Käännetään tilanne toisinpäin. Mies vikittelee naista baarissa, suutelee, vähän hyväilee, tanssivat. Kehuu upeaksi, haluttavaksi, lupailee tehdä naiselle kaikkea kivaa. Mies juo illan aikana itsensä kunnon humalaan. Pari lähtee naisen luokse jatkoille. Mies hiplailee naista koko matkan naisen kotiin ja kuiskailee korvaan ihanuuksia. Naisen asunnossa vaatteita sitten riisutaan, molemmat käyvät jo aika kuumina, hyväillään, suudellaan. Juuri kun mies on työntymässä naiseen, tulee hän (mies) toisiin ajatuksiin. Mies tajuaa, että ei ehkä ollutkaan hyvä ajatus panna tätä naista, humala heikensi arvostelukykyä, mutta nyt kun on vähän selvinnyt jo, niin hän ei haluakaan enää harrastaa seksiä. Nainen suivaantuu. Kynsii miestä, lyö, potkii, puree, haukkuu, sättii ja sylkee päälle. Heittää miestä lasisella koriste-esineellä. Tämän seurauksena miehellä on mustelmia, hän vuotaa verta, kasvoihin tulee pysyviä arpia lasista. Mies haastaa naisen oikeuteen ja kertoo ystävilleen tapahtuneesta.
Kuvitteletteko, että yksikään miehen ystävistä sanoo miehelle "Kato vaan kuule äijä peiliin. Ihan täysin edesvastuutonta touhua juoda itsesi ensin niin humalaan et arvostelukyky pettää. Sen jälkeen menet vielä jonkun vieraan ämmän asuntoon, hei haloo! Koko illan ensin annat ymmärtää mutta sitten et ymmärrä antaa. Kyllä kuule kannattaisi miettiä sitä omaa käytöstä"?
Tai oikeudessa tuomari toteaisi "No kyllä tässä kuule on lieventävänä asiahaarana tuo sun oma käyttäytyminen. Jos sä olet koko illan kiihottanut naista, menet vapaaehtoisesti hänen asunnolleen ja viime hetkellä perut lupauksesi antaa hänelle munaa, niin onhan se typerää ja sä olet kyllä osittain vastuussa siitä mitä tapahtui"?
Oikeestiko te luulette, että suurin osa _ymmärtää_ naisen käytöstä? Että saakin pahoinpidellä jos ensin on luvattu kyrpää mutta sitten sitä ei saakaan? Että tässä tapauksessa miestä haukkuttaisi typeräksi ja ajattelemattomaksi, kuvottavaksi kun on ensin ollut niin pillunkipeä ja antanut ymmärtää? Oikeesti?