Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa?

[QUOTE="vieras";22455634]Tuo on aika turha sanonta minusta. Uskon, että ihminen voi sopeutua vaikka mihin, mutta tosiaan, millä hinnalla? Jos koko elämäsi on ajoittain yhtä taistelua ja kärsit lopun elämäsi mielenterveysongelmista niin voiko tosiaan ajatella, että on annettu vain niin paljon kuin jaksaa kantaa? Mikä tulkitaan tilanteeksi, jossa ihminen ei jaksanut kantaa: itseurha? mt-ongelat? itsetuhoisuus? Minusta yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua käsittelemään esim. hyväksikäytön aiheuttamia traumoja enkä todellakaan usko, että se olisi ennaltamäärättyä. Tuo lausehan viittaisi siihen, että jokaisen kohtalo olisi jo tarkoin määritelty. Eikös se nyt ole melko masentavaa? Silloinhan jokainen tekosi, ajatuksesi ym. olisi jo tähtiin kirjoitettu etkä voisi vaikuttaa elämääsi. Samalla tuo tavallaan poistaa pahantekijöiltä syyllisyyden.[/QUOTE]

Tuosta sqamasta meinasin juuri kirjoitaa. Todella, huimat itsemurhatilastot kertovat karua kieltään siitä kuinka joillain se taakka on käynyt raskaammaksi mihin ne omat voimat riittävät. Sitten on myös paljon näitä ihmisiä jotka eivät päädy itsemurhaan, mutta elämä itsesään on yhtä kärsimystä sen taakan alla. Ihmiselle on voinut tapahtua kamalia asioita jotka sitten seuraavat mukana vielä vuosia, vuosikymmeniäkin niin ettei ihminen enää kykene normaalielämään tai iloitsemaan. Ahdistuksen ja väsymyksen keskellä ainoana toivona olisi nopea kuolema, vaikka itse ei syystä tai toisesta pysty tai halua tätä asiaa edesauttaa.

Jos se taakka noin tuhoaa ihmisen loppu elämän, voidaanko oikeasti sanoa että hän on jaksanut kantaa sen mitä hänelle on annettu? Vai onko hän vain käpertynyt voimattomana sen taakkansa alle odottamaan poispääsyä...

 

Noin mäkin ajattelin ennen kuin olin sairaanhoitajaharjoittelijana psykiatrisessa sairaalassa. Pari kuukautta akuuttipsykiatrialla avasi silmät ja tajusin, että siellähän ne ovat, jotka ovat saaneet enemmän kuin ovat jaksaneet kantaa Ja loput lykkää koiranputkea hautuumaalla...

 

Taidan olla ihan ohi aiheen, mutta pakko on pieni lohdun sana tähän nyt tuoda, ainakin minulle se oli jotenkin hyvin positiivinen viesti, ja kertoi asenteesta ja tsempistä murskaavan sairauden alla:

Kertojana Stephen Hawkins. Häneltä oli kysytty, että eikö ole huonoa tuuria, kun teille sattui tuollainen sairaus. Sairaus joka rajoittaa oikeastaan kaikkea, liikkumista, hengittämistä, puhetta.

Vastaus kuului: minulla on kyllä ollut huono tuuri siinä asiassa, mutta hyvä tuuri kaikissa muissa asioissa.

 

Hmmm.. no mä nään tämän sanonnan sellaisena uskovaisten ihmisten elämänasenteena. Jotenkin siihen tyyliin, että kun on vaikeaa, on silti aina uskottava ja luotettava siihen, että Jumala pitää huolen ja kantaa, oli tilanne miten katastrofaalinen tahansa.. Joku jo viittasikin Raamatun Jobiin; ei mennyt hyvin silläkään kaverilla, mutta kaiken sen tuskan jälkeenkin hän ei kironnut Jumalaa vaan oli hänelle kuuliainen. Tai jos muistelee, mikä oli monen Uuden Testamentin apostolin kohtalo: vainoa, kidutusta, murhatuksi tulemista jne. Eli jotenkin siihen tyyliin, että uskovaisen ihmisen tulee luottaa siihen, että jos jumala sallii pahoja asioita tapahtua häneen uskovalle, Hän kuitenkin viime kädessä pitää huolen. Jos ihminen ei muutenkaan elämässään ole kuuliainen Jumalalle tai edes ylipäätään usko tähän, ei tämä sanonta mielestäni edes koske tällaisia ihmisiä. Kuka silloin olisi se, joka "antaa" tai "sallii" niitä pahoja asioita tapahtuvaksi? Tämä siis ihan yleistä pohdintaa, itsekin ei-uskovaisen ihmisen pääkopasta.

