Voiko ihminen muuttua tullessaan uskoon?

Uskis, miten sä tulit uskoon?

 

[QUOTE="Jaska Jokunen";22719348]Tekeekö nyky-yhteiskunta sen ettei ihmisen tarvitse löytää niitä omia voimavaroja, jos miettii että ihmisillä on ongelmia ja osa turvautuu uskoon ja osa päihteisiin ja toiset lääkkeisiin. Vai aiheuttaako nykymaailma ihmisille enemmän murheita johon niitä omia voimavaroja tarvitaan?

Meni hieman ohi aiheen, anteeksi pyyntö siitä. [/QUOTE]

Läpi maailman aikojen, siis aina vuosituhansia sitten ihminen on ollut ja on edelleen etsijä. Jokaisessa ajassa on omat murheensa. Jos hirtoriaa yhtään tunnet ja tiedät, se itsessään todistaa jo sen.

 

kyllä se ihminen vaan muuttuu. mutta ei aina parempaan suuntaan.

 

[QUOTE="mä";22719371]Uskis, miten sä tulit uskoon?[/QUOTE]

Mä olen tullut ns. kaksi kertaa uskoon. Ekan kerran lapsena, 8v. Toisen kerran 17-vuotiaana "katuojan" kautta melkein, vaikka uskoin tuonakin aikana, vaikka mun elämä oli ihan muuta. Minulla on taustana se, että molemmat vanhemmat ovat uskovaisia (minun elämäni ajan, sisaruksillani oli erilainen lapsuus). Koti vaikuttaa vähän, mutta ei kaikkea. Siksi mä kokeilin sen toisenkin polun itse murkkuikäisenä.
Eli tuo mun lapsuuden usko oli kasvamista uskoon, myöhempi oli selkeä uskonratkaisu.

 

[QUOTE="uskis";22719358]Mä päätin jo, etten jatka tätä keskustelua. Mutta Horuksen silmälle ja Jokuselle. Moni ns. aina uskossa ollut ihminen ikään kuin kasvaa uskoon. Jossain vaiheessa se tulee omaksi uskoksi ja selkeää uskoontulopäiväänsä tai hetkeä ei välttämättä osaa sanoa. Kaikilla ei ole kyse katuojan kautta uskoon tulemisesta. Ns. hyvistä lähtökohdista ja että elämässä menee hyvin, voi tulla uskoon. Se, että se uskoontulo näkyy enemmän juurikin noilla ihmisillä, joiden elämä muuttuu radikaalisti juoposta tai narkista pastoriksi tai muuten vaan uskovaisiksi näkyy ja kuuluu kaikkialle.
Tässä kaikessa on kyse siitä, että uskoo Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Hänen poikaansa Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Uskoon tuleva ihminen voi parantua, Jumala parantaa ketä tahtoo, mutta voi olla myös niin, että ihminen tarvitsee lisäksi terapiaa, lääkkeitä ja muita apukeinoja elämässä selviämiseen.
Mutta se, että ihmiset joilla menee hyvin, eivät useinkaan koe tarvitsevansa Jumalaa, uskoa. He eivät aina itseasiassa ajattele koko asiaa lainkaan. Mutta, kun elämässä menee huonosti, ihminen luonnollisesti kaipaa muutosta elämäänsä kohti parempaa.

Mä olen hullu, Jumalan hullu. Mua ei se hävetä, olen aidosti se mitä olen. Kyllä se jonkinlaista hulluutta on lähteä uskon tielle pelkän uskon varassa. Mutta minusta se on hulluutta jättää se mahdollisuus kokematta. Kuten aiemminkin jo kirjoitin, pelkäisin jättää uskoni, koska se mitä mä en näe, on uskoa ja ojentautumista Jumalaa kohti. Mulle Hän on tie, totuus ja elämä!
Ja älkää ny pelätkö, mä en käännytä. Tää on vaan niin mua ja mitä mä ajattelen.[/QUOTE]

Sä peilaat uskoa ja uskoontuloa kuitenkin hyvin kapean neulansilmän läpi. Sinä puhut Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä. Mutta nuo samat "uskoon kasvamiset" tai ukonnon kautta alkoholismista/huumekierteestä/mielenterveysongelmista "pelastautumiset" kuuluvat JOKAISEEN muuhunkin uskontoon.

Mä tunnen eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä ja lähes kaikkia yhdistää usko siihen että juuri se oma uskonto on oikea.
Mä en pelkää käännyttämistä koska en usko mihinkään näistä lukuisista uskonnoista joilla jokaisella on oma vankka kannattajakuntansa. Niin muslimi kun hellari kokee löytäneensä sen oikean uskon. Mä vaan kyseenalaistan nämä kaikki oikeat uskonnot.
Mua ei ole onnistuttu käännyttämään luterilaiseksi, Jehovan todistajaksi, ammalaiseksi eikä katolilaiseksi vaikka kaikkien näiden uskontokuntien edustajia tunnenkin.

