Yrityksen odottajat

Salliina, Eli jos töiltä vielä ehdit niin vauvapuheet suuntaat tänne kaksplussaan niin saa mies rauhassa totutella ajatukseen ;) Tässä paikassa vaan se huono puoli, että saattaa aiheuttaa kuumeen voimistumista, mikä taas ei luonnollisesti helpota sitä hiljaiselon ylläpitoa :whistle:

Jaksamisia ja intoa töihin!


sokerisirkka, omalla miehelläni oli jossain vaiheessa samanlaista negatiivisuutta. Mies oli vahvasti sitä mieltä, että avioliitto on ihan turhaa, eikä halua koskaan naimisiin. Oli kuulemma tyytyväinen siihen mitä meillä oli ja koki ajatuksen häistä kiusallisena. Jossain vaiheessa puheet muuttui siihen, että jos välttämättä haluan, voi hän uhrautua naimisiin, maistraatissa. En oikeastaan tiedä mitä sitten tapahtui, mutta yllättäen mies oli hyvällä mielellä mukana hääsuunnitteluissa, nautti häistämme ja on nyt siis aviomieheni ;) En mielestäni painostanut miestä juurikaan, silloin tällöin asiasta jutellessamme tein vain selväksi että avioliitto olisi minulle tärkeä asia. Kaipa se ajatus sitten oli saanut kypsytellä rauhassa.

Vähän samaa oli myös lapsen suhteen. Ensimmäisiä kertoja vauvahaaveista ääneen mainitessani mies taisi lähinnä irvistellä tai pyöritellä silmiä. Nyt tuo on muutaman kuukauden painostanut minua lapsentekopuuhiin!

Voisin kuvitella että talon löytyessä nämä hää- ja lapsiasiat voisivat alkaa kutkutella myös miehen mielessä.

Ihanaa parisuhdelomaa teille!
 
en nyt jostain syystä saa puhelimella lihavoitua mitään, mutta...

maggikselle onnea häitten johdosta. toi pillerijuttu on kyllä kinkkinen. mulle tuli Cerazetteistä ittestään niin kauheet oireet että niiden syönti loppu lyhyeen :D Menkat ei kyllä alkanu heti pillerien lopettamisen jälkeen, meni yli kuukaus. mutta toisaalta ei yks liuska pahasti siirrä yritystä, ei ainakaan mee häämatka pilalle :)

raskausarvista ja painonnoususta: mulla paino nousi loppujen lopuks 11kg, joista 4 tuli ekojen 12 viikon aikana kun voin tosi pahoin ja pystyin ainoostaan syömään pitsaa ja hamppareita :D arpia tuli rintoihin, mutta vaan alapuolelle eikä ne näissä imetyksen jälkeisissä lättänöissä mihinkään näy :D kyljissä oli teini-iän peruja muutama, niistä repes vähän. oli kauniita violetteja, nyt jo vaalennu aika paljon.

sitten ON: mua kauheesti pohdituttaa tää pieni ikäero. vaikka ollaan molemmat vahvasti sitä mieltä että se on meille paras vaihtoehto ja niinku Lotus ja Salliina sano niin on sisaruksista toisilleen seuraa. mutta sitten toisaalta mua huolettaa että meiän sulonen esikoinen ei saa olla riittävän kauan pieni ja pystynkö huomioimaan molemmat. tää esikko on tosi rauhallinen ja hyväntuulinen tapaus mut jos toinen onkin tosi huomiota vaativa, millä mä jaan aikaa esikollekin? etenkin sillon kun isi ei oo kotona. about 1,5v on kuitenkin hirmupieni vielä ja pitäis saada ollakin...
 
maggis: Onnea häihin!:flower:

maamis: Pienessä ikäerossa on kyl paljon hyviä puolia. Ajan riittäminen kaikille on kyl mullakin usein mielessä, mutta koitan järkätä joka lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa tasaisin ajoin.

sokerisirkka: Mä olen kanssa täällä x- ajan, kun ei yhtään tiedä mitä tapahtuu. Tosin mulla tulee ikä vastaan, että parisen vuotta oottamista alkaa olla maksimi (oon myös asettanut itelleni rajan). Mahtavaa, matka! Rentouttavaa reissua!

Miesten käyttäytymisestä : Ei oo kyl helppoo tulkita noita miesten aivoituksia: mutinoita, yhden sanan (murahduksen) vastauksia tai vauva-aiheen välttämiskäyttäytymistä:whistle::popcorn:...Välillä ei pysty käsittämään, miten toisen käsittelytapa voi olla NIIN erilainen kuin oma.

Aiheeseen liittyen ON: Alkuun mies sanoi mulle, että laita vaan kaikki vauvatavara eteenpäin. Nyt mulle olis tulossa hyvä sauma tähän, joten kysyin vielä, et laitanko kamat nyt pois (hiukan vauvahaaveisella sävyllä höystettynä tietty:D). Tähän mies vastasi, et älä sit vielä laita (vaikkei mitään lupaa). Eli eli...Koitin vetää tästä jotakin tulkintaa ja tähän saan myös pitkäksi aikaa tyytyä. Hohhoijaa..

Kesänjatkoja kaikille!
 
Pitänee kysellä jo etukäteen sektiosta.
Mulle tehtiin hätäsektio siis 42+0, en jälkeenpäin ymmärrä miksi raskauden alettiin edetä niin pitkälle... Mut ollutta ja mennyttä, onneksi vauva selvisi hengissä...

Ikä alkaa itelläkin tulla vastaan. Et jos toista meinaa yrittää niin kyllä piakkoin olisi aika alkaa puhua isännälle. Lähetään mekin syksymmällä ulkomaille lomalle, jos siellä
alkaisjutella asiasta :) vaikka mies kyllä esikoiselle puhelee et eläpä riko sitä että säästyy siskolle/veljelle, et luulen et mielessä se silläkin on ollu :)

Maggis, alota vaan uus liuska. Ja lopetat sitte saman tien ku ei oo haittaa et menkat alkas. Ite kun cerazetet lopetin niin parin päivän päästä alko menkat, ja toiset tuli putkeen. Eli parin viikon sisällä kahet.. Huoh.

Mulla on sama huoli kuin maamiksella, pystynkö jakamaan rakkauden kahdelle lapselle?! Tuo esikkomuru on niiiiiin valtavan rakas että huolettaa jos jää liian vähälle huomiolle..
 
Mua huolettaa vieläkin välillä, että saako molemmat lapset (ja etenkin esikoinen) tarpeeksi huomiota. Etenkin, kun kuopus on ollut todella itkuinen ja mahakipuinen syntymästä asti. Nyt sopivan korvikkeen löydyttyä ja imetyksen loputtua tilanne on parantunut huomattavasti ja esikoiselle jää enemmän aikaa :) Siihen osasin jo ennen toisen syntymää valmistautua, etten alkaisi pitää esikoista liian isona ja vaatia liikaa omatoimisuutta. Olen mielestäni onnistunut sen suhteen hyvin. Rakkauden riittämistä ei kannata murehtia, sitä riittää varmasti, eikä se ole keneltäkään toiselta pois! :) Palaten ikäeroihin, kaikissa ikäeroissa on puolensa ja on vaikea sanoa etukäteen, miten asiat sujuvat, kun ei tiedä millainen lapsi syntyy ja miten jo syntyneet kehittyvät ennen seuraavan syntymää. Meillä esikoinen oppi vasta lähempänä 1,5 vuotta kävelemään enemmän ilman tukea, eikä osaa vieläkään (melkein 1v9kk) yhtäkään sanaa (on sairaus ja liitännäisoireita, jotka voivat aiheuttaa viivästymistä motorisessa ja puheenkehityksessä).
 
Omista lapsista ei ole kokemusta vielä lainkaan, mutta itse olen kokenut sisarusten kanssa pienen ikäeron positiiviseksi asiaksi ja toiveissa olisikin saada itse useampi lapsi ja mielellään suht pienellä erolla. Itsellä ikäeroa sisaruksen kanssa (1v9kk). Etenkin jos muuten ei toisten lasten kanssa tule oltua, olisi hyvä että lapsi saa myös lasten seuraa. Siinä oppii ihan erilaisia sosiaalisia taitoja kuin pelkästään aikuisten seurassa. Ja usein jo vauvat ovat kovin kiinnostuneita ja ihastuneita isommista lapsista.

Kovin pienellä ikäerolla joutuu varmasti miettimään iän jakamista ja riittämistä isommallekin. Ja energian myös. Jos pikkuinen vaatiikin enemmän huomiota syystä tai toisesta, jaksaako sen lisäksi vielä isompaakin muistaa.



ON: Täällä alkaa uusi kierto ja kuume on mieletön!
Luulen tässä käyvän niin, että karkaan tuonne yrittäjien joukkoon hyvinkin nopeasti :D
 
sokerisirkka, teillähän on mahdotonta menoa! Taloa, ulkomaanmatkaa, vauvaa... :) Kuulostaa niin kertakaikkisen ihanalta! :heart:

Mariiii, kiitos toivotuksista! Eka työviikko takana ja vielä oon yhdessä kasassa! :) Ymmärrän sun kuumeilusi... Mutta jotenkin oot niin symppis, että haluaisin lähteä sun kanssa yrittäjiin samalla!

maamis, meillä ainakin auttoi usein se, että kun vauva oli esim. rinnalla, niin otin esikoisen toiseen kainaloon ja luettiin kirjaa. Sai sitten hän kanssa sitä huomiota. Nyt kun ovat isompia, yritän järkätä molemmille kahdenkeskistä aikaa. Aiemmin se meni niin, että esikoiselle nimenomaan tuli järkättyä aikaa kun pienempi sen oman aikansa otti kuitenkin :) Ja mun mielestä oppivat tärkeitä sosiaalisia taitoja mm. siinä kun on sisarus. Ja mikä onni että on saatu kaksi! Ei ole sekään itsestäänselvä asia.

Villanen, miten tutulta kuulostikaan tuo miehen jahkailu. Meilläkin sanoi toisen jälkeen, että turha niitä tarvikkeita on säilytellä ja kun olin pois myymässä niin tuli kieltämään, että "tuota et ainakaan myy, etkä tuota". :confused: Ota näistä nyt sit selvää.

kärhö, kovasti kuulostaa siltä, että miehelläsikin olisi toivomus toisesta takaraivossa ja tosiaan jos ikä on tulossa vastaan niin varmaan tietää hänkin, ettei kovin pitkään voi odotella. Minkä ikäinen sä oot? Sekin riippuu niin yksilöstä, että millon alkaa tulla ikä vastaan. Mulla on kavereina yli 40v äitejä eikä ole ollut mitään erikoista raskauksissa.

