Vielä kiitos kaikille tsempeistä! Oon kyllä möyrinyt niin pohjamutia viime viikot että huhhuh. Ei se keskenmeno vaivaa niin paljon kuin koko tämä asia, ettei tule raskaaksi. Se oli kuitenki niin alussa ja noin viikko ennen vuotoa mulle tuli semmonen tosi vahva olo, että tää tulee vielä menemään kesken. Pitäs jotenki tajuta, että neljä kuukautta on vielä lyhyt aika yrittää vauvaa, ja kohtahan tässä lähestyy se maaginen tilastollinen kuusi kuukautta, minä aikana tullaan keskimäärin raskaaksi. Nyt en ees tiiä kannattaako heti keskenmenon perään yrittää (vähän ristiriitaista tietoa löytyy netistä, neuvolasta ei sanonu mitään, mut en hoksannu kysyäkkään). Toisaalta se oli niin alulla ja raskaushormooni laski tosi nopeesti (pari päivää vuodon alusta oli jo digi nega) ja kaikki kaksi oiretta eli väsymys ja turvotus katos heti paikalla. Ja vielä sekin, että eihän tässä muutenkaan oo mitään tullu niin tuskin tässä sen takia kannattaa alkaa ehkäsemään. Mies on ärsyttävän toiveikas, uskoo kokoajan että kohta tuun raskaaksi. Minä märisen että en tule...
Harmi ettei oo tänne tän enempää plussia tullut
Aattelin että tekis hyvää vähän irtautua tästä palstasta, mutta ei se saa ajatuksia pois vauvasta, surusta ja pettymyksistä. Enkä oo ees pysyny poissa vaa silti käyny aina välillä katteleen, että miten teillä menee. Odotin kyllä plussavyöryä, missä se viipyy?? Osa on jo ihan kauheilla kiertopäivillä! Hullusti tsemppiä kaikille! :heart: