Yrityksen odottajat

Onnea Nipsut ja pienestä kii yritykseen pääsemisestä

Olen ihan koukussa teihin vieläkin ja käyn täällä yhtä usein lukemassa kuin tuolla omassa yrittäjien ketjussakin Täällä on vasta kp 8 ensimmäistä pilleritöntä kiertoa ja odotellaan ovista ja jännitetään huomaanko koko asiaa kun kierron pituudestakaan ei ole mitään tietoa.

 

Mies kertoi että miesten kelkkafoorumilla on myös ketju vauva uutisille. Eli kyllä ne miehetkin vauvoista puhuu, vaikkei kaikkea meille piinaileville naisille kerrokkaan

Samaten pakkotoisto.com -sivulla on ketju, johon saavat kirjoittaa vain ja ainoastaan miehet ja aiheena on perhe-lapset-parisuhde-arki.

 

mariet: täälläkin odotellaan ovista.. kp 16 tänään eli näillä näkymin tänään huomenna tai keskiviikkona.. viimeksi tikutin oviksen kp 16 ja kierto oli 31 päivää.. jännittää tapahtuuko jotain, ollaan nyt asian kanssa niin kiikun kaakun D onneksi meil on niin hyvä huumori jo asian suhteen, että vaikka toinen haluaa sen vauvan ja toinen haluais viel odottaa noin kaksi kuukautta niin tää ovisaika on jotenki hauskaa ku.. no voitte kuvitella tilanteen

 

Hanna Pakarisen uutta levyä fiilistellessäni kybällä tuli vain mieleen, että oletteko ajatelleet tapaa/yllätyksiä kertoa puolisollenne sitten siitä kun olette raskaana?

Minä jo tein kaikenmaailman kuvitelmia, kuinka kertoisin asiasta miehelleni + muulle perheelleni ja ystävälleni. Kiinnostaa hirveästi, että onko muillakin tälläisiä superajatuksia tämän kaiken odotuksen ja kiihkoilun keskellä? :heart:

 

Vaikea olla kirjoittamatta täällä kun teillä on oikeasti niin ihanaa keskustelua Esikoisesta kun tein raskaustestin niin mies tiesi minun menevän testiä tekemään. Toin sen tikun muistaakseni siihen miehen luokse odotusajaksi ja yhdessä katsottiin tulos eli ei tarvinnut sen kummemmin erikseen asiasta kertoa. Enemmän nyt tällä kertaa mietityttää, miten saa sen testin tehtyä samalla tavalla "yhdessä" kun pitäisi kumminkin tehdä pojalta salaa.

 

Onko hanna Pakarisella siis joku biisi, mikä sai aiheen mieleen? Kyselee aikamoinen Hanna- fani Onhan tuota tullut mietittyä miten kertois, justiin viikonloppuna väläytin miehelle kuin ihanaa ois viedä tuleville isovanhemmille ultrakuva joululahjaksi :,) miehen kanssa tehdään toivottavasti yhdessä testi sitten kun _oikeasti_ ois aihetta sille.. en ajatellut siihen mitään kovin erityistä, ehkä se yhteinen jännitys ois tarpeeksi.

Kauhea kun väsyttää, oon päivän tehnyt koulutehtävää.. ja alavatsa on kipuillut eilen illalla ja nyt taas tuntuu jotain.. ihmeellinen tämä naisen keho, tulee vaikka mitä vauvakuumeisella mieleen

 

Minä oon kanssa ajatellut vaan niin, että tehdään testi yhdessä jos vain mahdollista.
Toinen ajatus olisi, että voisin testin tehtyäni sanoa, että mies saa alkaa etsiä autonistuinta kolmannelle perheenjäsenellemme..
Saa nähdä, miten sitä siinä tilanteessa sitten toimii... vai kiljuuko vain suoraa huutoa ilosta

 

Sandri Ei ole Hannalla semmoista biisiä joka nykeröön liittyisi, mutta on vain niin kovin ihania tunteita herättävä levy. Ihan vain pompsahti mieleen tuo juttu ja päätinkin kysyä sitten teiltä että oletteko sattuneet miettimään.

PS. Minäkin ajattelin jo tuota joululahja-ultrakuvaa tai jotain muuta sellaista, mutta tuskinpa nyt niiiin hyvä tuuri kävisi että voisi vielä vauvauutisista jouluna hötkyillä. Toivotaan

 

Mä olen tehnyt kyllä kaikki testit ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tosin nehän on kaikki olleet vähän yllättäviä tilanteita muutenkin. Mutta ensimmäisestä menin itsekin ihan sekaisin ja lähetin kuvaviestin testistä miehelle, jolla oli mennyt sitten palaveri ihan hutiin siitä eteenpäin. Heti, kun pääsi sieltä pois, soitti mulle, että "MIKÄ SE OLI?!?". Seuraavat paljastinkin sitten vasta sopivammassa tilanteessa, pyysin istumaan alas ja hengittämään muutaman kerran syvään.

