Voiko ihminen muuttua tullessaan uskoon?

[QUOTE="åpo";22718311]
Mietin vain, että jos on jonkinlaista porno/seksiriippuvuutta sekä vihaa, kateutta ja katkeruutta itseään ja muita ihmisiä kohtaan, niin voiko sellainenkin ihminen muuttua "oikeaksi" ihmiseksi tullessaan uskoon? Nuo ovat kuitenkin sellaisia aineettomia asioita toisin kuin alkoholi. Viinan voi jättää ostamatta tai pulloon eikä sitä ole pakko kantaa koko ajan mukanaan. Mutta viha, kateus ja katkeruus ovat aina mukana eikä niitä voi jättää kotiin lähtiessään ulos.[/QUOTE]

Tottakai voi, silloin useimmiten ainakin jollain tasolla löytää oikean itsensä, henkisyys kasvaa ja alkaa saamaan viitteitä totuudesta. Uskoontulo on ehkä kaikkein helpoin alku sille, mutta vaikka se lähentää ihmisen yhteyttä jumalaan, niin uskoontulo ei tarjoa mitään tietä tavoittaa jumalaa ja siten se jättää ihmisen aina vajaaksi

 

Miksi niihin lankeaa aina vaan uudestaan ja uudestaan?

Säännöistä on tarkoituksella tehty niin tiukat, ettei niitä pysty noudattamaan. Se aiheuttaa jatkuvaa syyllisyydentunnetta, joka saa uskovaisen sopivan myöntyväiselle tuulelle. Johtajat voivat sitten käyttää heitä mielin määrin hyväkseen.

 

[QUOTE="åpo";22718311]Tiedän yhden uskovan miehen, joka oli vuosia sitten ihan täys rapajuoppo. Oli kylän puliukkoporukassa ja käytti tentusta lähtien kaikkea mahdollista päitymiseen. Tuli sitten uskoon ja on nykyään pastorina. Ihan eri mies kuin silloin katuojassa öristessään.

Mietin vain, että jos on jonkinlaista porno/seksiriippuvuutta sekä vihaa, kateutta ja katkeruutta itseään ja muita ihmisiä kohtaan, niin voiko sellainenkin ihminen muuttua "oikeaksi" ihmiseksi tullessaan uskoon? Nuo ovat kuitenkin sellaisia aineettomia asioita toisin kuin alkoholi. Viinan voi jättää ostamatta tai pulloon eikä sitä ole pakko kantaa koko ajan mukanaan. Mutta viha, kateus ja katkeruus ovat aina mukana eikä niitä voi jättää kotiin lähtiessään ulos.[/QUOTE]

todellakin voi muuttua : )

 

Säännöistä on tarkoituksella tehty niin tiukat, ettei niitä pysty noudattamaan. Se aiheuttaa jatkuvaa syyllisyydentunnetta, joka saa uskovaisen sopivan myöntyväiselle tuulelle. Johtajat voivat sitten käyttää heitä mielin määrin hyväkseen.

kun tulee uskoon ei halua tehdäkään tiettyjä asioita. ei ole mitään syyllisyydentuntoa koko ajan kun on saanut syntinsä anteeksi..

 

Säännöistä on tarkoituksella tehty niin tiukat, ettei niitä pysty noudattamaan. Se aiheuttaa jatkuvaa syyllisyydentunnetta, joka saa uskovaisen sopivan myöntyväiselle tuulelle. Johtajat voivat sitten käyttää heitä mielin määrin hyväkseen.

En mä oikein usko, että asia olisi ihan noin. Ihan terveellä järjelläkin ajateltuna ihmisen hyvinvoinnin kannalta ei ole kovin suotavaa tuntea syvää vihaa tai katkeruutta ja niistä olisi ihan hyvä päästä eroon.

Mutta eri asia tietenkin jonkun hörhön perustama ikioma lahko, jolle on sitten keksinyt ihan omat säännöt ja rajat ja joita kirkkain silmin väittää Raamattuun perustuviksi.

