Yrityksen odottajat

Mullakin on jo tyttöjen nimiä liuta mut ei yhtää pojan nimee . Mä suosittelen gluteinitonta ruokavaliota! No joo itse en sitä orjallisesti noudata eli annan itselleni luvan syödä välillä pullaa ja pizzaa. Mutta arkena syön lähes gluteiinittomasti ja olo on ihana. Ei turvota eikä ole ilmavaivoja! Samalla tulee syötyä vähemmän huonoja hiilareita kun ei viiti ostella mitään gluteiinittomia kalliita jauhoja / leipiä ym.

Varsinaisesti en noudata paleodiettiäkään, mutta maitokaan ei sovi mulle eli maitotuotteet tulee juuston ja kahvimaidon mukana ainoastaan. Purkista varmistan kalsiumin saanniin myös raskausaikana.

 

Aloitin karppauksen ensimmaista kertaa 2010 vuoden lopulla - 2013 alkuun saakka. Alussa toimikin loistavasti ja olo oli mita mainioin. Valissa asuttiin Englannissa 2011, ja kireen ja stressin takia tuli lipsuttua muihin ruokiin - kuten vaihtelevasti myohemminkin muulloin. Taman vuoden alkukevaasta jatin pois myos maidon ja lisasin hedelmia ruokavalioon, tama toimi taas jonkun aikaa. Sitten kokeilin lisata gluteenittomia.

Nyt ei ole mitaan kaavaa, paitsi maitoa valtan ja syon mahdollisimman puhdasta. Vahahiilihydraattinen tuntuu lisaavan stressia talla hetkella.

Hyva etta sinulle ponitytto toimii! Minakin puhun vhh- ruokavalion puolesta koska silla voi ratkaista monia vaivoja. Aina kannattaa kokeilla. Purkistaa taytyy munkin sitten kalsiumi ottaa. Tai siis varmaan jo pitaisi. :x

 

Babette, täällä yksi ruokarempan tehnyt . Tarkoitus pudottaa painoa rutkasti ja siis tämä syynä siihen, että olen yrityksen odottajissa enkä noissa kuumeiluketjuissa. Mä en varsinaisesti ole vhh-kuurilla. Hiukan hiilareita kyttään siinä mielessä, että katson niiden laatua ja sitä etten ihan tolkuttomasti syö. Täysjyvä-viljat/-pasta/-riisi kuuluu ruokavaliooni edelleen. Periaatteena se, että nyt laihdutusajalla syön täysin samaa mitä loppuelämäni. Lasten vuoksi en ala mihinkään erikoisempiin sävellyksiin, sillä he kuitenkin tarvitsevat monipuolisen ruokavalion maitotuotteineen ja myös hiilareineen. Tämä toimii, sillä kiloja on lähtenyt 3,5 kk aikana vajaa 14 kg .

 

Chokomom, kuullostaa hyvalta! Hieno suoritus! Niin se pitaa ollakkin, etta kyse on elamantavasta eika vain kuurista. Kuureilla rikkoo vaan kehonsa, nimim; kokemusta on.

Olen ihan vasynyt tahan ruoan miettimiseen, vaikka aihe kiinnostaa, niin omalla kohdalla ei vaan enaa jaksaisi. : /

 

Täällä mietittiin että mikä vuoden aika olisi omasta mielestä paras. Itse mietin että loppukesästä la ois aika kamala kun en muutenkaan kestä kuumuutta (tosin kaikki sisaruksen ja minä olemme syntyneet heinäkuussa) ja alku syksy voisi olla joten paha kun niin pitkä pimeän jakso edessä. Heitin tuossa miehelle että meidän pitää sitten saada miut mahdollisimman nopeasti raskaaksi häiden jälkeen että haluan että la on vuoden alussa että saan olla mammalomalla ensi vuoden joulukuun Mutta oli se vuodenaika mikä tahansa niin vauva on tervetullut.

