Haluaisin kuulla mielipiteitä tilanteeseen/ongelmaan lasten isovanhempien kanssa... Pitkä vuodatus, anteeksi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras ap"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ota rusinat pullasta! Vie lapset hoitoon vain, kun sinulle sopii. Ja pakkaa lapsille mukaan ne kauniit kuteet, mutta anna vanhempiesi pukea jne., jos et ehdi tai jaksa kotona pukea. Laita piste pompottelulle. Suhtaudu ohareihin olan kohautuksella. Anna olla. Tai toki, jos lapsella paha mieli, niin kerro se vanhemmillesi tyynesti. On totta, etta mita tahansa teetkin, olet aina hankala ja vaikea. Ole tekemisissa vanhempiesi kanssa, mutta anna heidan tyhmyytensa ja pahojen sanojensa valua sinusta kuin vesi hanhen selasta. Auttaisiko oikea asenne?
 
  • Tykkää
Reactions: rops
Aina saa näitä koulutusvinkkejä, jotka ovat kuin suoraan sellaisen suusta, joka ei ole irrottautunut omista vanhemmistaan. Ei lasten kanssa pelailla. Ap. ota itse vastuu. Kerrot vanhempiesi käyttäytymisestä kamalia asioita ja sitten selittelet jotakin, että ovatkohan muuttuneet, ei kai vähän paskaa haittaa ja muuta soopaa. Jos olisit kunnon vanhempi lapsillesi, niin ymmärtäisit tämän ja asettaisit heidät oman en halua olla hankala -munattomuutesi edelle. Käyttäydyt kuin pikkulapsi etkä vanhempi.
 
Otetaanpa rauhallisesti askel taaksepäin. Nyt tässä hiertää vanhempien ja aikuisen lapsen suhde.
Ja siihen liittyvät mnneisyydeen tapahtumat.

Tärkein kysymys unohtuu; miten omat lapsesi kokevat isovanhemmat. Onko lapsista hauska mennä isovanhempien luo?

Tämä on se ainoa asia johon kannattaa kiinnittää huomiota ja tehdä ne omat toimintamallit ja ratkaisut sen kautta.

Jos on niin että lapset tykkäävät mennä isovanhempien luokse, fine. He voivat siellä köydä, isovanhempien ehdoilla. Voit itse minimoida, niinkuin on varmaan tehtykin, pyynnöt hoitoavusta. Sitä isovanhempien ei tarvitse koskaan automaattisesti olla. Toki omistakin lapsistaan välittävä isovanhempi pyrkii yleensä voimiensa mukaan auttamaan, mutta itsestäänselvyys se ei ole.

Ota siis rennosti, mieti mistä lapsesi pitävät ja haluavatko he tavata isovanhempiaan. Sen jälkeen muista sääntö; toista et voi muuttaa, itseäsi kylllä
 
[QUOTE="vieras";29096930]Otetaanpa rauhallisesti askel taaksepäin. Nyt tässä hiertää vanhempien ja aikuisen lapsen suhde.
Ja siihen liittyvät mnneisyydeen tapahtumat.

Tärkein kysymys unohtuu; miten omat lapsesi kokevat isovanhemmat. Onko lapsista hauska mennä isovanhempien luo?

Tämä on se ainoa asia johon kannattaa kiinnittää huomiota ja tehdä ne omat toimintamallit ja ratkaisut sen kautta.

Jos on niin että lapset tykkäävät mennä isovanhempien luokse, fine. He voivat siellä köydä, isovanhempien ehdoilla. Voit itse minimoida, niinkuin on varmaan tehtykin, pyynnöt hoitoavusta. Sitä isovanhempien ei tarvitse koskaan automaattisesti olla. Toki omistakin lapsistaan välittävä isovanhempi pyrkii yleensä voimiensa mukaan auttamaan, mutta itsestäänselvyys se ei ole.