Lotus, ymmärrän huolesi. Meilläkin oli toinen itkuinen vauva, mutta mulla liina pelasti paljon. Vauva sai olla lähellä ja kädet jäi esikoisen auttamiseen/hellimiseen :)

ON: Mies on alkanut vähän lipsua ehkäisystä... Mutta hyvin vähän vielä. Olemme pystyneet kuitenkin juttelemaan jo asiasta aika avoimesti ilman, että mies ahdistuu. Tänään juuri puhuimme siitä, että pyörii mielessä sekin, että mitäs jos kolmas lapsi ei olekaan terve, että miten jaksamme sitten. Mietityttää. Ja myös autoa mies on alkanut miettiä, että meneekö kolme turvaistuinta... Minkälaisia autoja teillä on käytössä että menee kolme istuinta? Meillä on tavis farmari ja uskon, että kolme istuinta menee kun vauvalla on kaukalo, mutta entä sitten kun pitää siirtyä turvaistuimeen. No keskimmäinen olisi sitten jo 2,5-3v välillä, joten voisi kääntää hänen istuimensa toisin päin. Mutta on näissä miettimistä! Ja mua mietityttää myös se oma jaksaminen, että jos mulla tuleekin kauhea väsymys ja pahoinvointi, niin miten jaksan töissä ja uudessa tilanteessa (lapset menee hoitoon). Jos tietäisin, että voin alkuraskaudenkin hyvin, niin alkaisin olla itsekin 100% varma tästä kolmannesta.

Summa summarum; Meitä mietityttää kahdenlaiset asiat. Ne, joille voimme jotain (taloudelliset asiat) ja ne, joille emme voi mitään (esim. lapsen terveys, raskausoireet). Tiedän, että selviäisimme kyllä taloudellisesti, jos kuluttaisimme tarkasti. Omaa asuntoa emme kuitenkaan pystyisi sitten ostamaan vielä, mutta jos pari vuotta lisää olisi vuokralla, niin olisiko se niin kamalaa?

Eniten mua rassaa tämä tietämättömyys. Sanoinkin miehelle, että nyt alkaa tuntua, että melkein olisi parempi että hän sanoisi suoraan että ei, saati sitten tätä eipäs-juupas-kuviota. Mutta eipä tässä auta kuin luottaa, että asiat järjestyvät niin kuin on tarkoitettu.

Syvissä mietteissä sadetta odotellessa,

Salliina
 
Omaa napaa nyt heti kuulkaa. Mulla ois tänään pitäny alkaa menkat. Ei tuhrua (mitä aina on) ja nyt aamulla sit iski tajuntaan että mitä jos... Kokeilin kohdunnipukkaa niin se oli tosi kova ja niin kaukana etten meinannut löytää koko nappulaa. Eikös sen pitäisi olla jo pehmeä? Ei ole tosiaankaan nyt mikään hyvä hetki vauvalle. Nyt kun tarkemmin ajattelen niin olen ollut tän viikon tosi nuhainen ja aivastellut tosi paljon. Eikös se ole jonkinlainen raskausoire? En ole viikolla tämmöistä ajatellut kun aloitin uudessa työharjoittelupaikassa hevostallilla. Ajattelin vaan että jos tämä on vaikka heinäallergiaa tai jotain kun niin paljon pitää kuivaa heinää pöllyyttää työpäivän aikana. Heinä ei siis koskaan aiemmin ole mulle aiheuttanut mitään allergiaa. No rinnatkin on aika raskaat kun ottaa liivit pois päältä. Kai se pitää käydä ostamassa testi tänään tai viimeistään huomenna kun on sitten ainakin varma ettei täti ole tullut oikeaan aikaan.

Tietysti mun kierto voi olla mitä sattuu kun se kierukka otettiin pois. Nyt on siis kp32 ja aina on kierto ollut sen 32 päivää.

Voi blaah.
 
Mua tässä neljännen yrittämisessä mietityttää se että jos heti tärppäis kun aletaan yrittää, ikäeroa tulis 1,5v. Mikä ois ihan hyvä ikäero, aika pieni ikäero mutta kuitenkin jo enemmän kuin 1v. Mutta sitten meillä tulis 4 lasta 4.5vuoden aikana. Onko se liian tiivis tahti? Lähinnä mietin mitä muut ihmiset sanois. Itse ajattelen jaksavani kyllä sen. Pienet on tyytyväisiä niin vähään, kirjan lukemiseen, puistossa ja pihalla olemiseen, kun saavat auttaa astianpesukoneen tyhjennyksessä yms. Sopeutuvat vauvaelämään todella hyvin. Ja ainakin itsellä sopeutuminen ollut nyt tämän kolmannen kanssa todella helppoa, kaikki on niin tuoreessa muistissa vielä ettei elämä ole muuttunut paljonkaan. Varmaan isommassa ikäerossakin on puolensa mutta tämä pieni ikäero tuntuu sopivan meille paremmin.

Päivät kun olen kotona, koen ajan riittävän ihan hyvin vaikka on 3 alle 3,5vuotiasta. Vähemmän riittäis aikaa jos olisin päivät töissä ja lapset hoidossa, vaikka ikäero ois isompi. Meillä kyllä sattuu olemaan suht helpot lapset ja vauva, ei mahavaivoja eikä sylivauvaa joka ei yhtään viihtyis muualla kuin sylissä, niin helpompaa varmasti.