Nimet ovat täälläkin valmiina Tulee minun puolelta sukua ja miehelleni ne käyvät. Eipä sillä ole väliä kumpaa sukupuolta vauva on. Aiemmin ajattelin kauhulla että mitä jos saan vaan poikia että toivottavasti eka olisi tyttö niin ei tarvii olla paniikissa siitä seuraavan sukupuolesta, mutta ehkä tässä ollaan nyt aikuistuttu sen verran että vaikka meille tulisi kolme poikaa niin no.. sitten minä olisin vaan se lätkämamma tai futismamma tai mikä lie

Ruokaremontista joku kyseli. Minulla on sappikivet ja refluksi joten joudun jo niiden takia pitämään tiukempaa ruokavaliota (siis en ole syönyt pizzan pizzaa yli kolmeen vuoteen!). Minulla on myös hyvin ailahtelevainen kilpirauhanen joka vajaatoiminnallaan lihottaa kahdessa kuukaudessa minua yli 10kg. Nyt on saatu edellisen vajaatoiminnan kilot pois. Laihdutin vuoden sisällä 14kg. Normaalilla ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä. Nyt alku syksystä tuli sen verran rytmihäiriöitä että kiellettiin kova liikunta joten salilla käyminen on jäänyt. Nyt kuitenkin tavoitteena yrittää aloittaa uudestaan kun ei ole tykytellyt.

Näin viime yönä unta että olin raskaana ja laskettu päivä oli 2.9 ja menin 3.9 vielä töihin ja pohdin kovasti että kun lapsiveden menosta on kohta kaksi vuorokautta että pitisikö sinne synnäriin jo soittaa Ei nää vauva ajatukset mitenkään pyöri mielessä.

Mies jutteli eilen pitkään kaverinsa kanssa puhelimessa vauvoista kun kaverille oli pari viikkoa sitten syntynyt poika. Kovin asiantuntevasti tämä oma mies puhui ja neuvoi tätä kaveria meinasin niin revetä vieressä. Puhelun jälkeen kyselin, että tulikos vauvakuume niin mies katto ku hulluu ja oli että ai puhelusta vai no ei todellakaan niin perus miun miestä. Ei kuumeile asiasta mutta haluaa kuitenkin vauvan. Mietin että mitenköhän meillä menee sitten se raskausaika. Tää nyt on vähän huono verailukohta mutta vertailempahan vaan. Meillä on siis 10kk koira kotona ja pitkään etsin meille sopivaa pentuetta ym. Mies oli vähän varovainen asian suhteen kun meillä on ennestään koira ja kaksi kissaa (ei kuitenkaan yhteistä koiraa ollut vielä silloin). Sain miehen kuitenkin suostuteltua tähän koiraan. Ja voi että kun minä olin niin pentukuumeinen ja varsinkin se 2kk kun piti odottaa pentua kotiin. Mies oli ihan tyyni. Oli mukana katsomassa aina pentua ja näin mutta ei vaikuttanut mitenkään hirveän innokkaalta. Koira kun tuli kotiin niin hyvin se on sen kanssa pärjännyt. Käyvät nyt yhdessä toko tunneilla ym. Mietin vain että onkohan mies myös raskausaikana tyynen rauhallinen eikä turhia haaveile...

 

Mä oon nyt pari viikkoa syönyt kevyemmin, kun mulla on nuo konjakit käytössä (painonhallinta tuote).. aluksi laskin kaloreita tarkasti, sitte lähtiki heti kilo. No sitten sain keikkahommaa ja koulu jatkui joten ei ole ollut niin tarkasti mahdollista tarkkailla kaloreita.. toisaalta hyväkin, koska paino jumittui ja nyt ku oon silmämääräisesti syönyt samanlaisia annoksia, niin paino on taas vähän laskenut.. ehkä vedin aluksi liian tiukille, kun suositus noiden konjakkien kans on syödä 1400kcal päivässä ja mä vedin n.1300kcal päivässä, niin ehkä keho kerkes mennä vähän säästöliekille? joten nyt mennään siis kevennetyllä ruokavaliolla

Tein raskaustestin, kun tänään on ollut ällöolo, mulla oli jääny yksi testi kaappiin ja mulla pyöri mielessä ne miehen jorinat.. ja ku pelottaa jos raskaudun noiden konjakkien aikana ja niissä on kromia, ettei tulis alkiolle mitään.. ehkä vähän kaukaa haettua, mutta tein nyt varalta jos ois tullu joku luonnonoikku ku vasta tällä viikolla on ovis (viimeinen jota ei hyödynnetä ) ja negahan se oli..

