Elämä kerrostalossa lasten kanssa?

[Määäää]

Tilanne on tämä: lapset on meillä 4v ja 2v. Asutaan omakotitalossa tällä hetkellä, mutta kaikki tämä remppaaminen, pihan hoitaminen, lumityöt, jne vie liikaa aikaa ja rahaa. Ei olla yhtään sellaisia nysvääjätyyppejä, vaan kulutamme aikamme mieluummin lasten ja ystävien kanssa, matkustellen, jne. Olemme alkaneet harkita muuttoa kerrostaloon, mutta kaikki tutut varoittelevat ettei sellaisessa voi asua lasten kanssa. Tiedossa olisi mukava 80 m2 neliö, joka tosin tuntuu todella pieneltä tämän 120 m2 jälkeen. Asunto on ekassa kerroksessa ja siinä on pieni pätkä "omaa" pihaa ennenkuin alkaa taloyhtiön piha.

Kertokaa te kerrostalossa elävät, että onko se oikeasti niin kamalaa? Itseäni lähinnä mietityttää se, että olemme tottuneet esim. grillaamaan kesäisin ystäväperheiden kanssa pitkälle iltaan ja muutenkin toimimaan omassa ajassamme eli voi olla että haluamme saunoa vielä kaksin puolen yön aikoihin kun lapset on nukkumassa... Entä miten lapset sopeutuu elämään kerrostalossa? Mitä mietteitä teillä, jotka olette omakotitalosta kerrostaloon muuttaneet?

Ja ennenkuin kukaan ehdottaa rivitaloa, niin se ei ole meidän vaihtoehtolistalla ollenkaan.

 

["pois"]

Me ollaan tekemässä päinvastoin. Lapset 3-11v. (4 kpl). Aiotaan myydä tää meiän kerrostaloasunto ja ostaa omakotitalo. En tykkää yhtään kerrostaloista. Aina pitää ajatella naapureita, ettei vaan muksujen äänet häiritse...

 

["jahas"]

Mitenköhän täällä pk-seudulla 80% lapsiperheistä pärjää kun kerrostaloissa asuu...

Tottakai kaikkeen sopeutuu kun haluaa. Kerrostaloissa elämä on toisenlaista kuin okt:ssa, mutta hyviä puolia voi tulla yhtä hyvin enemmän kuin huonoja. Grillaus ei yleensä onnistu (ellei taloyhtiöll ole omaa grillipistettä), saunominen nyt onnistunee mutta pienemmät neliöt tietty rajottaa liikkumista ja ääniä tms. Ei se kuitenkaan mitään estä. Kavereita ja puuhaa kerrostaloalueella voi olla muksuille enemmän. Ei oo lumitöitä tai pihan hoitoa. Naapurit lähempänä, onko se hyvä vai huono, riippuu tilanteesta.

 

[kokeillut kerrostaloelämää]

EI kiitos kerrostaloelämää lapsiperheelle.
Huonolla tuurilla naapureina on meluisia ihmisiä, jotka paiskovat ovia ja bilettävät aamutunneille asti.
ONNNEKSI meillä on omakotitalo, jossa on hiljaista öin ja päivin. EN kaipaa enää koskaan kerrostaloon, hisseineen, pienine huoneineen.

 

["mie"]

Joo ihan järkyttävää asua kerrostalossa, itse olen ihan hulluuden partaalla...... no ei vaineskaan. Aina oon asunut kerrostalossa ja nimenomaan sen takai ettei huvittaisi se jatkuva kodin/pihan jne. kunnostaminen ja laittaminen. Elämä on huoletonta, lapsilla paljon ystäviä samlla pihalla, aina tekemistä.. Ja kyllä mekin saunotaan pitkälle yöhön aina välillä. Meillä siis huoneistokohtainen sauna.

 

["vieras"]

Meidän kerrostaloon olisi lapsiperheitä jonoksi asti tulossa: vanhaa rakentamista eli vähemmän meluhaittoja kuin elementtirakenteissa, hyvät ja väljät pohjaratkaisut, runsaasti taloyhtiön yhteisiä varasto- ym. tiloja (kerhothuone, kuntosali, pyykkituvat ja kuivauspaikat, ratasvarasto, leluvarastot...). koulu vieressä, samoin päiväkoti.

