Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa?

vnv
No voi hohhoijaa. Että ei saisi sitten asioota pohtia enää ikinä.
No tosiasiahan on, että kyllä sä lähes joka toisessa ketjussa puhut siitä syövästä. Aina sä revit sen esiin, eli tuntuu ettet sä halua päästää siitä irti kun sen varjolla saa sitten .... jotakin. Huomiota, sympatiaa, vahvan ihmisen maineen tai muuta. Tai sitten sä tosissaan pelkäät sitä, että se uusii. En tarkoita pahalla vaikka sä varmaan pahalla tän otatkin, niin kuin tunnut ottavan melkein kaiken muunkin.
 
No tosiasiahan on, että kyllä sä lähes joka toisessa ketjussa puhut siitä syövästä. Aina sä revit sen esiin, eli tuntuu ettet sä halua päästää siitä irti kun sen varjolla saa sitten .... jotakin. Huomiota, sympatiaa, vahvan ihmisen maineen tai muuta. Tai sitten sä tosissaan pelkäät sitä, että se uusii. En tarkoita pahalla vaikka sä varmaan pahalla tän otatkin, niin kuin tunnut ottavan melkein kaiken muunkin.
Just. Eli säkin luet mun viestejä sillä silmällä johon aurinko ei paista.
 
"Kata"
[QUOTE="vieras";22453165]Kuten sanoin olen sairastunut itsekin ja kroonisesti. Ilman positiivisempaa asennetta ja peiliin katsomista elämä olisi todella paljon kurjempaa. Kyllä minä näistä asioista keskustelen myös muiden sairastuneiden kanssa. Minä en vähätellyt scarletin sairauksia vaan sanoin että hohhoijaa jos hän kuvittelee että juuri hänen elämänsä on paljon kamalampi kuin muiden elämät. Silloin on kyllä ihan pihalla.[/QUOTE]

Pidä positiivinen asenteesi jos haluat mutta älä markkinoi sitä muille! Tuon verran sunkin pitäisi sairauden kokeneena ymmärtää.
 
"vieras"
[QUOTE="Kata";22453309]Pidä positiivinen asenteesi jos haluat mutta älä markkinoi sitä muille! Tuon verran sunkin pitäisi sairauden kokeneena ymmärtää.[/QUOTE]

Jos sairastuu kroonisesti niin ikävä tosiasia on se että on 2 vaihtoehtoa. Sopeudu tai kitise. Julma fakta. Scarletilla tilanne on hyvä koska voi kitistä edelleen kun sairautta ei edes ole. Eläisi rutinan sijaan!
 
"vieras"
Sä olet sitten niitä jotka lukee mun juttuja perssilmällä eli ei nähdä muuta kuin ne negatiiviset jutut. Ihan kuule eilenkin tein positiivisen alootuksen, mutta eihän sun peesilmä sitä huomannut.
Sitä väität minua kusipääksi ja jotkut ilkeäksi mutta millähän kaikilla nimityksillä olet ehtunytkään haukkua minua 3 sivun aikana. Hmm...
 
"vieras"
No eipä tuo sanonta ole kristillistä perua. Itse asiassa Raamatussa Job menettää perheensä ja lopulta oman terveytensäkin. Ja siinä oli ehkä todellakin liikaa kannettavaa..
Jumalassa meillä on toivo ja itse olen selvinnyt niistä liian raskaista tilanteista rukouksen avulla. En uskalla väittää, että yhdelläkään ihmisellä maailmassa on helppo elämä.
 
Kuule lueppas nyt vaikka sun kirjoitukses parin kuukauden ajalta. Vähintään viikon välein puhut siitä sairaudestas ja se on aika usein. Tai sitten jatka perseestä ynnä muusta puhumista, jos se on helpompaa.
Mistähän sä revit tuon viikon välein?

Siis oikiasti kannattaa lukia enemmän mun kirjootuksia niin tajuaa, että en ole mikään ääliö joka vain märehtii elämänsä pahoja asioota.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";22453327]Jos sairastuu kroonisesti niin ikävä tosiasia on se että on 2 vaihtoehtoa. Sopeudu tai kitise. Julma fakta. Scarletilla tilanne on hyvä koska voi kitistä edelleen kun sairautta ei edes ole. Eläisi rutinan sijaan![/QUOTE]

Ja sitä se tosiaan tekee, siis rutisee.

