Silloin lääkärini oli täydellisen väärässä?

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Lasten syövät eivät ole sama kuin aikuisten, vaan leukemiaa tai syöpää epäiltäessä lääkärit lähettävät aina lapset päivystyksenä yliopistolliseen sairaalaan.
Kyllä lasten syöpäosastolle tullaan jopa 02.00 yöllä ja joskus joudutaan antamaan ensiavuksi päivystyksellisesti myös vaikka sädehoitoa. Joskus pitää kiireellisesti leikata "ensiavuksi" alle 24h diagnoosista. Joskus lapsi voi joutua muutamassa tunnissa jopa tehohoitoon.

 

Meidän nuorimmainen oli puolen vuoden ikäinen ja mentiin tk:seen kuumeen ja hengenahdistuksen vuoksi, antoivat spiiraa ja sen jälkeen lääkäri otti meidät uudelleen vastaan. Hoihhoili itsekin, että mikähän tässä nyt on. Laittoi kotiin antibioottien kanssa. Yöllä neidin hengitys meni niin tiukaksi, että eiku päivystykseen. Sieltä lasten os:lle RS-viruksen hoitoon (meni viikko siellä). Eipä ois paljon antibiootista ollu apua..

 

Olen tuhma ja vastaan vaikka kyse on vaan terkkarista.

Käytiin tytön kanssa normaali kontrollissa joulukuussa tytön ollessa 7kk ikänen. Tytöllä todettu jo synnytyslaitoksella sydänvika joka ei itsestään umpeutunut ja leikkaukseen meno oli lähes varma.

Terkkari tarkasteli tytön kasvu- ja kehityskäyriä, teki normi testit jne. Ja totesi, ettei tytön sydämessä varmasti ole mitään vikaa, koska tyttö kehittyy niin hyvin ja on niin pirteä ja, että sydämen reikä on mennyt umpeen.

Kuukauden päästä tammikuussa mentiin sitten leikkaukseen, jossa tytöltä paikattiin 7mm reikä kammioiden välistä.

Silloin oikeasti olin kiitollinen aseentestani, enkä uskonut sanaakaan terkkarin selityksistä, muuten olis voinu pudota kovaa ja korkealta.

 

up

 

Valitin nivuskipua, taikka oikeemmin sitä että en pysty seisomaan yhdellä jalalla esim laittamaan kenkää jalkaani ku tulee niin kipeää, enkä käymään jumpalla yms kuntoilemaan. Eka diagnoosi oli että sulla on ovulaatio. No toinen tyrä ja kolmas endometrioosi. Vasta fysioterapautti huomasi röntgenkuvista joka oli otettu tyrän takia että mun lantioni on murtunut :S Lääkäriä vitutti kun tämä hieroja astui sen varpaille. Ei oo hymyä herunut edes lapsilleni tästä lääkäriltä neuvolassa.

 

up

 

Ei kylläkään sattunut minulle, vaan tädilleni. Hänellä oli jo pidemmän aikaa ollut sappivaivoja ja itse asiassa jonotti sappileikkaukseen. Eräänä yönä joutui sitten päivystykseen, koska sai valtavan kipukohtauksen. Oli siellä ensimmäisenä lääkärille sanonut, että on varmaan sappi ja että hän on jonossakin. Ei olisi auttanut lääkärille valmiita diagnooseja ehdotella.. Tuloksena se, että täti oli puolitoista vuorokautta melkein ravinnotta ja ilman kipulääkkeitä, koska lääkäri halusi tutkia sitä sun tätä vaihtoehtoa. Sitten kun ei mitään muuta vaihtoehtoa enää ollut, niin lääkäri tutki sappivaihtoehdon ja sehän se oli. Täti samantien leikkaukseen..

Kehotettiin tätiä tekemään lääkäristä valitus, muttei täti enää jaksanut tapella.

 

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Lasten syövät eivät ole sama kuin aikuisten, vaan leukemiaa tai syöpää epäiltäessä lääkärit lähettävät aina lapset päivystyksenä yliopistolliseen sairaalaan.
Kyllä lasten syöpäosastolle tullaan jopa 02.00 yöllä ja joskus joudutaan antamaan ensiavuksi päivystyksellisesti myös vaikka sädehoitoa. Joskus pitää kiireellisesti leikata "ensiavuksi" alle 24h diagnoosista. Joskus lapsi voi joutua muutamassa tunnissa jopa tehohoitoon.

