse on silti kompromissista koska säännöt tulee pakettiratkaisuna.

Aina tuotakaan valintamahdollsiuuta ei ole, vaan vanhemmat tai puoliso valitsee uskonsuuntauksen uskovaisen puolesta.

 

Jos haluaa jättää nuo lihan teot elämästään pois ja saada nuo Pyhän Hengen teot tilalle, niin riittääkö, että tulee vaan uskoon. Siis tekee vaan päätöksen, että haluaa tulla uskoon. Vai joutuuko jotenkin itse koettaa muuttaa ajattelumaailmaansa? Vai miten nuo lihan teot jää pois? Miksi niihin lankeaa aina vaan uudestaan ja uudestaan? Kun itse on heikko eikä pääse niistä eroon vaikka kuinka haluaisi eikä ole omasta yrittämisestä kiinni, niin voiko uskoon tullut todella saada uskostaan niin paljon voimaa, että lihan teot vaihtuvat Pyhän Hengen tekoihin?

Nimenomaan ihminen on heikko. Kun myöntää Jumalalle sen ja tulee Jeesuksen eteen, pyytää syntejään anteeksi, Jumalan voima voi ilmestyä elämässä. Kun ihminen tulee uskoon, hänestä tulee Jumalan valtakunnan kansalainen. Hän on silloin siirtynyt pimeydestä valoon. Mutta ihmisessä asuva "liha", ihmisluonto taistelee sitä vastaan, mikä on Jumalasta. Ainoastaan tosiaan tulemalla rehellisesti Jumalan eteen, Hän voi päästää irti erilaisista asioista. Tosin täydellisiä meistä ei tule koskaan täällä maan päällä. Omassa elämässäni olen huomannut, että monet asiat ovat prosesseja. Esim anteeksiantaminen. Omassa voimassani se on hyvin vaikeaa. Siis antaa sydämestään, kokonaan anteeksi. Mutta Jumala antaa sen halun antaa anteeksi. Tunteet tulevat sitten perässä ja joku päivä huomaa, ettei tunne enää sellaista vihaa, katkeruutta ja anteeksiantamattomuutta. Jumalan armoa on myös se, että alkaa nähdä itsessään syntiä ja pahuutta ja haluaa siitä eroon.

 

nostan

 

Jotkut hurahtaneista ovat muuttuneet huonompaan suuntaan. Ennen aivan normaalit ihmiset ovat kadottaneen kokonaan terveen järkensä.

 

Eli Jehovan todistajilla ei ole ihmis johtajia.

Onko sitten silkkaa lööperiä sivuilta Jehovah's Witnesses: Watchtower Society Official Web Site napattu lainaus: "The world headquarters of Jehovah's Witnesses is in New York. Located there is the Governing Body, a central group of experienced elders who oversee the worldwide congregation. There are also over 100 branch offices around the world."?

 

Määritelmä suorasta ja vinosta vaihtelee uskonsuuntauksesta ja seurakunnasta toiseen. Mikä toisen oppien mukaan on suoraa on toisessa vinoa. Käsitys siitä mikä on suoraa ei tule suoraan yksittäisen uskovaisen aivoihin pyhän hengen kautta vaan hän muodostaa käsitykset kuuntelemalla muita samaan seurakuntaan kuuluvia ja seuraamalla heidän esimerkkiä.

Uskovainen voi vaikuttaa omaan elämään lähinnä siten että valitsee seurakunnan jonka opit ja säännöt sopivat mahdollisimman hyvin omaan elämään ja palvelee omia tarpeita, mutta kyse on silti kompromissista koska säännöt tulee pakettiratkaisuna.

Aina tuotakaan valintamahdollsiuuta ei ole, vaan vanhemmat tai puoliso valitsee uskonsuuntauksen uskovaisen puolesta.