Mullahan on raskauksissa riesana oksentelu ja pahoinvointi joka on kyllä lieventynyt joka raskaudessa, mutta pahoinvointia silti päivittäin ja oksentelustakaan ei enempää kuin muutaman päivän taukoja, puolen välin jälkeen. Mutta oon pärjännyt pienen kanssa ja kahdenkin pienen. En osais enää kuvitellakaan raskautta ilman niitä. Ei se tuntuis normaalilta. Olisin varmasti huolestunut kokoajan jos olo ois ihan normaali :D Oon vaan niin asennoitunut siihen että se vaan näköjään mun raskauksiin kuuluu. Muita vaivoja ei onneksi ole ollutkaan. Tuntuu siinä mielessä että oon kuitenkin selvinnyt aika vähällä.

Luulisin rahan riittävän, tietäähän sitä ei voi. Mutta meillä mies on ollut työttömänä, opiskellut ja ollut osa-aikatyössä näiden vuosien aikana ja nyt kun on ollut kokopäivätöissä ja itse äitiyspäivärahalla, onpa tuntunut luksukselta :D Ollaan kyllä onnekkaita kun ei tarvi kituuttaa, vaikka ei kai sitten olla kovia rahankäyttäjiä, miehellä on ihan normipalkka. Ja meillä niin iso vuokra paritalossa kun asutaan että sillä maksais jo lainaakin melkein pois. Oonko outo että raha-asiat ei huoleta mua ollenkaan?? :) Ei ainakaan tämän neljännen kohdalla vielä.
 
Heippa! Täällä huutelee yksi kuumeilija, joka kirjoitteli tänne viimeksi viime kesänä!! Vauvakuume oli silloin kova, mutta monesta syystä vauvahaaveet jäi taka-alalle. Kunnes taas nyt kesällä, huoh.. Tuntuu, että tämä vauvasta, raskaudesta, lapsesta yleensäkin ja kaikesta siihen liittyvästä haaveilu vie minun ajatusmaailmani ajoittain miltei täysin! Meillä on kaksi lasta, aiemmin mietittiin että tämä olisi hyvä lapsiluku meille mutta toisin kävi. Mun mies on vakaasti sitä mieltä ollut toisen syntymästä saakka että tämä riittää meille. Ajoittain se on ollu minustakin ok, mutta välillä itkettääkin koko juttu. Olen äärettömän onnelinen näistä kahdesta, mutta tuntuu kuin meidän perheestä puuttuisi vielä yksi tärkeä palanen. Uskon, että mieheni hoitaisi mielellään roolinsa kolmenkin isänä mutta vauva-aika hirvittää häntä niin paljon ettei hän haluaisi lähteä siihen touhuun uudelleen. Mun tunne taas on, että sehän olisi ihanaa.. Meillä kahden ensimmäisen ikäero oli vajaa kaksi vuotta ja nyt tulisi ikäeroä toisen ja kolmannenkin välille jo vähintään neljä. Olisipa hienoa kokea nyt tällainen vauva-aika jossa ei samaan aikaan ole kahta ihan pientä hoivattavana. Mutta niin se vaan minusta on, ettei tällaiseen juttuun voi lähteä toista kauheasti painostamalla vaan haave pitäisi olla yhteinen. Tsemppiä kaikille kuumeiluun, helpottipa kyllä vähän kun sai kirjoittaa ajatuksia johonkin. :)
 
Ihana lueskella ajatuksianne ja että keskustelu käy näin vilkkaana :)

Salliina85; miehet tosiaan voisivat olla paljon suorapuheisempia ja aktiivisempia kaikkien näiden asioiden kanssa! Juupas-eipäs -leikit ne ovat niin ärsyttäviä.. mutta kai se kaikki jatkaisi on vaan sitä, että jännittävät? Ja haluavat olla varmoja? Tai sitten odottavat sitä "jotain" mullistavaa? :D ihanaa, kuinka sinä ja monet muutkin täällä ajattelette sitä, miten aika riittää useammalle lapselle, kuinka käy parisuhteen ym. Minusta se kertoo vaan siitä ettei ole toimimassa päätäpahkaa, mutta itse kuitenkin ajattelen että kaikki järjestyy niinkuin on tarkoitettu (vaikka itse usein tuon ajatusmallin kanssa tuskainen, argh! ) :) kaikki sujuu varmasti hyvin! :)

Mariiii; oho oho! ;) siellä ovat purjeet saaneet tulta allensa? :) pidetään peukkuja! ;)

Kärhö; samoja ajatuksia mietintään kannalta; kun yritys alkaa, kuinka kauan siinä voi kestää..? Saako ylipäätään vauvaa? Kunhan kaikki sitten menisi hyvin ym. Itselläni on puolentoista vuoden ikäero veljeni kanssa ja olen hänet kokenut aina tosi läheiseksi ja meillä on ollut hirmusti seuraa toisillemme, nykyäänkin hän on paras ystäväni <3 sektiosta en tiedä, mutta siinä tulee tosiaan olla ilmeisesti hyvin aktiivinen

Tootsie Roll; kuinka tupakoinnin lopettamisen kanssa olet pärjännyt? Tosi upea päätös tuo lopettaminen ja toivon sulle kaikkea sitä sisua pysyä päätöksessäsi! ;) itse poltan... Luulen ettei se tosin tule hevillä loppumaan ennen kuin jotain toivoa meidän vauva-asiassa tapahtuu.. :( mutta jos ja kun sen aika joskus toivottavasti tulee, että mies asiaa edes miettisi aion sen lopettaa ensimmäisenä..Tiedän kyllä että vaikeaa se on. Minullakin on kilpparilääkitykset olleet nyt muutaman vuoden ja joskus olen miettinyt sitäkin kuinka se mahdollisesti voisi raskautumiseen vaikuttaa. Tulee vaan itse olla hirmu aktiivinen lääkityksen ja sen seurannan kanssa kun yrityksen ja odotuksen aika tulee, jotta kaikki olisi ok. Raskausarpia minulle tuli jo nuoruudessa lantion ja rintoihin, kun nämä nopeasti aikoinaan kehittyivät, samaten reisiin painon nousun myötä, ennen kuin kilppariarvoja alettiin tutkimaan. Hyvin ovat kyllä vaalentuneet. Aion kyllä raskaus aikana pitää hyvän huolen ihon rasvauksesta, jos se auttaisi. :)

Maggis; Kuinkas häät menivät? :) Paljon onnea! :) nyt on sitten häämatka tiedossa! Ihanaa :)

Sokerisirkka; Ihanaa panostusta parisuhteeseen!! :) wow!

