Silloin lääkärini oli täydellisen väärässä?

menin mahakivun takia lääkäriin. Lääkärini sanoi heti kuulleessaan että poltan tupakkaa, että syy on tupakassa. Vähän paineli mahaa ja totesi että kun lopetan polttamisen, paranen.

Noh, seuraavalla viikolla tein raskaustestin ja positiivinenhan se oli...

Raskaus ei kyllä aiheuta mahakipuja...

 

Huh mitä juttuja

 

Joskus nuorempana iskettiin nyrkkeilysäkkiä ja menin sitten typeränä hakkaamaan sitä ilman hanskoja. Säkki heilahti ja kädestä kuului sellainen ikävä rusaus. Menin päivystykseen jossa eka lääkäri katto kuvat ja sano ettei tässä mitään ole. Kipu vaan paheni. Menin yksityiselle ja sieltä löyty 4 murtumaa!!! käsi oli napsahtanu 4 kohtaa poikki ja eikunkipsiä

 

Mies kävi lääkärissä kun oli alapään vaivaa. Eipä muuta kun lääkärin mielestä kertavilkaisulla punainen ihottuma alapäässä oli herpestä! Ei uskonut, ettei ole mahdollista eikä pitänyt testiä tarpeellisena. Arvatkaapa oliko se testi nega vai plussa? Minä tietty kotona raskaana, voitte arvata myös mimmoinen soppa siitä meinasi syntyä...

 

menin mahakivun takia lääkäriin. Lääkärini sanoi heti kuulleessaan että poltan tupakkaa, että syy on tupakassa. Vähän paineli mahaa ja totesi että kun lopetan polttamisen, paranen.

Noh, seuraavalla viikolla tein raskaustestin ja positiivinenhan se oli...

Raskaus ei kyllä aiheuta mahakipuja...

No raskaus nyt aiheuttaa vaikka ja mitä, hiusjuurista varpaankynsiin- siltä väliltä jos jonkinlaista vaivaa.

 

menin mahakivun takia lääkäriin. Lääkärini sanoi heti kuulleessaan että poltan tupakkaa, että syy on tupakassa. Vähän paineli mahaa ja totesi että kun lopetan polttamisen, paranen.

Noh, seuraavalla viikolla tein raskaustestin ja positiivinenhan se oli...

sama täällä, paitti 4 nega testiä enne plussaa, plussa tuli vasta viikolla 6+6.

murrosikäsenä lääkäri epäili minun olevan päästäni sekasin ja kuvittelen polvikivut->patteja polven "sisällä"...

 

Menin 19-vuotiaana viisaudenhammasleikkaukseen yksityiselle. Kerroin lääkärille, että minulla on heikot veren hyytymistekijät -> lievä von Willebrandtin tauti. Minulla
siis haavat ei umpeudu kunnolla, sisäisiä verenvuotoja, mustelmat herkissä yms. Kerroin näistä, että tietää tämän tärkeän seikan kun tikkaa leikkaushaavaa. 50v mieslääkäri totesi että "olen leikannut hampaita kuule likka 25 vuotta eikä koskaan ole alaleukaa tarvinnut sen kummempia langoitella. Ei siellä ole sellaisia isoja suonia, jotka mitään vuotoja aiheuttaisivat." Aha, no kaipa setä tietää, ja minä naiivina pikkutyttönä istuin kiltisti tuoliin.

Kotona poistaessani verisen tupon suustani alkoi reipas verenvuoto, joka jatkui kolmen päivän ajan. Verta valui ja tiputteli koko ajan myös vatsaonteloon ja oksentelin jatkuvasti, ja kun leuka oli täysin umpeen turvonnut, niin oksennusrefleksi repi sitten leukaa auki ja ne vähätkin tikit irti. Luulin kuolevani, ihan oikeasti, se oli aivan järkyttävän kauheeta. Olen synnyttänytkin ilman puudutusta ja mielestäni tuo oli hirveämpää. Puhelimessa (poikakaverini soitti) hoitaja totesi, että tänne voi tulla vasta kun turvotus hellittää, ennen sitä ei voi tehdä mitään. Kun minut sitten neljäntenä päivänä kärrättiin takaisin hammaslääkärin tuoliin korjailtavaksi, lääkärisetä oli minulle tosi vihainen: "tällaiset asiat pitää kertoa etukäteen!!!" En voinut väitää vastaankaan, kun en pystynyt puhumaan...