Uskon, että se voi vaikuttaa susta siltä ja uskon, että joskus jollain on noinkin. Se ei kumminkaan ole jumalan tarkoitus, vaan Jumalan tarkoitus on nimenomaan olla ihmiseen yhteydessä niin, ettei ihmisen tarvitse kysyä vaikka äidiltä tai isältään, miten kannattaa olla ja elää.

 

Jotkut hurahtaneista ovat muuttuneet huonompaan suuntaan. Ennen aivan normaalit ihmiset ovat kadottaneen kokonaan terveen järkensä.

Se varmasti voi vaikuttaa siltä. Maailmankuva usein muuttuu tosi radikaalisti.

 

Se ei kumminkaan ole jumalan tarkoitus, vaan Jumalan tarkoitus on nimenomaan olla ihmiseen yhteydessä niin, ettei ihmisen tarvitse kysyä vaikka äidiltä tai isältään, miten kannattaa olla ja elää.

Siinä tapauksessa on erikoista, että Jumala on kveekareille sanonut, että jumalanpalveluksissa ei tarvitse välttämättä puhua yhtään mitään ja karismaatikoille taas, että on asiallista käytöstä puhua kielillä ja heilutella käsiään ilmassa. Ohjeet näyttävät vaihtelevan seurakunnan mukaan.

 

Siinä tapauksessa on erikoista, että Jumala on kveekareille sanonut, että jumalanpalveluksissa ei tarvitse välttämättä puhua yhtään mitään ja karismaatikoille taas, että on asiallista käytöstä puhua kielillä ja heilutella käsiään ilmassa. Ohjeet näyttävät vaihtelevan seurakunnan mukaan.

Ehkä eivät sitten kuuntele Jumalan ääntä? Tai sitten sillä, puhutaanko, vai puhutaanko kielillä, ei olekaan niin suurta merkitystä? Pääasiahan on olla Jumalan yhteydessä ja käsittääkseni se onnistuu molemmilla tavoilla.


Joskus olen kyllä miettinyt, että helluntailainen kulttuuri saattaa joiltain osin olla liian ahdas, että Jumala voisi toimia. Liian paljon on sitä, että mietitään, mitä joku tietty seurakuntalainen sanoo tästä ja tästä. Ihan jos nyt vaikka musiikkityyleistä puhutaan tai ylistämisen tavoista. Ettei saakaan vapaasti olla, niinkuin pitäisi saada.
Ei Jumala anna ihmiselle mitään valmista muottia ja sullo sitten ihmistä semmoiseen.

 

Siinä tapauksessa on erikoista, että Jumala on kveekareille sanonut, että jumalanpalveluksissa ei tarvitse välttämättä puhua yhtään mitään ja karismaatikoille taas, että on asiallista käytöstä puhua kielillä ja heilutella käsiään ilmassa. Ohjeet näyttävät vaihtelevan seurakunnan mukaan.

Kveekarit vaikuttavat muutenkin sellaiselta seurakunnalta, johon voisin liittyä mikäli jumalaan uskoisin. Opetus on nöyrää ja avarakatseista. Tärkeintä ei ole tuomita muita, niinkuin monilla Suomessakin toimivilla lahkoilla näyttää olevan...

 

Joo, sama juttu. Luin kirjan Suomessa vaikuttavista uskonnoista ja kveekarit herättivät eniten myötätuntoa kaikista kristillisistä ryhmistä. He arvostavat minunkinlaistani paatunutta ateistia, koska näkevät minussakin palasen Jumalaa. The Quakers are cool.

 

Joo, sama juttu. Luin kirjan Suomessa vaikuttavista uskonnoista ja kveekarit herättivät eniten myötätuntoa kaikista kristillisistä ryhmistä. He arvostavat minunkinlaistani paatunutta ateistia, koska näkevät minussakin palasen Jumalaa. The Quakers are cool.

Näin-alat-hulluksi-lahkonjohtajaksi for dummies: Osa 1.

Lajittele uskomukset paremmuusjärjestykseen sen mukaan, mitä ne ajattelevat Minusta.