Silloin lääkärini oli täydellisen väärässä?

Juu-u. Itellä näin: Menin lääkäriin ja kerroin oireita, on maha löysällä ja tosi kipee varsinkin syönnin jälkeen. Voiskohan olla aiheellista ottaa verikokeet keliakin varalta, kun äidillä on se. Lääkäri tutli ja tuumas ei tää kyl oo keliakiaa, kun et oo laihtunut. Tää johtuu varmaan sapesta. Minä tuumasin, et joo tutkitaan vaan sappikin, mutta haluan myös ne viljanvasta-aine kokeet. Keliakiahan sieltä löyty... ja sapessa ei mitään vikaa. Huvittavinta tässä on se, että äitille oli reilut parikyt vuotta aikasemmin todettu samalla tavalla ja sillä löydettiin keliakia n. kymmenen vuotta aikasemmin ku mulla. Ja sillä tutkimusten perusteella on ollu keliakia iän kaiken.
Toinen sitten. Kävin verikokeissa ja sit hoitaja soittaa mulle, et josko tulisit heti lääkäriin. Minäs olin, et jos sit iltapäiväl, ku pitäs töihin mennä. Tuumas et hempparit on 60, et joskos vaan tulisit heti. No ensin oma lääkäri tutki ja se lähetti sit mut kirurgille. Kirurgi katto mua päästä jalkoihin ja tuumas se johtuu tuo hempparien lasku sun yksi puolisesta ruokavaliosta. Olen siis lihava, joten teki vissiin päätelmän siitä... Tuumasin, et kovin on ruokavalio nopsaan muuttunut ku reilu puolvuotta sit hempparit on ollu 140. No kaks kuukautta tuosta löyty haavainen paksusuolentulehdus. Joten näin...

Ohhoh, kauhee toi toinen kertomuksesi. Toivottavasti on parantunut tuo jo..

Täytyy valitettavasti sanoa tähän, että haavainen paksusuolentulehdus, eli colitis ulcerosa on krooninen, parantumaton sairaus, jossa on usein pitkiäkin oireettomia jaksoja ja välillä akuuttivaiheessa veri vuotaa niin, että henki meinaa lähteä.

 

Menin lääkäriin kun oli jälleen angiina,eli näin selkeät valkoiset peitteet nielussani ja tämä oli yhteen aikaan oikea riesa minulla
Menin läkäriin ja sanoin mikä vaivaa toki korkean kuumeen kera ja valtavan selkäsäryn kera
Lääkäri tutki kurkkasi nieluun ja nauroi että tavis flunssaa se vaan on ja kuvittelin näkeväni valkoista peitettä nielussani,onneksi vastaanottotäti muisti minut ja laittoi suoraan labraan
(angiinahan se siellä ja erittäin pahanakin )
Soittaa lääkäri seuraavana aamuna SISKOLLENI ja kysyy numeroani ( siis oli tasan päivittänyt tietoni heille mutta jossain pätki ) no siskoni on kova kinaamaan ja ei uskonut että joku lääkäri minua kyselee ( siskoni ei edes tiennyt minun olevan kipeä ) oli sitten lopulta lääkäri suuttunut siskolleni kun ei suostunut antamaan numeroani ja oli tunnustanut jos en hae heti reseptiä ja ala niitä ottamaan niin voin olla alle vuorokauden sisällä sairaalahoidossa.
Siskoni soitti minulle ja enhän minä heti uskonut nauroin vain minkä sängystä jaksoin ja sanoinkin muistaakseni että ei nyt jaksa leikkiä..
Kunnes muistin, ei helkkari sentään,mun sisko ei edes tiedä minun olevan kipeä ja muualta hän ei voi tietoa saada kun suoraan lääkäriltä

Hain reseptin neuvonnasta kuten siskoni kertoman mukaan siellä se on ja hengissä ollaan

 

Lapsi tippui puusta,oli sillä taas kiipeillyt
Tuli kotiin ja oli ranne luonnottomassa asennossa menimme läääriin ja lääkäri itse sanoi kuvauksen jälkeen että pieni murtuma löyty,
laitettiin kovaan lastaan ja hiukan siteellä kiinne ja aamulla uudestaan jolloin uudet kuvat.
Menimme aamusta uudestaan mutta ei uutta kuvaa otettu vaan tämä uusi lääkäri passitti meidät suoraan lastenkirurgille sillä ranneluu oli poikki.
Ja olikin ihmeissään että olimme ilman kipulääkkeitä lähteneet edellispäivänä kotiin.
Kivoja lääkäreitä arvauskeskuksessa


