Silloin lääkärini oli täydellisen väärässä?

menin kovasta olkapääkivusta kärsien poliklinikalle, en ollut nukkunut ja olin tullut siihen tulokseen että kipu niin karmea että kotona en pärjää reseptivapailla lääkkeillä enää hetkeään.
päivystävä nuori naislääkäri alkoi kysymään koneelta löytyvistä tiedoista masennuksestani ja pläräsi lääkärikirjoja etsien psykoottisia sairauksia, kyseli osastohoidosta mielenterveyspuolella (jota ei ole ollut) yms muuta järkevää.
siinä koko käynti laskun sain mukaan muistaakseni, muuta en.
tuosta lääkärikäynnistä pari vuotta, ja sen jälkeen löydetty oikean käden pysyväksi jäävät hermovauriot, niskan välilevypullistuma yms kivun syitä.

 

"leikattu skolioosi ei vaikuta millään tavalla synnytykseen" eipä.

Nyt tyhmä kysymys.Miten se vaikuttaa? Mä olin kolmen asteen päässä leikkauksesta.

 

Mulle sanottiin,että kaksoset tulee ultran mukaan. Ihan vain yksi tuli ja mitään vuotoja ei ollut missään vaiheessa.

Minkä viikon ultran? Ei välttämättä vuodakaan jos menee tarpeeksi aikaisin kesken.

 

En voi ikinä saada lapsia. Eipä tullu käytettyä ehkäisyä tuon tuomion jälkeen. Poika nyt 3-vuotias.

samoin meille, 13 vuotta siinä harjotellessa meni ja meillä 8 v poika

 

Äänestetään jo parhaimpii tai siis pahimpii!!

 

upsista

 

Lääkäri sanoi minulle kun olin pikkutyttö, että 20vuotiaana en enää kävele....kyllä vaan kävelen

 

minun ei pitäisi olla enää hengissä mutta ihan muiden kiusaksikkin olen. Aikoinaan olin isossa leikkauksessa jossa sydän pysähtyi.

 

"Ei se jalka murtunut voi olla kun sillä ole tänne pystynyt kävelemäänkin"

Voi jessus! Näitä sitten riittää, mies kärsi juhannuksena mahakivuista, 3sti kävi päivystykses, viimeisellä kertaa ambulanssilla niin toises pääs todettiin lääkärin toimesta että et sä kovin kipeä voi olla kun kävelet Ja määräsi lääkkeet jotka pahensi ko. vaivaa. Yksityiselle kun meni, sai avun. Ja todella mies oli kipeä, aikuinen mies ja käveli ympyrää olohuoneessa kun ei tiennyt mihin kivuissaan olisi hypännyt. Ja jos pohojammaalaanen mies käskee soittamaan ambulanssin, silloin on tosi kyseessä.

 

Itseasiassa: Juu, ei syöpä tule parissa päivässä, tiedän! Saimme lähetteen terveyskeskuksesta keskussairaalan päivystykseen koska lapsi oli oksentanut pari viikkoa. Eli ihan lähetteellä mentiin. Aluksi sitä hoidettiin oksennustautina kunnes vihdoin ja viimein saimme lähetteen eteenpäin ja se päivä sattui olemaan sunnuntai. Ja koskaan, ei milloinkaan lääkärin pidä väheksyä sitä kun huolestuneet vanhemmat tuovat lapsensa sairaalaan!

 

Yhä edelleen olen melko ärsyyntynyt sille lääkärille, joka halusi minut lähettää psykiatriselle, koska olin käynyt liian usein valittamassa kuinka kurkussa on jotain vikaa ja siellä tuntuu pala niellessä. "Kyllä nyt taitaa olla jotain muuta vikaa" :headwall: Kyllä, kävin parin kuukauden ajan valittamassa useamman kerran.

Yksityiselle menin, maksoin lapsilisistäni lääkärin itse. Sain kyllä lähetteen, mutta nielurisaleikkaukseen. Toiseen nielurisaan oli pesiytynyt tulehdus, joka kasvoi eikä parantunut.

 

"Ei se jalka murtunut voi olla kun sillä ole tänne pystynyt kävelemäänkin"

Siskon 13-vuotiaasta pojasta sanoi lääkäri siskolleni, että käsi ei voi olla murtunut, koska lapsi ei itke.

 

"leikattu skolioosi ei vaikuta millään tavalla synnytykseen" eipä.