Normaali täysjärkinen ihminen kyllä osaa asua kerrostalossa. Eikä se omakotialuekaan aina auvoa takaa. Toki pitää ajatella niin, että jos 35ssä asunnossa ajatellaan, että illalla rauhoitutaan ja yöllä nukutaan, niin silloin sen yhden huoneiston väen on kyllä vain sopeuduttava tähän.

 

[okt]

okt asujana usein kaipaan aikaa, kun asuimme kerrostalossa. Meillä oli myös 1. kerroksen asunto vuokralla ja käytimme usein omaa ulko-ovea esimerkiksi kuraleikeistä palatessa yms. Miehen ollessa töissä oli jotenkin turvallisen tuntusta, ku ei ollut yksin lasten kanss talossa, kun kerta kerrostalossa asuttiin. Nyt okt ei oo samaa, vaan voi olla aika kolkkoa pimeinä iltoina. Mutta kääntöpuolena oli just se, jos lapset itki yöllä, piti hyssytellä enempi kuin nyt. Muutenkin musiikin kuuntelu ym. normaalielämän äänet tuntui olevan kerrostalossa äänekkäämpiä kuin omakotitalossa. Nyt en edes huomaa mikä meteli meistä lähtee, tottunu. Kerrostalossa se piti muistaa aina.

 

["vieras"]

Elin onnellisen lapsuuden aivan ydinkeskustassa kerrostalossa. Ei ollut saunaa eikä omaa pihaa, mutta kavereita sitäkin enemmän. Kaikki leikkipuistot, uimahallit, kirjastot, koulut ja kioskit kävelymatkan päässä. En kaivannut mitään ja sain kaiken, vaikkei edes omaa huonetta ollut. Yllättäen asun edelleenkin kerrostalossa keskustassa, enkä pois muuttaisi. Jos haluaa luonnon rauhaan, niin vuokraan erämaamökin viikoksi.

 

["vieras"]

Me asumme nyt vuokralla ok-talossa ja poistun tästä vasta KUN ON PAKKO!!en ole ollut koskaan mitään pihan laittaja tyyppiä-sama se mitä muut ajattelee.oon aikasemmi asunut aina kerrostalossa ja meillä 3. vuosi lähti nyt ok-talossa käyntiin!!IHANAA KUN SAA OLLA OMASSA RAUHASSA!!!

 

[jassåå]

mä tykkään asua kerrostalossa enempi kuin omakotitalossa, toki kerrostalon sijainnillakin on aika suuri merkitys...

 

[...]

ihan koko ikäni olen kerrostalossa asunut eikä ikinä ole mitään ongelmia ollut. en oikein ymmärrä tätä kerrostalodissausta. tosin olen myös koko ikäni asunut kaupungissa ja suht keskustassa, joten siinä nyt tottuukin siihen, että toisia ihmisiä on olemassa.

 

[Määäää]

[QUOTE="mie";22036443]Joo ihan järkyttävää asua kerrostalossa, itse olen ihan hulluuden partaalla...... no ei vaineskaan. Aina oon asunut kerrostalossa ja nimenomaan sen takai ettei huvittaisi se jatkuva kodin/pihan jne. kunnostaminen ja laittaminen. Elämä on huoletonta, lapsilla paljon ystäviä samlla pihalla, aina tekemistä.. Ja kyllä mekin saunotaan pitkälle yöhön aina välillä. Meillä siis huoneistokohtainen sauna.[/QUOTE]

Saako teillä laskea vettä yömyöhään että onnistuu saunominen?

 

["mie"]

Riippu TOSI PALJON kerrostalosta. Itse asumme kahden lapsen (2v ja 4v) kanssa 20 -luvulla rakennetussa kivitalossa, jossa taatusti ei äänet kantauda paksujen kiviseinien läpi naapureihin eikä naapureilta meille. Mihinkään heppoiseen pahviseinäiseen taloon en muuttaisi - en edes vaikka ei lapsia olisikaan.