Itselläni pamahti korva,tiesin että nyt tapahtui jotakin kun korva tuntui valuvan..
soitin omalle lääkärille päivystysaikaa ja naurut sain vastaanotto tätiltä,ei kuumetta ei muuta kuin korvaan sattuu ei sinua mikään vaivaa et kai kuvittele saavasi lasten tautia eli korvatulehdusta..
mies soitti hetken päästä ja tilasi minulle ajan,liiotteli vaivojani,antoi väärää infoakin jopa
ja pääsin lääkäriin,niin vaan oli korvatulehdus ja lääkekuurin sain,menin ajanvaraukseen ja kysyin kuka vastasi siihen minun puheluun
nyt oli vastaanottotäti hiljaa kun sanoin että tässä on diagnoosi ja resepti jotta nauraako seuraavankin kerran kun aikuinen valittaa lastentaudista eli korvatulehduksesta

 

Äitini meni sairaalaan(odotti pikkuveljeäni),että supistukset tuntuu omituisille ja erillälailla kippeille,kuin minua oottaessa,että joku on vikana.No lääkäri käski äitin mennä kottiin ja sanoi,että muistaa väärin,kun minun synnytyksestä aikaa oli 10-vuotta.Äitipä ei menny,vaan meni toiselle lääkärille,koska oli varma,että jotaki vialla ja ne päätti,että käynnistää synnytyksen ja puhkaisi kalvot,niin sieltä ryöpsähti verta hulluna--->istukka irronnu...Tehtiin hätäsektio ja veli maailmaan ja sitte ne hävitti avvaimet ja äiti meinasi kuolla veren hukkaan(löysivät ne sentään).Jälkeenpäin kävi se äitin kotia käskeny pyytämässä anteeksi,koska jos äiti ois lähteny kotia,niin ois ollu molemmat;äiti ja pikkuveli kuolleina tunnin kuluttua :/

Ennoo ihan varma nuista yksityiskohista,mutta suurinpiirtein noin se meni.

 

Mulla hoidettiin sappikiviä vuosi "vatsatautina". Jossain vaiheessa olin luulosairaskin.

Tyttärellä oli kaksi viikkoa ollut flunssa ja muutamana päivänä hengittäminen todella työlästä.
Lapsi oli todella huonossa kunnossa, käytiin varmaan sadannen kerran ta:lla, lääkäri edelleen sitä mieltä että on flunssa. Muutaman tunnin päästä tästä oltiin yksityisellä. Lapselle puhjennut vauva astma, lääkäri sanoi että tultiin viime tipassa.

Esikkolle nousi 4kk ikäisenä kova kuume, 40 astetta. Kuumetta kestänyt jo viikon. Oma lääkäri (joka oli lasten el.) oli sitä mieltä että on flunssa. Lapsi huonossa kunnossa. Yksi ilta lähdettiin jorviin, jorvissa todettiin virtsatietulehdus-> viikoksi osastolle.

Näitä mulla piisais enemmänkin.

 

Lääkäri väitti minulla olevan refluksitaudin toista lasta odottaessani, vaikka sanoin, että pahoinvointi ja oksentelu oli ollut aivan samanlaista esikoisen raskausaikanakin, ja se päättyi synnytykseen. Näinhän sitten kävi kakkosenkin kanssa.

Toinen tapaus sattui, kun minulla oli ylioppilaskirjoitukset alkamassa. Nuori lääkäri veikkasi taudikseni ensin angiinaa. Kuume ei kuitenkaan laskenut lääkkeillä. Uusi ja oikea diagnoosi oli keuhkokuume.

 

Nuorimmaiseni oli reilun 3kk kun menin lekuriin ja kerroin et mulla on rintatulehdus. Lääkäri katseli ylimielisesti mua ja sano: Mitäs jos minä tekisin nuo diagnoosit. Repäsin paidan auki ja kysyin ihan pokalla naamalla: No miltäs tämä sitten sinusta näyttää? Ilme oli kyllä niin näkemisen arvoinen kun Neiti Vasen oli kolme kertaa Neiti Oikeaa isompi

Toinen vastaava juttu oli kun multa meni se kysta munasarjasta. Lääkäri tuumasi päivystyksessä et mulla on kohdussa tulehdus, lähetti kotiin nukkumaan ja kehotti seuraavana aamuna menee Klinikalle. Nooh, lopputulos oli et mä jouduin kiireellisesti leikkaukseen kun se kysta oli aiheuttanut sisäisen verenvuodon...