Ota siis rennosti, mieti mistä lapsesi pitävät ja haluavatko he tavata isovanhempiaan. Sen jälkeen muista sääntö; toista et voi muuttaa, itseäsi kylllä[/QUOTE]

Ja paskanmarjat.
Isovanhemmat ovat jo "saaneet nauttia" pikkulapsiajastaan, omien lapsiensa kanssa. Kukaan EI ole velvollinen olemaan mieliksi isovanhemmille jos käytös ei ole asiallista. Ja SILTIKIN jos vanhemmat niin päättävät, niin isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta lapsenlapsiin, tai lapsilla isovanhempiin jos sille tuntuu.

Jokainen meistä asettaa ne RAJAT kenen kanssa haluaa olla tekemisissä.
Tuohan on sama kuin että sää hengaisit mun kanssa vaan siks että mulla on kiva veli ja et esim töissä edes tervehtis mua. Ok huono esimerkki, mutta silti sanon että paskanmarjat.

Ei meistä kukaan (toivottavasti ainakasn) ole niitä lapsia tehnyt vain isovanhempien iloksi. Isovanhemmille pitäisi olla ihan samanlainen ilo nähdä myös omia lapsiaan.

Tottakai lapset voi silti viihtyä isovahemmilla, mutta kuten kirjoitin aikaisemmin, niin ei niitä silti tarvii päästää sinne opettelee miten perheessä voidaan valita kenelle ollaan ystävällisiä ja kenelle ei.
Kyllähän sunkin lapses voi tykätä leikkiä jaakko-petterin kanssa, mutta et sää silti vie lastas sinne leikkimään jos jaakko-petteri haistattelee sulle ovella ja jaakko-petterin äiti lähteekin rimpsalle samalla oven avauksella.
 
Kyllä meillä isovanhemmille kerrotaan, että lapsella harrastus tms., ei voi nyt tulla. 1 vrk varoaikakaan ei aina riittäisi, jos on jo sovittu muuta niin isovanhemmat eivät saa lapsia vierailulle. Oma elämä elettävänä, ei vain isovanhempien.
 
Jos lapset viihtyy isovanhempien luona ni en kyllä kokonaan katkaisisi välejä, mutta kyllä jonkinlainen aikalisä varmaan paikallaan.

Varmaan ite jotenkin setvisin asian niin, et "antaisin" lapset isovanhemmille silloin kun he pyytävät saada lapsenlapsensa sinne, eli heidän omasta tahdostaan. Jos itsellä olisi suunniteltua menoa ni yrittäisin hoitaa jonkun muun hoitamaan lapsia siksi aikaa. Eli yrittäisin ottaa sellaisen mielialan et "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
 
Jos lapset viihtyy isovanhempien luona ni en kyllä kokonaan katkaisisi välejä, mutta kyllä jonkinlainen aikalisä varmaan paikallaan.

Varmaan ite jotenkin setvisin asian niin, et "antaisin" lapset isovanhemmille silloin kun he pyytävät saada lapsenlapsensa sinne, eli heidän omasta tahdostaan. Jos itsellä olisi suunniteltua menoa ni yrittäisin hoitaa jonkun muun hoitamaan lapsia siksi aikaa. Eli yrittäisin ottaa sellaisen mielialan et "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".

Samoilla linjoilla olen. Kivahan se on, että isovanhemmat kuitenkin ottavat lapsia välillä ja lapset haluavat mennä. Jos teillä on muuta menoa jo sovittuna, niin sitten lapset eivät mene kylään. Eli teidän ehdoilla. Hienot vaatteet tosiaan pakkaat mukaan jne sen mukaan mitä vahnemmat haluaa, jos et ehdi itse pukea.

Sen sijaan kun itse tarvitset lapsenvahtia, niin älä edes pyydä isovanhempia. Ota muu hoitaja. Silloin voit itse päättää, pitääkö hoitaja lapset klo 12 saakka, että saatte sen aamupalan miehen kanssa syödä. Tosin useimmiten nuo lapsenhoitokeikat taitaa mennä niin, että hoitaja lähtee yöllä vanhempien palatessa. Joten tavallaan en koe kovin pahana tuota, että vanhempasi ovat halunneet palauttaa aikaisemmin aamulla...