Juuri näin!

Meidän poika oli 24 h syöpädiagnoosin jälkeen leikattu jo 2 kertaa. Ja matkaa meiltä TAYSiinkin on jo 170 km, että matkakin jo vei aikansa. Tiedän myös lapsen, joka 2 päivää syöpädiagnoosin jälkeen kuoli siihen syöpään, aikaisemmalla puuttumisella oltaisiin voitu todennäköisesti pelastaa.

 

Menin abortin jälkeiseen jälkitarkastukseen ja lääkäri ei huomannut että abortti oli epäonnistunut ja että olin edelleen raskaana..

 

no sanoi 4D- ultarssa että tyttö tulee, mutta onneksi tulikin POIKA

meillä toisteppäin, sanottiin et poika mutta tuli tyttö
minulta leikattiin "tulehtunut" umpisuoli vaikka olikin imusolmuketulehdus,
laittettiin päivystyksestä puolikuolleena kotiin angiina diagnoosin kanssa vaikka nielu ei edes punottanut, jouduin seuraavana yönä ambulanssilla sairaalaan pahan keuhkokuumeen takia tulehdusarvot oli 400.

 

"Ei se jalka murtunut voi olla kun sillä ole tänne pystynyt kävelemäänkin"

Voi jessus! Näitä sitten riittää, mies kärsi juhannuksena mahakivuista, 3sti kävi päivystykses, viimeisellä kertaa ambulanssilla niin toises pääs todettiin lääkärin toimesta että et sä kovin kipeä voi olla kun kävelet Ja määräsi lääkkeet jotka pahensi ko. vaivaa. Yksityiselle kun meni, sai avun. Ja todella mies oli kipeä, aikuinen mies ja käveli ympyrää olohuoneessa kun ei tiennyt mihin kivuissaan olisi hypännyt. Ja jos pohojammaalaanen mies käskee soittamaan ambulanssin, silloin on tosi kyseessä.

Tää on muuten munkin mielestä tosi, että mitä pohjosemmassa asuva mies pyytää ambulanssia, niin sitä todennäkösemmin kyseessä on oikea hätä!
(V)etelä-suomalaiset miehet voi pyytää vähän pienempäänkin vaivaan apua..

 

Mulle lääkäri intti ja intti 2. lapsen st-arviossa, että alakautta synnytetään. Mulla ei mitään sitä vastaan olis ollutkaan, mutta kysyin silti, että mitäs kun viimeksi lääkäri sanoi, ettei misssään nimessä suosittele alatiesynnytystä synnytyksen vaikeuden ja sektiossa tapahtuneen haavan repeämän vuoksi. Kun tarpeeksi tivasin, meni lääkäri kysymään asiaa erikoislääkäriltä, joka vahvisti, että ei tosiaankaan alakautta enää.. Ei nyt iso juttu, mutta kuitenkin.

 

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Lasten syövät eivät ole sama kuin aikuisten, vaan leukemiaa tai syöpää epäiltäessä lääkärit lähettävät aina lapset päivystyksenä yliopistolliseen sairaalaan.
Kyllä lasten syöpäosastolle tullaan jopa 02.00 yöllä ja joskus joudutaan antamaan ensiavuksi päivystyksellisesti myös vaikka sädehoitoa. Joskus pitää kiireellisesti leikata "ensiavuksi" alle 24h diagnoosista. Joskus lapsi voi joutua muutamassa tunnissa jopa tehohoitoon.

Juuri näin!

Meidän poika oli 24 h syöpädiagnoosin jälkeen leikattu jo 2 kertaa. Ja matkaa meiltä TAYSiinkin on jo 170 km, että matkakin jo vei aikansa. Tiedän myös lapsen, joka 2 päivää syöpädiagnoosin jälkeen kuoli siihen syöpään, aikaisemmalla puuttumisella oltaisiin voitu todennäköisesti pelastaa.

Olen hiukan asiasta lukenut sivumennen, koska miehelläni on hoidettu imusolmukesyöpä. Hän sai varman diagnoosin vasta yli kuukauden kuluttua siitä, kun syöpä oli todettu. Syöpätyyppi siis selvisi vasta kuukauden päästä ja sen mukaan päätettiin hoitomuoto. Hoitokaan ei alkanut vielä sillä viikolla, kun tulokset ilmoitettiin. Lääkäri silloin sanoi miehelleni, että aika voi tuntua pitkältä mutta sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä syövän hoidon kannalta.