Nyt tyhmä kysymys.Miten se vaikuttaa? Mä olin kolmen asteen päässä leikkauksesta.

no mulla oli paha skolioosi, en tosin muista asteita mutta sen muistan kuinka lääkärit oli kauhistuneita vuoden korsettihoito ei auttanu joten meni leikkaukseen, jossa sit otettiin mm.lonkasta parista kohtaa luuta tukirautoja luuduttamaan. tässä vissiin jotenki mentiin hermoon, sillä vasen jalka oli pirun kipee ja näin 11v leikkauksesta oon säännöllisesti saanu kestää v.itullisia kipuja alaselässä ja tossa jalassa.

synnytyksessä sitten nämä hermot alko särkeä, mitä kätilöt ei ottanu kuuleviin korviinsa, kuten sitäkään että selällään synnyttäminen ja tehokas ponnistus on aika mahdoton tehtävä ihmiselle jonka selkä on notkea kuin lastulevy.
epiduraalia ei myöskään voitu laittaa; en saanut selkää pyöristettyä lääkärin haluamalla tavalla ja lopulta lääke pistettiin ihan jonnekin muualle kuin minne piti - ei vaikutusta, muuta kuin erittäin kivulias neulatyynynä oleminen joka tosin sai poltot vaikuttamaan lastenleikiltä..

 

Lääkäri totesi että laittaa lähetteen mulle et pääsen juttelemaan .meinas et oon masentunut,siitä kaikki oireeni.Lopulta yksityisellä todettiin sle/led.

 

"Ei se jalka murtunut voi olla kun sillä ole tänne pystynyt kävelemäänkin"

Mulle taas sanottiin sairaalassa jonne menin terveysaseman päivystyksestä: "Jaa, sulla epäillään nilkkamurtumaa... Röntgeniin pääset kävelemällä tuota sinistä viivaa pitkin"
...Ja matkaahan oli... :|

 

Kuopus oli 1,5 v, kun sille tuli kummallisia rinkuloita käsiin, jalkoihin ja vartalolle. Käytin tk:n päivystyksessä ja siellä lääkäri sanoi, että ei tämä ainakaan se borrelioosi ole ja jos rinkulat ei viikossa häviä, kehotti tulemaan uudestaan. En odotellut niin pitkään vaan käytin pojan seuraavana päivänä yksityisellä. Borrelioosihan se oli ja lääkärin sanojen mukaan kuin suoraan oppikirjasta.

 

Meillä keskimmäinen lapsemme on joutunut kärsimään lääkäreiden ylimielisyydestä.. Ekan kerran pikkuneiti oli ollut 5 pvä neljänkympin kuumeessa. Olin 3 päivää odotellut vauvarokon näppylöitä, mutta niitä ei kuulunut, joten menimme päivystykseen. Siellä lääkäri kurkkasi korviin ja sanoi, että punottaa, mutta johtuu huutamisesta. Sanoin, etten suostu lähtemään lapsen kanssa kotiin, koska en saa häntä syömään enkä juomaan. Lääkäri halusi nähdä, että miten niin ei juo. Näytin, ei juonut. Saatiin lähtete lastenpolille, jossa erikoislääkäri totesi ärhäkän korvatulehduksen molemmissa korvissa sekä keuhkokuumeen.
Toisen kerran neidillä oli jalkapöydässä murtuma, jonka bongasi vasta 3. lääkäri 3 päivää tapahtuneen jälkeen.

 

Äidilleni sanottu minusta.. "se on vain flunssaa" kun vei liki tajuttoman lapsen päivystykseen yli 40 asteen kuumeessa. Tosiasiassa oli aivokalvontulehdus ja lastensairaalaan päästyään oli sanottu että 4 tuntia myöhemmin kun olisi menty niin ei mitään olisi ollut enää tehtävissä.

 

Omalääkäri epäili pojan kuumeilun ja huonontuneen yleiskunnon johtuvan virtsatietulehduksesta. Yksityinen totesi korvatulehduksen ja keuhkoputken tulehduksen.