Villanen; kyllähän tuo minusta kuulostaa hyvin lupaavalta! ;) ;)

Pimu83; tiedän niin hyvin tunteen, kun vauva-ajatukset vievät ajatukset mukanaan täysin! Huoh... Tätä se vauvakuume on? :/ :)

ON: minun tilanteessani ei ole tapahtunut mitään muutosta. Vauvoja, odottavia, lapsia, lapsiperheitä tuntuu pörräävän ihan joka paikassa.. fb tulvii iloisia odotuksen julistuksia, synnytyksestä ilmoittamisia, iloisia perhekuvia. .. omalle kohdalle niin toivoisin myös edes jotain vihreää kirkasta valoa... lähipiirissäni tosiaan vauvoja ja lapsia riittää. Monesti tulee kysymyksiä; Koskas se teidän aika on? Eikö teillä ole yhtään vauva ajatuksissa? Ja kerrotaan, kuinka voin hoitaa sitten Maijan ja Liisan lapsia yltäkyllin, kuinka Heidin lapsia hoitaessani mieleni vielä muuttuu , enkä ole yhtään kuumeinen (nimet muutettu). Mutta eihän se niiin mene, ei. ; ( olen nyt ollut ihan hissukseen kaikista vauvalöpinöistä, mutta tuntuu että miesystäväni varmaan ajattelee tästäkin, että onpa hyvä kuinka kuume on hellittänyt/tai sitten hän ei ajattele asiaa ollenkaan. Kyllä on vaikeaa. :( yritän keksiä kaikkea, millä oloa voisi helpottaa, mutta ei siihen taida olla kuin yksi lääke, oma pieni lapsi <3

Taas se alkaa maanantai kolkutella ovella, ihanaa alkuviikkoa teille jokaiselle kuumeiselle! :)
 
Rouva tässä hyvää päivää! :D Häät tuli ja meni, päivä oli kerrassaan upea ja olin kuulema helppo morsian, kaikki muut taisi hommista stressata paljon enemmän. Mutta ihanaa olla nyt naimisissa :heart: Tällä viikolla aletaan muuttohommatkin ja päästään ahtaasta kaksiosta tilavaan kolmioon, mikä sekin on varsin mukavaa!

Ajattelin nyt tosiaan itsekin että haen vielä niitä pillereitä paketin, aloittelen seuraavan liuskan ja lopettelen sitten vaikka kesken sen syömisen jos alkaa tuntua siltä ettei malta enää odottaa! Ostettiin ensi vuoden lokakuulle teatteriliput Lontooseen, että sitä ennen kyllä pitäis olla beibi maailmassa ja mielellään ihan hyvissä ajoin! :LOL:

Tulipas omaa napaa taas, koitan paremmalla ajalla perehtyä mitä kaikkea täällä onkaan meneillään! :)
 
Heipähei pitkästä aikaa! Olen lukenut kyllä keskustelua ahkerasti mutta ei ole tullut kirjoitettua mitään.

maggis onnittelut tuoreelle rouvalle! :)

Täälläkin on miehen kanssa keskusteltu jälleen lapsesta ja vihdoin ja viimein saatiin toivottavasti nyt sovittua se lopullinen aloitusaika. Itse en ainakaan haluaisi sitä enää ollenkaan pitkittää. Vuosi sitten oli puhe, että tänä syksynä alotettaisiin yritys, mutta miehelle tuli varmaankin ramppikuume ja halusi siirtää sen ensi vuoden syksyyn. Keskusteltiin sitten vielä ja päädyttiin ensi kevääseen. Toivon niiiin paljon, että tämä päätös sitten pitää. Vauvakuume huitelee kyllä jo niin korkeissa sfääreissä että huhhhuh.. Mitä ihmettä teen, että reilu puoli vuotta menisi nopeampaa?

Oliko muuten kukaan innokas päivittelemään listaa? Minä voisin kokeilla, että onnistuuko.
 
Ruutinen, toivotaan että sun kierto siitä tasoittuu! :)

saraheinä, ymmärrän mietteesi pienistä ikäeroista. Pääasia kai kuitenkin, että perheenä tunnette jaksavanne! Sitten on ihan sama mitä muut ajattelee :) Tai ainakin kärjistetysti sen pitäisi mennä niin...

Pimu83, onko miehellä sitten ehdoton ei? Meillä oli pitkään ei, mutta aina välillä puheissa pilkahteli toivo. Ja nyt on sitten alkanut miehenkin pää kääntyä kun aikaa kuluu.

Äidiksisyntynyt, ei se kyllä sitä omaa kaipuuta poista vaikka saisi (ja nimenomaan saisi) hoitaa toisten lapsia. Itse olen yrittänyt välttää kyselemistä lapsettomilta ystäviltäni, välillä kun ei tiedä jos vaikka taustalla on lapsettomuutta tai muita kipeitä asioita : /

maggis, onnea rouvalle :heart:

Hiitu, mukavaa että saitte selvyyttä aikatauluun. Mua ainakin rassaa eniten juuri tuo epätietoisuus...