 

Säännöistä on tarkoituksella tehty niin tiukat, ettei niitä pysty noudattamaan. Se aiheuttaa jatkuvaa syyllisyydentunnetta, joka saa uskovaisen sopivan myöntyväiselle tuulelle. Johtajat voivat sitten käyttää heitä mielin määrin hyväkseen.

Tuossa on nyt sellainen ongelma, ettei sanoma tavoita kuulijaansa. Läheskään kaikissa uskonnoissa / lahkoissa se johtajan hyötyminen toiminnasta ei ole selvästi nähtävissä (tai sitä ei ehkä edes ole) edes ulkoa, saati sitten sisältä. Vaikka nuo kaksi ensimmäistä lausetta pitäisikin jokaisen uskovan huomioida, eli syyllisyyden tunne on tärkeä voima, joka pitää homman kasassa. Toinen on esim. se, että jo lähtemisen ajatteleminen tai homman kyseenalaistaminen on "kriminalisoitu", eli katsotaan synniksi. Vaikkei sitä tietysti koko ajan toitotetakaan.

 

kun tulee uskoon ei halua tehdäkään tiettyjä asioita. ei ole mitään syyllisyydentuntoa koko ajan kun on saanut syntinsä anteeksi..

No mitä jos sä kuitenkin toistat syntisi uudelleen? Jos jumala antaa koko ajan anteeksi kaiken, niin eikö silloin voi jatkaa syntejä. Mä en ymmärrä,argh.Hermo palaa tähän omaan ymmärtämättömyyteen.

 

[QUOTE="Jaska Jokunen";22721185]No mitä jos sä kuitenkin toistat syntisi uudelleen? Jos jumala antaa koko ajan anteeksi kaiken, niin eikö silloin voi jatkaa syntejä. Mä en ymmärrä,argh.Hermo palaa tähän omaan ymmärtämättömyyteen.[/QUOTE]

Mutta eihän hän toista. Kun hän on tullut uskoon, niin hänestä on tullut uusi ihminen, joka ei koskaan tinttaa takaisin lyöjäänsä, eikä katso himoiten ketään muuta kuin aviopuolisoaan. Ikinä.

 

No mitä jos sä kuitenkin toistat syntisi uudelleen? Jos jumala antaa koko ajan anteeksi kaiken, niin eikö silloin voi jatkaa syntejä. Mä en ymmärrä,argh.Hermo palaa tähän omaan ymmärtämättömyyteen.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei helluntalaisten sovitusteologiassa lopulta ole päätä eikä häntää. Siis niin, että sen voisi selittää loogisesti. Huom! En tarkoita, että Jumalaa tarvitsikaan selittää loogisesti, mutta se ihmiselle tärkeä pelastusoppi olisi kiva olla selkeä. Luullakseni esim. islamissa on selkeämpi (Pyri tekemään oikein, teot laitetaan vaakakuppiin, Jumala päättää), mutta toisaalta niilläkin on omat hihhulinsa, joilla on mitä eriskummallisempia teorioita. Ja no vähän samoinhan se menee helluntaissakin, paitsi että heidän mukaansa ihmisellä voi olla pelastusvarmuus (eli heillä itsellään on tällainen), mikä sitten sotkee pakkaa.

 

se vielä piti sanoa että ei uskovainenkaan ihminen ole silti "synnitön" eikä yhtään sen parempi kuin vaikka ateistikaan.kaikki tekevät virheitä.

Tästä mulla tuli mieleen että jos toistaakin syntejänsä.

 

Tästä mulla tuli mieleen että jos toistaakin syntejänsä.

No ne tekevät vain useammin parannusta. Tavallinen penkissä istuja vaan ihmettelee, kun parin kuukauden ajan heppua ei näy missään, ja sitten tyyppi tulee täpinällä todistamaan, kuinka Herra pelasti hänet maailmalta, johon hän taas lankesi. Ja parin viikon päästä uudestaan. Onhan näitä.