Ja siinä samalla haukkuu ne, jotka jotain kommenttia yrittää siihen rutinan väliin heittää.
 
"vieras"
Ei toisten kipua ja tuskaa voi kukaan toinen määritellä. Siis sitä kuinka joku tuntee asian. Toiset itkee jos naapurin kissa jääj auton alle, ja se tuska on varmasti todellista, toiset ei itke edes omaa kissaansa, eikä se välttämättä tee ihmisestä huonompaa, tapa käsitellä suru ja kipu, fyysinenkin , on kuitenkin niin ihmisestä kiinni.
Aivan sama tapella täällä siitä onko hernekeitto hyvää vai pahaa. Ikinä ei saada sitäkään kaikille maistuvaksi :)

Ihmisellä on oikeus kokea asiat sellaisena kuin kokee, mutta toki on kohteliasta olla vatvomatta asioitaan niin että läheiset väsyy.
 
Kyllä toisten kannettavaksi annetaan liian suuria kuormia, ihan kohtuuttomia. Eivätkä kaikki aina kuormansa alla jaksakaan.
Sukua sanonnalle on mielestäni lause -niinkuin päiväs, niin on voimas aina.. joskin siinä ajatus on kuitenkin ehkä toinen. On päiviä, joina sitä voimaa ei ole.
 
....
[QUOTE="Joo";22453296]Siis miten jotkut täällä voi sanoa tuon sanonnan olevan paikkansa pitävä! Käsittämätöntä naiviutta ja maagista ajattelua. Ajatelkaa hetki Suomen itsemurhatilastoja ja miettikää sitten uudelleen kuinka paikkansa pitävä tuo sanonta on!
Itselläkin tuttavapiirissä yksi tapaus ja todellakin: sen ihmisen taakka oli liikaa kannettavaksi.[/QUOTE]

Mutta mietipä sitä, että valtaosa itsemurhista olisi voitu välttää, jos nämä ihmiset olisivat tietäneet/ja uskoneet tähän sanontaan. Jos joku heille olisi vakuuttanut ja saanut vakuuttuneeksi siitä, että oikeasti yhdelle ihmiselle ei anneta enemmän kuin tämä pystyy kantamaan, he olisivat saattaneet jaksaa eteenpäin.
 
"vieras"
Tuo on aika turha sanonta minusta. Uskon, että ihminen voi sopeutua vaikka mihin, mutta tosiaan, millä hinnalla? Jos koko elämäsi on ajoittain yhtä taistelua ja kärsit lopun elämäsi mielenterveysongelmista niin voiko tosiaan ajatella, että on annettu vain niin paljon kuin jaksaa kantaa? Mikä tulkitaan tilanteeksi, jossa ihminen ei jaksanut kantaa: itseurha? mt-ongelat? itsetuhoisuus? Minusta yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua käsittelemään esim. hyväksikäytön aiheuttamia traumoja enkä todellakaan usko, että se olisi ennaltamäärättyä. Tuo lausehan viittaisi siihen, että jokaisen kohtalo olisi jo tarkoin määritelty. Eikös se nyt ole melko masentavaa? Silloinhan jokainen tekosi, ajatuksesi ym. olisi jo tähtiin kirjoitettu etkä voisi vaikuttaa elämääsi. Samalla tuo tavallaan poistaa pahantekijöiltä syyllisyyden.
 
Rollolainen
paljon se on mullekkin ananttujoten en allekirjotia tuot väitettä. Kyllä olen monesti miettinyt että miksi jonkun ei trvitse kantaa akikea tätä mitä olen kantantu, kuinka YHDELLE annetaan enemmän kuin joku kokee koko elämänsä aikana.