ON: Eipä juuri uusia kuulumisia kotirintamalta. Mutta töistä :O Ymmärsin rivien välistä, että töissä ei kovin hyvällä katsottaisi ehkä enää mun "poissaoloja", kun tänne taajamien ulkopuolelle on todella vaikea saada hyviä sijaisia. No joo, ymmärrän toisaalta, nytkin joudun hoitamaan joitakin sijaisteni hoitamatta jättämiä asioita oman työni ohessa. Mutta ei se silti pitäisi olla mun päänsärkyni. Enhän mä voi elää elämääni työpaikan ehdoilla. Eikä pidäkään. Mutta tunnollisena ihmisenä jopa vähän pelkään sitä, että jos (ja kun) meille joskus se kolmas tulee ja alkaa vatsa pyöristyä... Voi että sitä pahan puhumisen määrää : /

Mutta nyt nukkumaan, huomenna on työpäivä!

Salliina
 
Heipat!

Maggis: Hieno juttu, onnittelut!

Hiltu: Mun puolesta päivitä vaan=). Hyvä, jos yhteisymmärrys ajankohdasta löytyi. Uskon, että tuskastuttaa odottaa sinne asti, mut toisaalta on varmaan jännittävää odottelua (kun tietää ajankohdan).

Äidiksisyntynyt: On varmasti hankala tilanne. En ole ihan kärryillä teien tilanteesta, mutta voisko sitä vielä sopia miehen kanssa jonkun ajankohdan, jolloinka keskustelisitte asiasta (mieskin saa aikaa varautua ko. hetkeen)? Mun miehen kanssa ei toimi jankutus, mutta ei myöskään totaali vaikeneminen asiasta. Silloin se tudittautuis siihen, että nyt mun kuumeilu on laantunut eikä sekään käsittelis enää asiaa mielessään. Sitten kun nostasin asian taas pöydälle, niin tilanne ei olis edenny miehen kohdalla luultavasti mihinkään (ja samat hankaluudet olis eessä). Näin siis täällä :wave:. Kyllä uskon, että sunkin tilanne vielä selkiintyy.

Salliina85: Tasan samat huolet myös täällä, vaikka mun yritys ei ole lähelläkään. Selvisin aikoinani kahden pienen ja piiitkäään pahoinvoinnin kanssa, joten kyllä se varmasti siitä menis sunkin kohdalla :). Ja muakin rassaa just epätietoisuus eniten. Ymmärrän huoltasi työpaikan paineista. Kurjaa, että naiset joutuvat painiskelemaan työn ja äitiyden välillä (liian usein). Ei tosiaan saa olla sun huoli, saavatko tilallesi hyvää/huonoa/ketään sijaistajaa. Se nyt vaan on niin, että naiset saa lapsia (useampiakin) ja ne pitää yrittää saada tietyn iän puitteissa. Mut tunnistan itsessänikin sen, että työpaikan painetta on inhottava koittaa sietää, etenkin kun siellä joutuu/saa viettää ison osan vuorokaudesta! Kyllä tästä elämästä on tehtävä kuitenkin omannäköinen:cool:. Kaduttamaan mua ainakin jäis, jos tässä (4.) lapsenhankinta-asiassa tekisin päätöksiä työnantajan näkökulmasta. Tsemppiä!

Ruutinen: Johan jännäks pistit!

Saraheinä: Rahahuolista, et oo outo. Mitä sitä turhaan ressaamaan, jos on ihan luottavainen mieli. Voisin huolia tuota asennetta ittellenikin, ettei henki lähde tällä murehtimismäärällä :D. Oikeestaan murehdin rahan menoa enemmänkin tulevaisuuteen liittyen, kun kuluttavat enemmän (neljä teiniä-nuorta aikuista). Jos sulla on vielä jotain pohdintaa aiheesta, kuulisin mielelläni..!

ON: Eihän tästä tule mitään. Sulan tästä kuumeesta. :attn:
 
Viimeksi muokattu:
YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 16.8.2014:

nimimerkkiIkäOdottaminen loppuu näillä näkyminMonesko lapsi
oceania25v08/20141.
Huolihuomisesta19v07-09/20141.
Apsuli26v09/20143.
InkeriIisakki27v09/20143.
Marlin30v09/20144.
tervetuloavauva?09/20141.
niiskuilija28v09-10/20141.
Mariiii23v10/20141.
Jutska32vsyksy 20143.
maggis26vsyksy 20142., 1.yhteinen
Tootsie Roll26vsyksy 20141.
Zannuliini28vsyksy 20141.
Donna8232v12/20143.
saraheinä3012/20144.
Salliina8529v01/20153.
venla9023v03-04/20151.
Hiitu21v04/20151.
kka22v2014-20151.
salomeki22v2014-20151.
Sano Pirkka30v2014-20151.
piupiu24v2014-20151. yhteinen
Ruutinen33v06/20153., 2.yhteinen
Tahdonvoima28v20151.
Dalahäst23v? (ei tiedossa)1.
sokerisirkka23v? (ei tiedossa)1.
suan26v? (ei tiedossa)4.
tanttumaaria25v? (ei tiedossa)1.
Äidiksisyntynyt25v? (ei tiedossa)1.