Ehkä se tässä vaiheessa ei muutenkaan ole niin jännää. Tai onhan se ihan hirvittävän jännää joka kerta, mutta ei kuitenkaan sama kuin eka kerta. Ja pilaisin kyllä isovanhempi-raukkojen joulun, jos laittaisin ultrakuvan lahjaksi.

 

Tää on taas niin asiasta poikkeavaa, mutta huomaatteko itestänne erilaisia puolia eri vaiheessa kiertoa?
Mulla on aina luomukiertoina sellanen juttu, että mun tekee mieli syödä ihan koko ajan mitä tahansa aina muutama päivä ennen menkkoja. Inhottava vaiva
Tää ei ollut läheskään niin selvä oire kun söi pillereitä, mut nyt taas luomuna huomaan, etten meinaa osata lopettaa muputtamista.. se siitä laihduttamisesta!

 

Mä oon kyllä todellinen menkkaränkkä ennen menkkoja, tai sitten vingun ja vikisen kuin menkkapylly narttukoira. Mahaan koskee, selkään särkee yhyy yhyy viik viik.

ps. Ei onneksi huomaa tämän mun normaalinen mussuttamisen rinnalla mitään lisä-mussutusta

 

Anteeksi, minäkin tuun huutelemaan tänne kun tuo mun "oikea" palsta on ihan kuollu. Kivaa keskustelua täällä opcorn:.

Esikoisesta tein ihan vitsillä testin ja sit pyysin miestä tulemaan kattomaan kun siihen piirtyikin kaksi viivaa. Olin ihan et "mitä tää tarkottaa?" Niin iso yllätys oli kyllä. (Vaikka eihän nyt pitäis aikuista ihmistä yllättää et tulee raskaaksi jos ei käytä ehkäisyä. Mut jotenkin olin kuvitellut etten tulis niin helposti raskaaksi. Gyne oli joskus pelotellu monirakkulaisuudesta.) Sit parin päivän päästä tehtiin yhdessä digi. Tällä kertaa varmaan tekisin omassa rauhassa sen testin, mut varmaan kertoisin miehelle et aion sellasen tehdä. Osais sit vähän varautua kumpaankin vaihtoehtoon.

Haaveilin minäkin siitä et sais jo jouluna kertoa hyviä uutisia. Ois aika hyvä läppä pistää pojalle päälle sellanen paita, jossa lukee "isoveli". Tajuis sit ne jotka tajuu =)

Luomukierron aikana oon huomannu sen että oon jotenkin herkempi kaikille tunteille. Ja välillä tulee kuuma ja välillä kylmä. Tää viittaa siihen et varmaan hormonit hakee vielä paikkaansa pillereiden lopetuksen jälkeen. Pitäis vaan uskoa et suurin osa näistä "omituisista oireista" menee sen piikkiin eikä heti liity raskauteen. Luulen et ovulaatio oli viime viikon loppupuolella. Parin viikon päästä senkin sit tietää...

 

Täällä on ihanan keskustelu ja aiheet!

Ihanteellisinta olisi tehdä (positiivinen)testi yhdessä miehen kanssa, mutta toisaalta olisi myös hauska "yllättää" ja kertoa uutiset jotenkin ovelasti ja hauskalla tavalla.
Käytännössä luulen, että käy kuten 5th:llä, tilanne on luultavimmin sillä tavalla yllättävä, että testi tulee tehtyä itsekseen ja saa nähdä kuinka hillitty ja suunniteltu reaktio todellisuudessa sen jälkeen tulee.

 

voihan vauvakuume kun kasvaa vaan!! mä taisin tunnistaa eka kertaa oviksen ihan ilman vippaskonsteja: eilen illalla nippaili julmetusti ja tänä aamuna oli sitten menkkajomoja ja laskureiden mukaan oviksen pitäiski olla tänään.. mä salaa mietin josko ens ovis voitais jo hyödyntää, kun se ois marraskuun alussa.. vaikka en varmaan laittais vastaa tänäänkään pienille pupuiluille "miten niin malttamaton?"

Tänään meille tulee ihana pikkupoika käymään kylässä, ootan ihan innolla.. <3 mietin et tästähän sais hyvän tekosyyn hankkia vähän leluja tänne..