Harrastuksen osalta sinun täytyy nyt itse kunnolla miettiä, haluatko lastesi harrastavan sitä eli "piilokapinoitko" nykyisellään vanhempiasi vastaan koska se harrastus on heidän toiveensa. Onko se oikeasti kuitenkin sinunkin toiveesi?
 
En nyt saa tähän lainattua fiksusti kaikkia viestejä ja niin monta on (eilisillan jälkeen) tullut, ettei ehkä ole tarpeen jokaiseen vastata erikseenkään, joten yritän nyt poimia tähän samaan viestiin muutaman mielestäni tärkeimmän kohdan...


"""Suositelen vaikka miehen kanssa yhdessä laatimaan "säännöt" mihin suostutte vanhempiesi kanssa, ja missä voitte joustaa.voitte myös tehdä säännöt sinun ja vanhempiesi välille.. """

Näin aijon tehdä. Ei minulla ole selkärankaa sanoa heille kunnolla vastaan silloin, kun tilanne on ns päällä. Alan vain täristä ja änkyttää aiheen vierestä. Pitää olla mustaa valkoisella selkeinä sääntöinä suoraan silmien edessä, niin ehkä osaan pitää pääni.


"""Ps. Minun mieheni on opettanut hyvän "tempun" tuissa anteeks pyytämisessä. Aina voi sanoa, että "olen pahoillani että niin kovin pahoitit mieles/loukkaannuit"."""

Tätäkin voisi kokeilla, jos joskus vielä tulee tarvetta. Olen huono pyytämään heiltä mitään anteeksi, kun oikeesti olen sitä mieltä, ettei minun tarvitse pyytää anteeksi sitä, jos joskus yritän pitää puoleni.


"""Suhtaudu ohareihin olan kohautuksella. Anna olla. Tai toki, jos lapsella paha mieli, niin kerro se vanhemmillesi tyynesti. On totta, etta mita tahansa teetkin, olet aina hankala ja vaikea. Ole tekemisissa vanhempiesi kanssa, mutta anna heidan tyhmyytensa ja pahojen sanojensa valua sinusta kuin vesi hanhen selasta. Auttaisiko oikea asenne?"""

Näin olen koko ajan yrittänytkin tehdä. Olen yrittänyt antaa tulla yhdestä korvasta sisään ja mennä toisesta ulos. Silti pikkuhiljaa alkaa mitta täyttyä. Ohareita on vaikea ohittaa olankohautuksella, jos on jotain sovittua menoa (luvattu tulla häihin tms). Aina (tai siis ne kolme kertaa), jos meillä on jotain omaa menoa ollut, soittelevat he myös peräämme (sikäli siis että ovat lapset sitten mutkien kautta kuitenkin ottaneet hoitoon) mitä ihmeellisimmillä tekosyillä (esim lapsi kakkasi, pissasi, nukkui, aivasti jne). Olen myös kertonut lasten pahoittaneensa mielensä ohareista, mutta vastaukseksi saan ivallista naurua ja ihmettelyä, miten en edes sellaista tilannetta saa lasteni kanssa hoidettua...


"""Ap. ota itse vastuu. Kerrot vanhempiesi käyttäytymisestä kamalia asioita ja sitten selittelet jotakin, että ovatkohan muuttuneet, ei kai vähän paskaa haittaa ja muuta soopaa. Jos olisit kunnon vanhempi lapsillesi, niin ymmärtäisit tämän ja asettaisit heidät oman en halua olla hankala -munattomuutesi edelle. Käyttäydyt kuin pikkulapsi etkä vanhempi."""

Niin... Itse olin niin läheinen isoäitini kanssa, että tuntuu pahalta riistä moista mahdollisuutta lapsilta. Toiveajatteluahan se on, että vanhempani oikeasti muuttuisivat, kyllä minä sen tiedän, mutta olen silti halunnut yrittää saada tätä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.


"""Tärkein kysymys unohtuu; miten omat lapsesi kokevat isovanhemmat. Onko lapsista hauska mennä isovanhempien luo?"""

Kyllä on. He viihtyvät siellä.


"""Jos on niin että lapset tykkäävät mennä isovanhempien luokse, fine. He voivat siellä köydä, isovanhempien ehdoilla.""