 

[Määääääääää]

[QUOTE="vieras";22036512]Me asumme nyt vuokralla ok-talossa ja poistun tästä vasta KUN ON PAKKO!!en ole ollut koskaan mitään pihan laittaja tyyppiä-sama se mitä muut ajattelee.oon aikasemmi asunut aina kerrostalossa ja meillä 3. vuosi lähti nyt ok-talossa käyntiin!!IHANAA KUN SAA OLLA OMASSA RAUHASSA!!![/QUOTE]

Meillä ei ole kyse vain siitä mitä muut ajattelevat. Nurmikot on pakko ajaa ja lumet luoda, jos meinaa että lapset pystyy pihalla leikkimään eikä kaikkia rikkaruohoja ja puunalkuja muita voi jättää talonpieleen kasvamaan. Haravoimattakaan ei oikein voi jättää. Lisäksi jatkuva remontoiminen ja siihen kuluva raha ja aika alkaa ottaa pannuun. Kauhulla odotan kun tulee aika vaihtaa ikkunat, uusia ulkolaudoitus, vaihtaa lämmityspannu, tms.

Rauha on kyllä parasta tässä omakotitaloasumisessa ja tietenkin se väljyys.

 

[kyllä]

[QUOTE="mie";22036559]Riippu TOSI PALJON kerrostalosta. Itse asumme kahden lapsen (2v ja 4v) kanssa 20 -luvulla rakennetussa kivitalossa, jossa taatusti ei äänet kantauda paksujen kiviseinien läpi naapureihin eikä naapureilta meille. Mihinkään heppoiseen pahviseinäiseen taloon en muuttaisi - en edes vaikka ei lapsia olisikaan.[/QUOTE]

Totta, me asutaan aivan uudessa kerrostalossa ja äänieristeet on lähes täydelliset, eipä kuulu pihaustakaan naapureista. Joskus vaimea ääni kun naapuri pesee pyykkiä keskiyöllä, mutta sitäkin täytyy oikeen kuunnella. Eli hyvin voi saunoa ja suihkutella iltaisin myöhään, ei oo ihan hiljasta hissuttelua tää elämä meillä

 

[Millenia]

Sori kun pitää tarttua, mutta minusta on outoa että rivitalot on nyt laskettu ulos. Entäs sitten luhtitalot ja paritalot? Täytyykö sen ihan välttämättä nyt olla sitten kerrostalo? Olisi kyllä kiva tietää miksi... Rivi- ja luhtitalojakin on monenlaisia, erilaisilla alueilla, pihalla ja ilman.

Itse asuttiin vauvan kanssa kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, jossa oli pitkä ihana parveke. Muutettiin pois lähinnä vanhan rakennuksen takia (kylmä asunto ja huonot vesiputket) sekä jonkun verran mekastavien naapureiden takia (ei hirveää haittaa mutta opiskelija-asuntoja niin joskus kolisi vähän liikaakin aamuyöstä). Asuimme sitten luhtitalossa alueella, jossa on paljon lapsiperheitä ja siinä viihdyimmekin hyvin, nyt muutettiin ihan lähelle vähän isompaan rivitaloon kun tuli toinen lapsi. Tässä meillä on vaan terassi, ei omaa pihaa, mutta tuo aikaisempi luhtitalon piha ei sekään juuri omalta tuntunut kun se oli parkkipaikalle päin, ei siis mitään suojaa. Kyllä me tästä rivitalosta tykätään enemmän kuin luhtitalosta, sillä luhtitalossakin yläkerran kolinat ottaa päähän välillä kyllä ihan kunnolla, sivusta päin ei ääniä juuri kuule.

Täältä ei enää kerrostaloon muutettaisi, mutta ei se kerrostaloelämäkään nyt mitenkään erityisen ikävää ollut. Kyllä siellä pärjää jos on hyvä naapurusto.