Mutta lasten kohdalla tosiaan olen törmännyt siihen, että koska lapset on nuoria ja heillä solut uudistuu paremmin/vauhdikkaammin/jne kuin aikuisilla niin heillä myös ne syöpäsolut vastaavasti moninkertaistuu vauhdikkaammin. Eli tavallaan se nuori ikä ja mahdollisuus parantua hyvin kääntyy myös asiaa vastaan, koska siinä missä ne terveet solut uusiutuu niin uusiutuu myös ne syöpäsolut.

En tiedä ymmärsikö kukaan mitä yritän sanoa.

Mikä syöpä tällä 11v pojalla oli, mitkä oli oireet ja miten hän voi tänään?

 

up

 

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Lasten syövät eivät ole sama kuin aikuisten, vaan leukemiaa tai syöpää epäiltäessä lääkärit lähettävät aina lapset päivystyksenä yliopistolliseen sairaalaan.
Kyllä lasten syöpäosastolle tullaan jopa 02.00 yöllä ja joskus joudutaan antamaan ensiavuksi päivystyksellisesti myös vaikka sädehoitoa. Joskus pitää kiireellisesti leikata "ensiavuksi" alle 24h diagnoosista. Joskus lapsi voi joutua muutamassa tunnissa jopa tehohoitoon.

Juuri näin!

Meidän poika oli 24 h syöpädiagnoosin jälkeen leikattu jo 2 kertaa. Ja matkaa meiltä TAYSiinkin on jo 170 km, että matkakin jo vei aikansa. Tiedän myös lapsen, joka 2 päivää syöpädiagnoosin jälkeen kuoli siihen syöpään, aikaisemmalla puuttumisella oltaisiin voitu todennäköisesti pelastaa.

Olen hiukan asiasta lukenut sivumennen, koska miehelläni on hoidettu imusolmukesyöpä. Hän sai varman diagnoosin vasta yli kuukauden kuluttua siitä, kun syöpä oli todettu. Syöpätyyppi siis selvisi vasta kuukauden päästä ja sen mukaan päätettiin hoitomuoto. Hoitokaan ei alkanut vielä sillä viikolla, kun tulokset ilmoitettiin. Lääkäri silloin sanoi miehelleni, että aika voi tuntua pitkältä mutta sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä syövän hoidon kannalta.

Mutta lasten kohdalla tosiaan olen törmännyt siihen, että koska lapset on nuoria ja heillä solut uudistuu paremmin/vauhdikkaammin/jne kuin aikuisilla niin heillä myös ne syöpäsolut vastaavasti moninkertaistuu vauhdikkaammin. Eli tavallaan se nuori ikä ja mahdollisuus parantua hyvin kääntyy myös asiaa vastaan, koska siinä missä ne terveet solut uusiutuu niin uusiutuu myös ne syöpäsolut.

En tiedä ymmärsikö kukaan mitä yritän sanoa.

Mikä syöpä tällä 11v pojalla oli, mitkä oli oireet ja miten hän voi tänään?

Hänellä oli vatsan alueen syöpä, en halua tarkemmin eritellä. Oireena olivat oksentaminen muutaman kerran päivässä ja lievät vatsakivut. Meidän taistelussa kävi huonosti, lapsi nukkui pois kaksi vuotta sairastettuaan. Ja kyllä syöpä voi parissakin päivässä pahentua huomattavasti. Meidän lapsella oli sen verran ärhäkkä kasvain, että ilman hoitoja se kaksinkertaisti kokonsa viikossa.