Apua! Kuulostaa todella järkyttävältä.

 

Meidän nuorimmaisella nousi korkea kuume vajaan parin kuukauden iässä. Ei alkanut juomaan ollenkaan, itki vaan ja oli kosketusarka.
Lähdin viemään häntä päivystykseen, oli viikonloppu ja olimme vieraalla paikkakunnalla.

Lääkäri katsoi korvat ja kuunteli keuhkot ja sanoi että tavallinen flunssa, kotiin vaan. Ihmettelin lääkärille että miten voin niin pienen kanssa lähteä (kyläpaikkamme oli kaikenlisäksi yli 50km:n päässä lääkäristä, todella korvessa) kun vauva ei suostu juomaan maitoa ollenkaan. Lääkäri totesi jotta: Suppoa vaan pyllyyn, alkaa maitokin maistumaan. |O

Hoitajat myös ihmettelivät lääkärin päätöstä ja yrittivät puhua hänelle että josko antaisi ambulanssiin lähetteen että pääsisimme yliopistolliseen sairaalaan lähes 300 km:n päähän. Mutta ei, lääkärin mielestä ei aihetta.

Lopulta soitin itse yliopistolliseen ja selvitin heille tilanteen. Käskivät tulla sinne heti ja olivat vastaanottamassa vauvaa iltamyöhällä kun sinne saavuimme. (tuttavani lähti onneksi kyytimään) Lääkäri oli tutkinut vauvaa alle viisi minuuttia kun jo totesi että osastolle suoraan. Muksulla oli A- influenssa. :kieh:

Samaisen lapsen kanssa ravasimme myöhemminkin lääkärillä useaan otteeseen kun flunssaa oli koko ajan eikä meinannut millään parantua. Meille määrättiin "imuja" ja sanottiin että kyllä se ohi menee; kerran sitten yksi lääkäri määräsi keuhkokuvat josta löydettiin lapselta pallean kohoasento. :/

 

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Toope. Ei kai etenekään, mutta olisihan se voinut tutkia eikä tuollaista idioottia mennä sanomaan. Ja onhan se nyt päivystysasia jos lapsi on kipeä, sitä syytähän sinne menivät hakemaan ja apua sitten siihen.

 

menin mahakivun takia lääkäriin. Lääkärini sanoi heti kuulleessaan että poltan tupakkaa, että syy on tupakassa. Vähän paineli mahaa ja totesi että kun lopetan polttamisen, paranen.

Noh, seuraavalla viikolla tein raskaustestin ja positiivinenhan se oli...

Raskaus ei kyllä aiheuta mahakipuja...

No voi että mikä älynväläys - "ei kyllä aiheuta mahakipuja"

Joopa jooo. |O

 

... kun keskenmenon jälkeen menin valittamaan kipuja, teki sisätutkimuksen ja sanoi että mulla on kohtu suurentunut - kävelin tien yli sairaalaan ja kappas ei ollutkaan...

...kun kysyin lääkäriltä kuinka kauan mahatauti tarttuu, kuulemma ei enää siinä vaiheessa kun uloste kiinteytyy. Viikon päästä tästä kakan kiinteytymisestä käyneet vieraat sai meiltä taudin.

... kun mies kävi näyttämässä jalassaan olevaa haavaa ja sai siihen antibioottikuurin (kyseessä oli sienitulehdus)

... kun kaveri käytti lastaan lääkärissä ja sai diagnoosiksi korvatulehduksen, jota ei seuraavana päivänä sairaalan päivystyksessä (lääkeallergiareaktio) enää voitu todeta

= joka kerta ollut sama lääkäri, miksiköhän hänelle on aina vapaita aikoja? Ja miksi en itsekään enää sinne koskaan mene????