Tämä on vähän hassusti sanottu. Siis sinällään, että näinhän se on tähänkin asti ollut ja tilanne ei kyllä tunnu toimivalta. Ne harvat kerrat, kun apua on pyydetty, on se ollut todella vaikeaa, yleensä mahdotonta.



"""Jokainen meistä asettaa ne RAJAT kenen kanssa haluaa olla tekemisissä."""

Tässä taitaa olla tavoitteeni pähkinänkuoressa.


"""Varmaan ite jotenkin setvisin asian niin, et "antaisin" lapset isovanhemmille silloin kun he pyytävät saada lapsenlapsensa sinne, eli heidän omasta tahdostaan. Jos itsellä olisi suunniteltua menoa ni yrittäisin hoitaa jonkun muun hoitamaan lapsia siksi aikaa. Eli yrittäisin ottaa sellaisen mielialan et "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"."""

Näinhän tässä on menty, ihan vain pakon edessä on apua edes pyydetty. Ei tämä kuitenkaan ihan toimi....


"""Joten tavallaan en koe kovin pahana tuota, että vanhempasi ovat halunneet palauttaa aikaisemmin aamulla..."""

Viimeisestä viestistä takerruin nyt vain tähän. Ongelma ei siis ole se, mihin aikaan ovat halunneet palauttaa. Meille olisi sopinut esim sekin, että lapsia olisi tultu hoitamaan meille kotiin ja olisivat lähteneet tullessamme (ei missään nimessä käynyt heille moinen). Ongelman ydin oli se, että sovittiin yhtä ja tehtiin toista.
 
Lyhyesti kommentoin:

* Olankohautukset ja toisesta korvasta ulos meneminen, yleensäkin huonon kohtelun ignooraaminen, ei ole tervettä. Tervettä olisi olettaa saavansa hyvää kohtelua, ja reagoida silloin kun ei saa. Kenenkään ei tarvitse sietää huonoa kohtelua, ja ihminen tekee itsestään kynnysmaton jos vaan aina nielee kaiken.

* Lapset tykkäävät monista asioista, ja varmasti söisivät mielellään karkkia aamupalaksi, limpparia lounaaksi ja illalla eivät pesisi hampaita jos heiltä kysyy. Eli, lapset eivät ole kovinkaan kykeneviä päättämään siitä mikä on heille hyväksi. En hetkeäkään usko että ap:n vanhemmat olisivat muuttuneet niin että kohtelisivat nyt lapsia aidon rakastavasti. Johan siitä on todisteena se, kuinka he yhä ap:tä kohtelevat. Toisinsanoen: isovanhemmat kohtelevat myös ap:n lapsia huonosti, vaikkeivat lapset sitä vielä huomaisikaan. Huono kohtelu tekee heihin silti jälkensä.

* Isovanhempien olemassaolo ei ole itsearvo. Lapsille huonoa tekevät isovanhemmat ovat vaarallisempaa kuin olla ilman isovanhempia. Jos he jostain syystä kohtelisivatkin itse lapsia hyvin (jota en usko hetkeäkään, ks. edellinen kohta), niin vähintäänkin he näyttävät lapsille kuinka lasten äitiä saa kohdella kuin paskaa. Hyvä malli lapsille?

* Tottakai ap tunnet syyllisyyttä, sinut on koulutettu siihen vuosikymmenien ajan. Yritä kuitenkin sisäistää, että sinun VELVOLLISUUTESI on pitää huoli itsestäsi ja lapsistasi. Se ei ole jotain josta sinulle pitäisi tulla huono olo - syyllisyys on sairas reaktio jonka sairaat vanhempasi ovat sinuun ohjelmoineet.
 
Minun neuvoni on myös "poimia rusinat pullasta". :) Tähän et kuitenkaan pysty, ennen kun olet itse tehnyt "rauhan" asian kanssa. Vaikutat fiksulta ihmiseltä (olit sitten provo tai et ;)) ja suosittelen sinulle lukemiseksi Eckhart Tollen kirjaa "Läsnäolon voima".
 

Yhteistyössä