 

Sandrilla ja minulla samat toiveet ja "aikataulut" Täälläkin elellään ovishetkiä, mutta tässä kierrossa ei vielä yritetä. Oikeastaan yrityksen aloittamiseen on enää alle kuukausi aikaa! JES! Tuntuu, että aika matelee, kun odottaa jotain niiiiin paljon. Minäkään en valittaisi, jos jo nyt annettaisiin vauvalle lupa, mutta mies pitää kiinni kynsin hampain aikoja sitten sovitusta päivämäärästä. Miten voisi saada ajatukset muualle.... Mikään muu ei kyllä mielessä pyöri kuin vauva vauva vauva..... hmm... Ja tämä kuume todellakin vaan kasvaa ja kasvaa, ties missä sfääreissä tämä on esim. viikkoa ennen, saattaa olla että repeän liitoksistani

Minä olen aina ajatellut, että kun tämä vauva on sellainen yhteinen ihana projekti, tulee miehen myös saada osansa testausjännityksestä. Eli jos vain mahdollista, haluaisin testata kun mies on myös paikalla. Sitten voisi yhdessä vapista Uskon, että hän myös toivoisi samaa, vaikka ei olla vielä keskusteltu asiasta.

En tiedä onko tästä ollut jo puhetta aiemmin, mutta kuinka pian kertoisitte raskaudesta ystäville/sukulaisille? Minä olen niin suupaltti, että lähimmät pari kaveria saisi tietää asian heti. Lisäksi minulla on huono pokka, eli luulen että raskaus näkyy jo naamasta kilometrin päähän viikolla 4 Vaikka äitini on aina sanonut, että hän sitten haluaa heti tietää, odottaisin luultavasti ainakin ekan ultran ohi, että saisi varmistuksen että kaikki on hyvin. Voi olla kyllä vaan aika raskasta salata niin suurta asiaa omalta äidiltä. Miehen äidiltä olisi toki helpompi salata, mutta ei häneltäkään kovin kauaa.

Onko teillä mitään pelkoja tulevaan raskauteen liittyen? Itse en osaa pelätä mahdollista keskenmenoa, mutta pelkään kuinka vatsani pelittää raskausaikana. Minulla on ärtyvän suolen oireyhtymä, joka on välillä erityisen pahana riippuen siitä mitä olen syönyt, onko stressiä tms.... Pelkään sen pahenevan ja että sitä kautta en voisi nauttia raskaudesta niin paljon kuin haluaisin. Näitä nyt on turha etukäteen pohtia, mutta miettiipä näitä silti.

 

Noniin, samassa veneessä tosiaan ollaan kuukiuru! Mä jo haaveilen illasta, saapa nähdä mille mies alkaa.. mä niin haluaisin sen vauvan jo!! Eikä mies sitä nyt niin vastaan ole, että nyt raskaaksi tulisin, ei vain haluaisi että olisin vielä kovin iso häissä.. ja toisaalta en minäkään, mutta sitten taas ajattelen että se on vain yksipäivä ja yhtä ihana asia se olisi oli vauva mahassa tai ei.. kauheeta puntaroimista maailman luonnollisimman asian kanssa.. no, niin tai näin, ei siihen yritykseen kauaa ole kuitenkaan

 

Tanttumaarian mies oli ehdottanut, että viisi vuotta odotetaan. Apuva, ymmärrän täysin tunteesi! Jos mun mieheltäni kysytään niin odotettaisiin vielä 10 vuotta...:attn:

Olen kyllä ilmoittanut, että heitän ensi kesäkuussa pillerit veks ja sillä selvä. Eipä tuo puolisoni siihen sanonut mitään (ymmärsiköhän edes).

Joku kyseli, että kauanko on miehen nähden vauvakuumeillut. Mä vedän ehkä pohjat, nimittäin 7-8 vuotta, öh...:ashamed:

Kiertoasioista - mulla on ennen pillereitä teininä ollut epäsäännöllinen kierto, mutta kuitenkin kohtuurajoissa eli 23-35 päivän mittainen kierto. Pillereitä olen syönyt jo 17-vuotiaasta. Pari vuotta sitten halusin pitää hormonivapaata sillä vaikutuksella, että pillerittömän vuoden aikana sain järkyttävän pitkät vuodot, täysin epäsäännöllisen kierron, kuukautiset toisinaan jopa kahden viikon välein, pahan aknen ja kahdeksan lisäkiloa. Huolestunut olin (ja olen edelleen), joten otettiin muutamat labrat, papa-näytettä ja ultrattiin. Mitään syytä ei löytynyt ja "hoidoksi" aloitettiin taas e-pillerit, joilla vaivat saatiin melko hyvin kuriin. Pelottaa vaan, että miten käy, kun pillerit lopettaa. Ärsyttää länsimaisessa lääketieteessä se, että lääkitään vaikka ei tiedetä syytä. Olisin enemmän kuin kiinnostunut syistä, mutta tällä hetkellä pillerit vain blokkaavat totuuden. Ja pillereistä huolimatta toisinaan tulee välivuotoja. Typerää.