 

Olin 30-joitain viikkoa raskaana, kun olkapääni yhtäkkiä meni normaalista tunnissa sellaiseksi, etten voinut sitä käyttää. Menin illalla päivystykseen, jossa lääkäri määräsi mulle jotain tulehduskipulääkettä viikon kuurin, antoi ekan tabletin paikanpäällä ja seuraavan päivän lääkkeet mukaan. Mulla oli seuraavana päivänä onneksi lääkärineuvola. Meinasin pyörtyö järkytyksestä, kun mun lääkäri katto koneelta, että mitä ihmettä sulle on määrätty kipuun...sanoi, että jos olisin tuon lääkekuurin syönyt, vauvalta olis enneaikaisesti sulkeutunut joku yhteys keuhkoista aorttaan (?) ja vauva olisi kuollut.....

 

Ai niin ei ollu lääkäri mutta hoitsu, jouduin sairaalaan ja antibioottitippaan. Neuvolakortissani lukee että olen allerginen amoxilliinille ja kerroin sen myös hoitsulle joka tuli tippaa asentamaan. Pussissa joka kanyyliin kiinnitettiin luki A-pen. Ja ne ei tämän hoiturin mielestä ole sama asia..

Olis voinut olla aika vakavakin paikka, mulle tuli vain ihoreaktio.

 

Tässä mun jutussa ei ollu lääkäri vaan ensihoitaja se joka mokas. Olin viime kesänä tosi huonos kunnos. Endokivut todella pahana, en pystyny niiden takia liikkumaan. Sen lisäks tosi paha flunssa ja nielutulehdus ja korkee kuume. Pystyssä en siis pystyny olee yhtää. Mies oli sillo työkeikalla toisella paikkakunnalla mutta onneks sain kaverin avuksi. Yöllä sitten olin niin heikos kunnos että kaveri soitti mulle ambulanssin. Noh, ne tuli, mittas arvot jne, verenpaine matala ja pulssi korkea. Sitten kauhee paasaus "Ei sulla mitään hätää ole, ihan turhaa soittelitte. Mene omilla kyydeilläs sairaalaan jos et kotona pysty olee".

No niinpä sit yöllä hyppäsin taksiin ja takapenkillä makasin menomatkan. Sairaalassa lääkäri otti samantien verikokeet ja kiireesti osastolle ja todella vahvat antibiootit heti suoraan suoneen. Tulehdusarvot oli 500 Litalgin (jota söin endokipuihin) oli tuhonnu kaikki mun valkosolut eikä mulla ollu ollenkaa vastustuskykyä..

 

Olin synnyttänyt pari päivää aiemmin kolmannen lapseni ja kotiinpäästyäni samana iltana aloin turvota. Turposin parin seuraavan päivän aikana yli kymmenen kiloa. Sain myös näköhäiriöitä (kirkkaita sahalaitoja) ja verenpaine kohosi. Soitin Naistenklinikan polille (vai päivystykseen? en tarkkaan muista) ja kerroin näistä kolmesta oireesta. Kätilö puhelimessa kysyi "Niin mikä se sun ongelma nyt oikeen tässä on? Se turvotus vai?" No sanoin että eikös nämä ole oikein klassiset raskausmyrkytyksen oireet. Johon hän valtavan ylimielisellä äänellä "Mä oon kuule ollu vuosia kätilönä enkä ole koskaan kuullut, että raskausmyrkytys tulisi synnytyksen jälkeen". Johon minä sanoin että "Ja minä olen sairaanhoitaja ja tiedän vallan hyvin, että juuri äidille vaarallinen versio tulee nimenomaan synnytyksen jälkeen". No sitä akkaa en ssanut vakuuttuneeksi mistään, oli vaan sitä mieltä, että ei oo mitenkään epänormaalia. Menin yksityiselle lääkärille, joka heti sanoi ettei tilanne ole mitenkään normaali ja soitti Naistenklinikan päivystävälle lääkärille, joka samoin tein käski sinne päivystykseen. Verenpainelääkityksen kun sain lähti nesteitä ekana yönä lähes viisi kiloa ja seuraavina vielä 6-7 kiloa lisää. Kädet vatkasivat viikkoja (aivojen verenkiertohäiriön seurauksena), ja vointi oli väsynyt ja heikko. Toipumiseen meni siis viikkoja. Onneksi oli rahaa mennä yksityiselle silloin, eikä uskoa jotain työhönsä leipääntynyttä ammattitaidotonta akkaa, joka jakeli "neuvoja" maan naistentautien pääsairaalan puhelimessa täysin vastoin parempaa tietoaan. Nyt olis helppo kolmea lasta hoidella pyörätuolista käsin. Jos olisin hengissäkään.