 

[vbgr]

jo rivitalossa eläminen lasten kanssa oli yhtä tuskaa. Varsinkin jos sattui hirveät naapurit. Onneksi me päästiin muuttamaan omakotitaloon keväällä ja pois en muuta jos ei ole IHAN pakko. On tämä ollut NIIN ihanaa!!!! Sen verran vielä sanon, että jos valita pitäisi niin mieluummin kerrostaloon kuin rivitaloon!!!! Ikinä en enää rivitaloon jalallani astu!!!! (ehkä nyt vieraaksi juuri ja juuri )

 

["mie"]

Minuakin muuten kiinnostaa, miksi RIVItaloja parjataan niin paljon? Miten se eroaa sitten kerrostalosta? Naapureita molemmissa kun on.

 

[Mama the strange]

me asutaan kaupungin vuokrakerrostalossa, eli monen mielestä pahimman laatuisessa helvetissä. Tämä talo on kuitenkin kohtuullisen rauhallinen, lapsiperheitä asuu paljon.Kukaan ei ole koskaan valittanut meiltä kantautuvista lapsiperheen normaalista äänistä. Tietty ei täällä nyt yötä myöten voi karaokea laulaa tai pattereita hakata.

Ehdotonta plussaa on iso ja lapsille suunniteltu piha, jossa lapsi 4,5 vee voi rauhassa leikkiä naapurin lasten kanssa. Pihassa on paljon lapsia, joten kavereitä riittää ilman, että pitää lähteä pihasta mihinkään. Tämä on mun mielestä tämän asunnon paras puoli.

Vuokralla kerrostalossa asuminen on ehkä monella tapaa helpoin asumismuoto. Ei tarvitse huolehtia pihasta yms ja asunnon korjaukset menevät vuokranantajan pussista. Vuokra-asunnosta on myös helppo lähetä jos elämäntilanne tms muuttuu.

Mä kuitenkin tykkäisin laitella pihaa, rakastan haravointia ja lumitöitä yms, joten toivon, että päästäisiin joskus omakotitaloon.

 

[tässä ollaan]

Kerrostaloasunnossa asutaan 4.kerroksessa, neliöitä 84, lapsia 3 (5v, 3v ja 1v) ja hyvin on pärjätty!
Mä en osaa kaivata ok-taloa kun ei kokemusta, mutta kokemusta on kyllä pihan siivouksesta, lumitöistä, kukkapuskien perkkaamisesta..... NOOOOOUUUUUU, ei ikinä ikinä mulle sellasta Kiitos!

Tää on kyllä huoletonta asumista ja tottakai kerrostaloasumisesta löytyy huonojaki puolia .. kuten lasten "hiljentäminen" välillä jos leikkiäänet menee ihan mahottomaks , pesukonetta en vihti enää 10 jälkeen laittaa päälle .. no se ei tuota vaikeuksia mulle muutenkaan. Ei tarvi huolehtia talon lämmityksestä!
Ja unohtamatta tietenkään ihania naapureita.. ei nyt mitään ylimpiä ystäviä olla kenenkään kanssa mutta tervehditään kun vastaan kävellään ..eli MITÄÄN muutakaan ongelmaa ei ole naapurien osalta koskaan ollut!

LOVE IT!

 

[Määäää]

Sori kun pitää tarttua, mutta minusta on outoa että rivitalot on nyt laskettu ulos. Entäs sitten luhtitalot ja paritalot? Täytyykö sen ihan välttämättä nyt olla sitten kerrostalo? Olisi kyllä kiva tietää miksi... Rivi- ja luhtitalojakin on monenlaisia, erilaisilla alueilla, pihalla ja ilman.

Rivitalot on meidän kohdalla laskettu ulos ihan siksi, että niissä on sekä kerrostalon että omakotitalon huonot puolet, muttei kummankaan etuja. Eli yleensä on aina sitä pihaa ja joissain jopa kiertävät vuorot, että kaikki tekee lumitöitä, jne. Ja sen lisäksi on ne naapurit eikä saa olla rauhassa kuin omakotitalossa. Lisäksi ainakin täällä meillä päin rivitaloasunnot on sikakalliiita. Usein hyväkuntoisen rintamamiestalon saa samalla hinnalla kuin kivasta yhtiöstä rivarin pätkän.