 

jep. tapahtukoon sinun tahtosi.
anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.
liittyy näihin.

 

Jos ihmiset sais aina niin paljon kuin ne jaksais kantaa. Niin kukaan ei varmaan tappais itteensä ongelmien takia, tai sairastuis henkisesti saati kuolisi fyysisiin ongelmiin kuten stressinaiheuttamiin sydänkohtauksiin tai muihin yleissairauksiin.

Onneksi itellä ei ole mennyt kelkka vielä nurin, vaikka nytkin univaikeuksien takia valvon pitkin yötä. Ja sit päivisin kiukuttelen ja itkeä tihrustan työstressin takia. Mut vielä tuntuu siltä et pallot on joten kuten hallussa.

 

[QUOTE="juu";22456384]jep. tapahtukoon sinun tahtosi.
anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.
liittyy näihin.[/QUOTE]

että on jumalan tahto kun jok joutuu 9vuotta kärsimään kouluhelvetistä, tai setänsä hyväksikäytöstä lapsuusiässä. Onko jumalan tahto myös se että vauva kuolee 2 tunnin iässä, tuskimpa nyt sentään

 

Mäkin inhoan jossain vaiheessa sain kuulla aivan liikaa tota sontaa :/

 

Toi on sellainen tyhjänpäiväinen klisee mitä ihmiset viljelee silloin kun eivät osaa mitään lohduttavaa tai järkevää sanoa.
Joillekin elämä heittää eteen enemmän mitä toinen jaksaa kantaa.
Mä uskon jokaisella olevan oman henkilökohtaisen murtumispisteen, jonka jälkeen ihminen joka tappaa itsensä tai sekoaa.

 

up

 

Asenteestahan se on kiinni miten jaksaa elämässä eteenpäin, mulla on ollut paljon vaikeuksia,köyhyyttä ole menettänyt toisen lapseni ex-mieheni ja sairastan etenevää reumaa jota ei voida parantaa plus muutamaa muutakin sairautta silti olen aina jaksanut usko parempaan huomiseen.

 

Uskon tuohon sanontaan ihan täysin. Uskon myös että elämä haluaa opettaa ja kasvattaa ihmistä ja että ihminen tavallaan löytää elämässä ne oikeasti tärkeät asiat mutta joskus jotkut itse haraavat elämää vastaan esim. olemalla ylpeitä tai kovasydämisiä ja silloin elämä voi tulla liian raskaaksi.

 

Me olemme täällä oppimassa jotakin ja yleensä oppiminen ei tapahdu hyvän kautta. Olemme kasvamassa täällä ihmiseksi ja hyväksi sellaiseksi ja yksi elämä ei todellakaan riitä tähän kasvuun.
Ihminen ei saa enempää kuin jaksaa kantaa on totisinta totta ja liittyy suureen elämän mysteeriin yhdessä muiden mysteerien kanssa.

 

[QUOTE="vieras";22459302]Uskon tuohon sanontaan ihan täysin. Uskon myös että elämä haluaa opettaa ja kasvattaa ihmistä ja että ihminen tavallaan löytää elämässä ne oikeasti tärkeät asiat mutta joskus jotkut itse haraavat elämää vastaan esim. olemalla ylpeitä tai kovasydämisiä ja silloin elämä voi tulla liian raskaaksi.[/QUOTE]

Eli esim. jos väkivaltaisten alkoholistivanhempien lapsi joka on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöäkin kokee elämän niin ahdistavaksi ja raskaaksi ettei koskaan parane noista kokemuksitaan niin kyse on vain siitä että hän on liian ylpeä tai kovasydäminen?