 

Jos me uskovat ei uskottaisi, että Jumala voi muuttaa ihmistä ja todella eheyttää ja vaikuttaa, niin aikamoiseksi taisteluksi se uskonelämä muuttuisi. Mä uskon, että Jumala voi. Typistyneet jalat kasvaa ja alkoholistit raitistuu. Mutta Jumala ei koskaan muuta vasten ihmisten tahtoa. Siksi me uskovaisetkin olemme ihan vajavaisia.

 

[QUOTE="joo";22721157]En mä oikein usko, että asia olisi ihan noin. Ihan terveellä järjelläkin ajateltuna ihmisen hyvinvoinnin kannalta ei ole kovin suotavaa tuntea syvää vihaa tai katkeruutta ja niistä olisi ihan hyvä päästä eroon.
[/QUOTE]
Tässä juuri on uskon ja uskonon viha. uskonnot sisältävät paljon pelkoa ja vihjaa. kaikki erilainen ja omasta uskonnosta poikkeava synnyttää vihaa (josta seuraa pienessä mittakaavassa vaikka perheväkivaltaa, laajemmassa mittakaavassa sotia) ja suhde jumalaan pohjautuu perimmälrään pelkoon; pelkoon olla miellyttämättä jumalaa.
Eri asia on usko; jokaisessa uskonnossa on iitä, joille uskonto perustuu pelkoon olla toisenlainen kun muut omassa yhteisössä ja niitä joilla se perustuu omaan sisäiseen uskoon.
Mä olen uskonnollisesta kodista ja lapsuuden ystäväni on lähtöisin samaa uskontoa harjoittavasta kodista. Hän pelkää vielläkin maailmanloppua, vaikka on ajat sitten irtaantunut uskonnosta, minä en. Hänet kasvatettiin maailmanlopun pelolla, minut taas palkkion odotuksella ja uskonto taustalla oli kuitenkin sama. ( ja lopputulos oli yhtä surkea, molemmat jätimme uskonnon ja tänäpäivänä olemms sitämieltä, että uskontoa tarvitsevat ne jotka pelkäävät helvettiä, usko on niiden sydämessä, jotka tulevat helvetistä)

 

[QUOTE="Jaska Jokunen";22721185]No mitä jos sä kuitenkin toistat syntisi uudelleen? Jos jumala antaa koko ajan anteeksi kaiken, niin eikö silloin voi jatkaa syntejä. Mä en ymmärrä,argh.Hermo palaa tähän omaan ymmärtämättömyyteen.[/QUOTE]

Jumala antaa anteeksi kun ihminen ensin katuu. Mutta Jumala tuntee ihmisen mielen ja tietää kyllä jos ihminen jatkaa synnintekoa sillä ajatuksella, että "kyllähän Jumala antaa anteeksi". Silloin ihminen ei kadu tosissaan.
Tällaisen synnin harjoittamisen seuraus on, että ihminen vieraantuu Jumalasta.

 

Jumala antaa anteeksi kun ihminen ensin katuu. Mutta Jumala tuntee ihmisen mielen ja tietää kyllä jos ihminen jatkaa synnintekoa sillä ajatuksella, että "kyllähän Jumala antaa anteeksi". Silloin ihminen ei kadu tosissaan.
Tällaisen synnin harjoittamisen seuraus on, että ihminen vieraantuu Jumalasta.

Ja kuvaamasi ajatustavan seuraus on, ettei ihminen voi koskaan kuitenkaan olla ihan varma, että onko katunut riittävästi. Tai ainakin se saa ihmisen jatkuvasti varuilleen.

 

Ja kuvaamasi ajatustavan seuraus on, ettei ihminen voi koskaan kuitenkaan olla ihan varma, että onko katunut riittävästi. Tai ainakin se saa ihmisen jatkuvasti varuilleen.

Miksi ei voisi muka olla varma?

 

Miksi ei voisi muka olla varma?

