Yrityksen odottajat

Hei apua!! Oliko teidän aivan pakko pelotella, minun isäni nimittäin on kaksonen... en ollut ajatellutkaan että se vaikuttaisi tai olisi jotenkin perittävissä oleva juttu.

 

Sandri, nyt tuonne yrityspinoon mukaan! Tsup, tsup!

Minäpä olen saanut kaksoset ja kyllä, myös isänäitini on kaksoset synnyttänyt. Että anteeksi vaan, jos pahennan tätä kauhuskenaariota. Toiset kaksoset olisi kyllä aika iso järkytys, mutta kai siitäkin jotenkin selvittäisiin?.. :snotty: Mutta vähän samoilla linjoilla Ruusannupun kanssa, kaksosraskauteen liittyy valitettavasti niin paljon riskejä, että sen vuoksi en koskaan enää toivoisi kaksosia saavani. :| Kuulostaa varmaan julmalta, mutta aika kovia olen tämän tiimoilta itse kokenut ja vielä surullisempia kohtaloita tavannut monikkopiireissä. :'(

 

Voisitteko te tietäjät valaista noista kaksosten riskeistä? En niin konkreettisesti tiedä niistä varsinaisista riskeistä. :0 ps. Huomenna viimeinen pillerinami huiviin. Mies jaksoi jo muistuttaa, "ai niin, huomennahan sulla on viimeinen pilleri." En osannut edes arvata että se on ajantasalla pillerien määrästä. Äsken tapahtui taas jotain niiiiin suloista. Mies lähti koiran kanssa iltalenkklle, tuli ulkovaatteissa takaisin tuvan puolelle --> nosti paitaani ja suukotti mahaani ja sanoi että vauvalle heipat. Voi että, hyvä etten ruennut itkemään. Olisipa se vauva jo siellä masussa <3

 

Hei miks eillä on noin ihanii miehii <3. Mun mies sano tänää jotain ihanaa, mut nyt mä en enää kehtaakkaa kertoa Meillä nä suloisuudet on pikkaisen eriasteella

 

No toki jo se, että kohdussa on kaksi sikiötä, on riski. Ennenaikaisen synnytyksen riski kasvaa merkittävästi. Puhumattakaan sitten ongelmista, jos vauvat ovat identtiset. Mitä enemmän heillä on yhteistä (esim. istukka), sitä riskialttiimpi raskaus on. Mutta toki täytyy muistaa, että suurin osa kaksosraskauksistakin menee ihan hyvin. Mä olen ehkä väärä ihminen tätä kommentoimaan, koska mulla on valitettavasti kokemus vähemmän onnellisesta raskaudenkulusta.

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 31.10.2013:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
anni00	26v	kevät/kesä 2014	1.
Babette	22v	01-02/2014	1.
carna	26v	kevät 2014	1.
Chokomom	34v	talvi/kevät 2014	3.
Elviira86	27v	? (ei tiedossa)	1.
FantaViona	26v	? (ei tiedossa)	1.
haavemaa	24v	kesäkuu 2014	1.yhteinen
Hiitu	20v	06-07/2014	1.
Kaneli88	25v	02/2014	1.
Katey	24v	12/2013-01/2014	1.
maggis	25v	syksy 2014	2., 1.yhteinen
Naarassusi	22v	kevät 2014	1.
Ninnu83	30v	? (ei tiedossa)	3.
ponityttö	23v	1/2014	1.
Ruusannuppu	29v	? (ei tiedossa)	1. yhteinen
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
Spukka	21v	huhtikuu 2014	1.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.
toivontähti	27v	kevät 2014	1.
veepu123	24v	? (ei tiedossa)	1.

Yrittämään päässeet:
empuska
kuukiuru
Nipsut
Sandri

Yrittämään päässeiden ketju:
Yrityksen odottajista yrittämään päässeet

Blogeja seurattavaksi:
Kuukiuru - Come to Mama
ponityttö - Multaa ja Timantteja
veepu123 - Haaveissa pieni elämä

 

Oman käden oikeudella siirsin meidän "ekat siirtyjät" yrittämään päässeisiin!

 

Noniin odotusystäväni... On tullut aika minun jättää tämä ketju.....

Kiitän teitä kaikkia tunteenpurkauksieni kestämisestä, empatiasta, sympatiasta, neuvoista ja ihanista jutuista, jotka ovat minua kuukausia viihdyttäneet. Ei kyllä olisi voinut parempaa ketjua olla! Tänne on saanut purkaa kaikki fiilikset, mitä yrityksen odotukseen on kuulunut. Ja kuinka mahtavaa, kun näin iso porukka saatu kokoon!

Tulkaa pian perässä ja onnea miehen lämmitykseen ja elämäntilanteiden pikaiseen selviämiseen, jotta pääsette yrittäjien ketjuun te muutkin! :heart: Myö muutamat odotellaan teitä siellä.

Aivan haikeushan tässä iskee, mutta onneksi ei kauempana tämä ketju ole, joten voi käydä kurkkimassa mitä teille kuuluu ja toisinpäin.

Hiii.... jännittää! Kiitos! :flower:

 

Voi ei, samainen asia on myös mulla edessä! Onks pakko jos ei taho? im gonna miss u all so bad !!

 

:''''''(

(Mul on tänää vähä pidenpi huku duunis, eli aamusta yöhön täällä teidän seurana )

 

mua jotenkin niin jännittää siirtyä tuonne yrittäjiin.. jotenkin pelkään jo valmiiksi että entä jos sitä vauvaa ei tule.. tai et jos kirjoitan sen rivin sinne listalle ja ootan et tärppäis, sitä varmemmin sitä ei tule... oot ihan outo

Kävin tänään katsomassa kaverin vauvaa.. kaverit vaan sanoi, että "teki sitten laitatte hääyönä alulle".. alkoi ahdistaa, tuntuu et niistä ois ihan kauheeta jos oisin polttareissa raskaana toisaalta, kyllä ne tietää kuinka olen vauvaa toivonut, yläasteelta lähtien, sanoi kaaso..

anteeksi omanapaisuus! :$

 

Tsemppiä kaikille yrittämään päässeille, plussatuulia! Määki tuun välillä (jokapäivä) kurkkimaan miten teillä sielä menee.

Kaksosista: Jostain syystä oon aina toivonu salaisesti kaksosia, mutta nyt kun nuista riskeistä puhuitte niin ehkä mielummin kuitenki yks kerrallaan. Tosin ei meillä kummankaan suvuissa taida olla yhtään kaksosta, että ei sen puoleen.

Vauvaunia nähdään tääläki, mutta usein unet on semmosia, että joku läheinen saa vauvan ja itse olen hyvin mustasukkainen/katkera siitä :O Ihme unia!

Tänään oiski sitte luvassa työntäytteinen päivä, jos sitä nyt työksi voi sanua, kun saa kolmea ihanaa pikkupoikaa vahtia ja niiden kanssa touhuta koko päivän! Teen siis opintojen ohessa lapsenvahtihommia. Ihana työ, sillä hyvää vastapainoa opintoihin, saa vähän taskurahaa ja muutenkin lapset ovat vaan niin ihania. Kumpa saisi sen omanki käärön joskuspian :heart:

 

Puhuitte kaksosten riskeistä niin asiaan liittyy myös se että kuinka paljon kaksosilla on ns yhteistä eli sikiöpussi, istukat ym. Mitä vähemmän on yhteistä niin sitä vähemmän riskejä on. Mutta jos kaikki on ns yhteistä (joka siis ei kovin yleistä mutta olen näitä muutaman nähnyt tässä vuoden aikana jo) joka on nimeltä fetofetaalinen transfuusio, niin siinä toinen kaksosista ns ruokkii toista eli toinen saa liikaa verta ja toinen liian vähän. Kumpikin joutuu ahdinkoon ja usein tämä kaksoset sitten otetaan masusta jo melko aikaisessa vaiheessa pois.

Tieto lisää tuskaa, joten ei meille kaksosia kiitos

Eikös se periytyvyys mennyt jotenkin niin että perus kaksosissa eli ei-identtisissä niin ei tietänkää se isän osuus hirveästi vaikuta (kuhan on siis toimivat siittiöt), kun siinähän hedelmöittyy kaksi munasolua. En sitten tiiä vaikuttaako isä mitenkään identtisiin??

Meillä oli viime yövuorossa vähän turhan hauskaa työkaverin kanssa jolla on laskettuaika maaliskuussa ja palaa takaisin töihin sitten joulukuussa. Hän heitti sitten että miehän voin jäädä sitten äitiyslomalle että hän saa taas töitä (sijaisia kun ollaan). Alettiin sitten laskemaan että milloin pitäis olla miulla laskettu aika ja milloin pitäisi hedelmöittyä ym. Meillä ei siis ollut yövuorossa kamala kiire La tammikuun lopussa ja hedelmöitys taisi olla siinä toukokuulla Ei kuulostanut pahalta. Sitten jo laskeskelin että jos tulisin ekasta kierrosta raskaaksi (ovulaation pitäisi sattua meidän häämatkalle) niin laskettuaika olisi marraskuussa. Tuli ihan epätodellinen olo. No en todellakaan usko että ekasta kierrosta yhtään mikään nappaa. Miulla ollut ennen ehkäsyä todella epäsäännöllinen kierto ja jotenkin uskon että se jatkuu taas...

 

Juu, jos tulee ei-identtisiä niin sitten kaksi munasolua ovat kypsyneet kutakuinkin samanaikaisesti ja se johtuu naisesta ja hänen paikallisesta hormonitoiminnastaan. Ovulointihan ei tapahdu kellon lyömällä, joskus se jää tapahtumatta, joskus se tapahtuu hiukan eri aikaan kuin keskiarvoisesti ja joskus se tulee kutakuinkin oikeaan aikaan. Oikea aika on tietysti silloin, kun limakalvot ovat parhaimmillaan hedelmöittyneen munasolun kiinnittyä kohdun seinämään. Mutta joo, ei meillekään toivottavasti kaksosia nuiden riskien takia!

Mites muuten, onko suvusta ja tuttavilta tullut vihjailua lapsista? Ärsyttääkö kommentit vaiko eivät?

 

Jaa-a, vihjailuja lapsista. Yllättän vähän oikeastaan. Ainoastaan anoppi on aivan suoraan tokaissut, että tehkää tekin jo lapsia, samoin miehen mummi on kysellyt olenko kokenut vauvakuumetta..

Tietysti jotkut lapselliset D) kaverit ovat kyselleet, että milloinkas sitä teillä lisäännytään, mutta olen aina sanonut että ei ole suunnitteilla. Yhdelle kaverille myönsin, että vaimeita vauvatoiveita on ollut havaittavissa!

Sitten päästäänkin itse asiaan eli omaan perheeseeni. Äitini ei ole oikeastaan koskaan puhunut minulle vauvoista, toisin kuin veljen vaimolle höpötteli aiheesta jatkuvasti. Minulle hän hokee vain, kuinka koulu ja työelämä on tärkeää. Lisäksi melko vasta vaahtosi minulle ehkäisyvalinnastani, kun ei kuulemma ole luotettava (laastari). Saa nähdä millaista palautetta sieltä kaatuu vielä päälle jos ilouutisen saan joskus kertoa... isäni varmasti olisi aivan haltioissaan, rakastaa pieniä lapsia yli kaiken

 

Ja lisäys, en ole kyselyistä kokenut ärsytystä, lähinnä huvitusta vain. Jos olisi lapseton tahtomattaan, niin ei haluaisi edes kuvitella miltä se tuntuisi..

 

Luin tossa yhtä blogia (varmaan monelle muullekkin tuttu "mutsis on" blogi). Siinä on sellainen 21 vuotias kahden lapsen äiti. Lueskelin siinä postausta vanhemuudesta ja tajusin vasta kuinka aikaa vievä se lapsi on. Oon toki ollut ennenkin tietoinen asiasta, mutta nyt vasta tajusin ettei se riitäkkään, että jätän harrastukset vähemmälle 9kk ajaksi. Joudun jättämään ne vähemmälle koko elämäksi! Näin ollen minusta ei koskaan voi tulla hyvä harrastuksissani!

On mulla mies auttamassa, mutta on silläkin menoja. Tossa blogissa se pariskunta myös eros hetkeks vauvan ollessa pieni koska sen vauvan hoito oli niin rankkaa, että ne oli fyysisesti ja henkisesti vaan molemmat niin loppu. Mä en ehkä ole valmis tähän kaikkeen. Mun täytyy hetki ehkä miettiä mitä mä oikeen oon haluumassa. Vauvakuume on edelleen kova, mutta sen hinta tuntuu tällä sekunnilla aivan liian kovalle.

Mä oon aina ajatellu et musta tulee sellanen äiti, kuin ihailemistani naisista. Ne treenaa äitinäkin ja kuljettaa lasta mukana saleilla yms. Mitä jos musta tuleekin sellanen äiti kuin ne sadat muut ketä tiedän. Ne ketkä pääsee harrastamaan kerran / kaks viikossa.

 

ponityttö, onneksi sulla on vielä aikaa miettiä Ja tosi hyvä, että olet päässyt pohtimaan sitä asiaa.

Itse en ole huolissani harrastukseni jatkumisesta myös lasten jälkeen, sillä valtaosa harrastukseni menestyjistä on yleensä myös äiti-ihmisiä, eikä se haittaa heidän harrastustaan mitenkään. Toki treenaamisen aikatauluttaminen alkuun on vaikeaa, mutta olen varma, että yhdessä miehen kanssa se onnistuu niin, että saan treenattua kutakuinkin yhtä paljon kuin ennenkin. Miehelläkin on kuitenkin treeninsä, niin varmasti ymmärtää tämän. Ja tiedän, että hän tulee haluamaan myös kahdenkeskistä aikaa muksun kanssa. Minua itseasiassa jännittää vähän se, osaanko antaa sitä miehelle sitten, etten omi liikaa..

Mutta on se ehdottomasti asia, jota kannattaa mietiskellä ja josta kannattaa puhua. Miten se arki sitten hoidettaisiin? Kuka hoitaisi missäkin kohtaa? Milloin olisi valmis laittamaan lapsen päivähoitoon? Onko mahdollisuutta treenata niin, että ottaa lapsen mukaan? Jne.

Edit. vihjailuista vielä:
Meille on vähän tullut vihjailuita molempien vanhemmilta ja muilta sukulaisilta. Onneksi vielä pelkästään hyväntahtoisia, ei sellaisia töykeitä tai ärsyttävyyksiin meneviä kommentteja. Mies on erityisesti ollut erittäin mielissään näistä kommenteista

 

Meille ei ole tullut vihjailuja paljoakaan. Vanhempani sanovat silloin tällöin että "JOS me joskus saatais lastenlapsia...", tuskin odottavat että niitä tulisi ihan vielä. Toisaalta eivät varmaan yllättyisi kauhean paljoa, koska olen ollut pienestä asti niin vauvarakas.

Minuakaan ei harrastukseni jatkuminen huoleta, sillä keskustelimme jo aikaisemmin mieheni kanssa siitä, kuinka tärkeää on, että kumpikin saa sitten sitä omaa aikaa. Uskon, että mies kyllä hoitaa lasta mielellään sen tunnin-pari että pääsen treenaamaan. Ja miehen vanhempien uskon myös olevan innokkaita lapsenvahteja, jos sellaista joskus tarvii. Omat vanhempani asuvat kaukana, mutta luulen että hekin vierailevat sitten useammin kuin kaks kertaa vuodessa.

 

Koirista:

ponityttö, ai niinkö? Mita koiria teilla on?

Naarassusi, on jotain hajua, etta minkatyyppinen rotu voisi olla kyseessa. Ainakin nikin perusteella. Mista olet ajatellut tuoda?

Meilla on ranskanbulldoggi narttu ja amstaffi sekoitus uros, adoptoitu koiratarhalta taalta. Joskus tulevaisuudessa haluaisin pitaa yhden nartun pennuista itselleni. On niin mahtava pakkaus. Saatetaan viela joskus myos adoptoida kun naita kotia tarvitsevia riittaa.

--

ponityttö, kyllahan tuota kannattaa miettia, jos se harrastus ja harrastaminen on itselleen tarkeaa, etta onko valmis siita joustamaan tai sen jattamaan sivuun joksikin aikaa. Kylla ne asiat siita selkenee.

Minun puolestani kenenkaan ei tarvitse pahoitella omanapaisuutta - siitahan sita keskustelua syntyy kun kerromme taalla omia juttujamme.

Meilla ei kukaan kysele tai painosta.

 

Itseasiassa nickini ei viittaa lainkaan harrastamaani rotuun. Mulla on kotona harrastuskoirana paimenkoira. Inhoan koirasusia, pidän molemmista lajeista erikseen kyllä (johtuu varmaan biotieteellisestä taustastani). Mutta paimenkoirani on kyllä pystykorvainen ja sellainen terveenmallinen tapaus, on sitä lapset osoitelleet, että tossa menee susi. Varsinkin, kun tämä tapaus ulvoo esim. ambulansseille.

Jos lähden tuomaan, niin tuon alkuperämaasta tai sitten Ruotsista tai Saksasta tai vastaavasta. Mulla on kasvattajan peruskurssikin käytynä, joten voi olla, että jos tuonnilla olisi oikeasti annettavaa rodulle, saattaisin tehdä siitä jonkun yhdistelmänkin. Mutta eivät ole vielä ajankohtaisia murheita Ennemminkin tätä mun urosta voisi joku kysyä jalostukseen, sekun on kuvattu nenästä häntään terveeksi, kisannut tokossa hyvin pistein, luonnetestattu hyväksyttävästi ja laukausvarmaksi sekä sillä puuttuu näyttelyistä enää yksi SERT valioitumiseen. Sikäli siis puitteet kunnossa, että voisin sopivalle nartulle sen luvata jalostukseen Koska olen todella kriittinen siitä, mitä koiria jalostukseen käytetään. Omani on luonteeltaan rodun keskivertoon verrattuna rauhallisempi ja siksi en sitä mille tahansa nartulle luonteenpuolesta antaisi. Sekä tietysti en koskaan sellaiselle nartulle, joka ei täytä mielestäni jalostuskoiran kriteereitä terveyden ja luonteen suhteen.

 

Eikä ihan mahtavaa koiraihmisiä! Mulla kaks tolleria siis. Urosta käytetty yhelle nartulle ja pian vuoden ikäset lapset toistaseks terveitä ja kivoja. Nartun kanssa jääny harrastaminen tosi vähälle kun on omat harrastukset alkanu viemää niin paljon aikaa.

TÄä on vähä ristiriitasta. Tänää taas mietin kuinka paljon loppujenlopuksi oikeesti tykkään myös olla kotona. Että loppupeleissä jos se mies muutaman tunnin päivässä kerkee antaa mulle treeniaika niin ehkä mä sit pärjään. Oli se elämäntilanne mikä vaan niin raskauden aikana treeniä vaan on vähennettävä. Eikä tää tuskailu auta asiaan, koska kyllä mä ajattelin treenata koko loppuelämäni .

 

Meillä on siis kaksi koiraa. Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan. Ihan kotikoiria. Tai siis tokoa harrastetaan mutta ei olla vielä ihan kisailuihin lähdetty mukaan. Kylhän sitä on miettinyt että aikamoinen apinatarha täällä on ku on noi kaksi kissaa vielä lisänä. Mutta kai se lapsi tänne mahtuu mukaan

Meillä miehellä alko lomautus joka kestää loppuvuoteen asti :/ Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa meidän vauvasuunnitelmiin kun työt jatkuu mitä todennäköisemmin sitten tammikuussa. Saa nähä tullaanko hulluiksi kotona kohta kun ei ole omaa aikaa ollenkaan No tuskin tuo mieskää jaksaa kotona istua 2 kuukautta. Hieman ehkä huonoon saumaan tuli lomautus kun ne häät on tulossa mutta ei voi minkää. Näillä mennään. Itse olen siis hoitoalalla sijaisena ja vakipaikan saamiseen kyseisellä osastolla menee se 4-5 vuotta (itse olen ollut puolitoista vuotta) joten mietittiin ettei kyllä jäädä odottelemaan miun vakipaikan saamista. Kylhän noita töitä miulla riittää.

Luulen että jos meille tulee semmoinen perus vauva niin onnistuu miun harrasten jatkaminen, mutta sitä ei koskaan tiedä millainen paketti sieltä tulee. Jos yöt menee koliikkivauvan kanssa valvoen niin epäilen etten jaksa lähtee päivällä minnekää tai sitten jos on tissivauva joka ei huoli pulloo ja tankkaa iltaisin vaan niin lähdeppä siitä sitten Mutta vauvohan ne on vaan kerran elämässä Kyllä se siitä sitten kun ne kasvaa.

Näin taas vauva unta. Olin just synnyttänyt ja mietin että mites tää imetys nyt tapahtukaan.. Hieman pyörii mielessä. Voisi vähän vähemmän pyöriä mielessä että jaksaisi oottaa sinne helmikuulle.

 

Huippua!

ponitytto, varmasti onnistuu niin.

Naarassusi, ok! Koetko, etta rauhallisuus on pahasta vai parempi? Paimenissa kun on joissakin roduissa viety se teravyys ja energisyys liian pitkalle. Mielestani olisi hyva, etta olisi enemman yksiloita joilla on hyva toimintakyky, mutta palautuvat helposti ja ovat perusluonteeltaan rauhallisia.

Kaneli88, tykkaan naista makkaroista. =) Onkos teilla ihan maatiaisia vai rotukissoja taloudessa? Mua yhdessa valissa kiinnosti kauheasti sfinx-kissa. Mutta meillapa kun on kaapioluppakani koirien messissa D) niin en sitten tieda, olisiko liian riski. Ja parempi varmaan olla haalimatta yhtaan mitaa karvattomia tai karvallisia enempaa, kun vauva on nyt etusijalla.

Kivaa taallakin vahan puhua naista.

Terveysasiat on mullekkin tarkeita. Pitaisi siirtaa typyn paperit tanne kennelliittoon - on alkuperin tuotu Suomeen ja sinne en ole koskaan rekannut.

 

Babette Ihan perus maatiaskissoja. Toinen laiha ja toinen läski Haaveilen kääpiösiilistä mutta siihen mies ei suostu. Pitää sitten saada lapsi joskus isompana haluamaan semmoinen niin sitten on kaksi vastaan yksi

Tuli ikäviä uutisia aamupäivästä. Rakkaan tätini mies oli kuollut yöllä. He ovat olleet miulle ku isovanhemmat. Vähän yllätyksenä tuli tämä pois meno. Ikää tosin heillä on yli 85 mutta oikein terhakoita ja päästään klaareja tyyppejä. Varmaan ollut sitten joku sydänkohtaus tai joku muu Hautajaiset siis tulossa. Tää syksy ottaa muuten koville. Parin viikon päästä tulee kuluneeksi oman isän kuolemasta kolme vuotta eikä tuleva isäinpäivä mitenkään nostata täällä fiiliksiä. Mutta elämä jatkuu. Toiset poistuvat että tulee uusille tilaa