Elämä alkkisperheesssä, katsoen kun äiti juo ja isi hakkaa äitiä ( selvinpäin isi oli). Koulukiusaamista 9vuotta, kun kiusaaminen olisksin ollut nälvimistä, mutta kun se oli päähän potkimista omaisuuden kadottamista tai tahallsita rikkomista. Hiuksia on yritetty polttaa jne.
oman sedän hyväksikäyttö, ensimmäsiisä muistikuvia aisata noin 6-7 vuotiaana ( setäni on mua 8 vuotta vanehmpi) tätä jatkusi siihen asti kun olin 14v ja lopetin käymisen isoäitini luona sännöllisesti, vieläkin vällttelen setäni seuraa.
keskenmeno , ja viimeisin tää vauvan kuolema.
 
"vieras"
Paskapuhetta.

Valtaosa ihmisistä voi sanoa, että joillekin on annettu ihan liikaa taakkaa. Moni uupuu taakkansa alla ihan yksin. Elämä ei ole millään tapaa reilua. Kärsimyskään ei ketään jalosta.
 
"vieras"
Mutta mietipä sitä, että valtaosa itsemurhista olisi voitu välttää, jos nämä ihmiset olisivat tietäneet/ja uskoneet tähän sanontaan. Jos joku heille olisi vakuuttanut ja saanut vakuuttuneeksi siitä, että oikeasti yhdelle ihmiselle ei anneta enemmän kuin tämä pystyy kantamaan, he olisivat saattaneet jaksaa eteenpäin.
Minusta on vähän liian yksioikoisesti ymmärretty tämä asia, jos vain itsemurha nähdään tilanteena, jossa ihminen ei olisi enää jaksanut kantaa. On ihmisiä, jotka eivät tee itsemurhaa, mutta kärsivät silti enemmän tai vähemmän koko elämänsä ja silloin en puhuisi siitä, että ne asiat olisivat olleet sellaisia, jotka ko. ihminen jaksaa kantaa. Esim. loppuelämäksi puhjenneet mielenterveysongelmat viittaa tähän.
 
"vieras"
Olen sitä mieltä, että hyvä ja onnellinen lapsuus, rakastavien ja tukevien ihmisten ympärillä auttaa ihmistä kasvamaan vahvaksi, tasapainoiseksi ja haasteista selviäväksi ihmiseksi. Tällainen henkilö usein kykenee kestämään vaikeat tilanteet, kun lähtökohdat on hyvät. Silti ne suurimmat tragediat eivät aina kasaannu tällaisille ihmisille, jotka ne jaksaisivat kantaa.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";22455705]Helpompi se on kantaa omaa kuin läheisensä taakkaa. Joten pitää paikkansa.

Tietenkään kaikki ei jaksa, mutta se voi johtua mistä vaan.[/QUOTE]

No en ole samaa mieltä. Läheiseni on insestin uhri ja kärsinyt sen takia paljon. Itsetuhoisuutta, mielenterveysongelmia ym. Vaikka tilanne on minullekin raskas, olen silti terve ja onnellinen. Se on hyvä, koska näin pystyn paremmin tukemaan läheistäni, kun oma mielenterveyteni on kunnossa.
 
vieras Äiti
Sairastuin vuosi sitten syöpään ja joku jolle kerroin asiasta lausui minulle tuon kyseisen sanonnan.

Ei paljon lohduttanut silloin, eikä nyt. Takana on vuosi täynnä vastoinkäymisiä, epäonnistuneita syöpähoitoja ja kaksi leikkausta.

Kun edes voisi tietää mitä on edessa, niin olisi EHKÄ helpompi "jaksaa kantaa" tämä kaikki.
 
"jep"
[QUOTE="vieras";22455718]Olen sitä mieltä, että hyvä ja onnellinen lapsuus, rakastavien ja tukevien ihmisten ympärillä auttaa ihmistä kasvamaan vahvaksi, tasapainoiseksi ja haasteista selviäväksi ihmiseksi. Tällainen henkilö usein kykenee kestämään vaikeat tilanteet, kun lähtökohdat on hyvät. Silti ne suurimmat tragediat eivät aina kasaannu tällaisille ihmisille, jotka ne jaksaisivat kantaa.[/QUOTE]

viisaasti kirjoitettu, koskapa olen ihan samaa mieltä.
 

Yhteistyössä