Mä olen ollut koko ikäni kömpelö ja mulla on ollut kramppeja käsissä ja jaloissa, tasapaino- ongelmia ja ihmeellisiä kipukohtauksia. Aina sanottiin et oon vaan laiska ja valitan turhasta. Fysiatri kehtasi jopa neurologin lähetteessä mainita et olen mahdollisesti masentunut! Sitten selvisikin, että mulla on harvinainen, synnynnäinen selkäydinsairaus mistä mun kaikki oireet johtuu.

Lapsen kohdalla meinasi lääkärille käydä kohtalokas virhe. Tyttö oli noin 1v kun eräänä iltana huulet meni sinisiksi ja henki ei enää kulkenut. Nooh, me sitten päivystykseen lähettiin ja lekuri määräsi spiran. Sano et puolen tunnin kuluttua siitä hän tarkistaa keuhkot että auttoko. Pari tuntia me istuttiin siinä aulassa kun lääkäri ohi kävellessään huomasi et muksu on tuhkan harmaa. Niinpä sitten lähdettiin lasten osastolle 60 kilsan päähän ja siellä likka olikin tehohoidossa 4 päivää. Keuhkot oli menny niin tukkoon ettei meinannu mitkään lääkkeet auttaa. Syy miksi lääkäri oli meidät unohtanut oli se, et hän oli jo kirjannut järjestelmään lähettäneensä meidät kotiin..

Ja kaikki nämä kokemukset olen saanut Peijaksen sairaalasta. Nykyään, parin kovan valituksen jälkeen, EPijaksen päivystys toimii ainakin mun perheen kohdalla todella mallikkaasti.

 

Lääkärin mukaan 2 v poika oli niin terveen näköinen, että ei ollut mitään vikaa. Pari viikkoa myöhemmin todettiin harvinaisen pahaksi päässyt keliakia.

 

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Myös mun lapsen syöpä löytyi, kun ensin mentiin päivystykseen lauantaina (poika oli hyväkuntoinen, vain pieni patti erotti hänet muista lapsista). Jos sä itse epäilisit lapsellasi syöpää, niin odottaisitko maanantaihin, vai menisitkö päivystykseen, ÄÄLIÖ?????

 

Menin oikeanpuoleisen nivustyrän leikkaukseen, mutta leikkauksen jälkeen edelleen sama pullotus ja KOVAT KIVUT, vasta reilun kuukauden päästä suostuttiin tutkimaan ja hups, olivat leikanneet väärän tyrän, se olikin reisityrä...

Pojalla oli tosi rajut näppylät ja kutina, mielestäni vesirokko, mutta lääkäri sanoi että ehei, nämä ovat kirpun puremia, päiväkotiin vain. Reilun viikon päästä pikkuveljelle tuli samanlaiset "kirpun puremat" ja kumma kyllä, kavereille kans...

 

voi kamala mitä kertomuksia!

 

Ai niin ei ollu lääkäri mutta hoitsu, jouduin sairaalaan ja antibioottitippaan. Neuvolakortissani lukee että olen allerginen amoxilliinille ja kerroin sen myös hoitsulle joka tuli tippaa asentamaan. Pussissa joka kanyyliin kiinnitettiin luki A-pen. Ja ne ei tämän hoiturin mielestä ole sama asia..

Olis voinut olla aika vakavakin paikka, mulle tuli vain ihoreaktio.

Eikös nämä ole eri lääkkeitä, toinen amoksisilliinia ja toinen penisilliiniä?? Olet ilmeisesti allerginen molemmille.

 

menin mahakivun takia lääkäriin. Lääkärini sanoi heti kuulleessaan että poltan tupakkaa, että syy on tupakassa. Vähän paineli mahaa ja totesi että kun lopetan polttamisen, paranen.

Noh, seuraavalla viikolla tein raskaustestin ja positiivinenhan se oli...

Raskaus ei kyllä aiheuta mahakipuja...