 

Olisihan se viehättävää, jos tuollainen systeemi olisi oikeasti olemassa, mutta ei kun ei. Toisille sälytetään selkään niin paljon painoa, että se murtuu, eikä mitään yliluonnollista instanssia ole sitä estämässä.

 

[QUOTE="jep";22452374]Eihän tuossa sanonnassa ole mitään järkeä.
Kaikille ei todellakaan anneta sen verta vähän, että sen taakan jaksaisi kantaa,näkeehän tuon itsemurhatilastoistakin..[/QUOTE]

Peesi. Ja myös sairaustilastoissa ja lääketilastoissa.

 

Täällä nyt ihmiset eivät näytä tajuavan sanontojen tarkoitusta. Ei niiden kuulu olla mitään absoluuttisia totuuksia (vertaa esim. kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa), vaan tietynlaisia elämänoppeja ja neuvoja.
Ja mielestäni tuo on ihan hyvä neuvo ja ohjenuora ihmiselle, joka esim. on kokenut vaikeuksia. Ainakin paljon fiksumpi ja lohduttavampi kun se,että menet sanomaan masentuneelle ihmiselle että "no voi voi kylläpä on kurjaa tuo elämäsi, on sinulle nyt annettu enemmän kun yksi ihminen voi kantaa, ei ihme että haluat tappaa itsesi"....

 

Täällä nyt ihmiset eivät näytä tajuavan sanontojen tarkoitusta. Ei niiden kuulu olla mitään absoluuttisia totuuksia (vertaa esim. kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa), vaan tietynlaisia elämänoppeja ja neuvoja.
Ja mielestäni tuo on ihan hyvä neuvo ja ohjenuora ihmiselle, joka esim. on kokenut vaikeuksia. Ainakin paljon fiksumpi ja lohduttavampi kun se,että menet sanomaan masentuneelle ihmiselle että "no voi voi kylläpä on kurjaa tuo elämäsi, on sinulle nyt annettu enemmän kun yksi ihminen voi kantaa, ei ihme että haluat tappaa itsesi"....

Ei ole yhtään typerää sanoa että "liikaa oot saanu kantaakses nyt".

 

[QUOTE="äpä";22459335]Me olemme täällä oppimassa jotakin ja yleensä oppiminen ei tapahdu hyvän kautta. Olemme kasvamassa täällä ihmiseksi ja hyväksi sellaiseksi ja yksi elämä ei todellakaan riitä tähän kasvuun.
Ihminen ei saa enempää kuin jaksaa kantaa on totisinta totta ja liittyy suureen elämän mysteeriin yhdessä muiden mysteerien kanssa.[/QUOTE]

juu, ei oppiminen aina tapahdu hyvän kautta. Mutta paljon löytyy sellaisia kotiolosuhteita jotka sen sijaan että kasvattaisivat lasta ihmiseksi, pikemminkin tuhoavat tätä. Enkä todellakaan tarkoita sellasia pettymyksiä kuin että meillä on vanhempi/huonompi auto kun naapurilla tai mä en saa yhtä montaa my little ponya kuin naapurin tyttö tai meille ei voi veljen allergian takia ottaa koiraa.

Niissä todella vaikeissa elämäntilanteissa mitkä ehkä jatkuvat läpi ihmisiän on vaikea nähdä mitään tarkoitusta tai kasvattavaa. Jollekin se taakka on todella isompi mihin hänen voimansa riittävät...

 

Ei ole yhtään typerää sanoa että "liikaa oot saanu kantaakses nyt".

Mitäpä luulet, kupi auttaa masentunutta ihmistä paremmin.
A) se että yrität lohduttaa ja luoda uskoa siitä, että kyllä kaikki vielä kääntyy paremmaksi vai
B) voivottelet ja surkuttelet mukana, kuinka kamalaa kaikki onkaan ja miten ihmeessä kukaan voi tuosta selvitä.