 

Sä peilaat uskoa ja uskoontuloa kuitenkin hyvin kapean neulansilmän läpi. Sinä puhut Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä. Mutta nuo samat "uskoon kasvamiset" tai ukonnon kautta alkoholismista/huumekierteestä/mielenterveysongelmista "pelastautumiset" kuuluvat JOKAISEEN muuhunkin uskontoon.

Mä tunnen eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä ja lähes kaikkia yhdistää usko siihen että juuri se oma uskonto on oikea.
Mä en pelkää käännyttämistä koska en usko mihinkään näistä lukuisista uskonnoista joilla jokaisella on oma vankka kannattajakuntansa. Niin muslimi kun hellari kokee löytäneensä sen oikean uskon. Mä vaan kyseenalaistan nämä kaikki oikeat uskonnot.
Mua ei ole onnistuttu käännyttämään luterilaiseksi, Jehovan todistajaksi, ammalaiseksi eikä katolilaiseksi vaikka kaikkien näiden uskontokuntien edustajia tunnenkin.

Tottakai! Kuten sanoin, tuo oli minua ja mun uskoa. Se ei muuta sitä, että muita uskontoja on. Mulle on ainoa ja oikea usko se omani. Jokainen etsii jollain lailla, myönsi tai ei. Jokainen tekee sen oman valinnan, pohti sitä tai ei.
Mulle henkilökohtaisesti on ero uskonnolla ja uskolla. Uskonto on uskonnon harjoittamista. Usko on sitä, että elää sitä uskoa todeksi omassa elämässään. Ei ainoastaan rutiinien yms. kautta, tapojen, lakien, sääntöjen.
Mutta se, että tiedän, mitä on olla uskossa ja mitä on olla ilman sitä, aukko on valtava. Tyhjyys, arvottomuus, elämän tarkoituksen puuttuminen ilman henk.koht uskoa oli minulle se vaikein asia. Olkoonkin sitten niin, että katson kapean neulan silmän läpi. Mulla on luja luottamus siihen, että sen silmän läpi mä pelastun

 

[QUOTE="uskis";22719509]
Mutta se, että tiedän, mitä on olla uskossa ja mitä on olla ilman sitä, aukko on valtava. Tyhjyys, arvottomuus, elämän tarkoituksen puuttuminen ilman henk.koht uskoa oli minulle se vaikein asia. Olkoonkin sitten niin, että katson kapean neulan silmän läpi. Mulla on luja luottamus siihen, että sen silmän läpi mä pelastun [/QUOTE]

Mutta koska JOKAINEN joka uskoo JOHONKIN ( oli sit jt tai muslimi ) kokee noi samat tunteet. Joten kyllä silloin uskolta putoaa pohja.

 

Tähän mäkin uskon, mutta toisaalta voiko ihminen hakea muutosta tietämättään? Siis lähinnä tarkoitan näitä ihmisiä jotka ei ole alkoholisoituneita tai narkkeja vaan ihan tavallisia ihmisiä tavallisine ongelmineen.

Kyllä varmaankin ihminen hakee muutosta _johonkin_ asiaan. Tyypillisestihän se uskoontulo tuokin vastauksen johonkin, esim. elämän tarkoituksettomuuteen, alkoholiin, ystävyyssuhteisiin, mihin nyt sitten kenelläkin. Mutta siinä uskoontulossa tulee paketissa kaikenlaista, monet niistä varmaan juuri niitä asioita, joita sinä vierastat. Mutta ne, esimerkkinä nyt vaikka maailmankatsomuksen epäloogisuus, eivät ole niitä juttuja, joita on ensisijaisesti lähdetty hakemaan, ne ovat tulleet vaan sivutuotteena.

 

[QUOTE="Horuksen silmä";22719543]Mutta koska JOKAINEN joka uskoo JOHONKIN ( oli sit jt tai muslimi ) kokee noi samat tunteet. Joten kyllä silloin uskolta putoaa pohja.[/QUOTE]

Mun pohja ei putoa! Mulla on siitä sellainen varmuus. Jos mä olisinkin väärässä, se ei ole sinulta pois, vai onko? Onko Jehovilla ja muslimeilla armoa? Mä olen ymmärtänyt ne uskonnot sääntöjen ja lakien noudattamisina ilman sisäistä rauhaa Jumalassa.