 

Nää on oikeesti vaikkakin osa kamalia niin kuitenkin hulvattoman hauskoja.

 

Mulla oli nokkosihottumaa, ollut jo puolisen vuotta. Lääkäri sano, et "kuiva iho, käy harvemmin suihkussa".

 

Miulle määrättiin pienenä lääkettä korvatulehdukseen. Jos äiti ei olis lukaissut purkin tuoteselosteesta tarkemmin mitä se on... niin olisin kuollut siihen sydänlääkkeeseen!

 

Mun äiti oli lähtenyt käyttämään pikkuveljeä lääkärillä kun oli ollut kipeän oloinen. Lääkäri oli tutkinut ja todennut jotta korvatulehdus. Oli puhkaissut korvan - ohops, väärä korva.... oli puhkaissut toisen - ohhoh, ei täälläkään tulehdusta. :snotty: Eli siis pelkästään flunssainen muksu mutta lääkäri meni ja puhkaisi kaksi tervettä korvaa.

 

Tämä myös veljeni kohdalla sattunut (näistä aikaa kyllä jo parisenkymmentä vuotta):

Äitini oli huolestunut kun veljeni oli alkanut itkemään todella paljon. Itki vaan ja kun syliin otti, itku vaan yltyi. Menivät lääkärille joka ei edes tutkinut poikaa vaan totesi että lapsella on päässä vikaan. Antoi lähetteen neurologille jonne seuraavana päivänä matkustivat yli 200 km:n matkan.
Neurologi oli ensimmäisenä ottanut lapselta paidan pois, huomannut mustelman solisluun kohdalla ja samantien todennut ettei lapsella mitään vikaa päässä ole, hänellä on solisluun murtuma. :kieh:

 

Lääkäri totesi että laittaa lähetteen mulle et pääsen juttelemaan .meinas et oon masentunut,siitä kaikki oireeni.Lopulta yksityisellä todettiin sle/led.

Heh, en siis ole ainoa Mä pääsin jopa musteläskä testeihin, kun Kelasta ei muuten uskottu että ihminen voi olla työkyvytön kipujen takia. Olin vissiin hieman vittuuntuneen oloinen testeissä eikä täti tykänny hyvää kun en halunnu hänen vastaanotolleen kuuntelemaan tuloksia vaan sanoin et ne voi laittaa suoraan lähettävälle lääkärille. Oma läkärini neuroi lausunnolle jonka mukaan mulla oli mm. primitiivisiä pelkoja Kai se on sitä kun haluaa sen lausunnon kouraansa että työkyvyttömänä saisi rahaa ruokaan ja vuokraan

Musta tuntuu et tk lääkäreistä puolet ei ole kuullukaan SLEstä :snotty:

Mulle on myös eräs tunnettu urheiluvammoihin erikoistunut lääkäri väittänyt kivenkovaa että nilkassa ei voi olla muuta vikaa kuin heikot lihakset murtuman jäljiltä.. siitä oli tosin nivelsiteet poikki toiselta puolelta

 

Yhä edelleen olen melko ärsyyntynyt sille lääkärille, joka halusi minut lähettää psykiatriselle, koska olin käynyt liian usein valittamassa kuinka kurkussa on jotain vikaa ja siellä tuntuu pala niellessä. "Kyllä nyt taitaa olla jotain muuta vikaa" :headwall: Kyllä, kävin parin kuukauden ajan valittamassa useamman kerran.

Yksityiselle menin, maksoin lapsilisistäni lääkärin itse. Sain kyllä lähetteen, mutta nielurisaleikkaukseen. Toiseen nielurisaan oli pesiytynyt tulehdus, joka kasvoi eikä parantunut.

tuntuko sulla se pala keskellä? oliko risat samankokoiset? muita oireita? mulla vähä samanlaista onkelmaa.. lääkärille pääsyä odottelen..