Okei. Ajatellaan, että teet syntiä. Olkoon se joku ajatusrikos. Tai sanotaan, että pidät pornon katsomista syntinä, mutta katsot kuitenkin. Mitäs sitten? Jälkeenpäin kadut ja ajattelet, että saat anteeksi. Mutta sitten tulee epäilys. Hetkinen. Kun minä aloin katsoa, ajattelinko jo silloin, että saisin tämän anteeksi. Olenko syyllistynyt "kyllähän Jumala antaa anteeksi" -nimiseen syntiin? Saanko sittenkään anteeksi? Tai mitäs jos lankean uudestaan?

 

Ja kuvaamasi ajatustavan seuraus on, ettei ihminen voi koskaan kuitenkaan olla ihan varma, että onko katunut riittävästi. Tai ainakin se saa ihmisen jatkuvasti varuilleen.

No ei kai... Mä en koe sitä ollenkaan niin. Ei kenestäkään tule ikinä ihan synnitöntä, eikä tarviikaan tässä maailmassa. Mutta kyllä ihminen tulee muuttumaan uskoontullessa, sen verran, kun antaa pyhän hengen muuttaa itseään. Ei syntien toistamisesta saa lopulta mtään tyydytystä, eikä siitä tuu mikään voittaja-fiilis. Mutta toisaalta sellainen katumuksessa rypeminen ja tuhassa katuminenkaan ei palvele ketään, vaan eteenpäin meneminen ja Jumalan anteeksiantamukseen luottaminen.

 

No ei kai... Mä en koe sitä ollenkaan niin. Ei kenestäkään tule ikinä ihan synnitöntä, eikä tarviikaan tässä maailmassa. Mutta kyllä ihminen tulee muuttumaan uskoontullessa, sen verran, kun antaa pyhän hengen muuttaa itseään. Ei syntien toistamisesta saa lopulta mtään tyydytystä, eikä siitä tuu mikään voittaja-fiilis. Mutta toisaalta sellainen katumuksessa rypeminen ja tuhassa katuminenkaan ei palvele ketään, vaan eteenpäin meneminen ja Jumalan anteeksiantamukseen luottaminen.

Näinhän se jotenkin helluntaipuolella menee. Tuollainen epäeksakti ajattelu ei tuo tyydytystä pedantille mielenlaadulle. (Toisaalta, ihan hyvä etten joutunut Koivuniemen kaltaisen lahkon haaviin nuorena, koska siinä jutussa taas ilmeisesti on oltu pedantteja, mikä on teekkareihin vedonnut.)

 

Okei. Ajatellaan, että teet syntiä. Olkoon se joku ajatusrikos. Tai sanotaan, että pidät pornon katsomista syntinä, mutta katsot kuitenkin. Mitäs sitten? Jälkeenpäin kadut ja ajattelet, että saat anteeksi. Mutta sitten tulee epäilys. Hetkinen. Kun minä aloin katsoa, ajattelinko jo silloin, että saisin tämän anteeksi. Olenko syyllistynyt "kyllähän Jumala antaa anteeksi" -nimiseen syntiin? Saanko sittenkään anteeksi? Tai mitäs jos lankean uudestaan?

Mä ajattelisin tuossa tilanteessa, että oli asia kummin vain, saisin anteeksi, mutta tietysti haluaisin olla toistamatta syntiäni. Mikäli jäisin vellomaan katumuksessa ja piiskaamaan itseäni eilisen asioista, toistaisin ne luultavasti sitä varmemmin. Ehkä pitäisi mennä ihan alkulähteille ja miettiä, mikä asia pitää minua kiinni juuri siinä synnissä. Jos oletetaan, että olisin pornoriippuvainen, niin mikä aiheuttaisi minulle sen riippuvuuden? Minun pitäisi sanoutua irti niistä asioista ja pyytää Jumalalta apua siinä alkuperäisessä rikkinäisyydessä, joka aiheuttaisi minulle erilaisia riippuvuuksia. Sellainen voisi vaikka olla hylätyksitulemisen pelko.