 

[QUOTE="Jaska Jokunen";22719348]Tekeekö nyky-yhteiskunta sen ettei ihmisen tarvitse löytää niitä omia voimavaroja, jos miettii että ihmisillä on ongelmia ja osa turvautuu uskoon ja osa päihteisiin ja toiset lääkkeisiin. Vai aiheuttaako nykymaailma ihmisille enemmän murheita johon niitä omia voimavaroja tarvitaan?

Meni hieman ohi aiheen, anteeksi pyyntö siitä. [/QUOTE]

Ainahan uskoa on ollut, luultavasti (tästä ei ole tietoa) ennen vielä enemmänkin. Vähän vierastan tällaista ajattelua, joka tässä kuultaa takaa, että nykyään usko olisi ongelma, tai että nyky-yhteiskunnassa olisi jotain ennenkuulumatonta vikaa.

 

[QUOTE="uskis";22719577]Mun pohja ei putoa! Mulla on siitä sellainen varmuus. Jos mä olisinkin väärässä, se ei ole sinulta pois, vai onko? Onko Jehovilla ja muslimeilla armoa? Mä olen ymmärtänyt ne uskonnot sääntöjen ja lakien noudattamisina ilman sisäistä rauhaa Jumalassa.[/QUOTE]

Uskonnot, tai sanotaan ainakin kristinusko ja islam, muistuttavat toisiaan hyvin paljon "sisältä päin." Eli loppupeleissä on kaikkivaltias Jumala, jonka kanssa pyritään suhteeseen, jota rukoillaan, jolta pyydetään armoa. Ja että muut ovat väärässä. Mutta pintapuolisesti näissä uskonnoissa on toki eroja.

 

Ilman muuta voi muuttua, ja muuttuukin. Jos ihminen ei millään lailla muutu, epäilen, tuliko hän sittenkään uskoon. Kun Ihminen tulee uskoon, Pyhä Henki tulee häneen asumaan ja muuttaa ihmistä. Joko pikkuhiljaa tai sitten kerralla radikaalisti. Kuten esim että viina jää pois.
Raamatu sanoo, että lihan teot ovat viha, kateus, irstaus, panettelu jne. Hengen (Pyhä Henki) teot taas ovat pitkämielisyys, lempeys, anteeksiantamus jne.

 

Ihmisen TULEE muuttua tullessaan uskoon.

 

Ilman muuta voi muuttua, ja muuttuukin. Jos ihminen ei millään lailla muutu, epäilen, tuliko hän sittenkään uskoon. Kun Ihminen tulee uskoon, Pyhä Henki tulee häneen asumaan ja muuttaa ihmistä. Joko pikkuhiljaa tai sitten kerralla radikaalisti. Kuten esim että viina jää pois.
Raamatu sanoo, että lihan teot ovat viha, kateus, irstaus, panettelu jne. Hengen (Pyhä Henki) teot taas ovat pitkämielisyys, lempeys, anteeksiantamus jne.

Olen siis eri uskis, kuin tuo harmaa .

 

[QUOTE="uskis";22718617]Hei, pitää vielä mainita, että Jumala ei tee "väkivaltaa" ihmisen mielelle. Uskoon tulo on Jumalan kutsuun vastaamista. Hän ei tule sun sydämeen, ellet anna lupaa. Jos pyydät, Hän sen tekee =)[/QUOTE]

Amen

 

Kyllä se alkoholistin muuttuminen kumpuaa aina uskosta; uskosta siihen, että on olemassa joku minua korkeampi voima, olkoon se vaikka viina, mutta omavoimaisuudesta luopuminen ja nöystyminen on se toipumisen ensimmäinen askel. Samoin on kaikissa luonteenvioissa; ensin pitää nähdä ja myöntää vikansa, myöntää heikkoutensa, se ettei ole täydellinen eikä sellainen kun luulee olevansa. Sitten voi soipua. toipumiseen tarvitaan aina uskoa itseään korkeampaan voimaan, mutta ei uskontoa.
uskonto voi toimia juuri pänvastoin, siitä voi esim. tulla uusi päihde päihderiippuvaiselle tai sen nimissä voidaan oikeuttaa itsekän ja väärä käytös lähimpiä kohtaan.

 

Ilman muuta voi muuttua, ja muuttuukin. Jos ihminen ei millään lailla muutu, epäilen, tuliko hän sittenkään uskoon. Kun Ihminen tulee uskoon, Pyhä Henki tulee häneen asumaan ja muuttaa ihmistä. Joko pikkuhiljaa tai sitten kerralla radikaalisti. Kuten esim että viina jää pois.
Raamatu sanoo, että lihan teot ovat viha, kateus, irstaus, panettelu jne. Hengen (Pyhä Henki) teot taas ovat pitkämielisyys, lempeys, anteeksiantamus jne.