No voi että mikä älynväläys - "ei kyllä aiheuta mahakipuja"

Joopa jooo. |O

No ei se kyllä mikään raskaudentunnistamisoire ole. Ja todellakin suurempi todennäköisyys on että nuo mahakivut johtuvat nimenomaan tupakasta kuin raskaudesta.

 

Ai niin ei ollu lääkäri mutta hoitsu, jouduin sairaalaan ja antibioottitippaan. Neuvolakortissani lukee että olen allerginen amoxilliinille ja kerroin sen myös hoitsulle joka tuli tippaa asentamaan. Pussissa joka kanyyliin kiinnitettiin luki A-pen. Ja ne ei tämän hoiturin mielestä ole sama asia..

Olis voinut olla aika vakavakin paikka, mulle tuli vain ihoreaktio.

Eikös nämä ole eri lääkkeitä, toinen amoksisilliinia ja toinen penisilliiniä?? Olet ilmeisesti allerginen molemmille.

Amoksisilliini ja penisiliini ovat saman lääkeryhmän lääkkeitä, et jos on toiselle allerginen niin erittäin suurella todennäköisyydellä oot toisellekki. Ja lukee kyllä ainaki kotilääkkeissä ihan käyttöohjeissa asia.

 

Eräässä pohjois-suomalaisessa sairaalassa minua ja vauvaani ultrattiin raskausajan-diabeteksen vuoksi lähes 20 krt...
Minua yltrasi ko. sairaalan johtava ylilääkäri ja hän teki myös joka kerta kokoarvion vauvasta ja suunniteltiin synnytystapaa jne.

Itselläni oli sellainen tunne, että vauva on syntyessään iso, sillä olin aikaisemmin synnyttänyt yli nelikiloisen, niin tämä tuntui vielä isommalle...

Lääkärin arvioidessa vauvan kokoa vielä kaksi päivää ennen synnytystä oli hänen mielestään 3,5kg tai vähän alle...
Neuvolassa terveydenhoitajani oli kuitenkin sitä mieltä, että vauva olisi paljon isompi...lähempänä viittä kiloa!

Sairaalan lääkäri oli jyrkästi sitä mieltä, että lapsi on normaalikoinen ja alatie-synnytykselle olisi ihanteelliset mahdollisuuudet.

Synnytin sitten luomuna pojan, joka painoi 4710 g ja oli 54cm pitkä =)
Luomuna siksi, että synnytys eteni niin vaiheittain ja hitaasti, että en ehtinyt ottamaan oikeaan aikaan oikeaa lääkettä ja sitten kun pahimmat kivut olivat päällänsä, niin synnytys oli jo niin pitkällä, että ajattelin että tämä hoidetaan nyt sinnillä loppuun saakka...

Luojan kiitos synnytys meni hyvin ja ongelmitta, mutta kyllä tämä lääkäri oli nolona, kun sattui tulemaan synnytys-saliin käymään pojan synnyttyä...istukka painoi tasan kilon, joten kantamista tuossa lastissa oli =) mutta kaikki oli sen arvoista!

 

Teini-ikäisenä oli taipumusta angiinaan. Yhden kerran äidin kanssa oltiin taas lääkärissä kun nielu oli ihan turvoksissa ja ääni oli "angiinainen". Lääkäri ei meinannut laittaa nieluviljelyyn, koska ei ole kuumetta, ei voi olla angiinaa. Nielussa kyllä on peitteitä, mutta koska ei ole kuumetta, on nieluviljely turha. Äiti kuitenkin oli tiukakna ja vaati viljelyyn ja selkeä angiinahan se oli...ja pari viikkoa tuosta eteenpäin olikin sitten jo mätäpaise. Sitten oli jo reilusti kuumettakin

 

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Myös mun lapsen syöpä löytyi, kun ensin mentiin päivystykseen lauantaina (poika oli hyväkuntoinen, vain pieni patti erotti hänet muista lapsista). Jos sä itse epäilisit lapsellasi syöpää, niin odottaisitko maanantaihin, vai menisitkö päivystykseen, ÄÄLIÖ?????

Odottelisin myös.

 

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Myös mun lapsen syöpä löytyi, kun ensin mentiin päivystykseen lauantaina (poika oli hyväkuntoinen, vain pieni patti erotti hänet muista lapsista). Jos sä itse epäilisit lapsellasi syöpää, niin odottaisitko maanantaihin, vai menisitkö päivystykseen, ÄÄLIÖ?????