Kaneli88: tuo on niin söpöä, kun miehet on muka niin asiantuntevia näissä vauvajutuissa ja sitten niillä ei ole vauvakuumetta

 

kaneli88:n teksti laittoi hymyn minunkin huulilleni ja käynnisti mukavat pohdiskelut

Me ollaan kovasti koiraihmisiä ja mies oli pentua odotellessaan ensin vähän ihmeissään ja lopulta aika innoissaan. Ja nytkun mies tosiaan ehdotti lapsien tekemistä, hän puhui myös siitä, että miksei muka mies voisi tuntea kiintymystä vielä vatsassa kasvavaan lapseen, kun voi kerta kiintyä jo koiranpentuunkin, jonka on vasta nähnyt muutaman kerran ja jota vasta odotellaan. Aika symppis :heart: Saa nähdä, miten sitten käy, kuinka isälliset tunteet pystyy kehittämään syntymätöntä kohtaan, etenkin kun ei ole aiempaa kokemusta.

Täällä heiluskelen normaalipainossa, syön niin laadukkaasti kuin budjetin puolesta on mahdollista. Välttelen eineksiä ja teen itse ruuan niin pitkälti kuin voin, marjastan, sienestän ja joskus saan metsästäjiltä lihoja. Mutta erikseen ei ole mitään ruokavalioaikeita tms. Paitsi se, että hyvin todennäköisesti voin raskauden aikana todella huonosti ja silloin on syötävä sitä, mikä sisällä pysyy, että voisi vältellä tiputukseen joutumista mahdollisimman pitkään.

 

Minäkin pääsen osallistumaan tuohon koiranpentuhömppään, meilläkin kun kotona asustelee 9kk ikäinen koiruus, nimenomaan miehen silmäterä! Pennun "odotusaikana" mies ei juurikaan kuumeillut, muutakun viimeisen pari kk aikana. Ja voi luoja kun se penneli kotiutui, mies oli aivan myyty. Ja on vieläkin. Enpä edes aiemmin ole tullut ajatelleeksi tuota tai lähinnä ei tullut vertailtua että melkeinhän raskausaikana on ihan sama tilanne! Eli siis toisaalta se meidän joskus tuleva vauva on niiiiin iskän tyttö/poika.

 

Yksi ruokavalionmuutos tuli kyllä mieleen! Pitää ruveta syömään foolihappoa sitten hiukan ennen yrittämisen aloittamista! Se on tärkeää sikiön kehityksen kannalta, sillä se ehkäisee sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriötä, täällä lisätietoa.

 

Tuosta foolihaposta luin minäkin muutama päivä sitten. Lienee ihan purkistakin saatavana?

Olen jonkun verran pohtinut tuota nimiasiaa, se on jokseenkin ahdistavaa. Suvuissa on näitä tiettyjä perintönimiä, sitten on vielä vanhempien omat toiset nimet jota paljon käytetään ja lisäksi kaikki keksityt ihanaiset nimet. Miten niiden välillä voi päättää?? On minullakin monta "vaihtoehtoa" mielessä ollut jo vuosia, mutta mistä mies tykkää niin on vaikea mennä sanomaan. Hullunahan se olisi minua pitänyt jos olisin jo muutama vuosi sitten lyönyt nimet tiskiin, että hei tässä on meidän lasten nimet...

Itse niin innostuin miehen kanssa käydystä keskustelusta ja miehen vauvakuumeesta (myönsi!), että ajattelin välittömästi rempata ruokavalioni kuntoon. Tässäkään olemuksessa ei ole mitään vikaa, mutta ihan vain oman mielihyvän vuoksi. Sen olen päättänyt, että yritän pitää itseni kutakuinkin kuosissa mahdollisesta vauvasta huolimatta, sillä olen niin paljon kuullut valituksia siitä, kuinka vauva on tuonut ne 20 lisäkiloa. Toki niitäkin tulee ja kroppa muokkautuu, mutta ehkäistään sitä niin paljon kuin mahdollista, ehkä sitten on itselläkin hyvä olla

 

Yritys alkaa vasta huhtikuussa, mutta mm. tänään raapustelin ylös aukeamallisen nimivaihtoehtoja sekä tytöille että pojille. Kaikki nimet lukuunottamatta kahta, kulkevat jommankumman suvussa tai molemmissa. Miusta nuo suvussa kulkevat nimet jotenkin kuuluu tulevaan ja osa nimistä on sellaisiakin mitä ei enää ole almanakassa

Näin muutama yö sitten myös unta meidän mahdollisesti tulevasta lapsesta. Oli muuten aivan ihana! Samassa unessa kutsuttiin myös lasta yhdellä lempinimellä, johon ukkokin sit ihastui kun unesta kerroin Ootteko nähny millaisia unia lapsesta/lapsista/raskaana olosta?