Jos haluaa jättää nuo lihan teot elämästään pois ja saada nuo Pyhän Hengen teot tilalle, niin riittääkö, että tulee vaan uskoon. Siis tekee vaan päätöksen, että haluaa tulla uskoon. Vai joutuuko jotenkin itse koettaa muuttaa ajattelumaailmaansa? Vai miten nuo lihan teot jää pois? Miksi niihin lankeaa aina vaan uudestaan ja uudestaan? Kun itse on heikko eikä pääse niistä eroon vaikka kuinka haluaisi eikä ole omasta yrittämisestä kiinni, niin voiko uskoon tullut todella saada uskostaan niin paljon voimaa, että lihan teot vaihtuvat Pyhän Hengen tekoihin?

 

Jos haluaa jättää nuo lihan teot elämästään pois ja saada nuo Pyhän Hengen teot tilalle, niin riittääkö, että tulee vaan uskoon. Siis tekee vaan päätöksen, että haluaa tulla uskoon. Vai joutuuko jotenkin itse koettaa muuttaa ajattelumaailmaansa? Vai miten nuo lihan teot jää pois? Miksi niihin lankeaa aina vaan uudestaan ja uudestaan? Kun itse on heikko eikä pääse niistä eroon vaikka kuinka haluaisi eikä ole omasta yrittämisestä kiinni, niin voiko uskoon tullut todella saada uskostaan niin paljon voimaa, että lihan teot vaihtuvat Pyhän Hengen tekoihin?

Hassua, meikä kysyy ettei vaan niin kuin tahtomattaan tule uskoon ja sä päinvastaista.

 

[QUOTE="uskis";22719577]Mun pohja ei putoa! Mulla on siitä sellainen varmuus. Jos mä olisinkin väärässä, se ei ole sinulta pois, vai onko? Onko Jehovilla ja muslimeilla armoa? Mä olen ymmärtänyt ne uskonnot sääntöjen ja lakien noudattamisina ilman sisäistä rauhaa Jumalassa.[/QUOTE]

Oletko lukenut Koraania? Tiesitkö, että jokaisen suuran alussa Jumala sanoo olevansa Armelias Armahtaja Kristittyjen ja muslimien suurin ero on, että kristityt rukoilevat välikäden kautta, muslimit rukoilevat suoraan Jumalalle. Miksi kristittyjen Jumala ei voi kuunneella palvelijaansa suoraan?

 

[QUOTE="Jaska Jokunen";22720630]Hassua, meikä kysyy ettei vaan niin kuin tahtomattaan tule uskoon ja sä päinvastaista. [/QUOTE]

Meitä on niin monenlaisia. ;D Eri huolenaiheet kullakin.

 

Ihminen voi muuttua uskoon tullessaan harmittomasta äärimmäisen ärsyttäväksi tungettelijaksi, joka hengellistää kaikki ihmissuhteensa ja yrittää uutterasti käännyttää kaikkia omaan uskontoonsa. Siksi onkin kirjoitettu: "Helvetti on siellä, missä on uskovaisia."

 

Muuttuuko ihminen tullessaan uskoon?
Kyllä, tulee vaan hullummaksi.

 

Havaitsen näissä viime viesteissä juuri sitä rakentavaa ja kiihkotonta suhtautumista uskovaisiin, mitä tässä onkin peräänkuulutettu. Hyvä hyvä.

 

Jos haluaa jättää nuo lihan teot elämästään pois ja saada nuo Pyhän Hengen teot tilalle, niin riittääkö, että tulee vaan uskoon. Siis tekee vaan päätöksen, että haluaa tulla uskoon. Vai joutuuko jotenkin itse koettaa muuttaa ajattelumaailmaansa? Vai miten nuo lihan teot jää pois? Miksi niihin lankeaa aina vaan uudestaan ja uudestaan? Kun itse on heikko eikä pääse niistä eroon vaikka kuinka haluaisi eikä ole omasta yrittämisestä kiinni, niin voiko uskoon tullut todella saada uskostaan niin paljon voimaa, että lihan teot vaihtuvat Pyhän Hengen tekoihin?

t. kauheesti kysyttävää

 

t. kauheesti kysyttävää

Valitse mielummin joku pyhitystä korostava uskonto. Kristinuskosta joku kilvoitusta korostava suuntaus tai sitten jostain ihan muusta uskonnosta. Helluntailaisten (ns. "uskovaisten") pyhitysoppi on kovin sekava.