 

Juu-u. Itellä näin: Menin lääkäriin ja kerroin oireita, on maha löysällä ja tosi kipee varsinkin syönnin jälkeen. Voiskohan olla aiheellista ottaa verikokeet keliakin varalta, kun äidillä on se. Lääkäri tutli ja tuumas ei tää kyl oo keliakiaa, kun et oo laihtunut. Tää johtuu varmaan sapesta. Minä tuumasin, et joo tutkitaan vaan sappikin, mutta haluan myös ne viljanvasta-aine kokeet. Keliakiahan sieltä löyty... ja sapessa ei mitään vikaa. Huvittavinta tässä on se, että äitille oli reilut parikyt vuotta aikasemmin todettu samalla tavalla ja sillä löydettiin keliakia n. kymmenen vuotta aikasemmin ku mulla. Ja sillä tutkimusten perusteella on ollu keliakia iän kaiken.
Toinen sitten. Kävin verikokeissa ja sit hoitaja soittaa mulle, et josko tulisit heti lääkäriin. Minäs olin, et jos sit iltapäiväl, ku pitäs töihin mennä. Tuumas et hempparit on 60, et joskos vaan tulisit heti. No ensin oma lääkäri tutki ja se lähetti sit mut kirurgille. Kirurgi katto mua päästä jalkoihin ja tuumas se johtuu tuo hempparien lasku sun yksi puolisesta ruokavaliosta. Olen siis lihava, joten teki vissiin päätelmän siitä... Tuumasin, et kovin on ruokavalio nopsaan muuttunut ku reilu puolvuotta sit hempparit on ollu 140. No kaks kuukautta tuosta löyty haavainen paksusuolentulehdus. Joten näin...

 

valitin arvauskeskuksen (entisen tuppukylän) lääkärille että on todella kovat kuukautiskivut.
Ei uskonu,oli mies ja sanoi" kuules likka,ei menkka kipujen takia voi olla koulusta pois vaikka olisivatkin kivuliaat". sillon kyllä repesin.
Myöhemmin muutettuani toiselle paikkakunnalle menin yksityiselle lääkärille joka määräsi vahvoja kipulääkkeitä. olen onnellinen niistä!!

Jos tuo 89 on syntymävuotesi, niin en voisi enempää tuntea myötätuntoa.

Nimim. Itse samana vuonna syntynyt, samaa vaivaa tuppukylän tk-lekurille valittanut, johon tk-lekuri sitten "kuukautiskivut kuule kuuluu asiaan"

Olin kyllä silleen et mitä helvettiä, kivikauden tyyliinkö täällä hoidetaan. Vähän aikaa räyhäsin sille siihen malliin ja kuvialin niitä kipuja, niin johan pisti asianmukaista kipulääkettä reseptille. Sanoin lääkärille suoraan että susta lhätee valitusta ihan tällä viikolla. Ja niin lähti. Ja kuulemma sai varoituksen..f

 

Juu-u. Itellä näin: Menin lääkäriin ja kerroin oireita, on maha löysällä ja tosi kipee varsinkin syönnin jälkeen. Voiskohan olla aiheellista ottaa verikokeet keliakin varalta, kun äidillä on se. Lääkäri tutli ja tuumas ei tää kyl oo keliakiaa, kun et oo laihtunut. Tää johtuu varmaan sapesta. Minä tuumasin, et joo tutkitaan vaan sappikin, mutta haluan myös ne viljanvasta-aine kokeet. Keliakiahan sieltä löyty... ja sapessa ei mitään vikaa. Huvittavinta tässä on se, että äitille oli reilut parikyt vuotta aikasemmin todettu samalla tavalla ja sillä löydettiin keliakia n. kymmenen vuotta aikasemmin ku mulla. Ja sillä tutkimusten perusteella on ollu keliakia iän kaiken.
Toinen sitten. Kävin verikokeissa ja sit hoitaja soittaa mulle, et josko tulisit heti lääkäriin. Minäs olin, et jos sit iltapäiväl, ku pitäs töihin mennä. Tuumas et hempparit on 60, et joskos vaan tulisit heti. No ensin oma lääkäri tutki ja se lähetti sit mut kirurgille. Kirurgi katto mua päästä jalkoihin ja tuumas se johtuu tuo hempparien lasku sun yksi puolisesta ruokavaliosta. Olen siis lihava, joten teki vissiin päätelmän siitä... Tuumasin, et kovin on ruokavalio nopsaan muuttunut ku reilu puolvuotta sit hempparit on ollu 140. No kaks kuukautta tuosta löyty haavainen paksusuolentulehdus. Joten näin...

Ohhoh, kauhee toi toinen kertomuksesi. Toivottavasti on parantunut tuo jo..