 

Minä taas miellän tuon sellaiseksi paskaksi mitä ihmiset sanoo, kun yrittää lohduttaa sellaista, jota elämä kolhii kovasti. Siis jos ei osaa muuta sanoa. Minua tuo sanonta ärsyttää.

 

Mitäpä luulet, kupi auttaa masentunutta ihmistä paremmin.
A) se että yrität lohduttaa ja luoda uskoa siitä, että kyllä kaikki vielä kääntyy paremmaksi vai
B) voivottelet ja surkuttelet mukana, kuinka kamalaa kaikki onkaan ja miten ihmeessä kukaan voi tuosta selvitä.

Kuka kupi?

Miksei voi tehdä molempia, ensin surkuttelee mukana ja sitten luo uskoa tulevaan ja piristää jotenkin. Niin itse ainakin lohduttelen tarvitsevia.

 

Ei ole yhtään typerää sanoa että "liikaa oot saanu kantaakses nyt".

:flower: Joskus se vaan oikeasti on liikaa...

Tuossa alkuperäisessä sanonnassa on puolensa ja puolensa. Itse myös turvaan siihen vaikeissa tilanteissa, saan siitä usko että tulen kyllä pärjäämään vaikkei tällä hetkellä olekaan helppoa. Mutta en menisi sitä kenellekään muulle sanomaan, varsinkaan jos/kun kyseessä on asia mistä itselläni ei edes ole kokemusta. Voi olla todella loukkaavaa ja vähättelevääkin että joku helppoa elämää elävä käy noin sanomaan toisen todellisista vaikeuksista. Kun tosissaan esimerkkejä siitä ettei tuo pidä paikkaansa löytyy jokapuolelta...

 

Mä tulin vihaiseksi kun luin tämän ketjun. Tästä paljastuu hyvin se, että miten ymmärtämättömiä ihmiset ovat.

Mua rupes tässä nyt ärsyttämään ihan suunnattomasti se, että Scarlettia käskettiin lopettamaan valittaminen, että hänen ongelmansa ei muka ole tarpeeksi suuria siihen että kannattaisi valittaa. Onhan se tosiasia, että ihmisen pitää yrittää hyväksyä itsensä ja elämänsä sellaisena kun se on, mutta ei se aina ole niin helppoa. Terveys on aika iso asia menettää. Sen tietää ne joille on niin käynyt.

KUKAAN, EI KUKAAN voi tulla määrittelemään toiselle onko hän kärsinyt tarpeeksi tai onko hänellä oikeus valittaa.

 

Mitäpä luulet, kupi auttaa masentunutta ihmistä paremmin.
A) se että yrität lohduttaa ja luoda uskoa siitä, että kyllä kaikki vielä kääntyy paremmaksi vai
B) voivottelet ja surkuttelet mukana, kuinka kamalaa kaikki onkaan ja miten ihmeessä kukaan voi tuosta selvitä.

Itseäni ainakin on vaikeilla hetkillä ärsyttänyt aivan suunnattomasti kaikki vähättelyt, "kyllä tämä tästä paremmaksi kääntyy", "kaikella on tarkoituksensa", "kyllähän meille kaikille vaikeuksia annetaan", "no, kyllä se siitä. Aika parantaa kaikki haavat!" jne jutut. Paljon paremmalta on tuntunut jos toinen on noiden on noiden kuluneiden fraasien sijaan jaksanut oikeasti kuunnella ja jopa ehkä myöntää että todella paska juttu ja sitä rataa.

Ei sitä tarvi mukaan voivottelemaan lähteä (yleensä en edes itse voivottele), mutta jos on kysymys oiekatsi helvetillisestä tilanteesta niin sen voi myöntää ilman mitään piristysyrityksiä. Siinä vaiheessa kun huomaa että toinen oikeatsi kuuntelee ja ymmärtää niin siitä onkin jo helpompi päästä taas ylöspäin ja saada tukea tältä ihmiseltä. Jos taas toinen kieltää suoraan ongelman ja yrittää joka käänteessä löytää siitä jotain positiivsita niin sellaiselle ei tee kyllä mieli koskaan puhua mistään vakavammasta.