Odottelisin myös.

Tän mä todella haluaisin nähdä, että joku ÄITI jää odottamaan normilääkäriaikaa, kun epäilee lapsellansa syöpään.

 

kauheita juttuja.. Miten enää voi luottaa lääkäreihin??

 

Mentiin 11v lapsen kanssa sairaalan päivystykseen. Lääkäri haukkui meidät koska tulimme noin hyväkuntoisen, terveen lapsen kanssa päivystykseen ja vielä sunnuntai-iltana!! Seuraavana päivänä lapselle todettiin syöpä. Ja tämän lääkärin kasvot muistan ikäni!

En halua olla töykeä, mutta syöpä ei päivässä tai kahdessa etene ja ei siksi ole päivystys asiakaan. Törkeästi silti lääkäriltä sanottu. Olis voinu kehottaa tulemaan seuraavana päivänä/arkipäivänä uudestaan.

Myös mun lapsen syöpä löytyi, kun ensin mentiin päivystykseen lauantaina (poika oli hyväkuntoinen, vain pieni patti erotti hänet muista lapsista). Jos sä itse epäilisit lapsellasi syöpää, niin odottaisitko maanantaihin, vai menisitkö päivystykseen, ÄÄLIÖ?????

Odottelisin myös.

Tän mä todella haluaisin nähdä, että joku ÄITI jää odottamaan normilääkäriaikaa, kun epäilee lapsellansa syöpään.

Siis, mehän mentiin päivystykseen sen vuoksi koska lapsi oli oksentanut kaksi viikkoa ja häneltä löytyi patti joka osoittautui seuraavana päivänä syöväksi. Eli kunto oli huono jo sinne mennessä. Ja hyvä ku mentiin, päästiin seuraavana päivänä lähtemään yliopistolliseen jossa heti aloitettiin hoidot. Joo, ja kyllä käytettiin tuon oksentamisenkin aikana lääkärissä mutta sanoivat sen olevan pelkkää oksennustautia. Hän siis oksensi pari-kolme kertaa päivässä. Ja kyllä siinä tilanteessa on vanhemmilla niin suuri hätä ettei päivystykseen mennessä tullut mieleenkään ajatella onko viikonloppu vai arkipäivä.

 

ai niin joo.. mulla on kuukausittain noin viikon kestäviä päänsärkyjaksoja, jolloin oksennan, itken ja toivon kuolemaa, mutta "migreeniä se ei voi olla koska et näe sahalaitoja!".
ja koska 11v sitten tutkimuksissa ei löytyny mitään vikaa päästä, ei siellä nytkään voi mitään olla.

 

Mitään vääriä diagnooseja en ole saanut, mutta eräs vanhempi naislääkäri kohteli minua koko käynnin ajan kuin teiniä. Lopuksi hän töksäytti rupatellessaan, että jokos olen suunnitellut mitä aineita aioin kirjoittaa. Katsoin häntä suu auki ja sanoin valmistuneeni viime vuonna lääkäriksi ja käyväni nyt erikoislääkärin opintoja. Kyllä siinä oli lääkäritätikin aika puulla päähän lyöty. Lopuksi pyyteli kovasti anteeksi.

 

Kun en saanut apua masennukseen ja selän kulumiin+välilevyn rappeumaan.

 

"leikattu skolioosi ei vaikuta millään tavalla synnytykseen" eipä.

?

Ei mulla kyllä oo vaikuttanu muuten kuin ehkä spinaalin laittoon, mut sekin onnistui. Muuten ei oo kyllä ollu vaikutusta ja 4 oon synnyttäny.

 

Naistenklinikalla riskiraskausseurantakynnillä lääkäri ultrasi vauvaa eikä luvannut käynnistystä laskettuna aikana koska ultran mukaan vauva oli normikokoa. sanoin että lapseni ovat isopäisiä ja enään ei saisi päästää niin paljoa yli (42+0) ettei kasva lisää. Ultrasi uudelleen ja hyvin tuohtuneena piirsi käyrää kuinka vauvan päänympärys tulee olemaan 35.
No kätilö sanoi synnytyssalissa ettei ikinä ennen ole auttanut maailmaan vauvaa jonka päänympärys on 39! Ja onneksi syntyi "jo" viikolla 40+1...