 

No, tuossa ei ollut tarkoitus kuvata riippuvuutta, vaan enemmänkin sellaista lankeamista johonkin satunnaisempaan asiaan, mikä senyt kenelläkin sitten on.

 

Näinhän se jotenkin helluntaipuolella menee. Tuollainen epäeksakti ajattelu ei tuo tyydytystä pedantille mielenlaadulle. (Toisaalta, ihan hyvä etten joutunut Koivuniemen kaltaisen lahkon haaviin nuorena, koska siinä jutussa taas ilmeisesti on oltu pedantteja, mikä on teekkareihin vedonnut.)

Epäeksakti ehkä jossain mielessä. Jutun pääpointti onkin Kristuksessa ja syntien anteeksisaamisessa ja siinä, että Jumala haluaa ihmisen läheisyyteensä. Jos on jonkun asian otteessa, se ei estä pelastumasta, mutta nähdäkseni se estää, ettei oikein pääse tässä ajassa niin sisälle Jumalan valtakuntaan, kun voisi.

Ja täytyy nyt sanoo, etten oo mikään tietäjä näissä asioissa, koska olen tosi epätäydellinen ja huomaan itsessäni sitä, etten halua antautua niin paljon, kuin voisin. Se harmittaa. Uskon, että joskus mulle tulee mitta täyteen ja haluan antaa periksi ja luovuttaa pois kaiken semmosen, josta nyt pidän kiinni, mikä ei ole oikeasti tärkeää. Olis kiva, jos nyt tätä ei käytettäisi mua vastaan keskusteluissa.

 

Mä ajattelisin tuossa tilanteessa, että oli asia kummin vain, saisin anteeksi, mutta tietysti haluaisin olla toistamatta syntiäni. Mikäli jäisin vellomaan katumuksessa ja piiskaamaan itseäni eilisen asioista, toistaisin ne luultavasti sitä varmemmin. Ehkä pitäisi mennä ihan alkulähteille ja miettiä, mikä asia pitää minua kiinni juuri siinä synnissä. Jos oletetaan, että olisin pornoriippuvainen, niin mikä aiheuttaisi minulle sen riippuvuuden? Minun pitäisi sanoutua irti niistä asioista ja pyytää Jumalalta apua siinä alkuperäisessä rikkinäisyydessä, joka aiheuttaisi minulle erilaisia riippuvuuksia. Sellainen voisi vaikka olla hylätyksitulemisen pelko.

Eihan tama mitaan uutta ja erikoista ole, muistathan mita Paavali sanoi jossain kirjeessaan ,etta han tekee tekoja joita hanen ei pitais tehda ja jattaa tekematta tekoja joita hanen pitais tehda

 

No, tuossa ei ollut tarkoitus kuvata riippuvuutta, vaan enemmänkin sellaista lankeamista johonkin satunnaisempaan asiaan, mikä senyt kenelläkin sitten on.

Mutta tietyllätavalla sekin on riippumatta, ettei pysty olla tekemättä jotain, mitä ei halua tehdä. Ei ehkä suoraan riippuvuutta siitä nimenomaisesta synnistä, vaan synnistä yleensä. En ehkä osaa selittää, mitä tarkotan. Anteeksi muuten, että sanoin sulle jotain sen tyyppistä, että mitä sä oikeen mussutat tms. Oli tosi rumasti sanottu.

 

Eihan tama mitaan uutta ja erikoista ole, muistathan mita Paavali sanoi jossain kirjeessaan ,etta han tekee tekoja joita hanen ei pitais tehda ja jattaa tekematta tekoja joita hanen pitais tehda

Niin justiin se. Siinä samassahan se sanoo kuitenkin, että koska hän on kumminkin Kristuksessa, hän on pelastettu, koska syntiä tekee se vanha minä, jota vastaan uusi minä Kristuksessa taistelee. Se ajatus antaa voimia siihen taisteluun ja auttaa aina vaan useammin voittamaan.