sokerisirkka, teillähän on mahdotonta menoa! Taloa, ulkomaanmatkaa, vauvaa...
Kuulostaa niin kertakaikkisen ihanalta! :heart:
Mariiii, kiitos toivotuksista! Eka työviikko takana ja vielä oon yhdessä kasassa!
Ymmärrän sun kuumeilusi... Mutta jotenkin oot niin symppis, että haluaisin lähteä sun kanssa yrittäjiin samalla!
maamis, meillä ainakin auttoi usein se, että kun vauva oli esim. rinnalla, niin otin esikoisen toiseen kainaloon ja luettiin kirjaa. Sai sitten hän kanssa sitä huomiota. Nyt kun ovat isompia, yritän järkätä molemmille kahdenkeskistä aikaa. Aiemmin se meni niin, että esikoiselle nimenomaan tuli järkättyä aikaa kun pienempi sen oman aikansa otti kuitenkin
Ja mun mielestä oppivat tärkeitä sosiaalisia taitoja mm. siinä kun on sisarus. Ja mikä onni että on saatu kaksi! Ei ole sekään itsestäänselvä asia.
Villanen, miten tutulta kuulostikaan tuo miehen jahkailu. Meilläkin sanoi toisen jälkeen, että turha niitä tarvikkeita on säilytellä ja kun olin pois myymässä niin tuli kieltämään, että "tuota et ainakaan myy, etkä tuota".
Ota näistä nyt sit selvää.
kärhö, kovasti kuulostaa siltä, että miehelläsikin olisi toivomus toisesta takaraivossa ja tosiaan jos ikä on tulossa vastaan niin varmaan tietää hänkin, ettei kovin pitkään voi odotella. Minkä ikäinen sä oot? Sekin riippuu niin yksilöstä, että millon alkaa tulla ikä vastaan. Mulla on kavereina yli 40v äitejä eikä ole ollut mitään erikoista raskauksissa.
Lotus, ymmärrän huolesi. Meilläkin oli toinen itkuinen vauva, mutta mulla liina pelasti paljon. Vauva sai olla lähellä ja kädet jäi esikoisen auttamiseen/hellimiseen
ON: Mies on alkanut vähän lipsua ehkäisystä... Mutta hyvin vähän vielä. Olemme pystyneet kuitenkin juttelemaan jo asiasta aika avoimesti ilman, että mies ahdistuu. Tänään juuri puhuimme siitä, että pyörii mielessä sekin, että mitäs jos kolmas lapsi ei olekaan terve, että miten jaksamme sitten. Mietityttää. Ja myös autoa mies on alkanut miettiä, että meneekö kolme turvaistuinta... Minkälaisia autoja teillä on käytössä että menee kolme istuinta? Meillä on tavis farmari ja uskon, että kolme istuinta menee kun vauvalla on kaukalo, mutta entä sitten kun pitää siirtyä turvaistuimeen. No keskimmäinen olisi sitten jo 2,5-3v välillä, joten voisi kääntää hänen istuimensa toisin päin. Mutta on näissä miettimistä! Ja mua mietityttää myös se oma jaksaminen, että jos mulla tuleekin kauhea väsymys ja pahoinvointi, niin miten jaksan töissä ja uudessa tilanteessa (lapset menee hoitoon). Jos tietäisin, että voin alkuraskaudenkin hyvin, niin alkaisin olla itsekin 100% varma tästä kolmannesta.
Summa summarum; Meitä mietityttää kahdenlaiset asiat. Ne, joille voimme jotain (taloudelliset asiat) ja ne, joille emme voi mitään (esim. lapsen terveys, raskausoireet). Tiedän, että selviäisimme kyllä taloudellisesti, jos kuluttaisimme tarkasti. Omaa asuntoa emme kuitenkaan pystyisi sitten ostamaan vielä, mutta jos pari vuotta lisää olisi vuokralla, niin olisiko se niin kamalaa?
Eniten mua rassaa tämä tietämättömyys. Sanoinkin miehelle, että nyt alkaa tuntua, että melkein olisi parempi että hän sanoisi suoraan että ei, saati sitten tätä eipäs-juupas-kuviota. Mutta eipä tässä auta kuin luottaa, että asiat järjestyvät niin kuin on tarkoitettu.
Syvissä mietteissä sadetta odotellessa,
Salliina