Ite näin myös kerran meidän suhteen alussa unta, että olin tosi raskaana ja kerroin siitä ukolle ja sit se kävi hakkaamaan minuu ja varsinkin vauvamahaa yms. Heräsin siihen kun ukko herätteli minuu ja istuin sängyssä pitelemässä mahaani ja itkin. En suostunu hetkeen tajuamaan että se oli unta. :S

 

Unet on kyl hauskoja ku ne välillä tuntuu niin todelta et vielä herättyäänki ajattelee sen olevan totta.
Mä nään todella paljon unia ja ylläri ylläri nykyään niitä vauvaunia. Mun lähipiirissä moni mies on lähteny lätkimään kuultuaan raskaudesta tai vauvan synnyttyä joten sellasia unia mäki nään.

Kerran näin että multa meni yöllä vessassa käydessä lapsivesi ja aloin hysterisesti itke enkä todellakaa halunnu synnyttää sitä. Itsin siis siks et olin ihan yksin sen mun masuni kanssa. Herätessä itkin edellee hysteerisenä ja voi sitä onnea ku ukko nukku vieressä. Yhden ilosen unen olen nähnyt. Siinä synnytin hätäsektiolla. Kun heräilin heräämöstä nukkuivat vauva ja iskä onnellisena sohvalla. Hoitaja nosti vauvan syliinsä ja mä kilahdin iha totaalisesti et älä ämmä koske mun lapseen. mut se oli todella kaunis lapsi!

 

Meillä tais alkaa jonkin sortin tjottailu viime yönä.. mies yllätti mut ihan täysin!! <3 piti ihan nipistellä itseään et onko tää nyt unta, ku se vieläpä herätti mut.. <3<3<3

 

Heippa kaikki!
Kirjotinki tänne joskus kesällä, mutta en oo sen jälkeen osannu kirjottaa ku tuntu ettei ollu vielä niin konkreettista se yrityksen odottelu. Noh, nyt on päätetty että syön nuo jäljellä olevat pillerit loppuun ja sitte ei tarvi enää hakea uusia. Elikkä mulla on vielä n 2,5 laattaa jälellä, jotka menee varmaan lähelle vuoden vaihdetta.

Meillä siis esikoinen vähän yli vuoden ikäinen nyt ja mulla on vähä sellainen tunne että harmittaa kun lapsille tulee niin iso ikäero. Oisin halunnut alottaa yrittämisen jo keväällä, mutta mies ei oo halunnut. Toivottavasti tuo harmitus lähtee pois sitte jos raskaaksi tuun.

Nyt tyttö hakkaa tuolla vessan ovella ku ilmeisesti kakkas housuun. Pitää lähtä vaihtaan vaippa.

 

Mullakin usein esiintyy noita vauva-unia. Meillä oli jo hirveä lista silloin nimiä narttukoiralle tai uroskoiralle, samanmoinen lista täytynee siis pistää pystyyn myös sitten vauvan kohdilla kun varmistuu että se sitten jossain vaiheessa varmasti on tulossa.

Minulla on myös hyllyssä odottamassa ns. vauvanyritys/raskausajan kirja. Ihan tyhjä muisti kirja, johon aion sitten kirjoittaa ainakin joka viikko. Vielä en ole ihan varma kirjoitanko siihen myös silloin kuin yritämme, eli aivan kohta. Vai jätänkö sen sitten ihan odotusaikaa odottomaan. <-- Tuskin maltan odottaa siihen asti. Siihen kirjaan ajattelin myös kirjoittaa ylös kaikki mahdolliset nimivaihtoehdot tytölle ja pojille jne.

PS. Mun mies kun puhuu näistä vauvajutuista niin se puhuu monesti KAKSOSISTA. Olisiko ns. "järkyttävä" kuulla odotusaikana että vauvoja olisikin mahdollisesti KAKSI? Itse en voisi edes kuvitella sellaista tilannetta, olisin luultavasti onnesta soikea enkä varmaan ymmärtäisi asiaa vielä pitkään aikaan että oikeasti sisälläni kasvaisi kaksi pientä hentoista elämää. Hui

Päivän aamupala nautittu, toisiksi viimeinen e-pilleri.

 

Vauvaunia tulee täälläkin nähtyä aina välillä. Nimijuttuja vähemmän on tullut mietittyä vaikkakin pojalle miehellä oli nimi, jota olin itekin joskus ajatellut. Ja mitä kaksosiin tulee niin samaa toivoo meilläkin mies. Se ois kuulemma niin mahtavaa. Joo, no en tiiä oisko mulle niin mahtavaa. Meillä perheessä riittää noita kaksosia ja sitä kautta aattelee niitä riskejäkin mitä kaksosraskauteen liittyy. Noiden riskien takia en kaksosia haluais, mutta muuten kyllä kelpais. Veljen kaksoset on kyllä niin söpöt ja oishan niistä seuraakin toisilleen. Mutta pienenä ihmisenä kaks vauvaa mun mahassa tuntuu pelottavalle. Mutta senpä näkee sitten kun sen aika on. Vanhempanahan tuo riski kaksosraskauteen kasvaa, joten pelolla oottelen

 

Hyvä kun heräsin aamulla juuri vauvaunta nähneenä ja sitten täällä puhutaan vauvaunista... hih Näin unta, että olin raskaana ja minulle varattiin aika sektioon. Ihan ilman syytä ja olin aluksi että ok tulen silloin, mutta sitten mulla välähti, että hetkinen... haluaisin synnyttää kyllä ihan normaalisti alakautta, enkä mitään sektiota, kun ei ole mitään syytäkään. Hoitaja, joka varasi ajan sanoi, että joo niin... no ehkä sää et sitten tätä aikaa tarvitse. Voi elämä.

Tämä unen aihe tuli varmaan siitä, kun eilen kävimme katsomassa ystäväni kuuden päivän ikäistä ihanaa vauvaa :heart: Tuijotin vain sitä ja mieskin uskalsi pitää vauvaa sylissä. Silläkin on kunnon vauvakuume.... Laps oli aivan taivaallisen suloinen. Ja sektiolla tuli hän maailmaan, niin tottakai siitä piti sitten unta nähdä.

Kaksosista. Meillä on suvuissa kaksosia. Mieheni isä oli kaksonen ja taitaa heidän puolelta muitakin olla. Ja oman mummuni siskot olivat kaksoset. En silti toivoisi kaksosraskautta juurikin mahdollisten riskien takia. Lisäksi usein kaksosodottajat joutuvat aika aikaisin vuodelepoon. Toki voihan ongelmia yksösraskaudessakin ilmetä, mutta jos saisi valita niin mielellään yksi kerrallaan. Toki avosylin ottaisin kaksosetkin vastaan, jos sellainen ilouutinen kerrottaisiin.

 

Meidän suvussani ei tietääkseni ole kaksosia ollenkaan, eikä miehenkään suvussa. Tai ainakaan kovin läheisessä suvussa, mutta koskaanhan kun ei tiedä milloinka ja kenelle ne tuplavauvat napsahtavat! Onko se ihan huuhaata että kaksoset periytyvät äidin puolelta ns. herkemmin kuin isän?

 

Toivottavasti on huuhaata, koska tässä todennäkösyydet vaan kasvais

 

Jos lääkäriltä kysyy niin kaikki uskomukset kaksosii liittyen on huuhaata. Vanha kansa kuitenkin on omaan korvaani puhunut taas että isän puolelta kaksoset periytyy vahvimmin. Kuulemma kaksoset hyppää myös yhdensukupolven yli. Eli jos miehesi isä on kaksonen niin voip olla et saat kaksoset! mutta sehän on totta että mitä vanhempi synnyttäjä sen suurempi kaksosriski

 

Taalla onkin monella koiria. Meilla on kaksi ja nuorin on 2-vuotias, aikuisikaa siis lahestytaan.

Meilla ei kai kaksosia ole kummankaan suvussa lainkaan, aika jannaa, etta teilla jollain on molempien suvussa. Olisi jannat paikat.

Mun unet liittyy aina jollain tavalla menetykseen - etta vauva viedaan pois tai muuta.

Olisi tarkoitus alkaa kirjoittamaan sitten blogia raskausaikana, mutta kirjakin olisi mukava tayttaa. Niihin tuntemuksiin on sitten kiva palata.

 

Mullakin 2 koiraa ja nuorempi 2 v. .

 

Me puhuttiin eilen pikaiseen noista nimijutuista ja mies oli samalla kannalla liikkeellä kuin minäkin: ei ole etukäteen mitään nimiä tiedossa, kyllä ne sitten keksii kun sen aika on. Sukupuolestakaan ei ollut hänelläkään mitään salaista toivetta, sanoi vaan, että kumpi vaan sopisi.

Mutta tulipa siinä keskustelussa tosiaan mieleen sama kuin täälläkin jo tuli esille, koiralle mulla oli (ja on edelleen, seuraaviakin varten) pitkät nimilistat sekä urosten että narttujen nimiä. Nykyinen koira on siis 2-vee uros ja seuraava on varmaankin narttu sitten jossain sopivassa vaiheessa. Jospa sitä vaikka tuontikoiran joskus.. Mutta siis ehkä täytyy keräillä myös ihmisjälkeläiselle mahdollisia nimiä, tyttöjen ja poikien.

Mä olen nähnyt jonkinlaisia vauvaunia. Yhden sellaisen, missä saatiin kahdeksan lasta ja oltiin vähän pulassa. Yhden sellaisen, missä otettiin pitkäaikaiseen hoitoon vauva, joka olikin yhtäkkiä pieni koiranpentu, samanrotuinen kuin omani. Jotenkin mun aivot ei vissiin ihan ymmärrä ihmislajia? Mutta hyviä uniahan nuo on, valmistelevat osaltaan ehkä enemmän kun osaamme arvatakaan.

 

Kirjoitin jo vastausta yks päivä kännykällä ja se teksti yhtäkkiä katos argh..
Eli tuntu, että on kadonnut vähän toi vauvakuume liekkö johtuu siitä, et on muuton takia jne paljon muuta ajateltavaa. Meilläkin on kaksi koiraa, molemmat narttuja ja äiti ja tytär nuorempi on 9kk. Meillä mies kyllä kuumeisesti oottanut myös koiria .

Nimiä on ollut iät ajat listoittain varsinkin tytölle ja sitten tuntuu että kun ne pyörii niin paljon mielessä niihin ehtii kyllästyä . Minä oon aina toivonu ensiksi saavani tytön mutta kun veli sai ensin pojan niin ajattelin ettei se niin paha olisi sekään, kumpi vain käy. Tuosta vuodenajasta, syysvauva voisi olla kiva niin saisi olla vauvamasun kanssa bikineissä ja nauttia kesästä, mutta kenties ei niin viimeisillään, että on tukalaa. Ite oon syntyny kesällä ja se oli lapsena harmillista, kun ystävät oli reissussa syntymäpäivän aikaan.

Minäkin oon vähän aloitellut elämäntaparemonttia. Ensinnäkin muutettiin sen takia kerrostaloon, ettei voi laittaa koiria pihalle vaan ne on pakko käyttää lenkillä (ollaan vähän laiskoja). Sit olen vähentänyt hiilareita, yritän olla kotona syömättä perunaa, pastaa ja riisiä, leipää syön ja koulussa mitä siellä on. Herkuttelu on minimissä ja välillä jopa lakossa sekä tipatonta on ollut noin kuusi viikkoa -1 saunasiideri . Painoa on pudonnut noin 4 kiloa tuona aikana. Salillakin yritän käydä, se on kyllä itelle mieluisin laji, mutta joskus lähteminen tuottaa vaikeuksia.

Ainiin minäkin nään toisinaan unta raskaudesta tai vauvasta nyt ei kyllä muistu niitä mieleen .

 

Tulipa noista vauvaunista ja kaksosjutuista mieleen, että eihän siitä oo kauaakaan kun näin unta että syötin kaksosvauvoilleni pillillä maitoo xD