Taustalla:
Inuko
kaarnalaiva
Lotus
Naarassusi
pumpulipallero
Ruusannuppu
Villanen

Yrittämään päässeet:
haavemaa - 05/2014
Hep87 - 05/2014
hiliputti - 05/2014
Vappuvaavi - 05/2014
iloksi - 05/2014
FantaViona - 06/2014
Hormonihirviö1 - 06/2014
päärynärouva - 07/2014
Norna - 07/2014
veepu123 - 07/2014

Yrittämään päässeiden ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/2384875-3-yrityksen-odottajista-yrittamaan-paasseet-kesa-2014-3-a/

Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
iloksi - Hitaasti, mutta varmasti?
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
ponityttö - Multaa ja Timantteja
 
Viimeksi muokattu:
Salliina Epätietoisuus on kyllä niin tuskastuttavaa, toivottavasti sielläkin alkaisi asiat selkiintyä. Ja ompas kyllä inhottavaa vihjailua työpaikalta! :/

äidiksisyntynyt Suosittelen samaa kuin villanen. Kannattaa keskustella mutta ei jankata eikä olla ihan täysin puhumattakaan asiasta. Täällä mies oli ensin vastaan koko vauva-ajatusta mutta pikku hiljaa, kun keskustelimme niin ajatus muuttui. Aluksi kyselin aika tiheään tahtiin, mutta sitten annoin miehelle aikaa miettiä ja aloin huomata positiivisia merkkejä ilmassa. Keskustelimme aika paljon kaikesta: peloista, raha-asioista, opiskeluista ja työasioista jne. ja jos oli jotain "ongelmakohtia" niin mietimme siihen ratkaisua. Lopulta mieskin muutti mielensä ja tuntuu nyt olevan luottavainen siihen mitä tulevaisuus tuo tullessan. Tsemppiä sinne! :)


ON: Kyllähän se vähän kirpaseen, kun listalla jo toisen kerran valun alaspäin.. :( Jos jotain positiivista tästä löytää, niin kerkeämpäs sitten ainakin ensi kesänä käydä vielä kenttäkursseilla, jotka jäi tänä kesänä käymättä, niin eivät jää hamaan tulevaisuuteen roikkumaan..
 
Viimeksi muokattu:
Mulle vois päivittää tuohon listaan et 30v ja yritys alkaa (odottaminen loppuu) 12/2014.

Meillä mies vaan sano et täytyy ilmoittaa sitten kun yritys alkaa. Ei yhtään kuumeile kyllä mutta saa hänen puolestaan seuraava tulla kun mulle sopii. Mutta mitään vauvajuttuja seuraavasta tai muitakaan mietteitä ei jaksa oikein kuulla, kun se todentuu vasta myöhemmin kun alkaa liikkeet tuntua jne. Itse vaan pähkäilen tätä jo hyvissä ajoin :D

Ja meillähän mies siis sanoi pari vuotta sitten kun sanoin että haaveilen 4-6 lapsesta ettei osaa kuvitella itseänsä suurperheen isänä ja 4 on sille jo sellainen, ei meidän lähipiirissä ole kuin 1-2 lasta, joillakin 3. Mutta nyt ei kuulemma olis poissuljettu tuokaan 6kpl :D
 
Salliina85, Voi kiitos, tervetuloa vaan mukaan ;) :D Ehkäpä tästä omasta kuumeilusta johtuen tekisi mieli vakuutella että kaikki menee kyllä hyvin ja kuten itsekin mainitsit, asiat järjestyy kuten on tarkoitettu. Jossitellahan voi ihan loputtomiin :) Onpa ikävää, että olet töissä joutunut tollaisia ajattelemaan. Senhän ei tosiaan pitäisi olla sinun päänsärkysi. Höh!

Ruutinen, voih, toivotaan että kierto tasoittuu!

saraheinä, hurjalta tuo kyllä kieltämättä kuulostaa useampi noin pienellä ikäerolla mutta ilmeisesti se sopii teidän perheellenne oikein hyvin! Ja jos taloudellisetkaan huolet tai jaksamisen ongelmat eivät tunnu todennäköisiltä niin mikäpä siinä :) Oho, kuulostaa että mies on kehittymässä kohti suurperheen isää :D

Pimu83, heippa! Toivon että pääsette miehen kanssa yhteisymmärrykseen kolmannesta, jaksamista kuumeiluun!

Äidiksisyntynyt, kyllä täällä ollaan jo ihan malttamattomana :) Pidän peukkuja että saisit sitä vihreää valoa. Tuo on kyllä raskasta kuumeilla yksin, etenkin jos toinen on kovin vastentahtoinen. :hug:

maggis, Tuplaonnet rouvalle ja muuttajalle!!

Hiitu, toivotaan että aikataulunne nyt pitää. Kurjaa jos ensin jotenkuten jaksaa odotella tuon sovitun ajan ja sitten aloitus taas siirtyy :| Varmaan itsensä kiireisenä pitäminen helpottaa odotusta.. ja jossain määrin voi yritystäkin varten valmistautua odotellessa vähän tilanteesta riippuen :)

Villanen, jospa nämä viilenevät säät helpottaisivat kuumetta siellä ;)


ON: Mies on ollut vähän ihmeissään tästä kovalla vauhdilla kiihtyvästä kuumeilustani. Vielä hetki sitten järkeilin meille aloitusajaksi lokakuun ja nyt hänelle sitten ääneen pohdin jo tässä kuussa yrittämistä. Kaikki tuolle tuntuu nyt sopivan, ja mitä pikemmin sen parempi. Ensi viikolla pitäisi olla ovis ja meillä on nyt periaatteessa yritys käynnissä. Jännäilen jo etukäteen sen verran, etten uskaltaudu iiihan vielä tuonne yrittäjien puolelle, täällä tuntuu turvallisemmalta :whistle: mutta josko ensi viikon alussa siirtyisin..
 
Villanen, älä nyt sula hyvä nainen! :hug: Tiedän, että itsekin katuisin jälkikäteen jos liikaa miettisin työnantajaa, mutta silti jännittää alkaa kasvatella mahaa tuollaisella työpaikalla. Ja tuollaisella tarkoitan sitä, että tämä maakunta, jossa asumme ja käyn töissä, on jo perusluonteeltaan täysin erilainen mun taustaa vasten, joten ihan pienissäkin asioissa tulee jo yhteentörmäyksiä, kun emme ole tottuneet toistemme toimintatapoihin. Että mitä sitten, jos tulee näitä isoja asioita...

Hiitu, kiitos listan päivittämisestä :wave: Ja todella hienoa, että kykenet näkemään tässäkin positiivisia puolia :heart:

saraheinä, ohhoh, suurperhettä teille! Hienoa, että joillekin se sopii. Meille tuo kolme on ihan ehdoton maksimi. Mies olisi pärjännyt hyvin kahdellakin :)

Mariiii, perässä tuun kuule nopeemmin kun uskotkaan ;) Ootko siirtymässä siis siihen yrityksen odottajista yrittämään päässeet ryhmään?

ON: Uskaltaisinkohan jo tänne laittaa, että meillä odottaminen päättynee 09/2014... Vielä minikysymysmerkillä, mutta kyllä mies oli jo sitä mieltä tänään :) Jännittää ihan hulluna. Kovasti oon joutunut miettimään uudestaan isoja asioita. Olen laskeskellut budjettia ja muuta, oon niin rationalisti tämänkin suhteen. Saako kysyä, että millaiset kuukausitulot teillä on nettona, joilla on suunnitteilla kolmas tai neljäs lapsi? Meillä yhteensä 4200€ nettona ja mietin, että riittääkö. Omaa asuntoa ei vielä ole. Tosin tuosta toivon mukaan miehen palkka nousee joskus, tekee nyt aivan naurettavalla summalla tuota työtänsä.

Menkat mulla olis pitänyt alkaa tänään, mutta ei näy ei kuulu. Tosin koko ajan tuntuu, että ihan pian alkaa, joten eiköhän hanat aukea viimeistään ensi yönä. Sitten alkaa yk 0 niin sanotusti ja sitten syyskuussa varmaankin se yk1. Huih :heart:

Nyt neulomaan vielä ennen nukkumaanmenoa. Hyvää yötä,

Salliina
 
YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 17.8.2014:

nimimerkkiIkäOdottaminen loppuu näillä näkyminMonesko lapsi
oceania25v08/20141.
Huolihuomisesta19v07-09/20141.
Apsuli26v09/20143.
InkeriIisakki27v09/20143.
Marlin30v09/20144.
Salliina8529v09/20143.
tervetuloavauva?09/20141.
niiskuilija28v09-10/20141.
Mariiii23v10/20141.
Jutska32vsyksy 20143.
maggis26vsyksy 20142., 1.yhteinen
Tootsie Roll26vsyksy 20141.
Zannuliini28vsyksy 20141.
Donna8232v12/20143.
saraheinä30v12/20144.
venla9023v03-04/20151.
Hiitu21v04/20151.
kka22v2014-20151.
salomeki22v2014-20151.
Sano Pirkka30v2014-20151.
piupiu24v2014-20151. yhteinen
Ruutinen33v06/20153., 2.yhteinen
Tahdonvoima28v20151.
Dalahäst23v? (ei tiedossa)1.
sokerisirkka23v? (ei tiedossa)1.
suan26v? (ei tiedossa)4.
tanttumaaria25v? (ei tiedossa)1.
Äidiksisyntynyt25v? (ei tiedossa)1.

Taustalla:
Inuko
kaarnalaiva
Lotus
Naarassusi
pumpulipallero
Ruusannuppu
Villanen

Yrittämään päässeet:
haavemaa - 05/2014
Hep87 - 05/2014
hiliputti - 05/2014
Vappuvaavi - 05/2014
iloksi - 05/2014
FantaViona - 06/2014
Hormonihirviö1 - 06/2014
päärynärouva - 07/2014
Norna - 07/2014
veepu123 - 07/2014

Yrittämään päässeiden ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/2384875-3-yrityksen-odottajista-yrittamaan-paasseet-kesa-2014-3-a/

Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
iloksi - Hitaasti, mutta varmasti?
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
ponityttö - Multaa ja Timantteja
 
Kiitos Hiitu päivittämisestä!

Salliina85, oooh, ihanaa! Kohti syyskuuta siis! :)
Ja juu, itse ajattelin ainakin yrityksen odottaneista yrittäjien ketjuun siirtyä jännäilemään.

ON: Olo vaihtelee tyynen varman ja jännittävän epävarman välillä, mutta yleinen moodi on muuttunut enemmän varmuuteen. Nyt on juuri se oikea hetki, kaikista aiemmista järkeilyistäni huolimatta. Tällä hetkellä eniten huolettaa kaksi asiaa 1. mitä jos plussa pärähtääkin heti? ja 2. mitä jos ei heti tärppääkään? :LOL: Suurilla odotuksilla siis mennään ja luultavasti pyörryn jos ja toivottavasti kun plussa ilmestyy. Hilpeä syksy siis tulossa.
 

Yhteistyössä