 

Viime vuonna oltiin esikoisen (1½v) kanssa perhekerhossa, josta putosi lastenpenkiltä alas ja löi päänsä. Neiti touhusi ihan normaalisti sen jälkeen, mutta jonkin ajan kuluttua askel alkoi hoiperrella. Ajattelin, että on väsynyt kun oli päiväunien aika ja lähdimme kotiin. Neiti nukahti rattaisiin ja nukkui yli 3 tuntia. Herättyään oli aivan taju veks, silmät pyöri ja alkoi oksentaa ja kuume nousi. Soitin miehelle ja lähdettiin kiireellä päivystykseen. Jonotin pienen lapsen kanssa yli 3 tuntia ja lääkärin diagnoosi oli "tavallista ärhäkämpi flunssa", koska aivotärähdys ei nostata kuumetta. Kotona shokista selvittyäni ja käytyäni neuvolan juttusilla tein lääkäristä kirjallisen valituksen ja tuo sai toimistaan huomautuksen. Luuli että nuorena äitinä en osaa arvioida lapseni kuntoa

 

nosto

 

Ikävää, että ikäviä tapauksia ja erehtymisiä on. Olisi kuitenkin ihmeellistä jos ei ihminen, kuten lääkäri, joskus urallaan tulkitsisi potilaan tilannetta väärin. On selvää, että tällainen virhe on kärsivällisyyttä koetteleva ja toisinaan täysin ymmärryksen ulkopuolella. On selvää, että potilasta ja potilaan omaisia asia koskettaa riipaisevasti. Mutta on muistettava , että tautien kirjo ja varsinkin niiden oireiden, on niin valtava, ja että valitettavasti niiden oppiminen vie aikansa. Eikä aikakaan voi kaikkea opettaa. Siksi koen, että tällainen paltsta on idioottimainen. Kyllä sitä useimmat yrittävät hoitaa työnsä enemmän kuin hyvin.

 

flunssan jälkitaudissa menin työterveyslääkärille, koska oli poskiontelotulehduksen oireet päällä. Olin satavarma, että mätää on ja lääkäri katsoi ultralla ja sanoi, että ei ole mitään, ota allergialääkettä. Korotin ääntä ja VAADIN päästä korvalääkärille. Hän esteli ja sanoi että katsotaan pari päivää. Itse sanoin, että tätä jomotusta en katso enää yhtään eli kirjoita lähete. Tympääntyneenä hän kirjoitti lähetteen korvalääkärille, jonne samana päivänä menin. Tulos: molemmat poskiontelot NIIIIN täynnä mätää ettei enempää olis mahtunu. Onneksi lähettävä lääkäri saa konsultaation niin näkee oman ammattitaitonsa tason siitä.

 

Silloin lääkärini oli täysin väärässä, kun sanoi, etten koskaan näköni vuoksi voi päästä opiskelemaan alaa, jota havittelin, saati toimimaan ko alalla. Hänen näkemyksensä mukaan näköni oli juuri alkanut radikaalisti huonontua. No, pääsin opiskelemaan ko alaa ja olen ollut ko työssä yli 20 vuotta eikä minulla edelleenkään ole silmälaseja. En ole pahoillani, että lääkärin näkemys ei toteutunut ja olen iloinen, että tulin kuitenkin hakeneeksi alalle, enkä jäänyt odottelemaan näen huonontumista.

 

Milloin? Kerro oma kokemuksesi!

Isäni valitteli yli vuoden kovia lonkkakipuja terveyskeskuslääkäreille, joka vain sanoi sen olevan stressiä.
Sairaalassa huomasivat että syöpä oli levinnyt aivan kaikkialle. 3vkoa kitui vielä.
Erittäin outoa että paria vuotta myöhemmin naapurilleni kävi tismalleen sama.

 

Menin lääkäriin kun en saanut vedettyä keuhkoja täyteen ilmaa. En edes puolilleen. Kun sattui.

Rintarangan jumiuma oli diagnoosi ja määrättiin tulehduskipulääkettä ja relaksantteja.

Kuukauden päästä saman vaivan kanssa yksityisellä, röntgeniin ja keuhkojen välikarsinasta löytyi 13 senttinen kasvain.

 

Menin lääkäriin kun en saanut vedettyä keuhkoja täyteen ilmaa. En edes puolilleen. Kun sattui.

Rintarangan jumiuma oli diagnoosi ja määrättiin tulehduskipulääkettä ja relaksantteja.

Kuukauden päästä saman vaivan kanssa yksityisellä, röntgeniin ja keuhkojen välikarsinasta löytyi 13 senttinen kasvain.

Saatiinko hoidettua pois..?

 

Saatiinko hoidettua pois..?

Työn alla. Hyvältä vaikuttaa kun henki kulkee taas.

 

Työn alla. Hyvältä vaikuttaa kun henki kulkee taas.

Hienoa Voimia!!