En nyt saa tähän lainattua fiksusti kaikkia viestejä ja niin monta on (eilisillan jälkeen) tullut, ettei ehkä ole tarpeen jokaiseen vastata erikseenkään, joten yritän nyt poimia tähän samaan viestiin muutaman mielestäni tärkeimmän kohdan...
"""Suositelen vaikka miehen kanssa yhdessä laatimaan "säännöt" mihin suostutte vanhempiesi kanssa, ja missä voitte joustaa.voitte myös tehdä säännöt sinun ja vanhempiesi välille.. """
Näin aijon tehdä. Ei minulla ole selkärankaa sanoa heille kunnolla vastaan silloin, kun tilanne on ns päällä. Alan vain täristä ja änkyttää aiheen vierestä. Pitää olla mustaa valkoisella selkeinä sääntöinä suoraan silmien edessä, niin ehkä osaan pitää pääni.
"""Ps. Minun mieheni on opettanut hyvän "tempun" tuissa anteeks pyytämisessä. Aina voi sanoa, että "olen pahoillani että niin kovin pahoitit mieles/loukkaannuit"."""
Tätäkin voisi kokeilla, jos joskus vielä tulee tarvetta. Olen huono pyytämään heiltä mitään anteeksi, kun oikeesti olen sitä mieltä, ettei minun tarvitse pyytää anteeksi sitä, jos joskus yritän pitää puoleni.
"""Suhtaudu ohareihin olan kohautuksella. Anna olla. Tai toki, jos lapsella paha mieli, niin kerro se vanhemmillesi tyynesti. On totta, etta mita tahansa teetkin, olet aina hankala ja vaikea. Ole tekemisissa vanhempiesi kanssa, mutta anna heidan tyhmyytensa ja pahojen sanojensa valua sinusta kuin vesi hanhen selasta. Auttaisiko oikea asenne?"""
Näin olen koko ajan yrittänytkin tehdä. Olen yrittänyt antaa tulla yhdestä korvasta sisään ja mennä toisesta ulos. Silti pikkuhiljaa alkaa mitta täyttyä. Ohareita on vaikea ohittaa olankohautuksella, jos on jotain sovittua menoa (luvattu tulla häihin tms). Aina (tai siis ne kolme kertaa), jos meillä on jotain omaa menoa ollut, soittelevat he myös peräämme (sikäli siis että ovat lapset sitten mutkien kautta kuitenkin ottaneet hoitoon) mitä ihmeellisimmillä tekosyillä (esim lapsi kakkasi, pissasi, nukkui, aivasti jne). Olen myös kertonut lasten pahoittaneensa mielensä ohareista, mutta vastaukseksi saan ivallista naurua ja ihmettelyä, miten en edes sellaista tilannetta saa lasteni kanssa hoidettua...
"""Ap. ota itse vastuu. Kerrot vanhempiesi käyttäytymisestä kamalia asioita ja sitten selittelet jotakin, että ovatkohan muuttuneet, ei kai vähän paskaa haittaa ja muuta soopaa. Jos olisit kunnon vanhempi lapsillesi, niin ymmärtäisit tämän ja asettaisit heidät oman en halua olla hankala -munattomuutesi edelle. Käyttäydyt kuin pikkulapsi etkä vanhempi."""
Niin... Itse olin niin läheinen isoäitini kanssa, että tuntuu pahalta riistä moista mahdollisuutta lapsilta. Toiveajatteluahan se on, että vanhempani oikeasti muuttuisivat, kyllä minä sen tiedän, mutta olen silti halunnut yrittää saada tätä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
"""Tärkein kysymys unohtuu; miten omat lapsesi kokevat isovanhemmat. Onko lapsista hauska mennä isovanhempien luo?"""
Kyllä on. He viihtyvät siellä.
"""Jos on niin että lapset tykkäävät mennä isovanhempien luokse, fine. He voivat siellä köydä, isovanhempien ehdoilla.""
Tämä on vähän hassusti sanottu. Siis sinällään, että näinhän se on tähänkin asti ollut ja tilanne ei kyllä tunnu toimivalta. Ne harvat kerrat, kun apua on pyydetty, on se ollut todella vaikeaa, yleensä mahdotonta.
"""Jokainen meistä asettaa ne RAJAT kenen kanssa haluaa olla tekemisissä."""
Tässä taitaa olla tavoitteeni pähkinänkuoressa.
"""Varmaan ite jotenkin setvisin asian niin, et "antaisin" lapset isovanhemmille silloin kun he pyytävät saada lapsenlapsensa sinne, eli heidän omasta tahdostaan. Jos itsellä olisi suunniteltua menoa ni yrittäisin hoitaa jonkun muun hoitamaan lapsia siksi aikaa. Eli yrittäisin ottaa sellaisen mielialan et "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"."""
Näinhän tässä on menty, ihan vain pakon edessä on apua edes pyydetty. Ei tämä kuitenkaan ihan toimi....
"""Joten tavallaan en koe kovin pahana tuota, että vanhempasi ovat halunneet palauttaa aikaisemmin aamulla..."""
Viimeisestä viestistä takerruin nyt vain tähän. Ongelma ei siis ole se, mihin aikaan ovat halunneet palauttaa. Meille olisi sopinut esim sekin, että lapsia olisi tultu hoitamaan meille kotiin ja olisivat lähteneet tullessamme (ei missään nimessä käynyt heille moinen). Ongelman ydin oli se, että sovittiin yhtä ja tehtiin toista.
Tähän et kuitenkaan pysty, ennen kun olet itse tehnyt "rauhan" asian kanssa. Vaikutat fiksulta ihmiseltä (olit sitten provo tai et 
) ja suosittelen sinulle lukemiseksi Eckhart Tollen kirjaa "Läsnäolon voima".