 

Menin 19-vuotiaana viisaudenhammasleikkaukseen yksityiselle. Kerroin lääkärille, että minulla on heikot veren hyytymistekijät -> lievä von Willebrandtin tauti. Minulla
siis haavat ei umpeudu kunnolla, sisäisiä verenvuotoja, mustelmat herkissä yms. Kerroin näistä, että tietää tämän tärkeän seikan kun tikkaa leikkaushaavaa. 50v mieslääkäri totesi että "olen leikannut hampaita kuule likka 25 vuotta eikä koskaan ole alaleukaa tarvinnut sen kummempia langoitella. Ei siellä ole sellaisia isoja suonia, jotka mitään vuotoja aiheuttaisivat." Aha, no kaipa setä tietää, ja minä naiivina pikkutyttönä istuin kiltisti tuoliin.

Kotona poistaessani verisen tupon suustani alkoi reipas verenvuoto, joka jatkui kolmen päivän ajan. Verta valui ja tiputteli koko ajan myös vatsaonteloon ja oksentelin jatkuvasti, ja kun leuka oli täysin umpeen turvonnut, niin oksennusrefleksi repi sitten leukaa auki ja ne vähätkin tikit irti. Luulin kuolevani, ihan oikeasti, se oli aivan järkyttävän kauheeta. Olen synnyttänytkin ilman puudutusta ja mielestäni tuo oli hirveämpää. Puhelimessa (poikakaverini soitti) hoitaja totesi, että tänne voi tulla vasta kun turvotus hellittää, ennen sitä ei voi tehdä mitään. Kun minut sitten neljäntenä päivänä kärrättiin takaisin hammaslääkärin tuoliin korjailtavaksi, lääkärisetä oli minulle tosi vihainen: "tällaiset asiat pitää kertoa etukäteen!!!" En voinut väitää vastaankaan, kun en pystynyt puhumaan...

 

Menin 19-vuotiaana viisaudenhammasleikkaukseen yksityiselle. Kerroin lääkärille, että minulla on heikot veren hyytymistekijät -> lievä von Willebrandtin tauti. Minulla
siis haavat ei umpeudu kunnolla, sisäisiä verenvuotoja, mustelmat herkissä yms. Kerroin näistä, että tietää tämän tärkeän seikan kun tikkaa leikkaushaavaa. 50v mieslääkäri totesi että "olen leikannut hampaita kuule likka 25 vuotta eikä koskaan ole alaleukaa tarvinnut sen kummempia langoitella. Ei siellä ole sellaisia isoja suonia, jotka mitään vuotoja aiheuttaisivat." Aha, no kaipa setä tietää, ja minä naiivina pikkutyttönä istuin kiltisti tuoliin.

Kotona poistaessani verisen tupon suustani alkoi reipas verenvuoto, joka jatkui kolmen päivän ajan. Verta valui ja tiputteli koko ajan myös vatsaonteloon ja oksentelin jatkuvasti, ja kun leuka oli täysin umpeen turvonnut, niin oksennusrefleksi repi sitten leukaa auki ja ne vähätkin tikit irti. Luulin kuolevani, ihan oikeasti, se oli aivan järkyttävän kauheeta. Olen synnyttänytkin ilman puudutusta ja mielestäni tuo oli hirveämpää. Puhelimessa (poikakaverini soitti) hoitaja totesi, että tänne voi tulla vasta kun turvotus hellittää, ennen sitä ei voi tehdä mitään. Kun minut sitten neljäntenä päivänä kärrättiin takaisin hammaslääkärin tuoliin korjailtavaksi, lääkärisetä oli minulle tosi vihainen: "tällaiset asiat pitää kertoa etukäteen!!!" En voinut väitää vastaankaan, kun en pystynyt puhumaan...

Siis hirvee ääliö lääkäri! Ei varmaan oo kovin suosittu .. :xmas:

 

Yhä edelleen olen melko ärsyyntynyt sille lääkärille, joka halusi minut lähettää psykiatriselle, koska olin käynyt liian usein valittamassa kuinka kurkussa on jotain vikaa ja siellä tuntuu pala niellessä. "Kyllä nyt taitaa olla jotain muuta vikaa" :headwall: Kyllä, kävin parin kuukauden ajan valittamassa useamman kerran.

Yksityiselle menin, maksoin lapsilisistäni lääkärin itse. Sain kyllä lähetteen, mutta nielurisaleikkaukseen. Toiseen nielurisaan oli pesiytynyt tulehdus, joka kasvoi eikä parantunut.

tuntuko sulla se pala keskellä? oliko risat samankokoiset? muita oireita? mulla vähä samanlaista onkelmaa.. lääkärille pääsyä odottelen..