Ei, tuntui vain toisella puolella ja toinen nielurisa oli suurentunut sinne jääneen tulehduksen vuoksi. Olikohan se niin, että hoitamaton angiina oli siirtynyt sinne. Tuntui vain niellessä, mitään kipuja ei ollut. Sellainen patti/pala, joka ei mennyt millään alas. Sen tarkistamiseen olisi tarvinnut peilin, koska kerta kurkistus yksityisellä riitti. Vieläkin muistan, näin 13 vuoden jälkeen sen helpotuksen ja voitonriemunkin, joka minulla oli, kun syy siihen palaan kurkussa löytyi.

 

Miulle määrättiin pienenä lääkettä korvatulehdukseen. Jos äiti ei olis lukaissut purkin tuoteselosteesta tarkemmin mitä se on... niin olisin kuollut siihen sydänlääkkeeseen!

Hei, miten muistelen, että mulle on sattunut vähän sama homma pienenä, ja korvatulehdukseen. Niitä minulla oli paljon. Äiti sai jonkin sortin raivarit siitä. Äiti tarkisti aina lääkkeet, koska minulla oli lääkeaineallergioita. Muutamia kertoja on äiti hakenut haukkana uudet lääkkeet, kun ovat määränneet sulfaa tai erytromysiiniä. Vielä tässä tietokoneajalla kerran lääkärille hoin listaa lääkkeistä, joille olen allerginen. Mitä sain, no sitä vaarallisinta mistä eniten varoittelin :xmas: Lieköhän se kyllästyi miun varoitteluun?

 

rv 22 alkoi yht'äkkiä kovat alaselän kivut jotka säteilivät oikeaan jalkaan aina pohkeeseen saakka. kipu oli todella kovaa, hyvä jos pystyi kävelemään. Nopeasti ensiapuun, jossa pyydettiin jäädä odotusaulaan odottamaan!!! Mieheni haki pian hoitajan, kun minulta meinasi jo taju lähteä ja kuitenkin oli kova huoli vauvasta ja vauvan voinnista. Hoitaja tulee jonkun kiputaulukon kanssa pyytämään minua näyttää kuinka kovaa kipu oli. Tämän jälkeen mittasi verenpaineen ja lämmön sekä otti hemoglobiinin ja sanoi että ei näissä nyt mitään vikaa ole. Pääsin kuitenkin jo ensiavun puolelle sängylle pitkäkseni kun kipu oli valtavaa. Pian sain kipupiikkiä ja ambulanssissa kyydin yliopistolliseen. Siellä jouduin ensiapuun jossa hoitsu sanoi minulla olevan paha ripuli! Hetkonen... miten voi olla paha ripuli jos ei paskan paskaa oo tullut ulos ja oikeanpuoleinen alaselkä oli kuin tulessa. Joopa joo...

Ultraan laittoivat pitkän maanittelun jälkeen, sillä halusimme että vauvantila tarkistetaan. Siellä sitten ultrasivat vauvan, jolla kaikki olivat ok sekä minun munuaiset ja todettiinkin oikeanpuoleinen munuaisaltaan laajentuma. Erittäin kivulias sellainen. yön yli olin tarkkailussa ja sen jälkeen 2pv sairaslomaa fyysisestä työstä. Kahteen viikkoon en kunnolla edes kävellyt/seissyt, niin kovat olivat vielä säryt. Ei ihan tuo 2sairauslomapäivää riittänyt, piti hakea reilusti lisää...

 

Minulla diagnosoitiin n. 10min tutkimuksen jälkeen lapsettomuutta aiheuttava sairaus. Oikea asian tila oli se, että tuon diagnoosin perusteena olevat oireet johtuivat kohdunulkoisesta raskaudesta, joka oli meneillään. Minut jouduttiin lopulta hätäleikata ja toinen munajohdin poistettiin. Oli se lääkäri aika ihmeissään, joka sen lapsettomuus asian diagnosoi kun menin hänen vastaanotolleen. Sama lääkäri hoitaa kaikenlaisia gynepuolen juttuja, joten se lapsettomuus asian hoitoa varten varattu aika oli muuttunut kohdunulkoisen raskauden hoidoksi....