 

Heip!
Olen pitänyt hieman hiljaiseloa tällä viikolla, on ollut todella rankka työviikko ja vielä jatkuu!
Sen verran täytyy sanoa, että on hyvä fiilis vaikka menkat alkoi tänään! Nimittäin, Womanlog osui päivälleen oikeaan mun menkkojen alkamispäivän osalta, ja se tarkoittaa sitä että ovulaatiokin oli juuri sinä päivänä, kun womanlog sen ilmoitti olevan. Ja mä tunnistin ovuloivani! Jotenki kiva huomata, että kroppa toimii.

Mä olen kuumeillut puolisoni nähden noin pari vuotta. Hänellä oli meidän aloitellessa seurustelun vauvakuume, mutta itse en niitä opiskelujen takia sillon vielä halunnut.. sitten kun minulla heräili vauvakuume, hänellä se oli laantunut. Ja nyt kun opiskelut on ohi, mun vauvakuume vaan kasvaa ja kasvaa..

 

mua raskaudessa pelottaa ehkä eniten se hormooniryöppy.. aikanaan kun aloitin pillerit, itkin loppujen lopuksi huoneen nurkassa kun oli niin mieli maassa, oli pakko kertoa pillereistä äidille ja lopetin ne.. sitte meni kaksi päivää ja olin taas tavallinen.. oonki sittemmin miettinyt, että kun nuoret kuitenkin nykyään niin nuorena nuo pillerit usein saavat, pitäisi niiden vaikutusta seurata tarkemmin, kun eletään muutenkin murrosikää..

Sitten huolettaa lonkkakivut, kun niitä on ollut muutenkin välillä.. mut turhaapa sitä kaikkea murehtimaan!

Mä oon haaveillut ääneen vauvasta 4 vuotta :saint:

 

En huomannut eilen, että täällä oli ollut puhetta peloista raskauteen liittyen ja tosta raskaudesta kertomisesta..

Mua ei oikeastaan pelota mikään muu raskaudessa tällä hetkellä kuin mahdollinen raskauspahoinvointi (oksentaminen on ehkä kamalinta maailmassa) ja synnytys... Mut uskon, että näihinkin sopeutuu ajan kanssa.

En haluaisi sukulaisille kertoa ennen kuin ensimmäisessä ultrassa on käyty, ja parille ystävälle ainoastaan kertoisin aiemmin. (jotta voin purkaa tuntoja muuallakin kuin täällä palstoilla )

 

Pakko tulla purkamaan tuntoja!

Kauhea takaisku kun mies sanoi että pillerit voisi lopettaa vasta ensi kesänä. Mun maailma romahti ja tuntuu ettei täst koko vauva haaveest tuu yhtään mitää!

Mä en haluais seurailla ovulaatiota vaan ottaa ihan rauhassa sen "yrittämisen". Mutta en sit jaksais odotella siihe ens kesää ja siitä vielä varmaan vaik kui pitkään jos rauhassa otetaan.

 

Taas täällä.... Huomaa, kun yritys lähenee, että tulee paljon enemmän nettailtua vauvasivuilla ja näissä keskusteluissa. Pyörin kuin puolukka.

Voi ei ponityttö! Oliko teillä tarkoitus aloittaa yrittäminen jo aiemmin? Tiedän miltä sinusta tuntuu. Ajankohdan siirtäminen tuntuu hetkellisesti miltei maailmanlopulta. Kun itse ei malttaisi odottaa. Toivotaan, että löydätte molempia tyydyttävän ratkaisun!:hug:

Olen tosissani pohtinut, että perustaisin yritys/odotusaiheisen blogin. Tässä ehtisi vielä muutaman viikon kirjoittaa sinne myös näistä yrittämisen odottamisen fiiliksistä. Tuntuu, että se olisi hyvä paikka, jonne purkaa tuntoja ja pitää vähän kuin päiväkirjaa omista mietteistä. Itse ainakin tykkään seurailla eri blogeja niin voisin kantaa oman korteni kekoon. Täällä käy miltei aina niin, että kun avaan sanaisen arkkuni niin sehän ei ihan heti sulkeudukaan Tulee kilometrin mittaisia viestejä.

 

ponityttö Tiedän niin fiiliksesi Tuntui kyllä todella että maailma romahtaisi siinä tilanteessa, vaikkei meillä nyt ihan noin pitkälle se yrittäminen jää mutta kuitenkin :/

kuukiuru Joo ihan ehdottomasti! Mäkin lueskelen muutamia mammablogeja, mutta siellä ollaan menossa jo tyyliin viimeisillään raskaana tai lapsia on jo tai jotain vastaavaa, yhtään tuon tyyppiseen blogiin en ole törmännyt nyt vielä. Olisi aika huippua ettenkö sanoisi

 

Kuukiuru:
Mä oon kans samaa mieltä empuskan kanssa! Haluisin alkaa seuraa jotain blogia niinkun reaaliajassa siitä aloituksesta ja yrittämisestä asti. Voisit meidän mieliks alottaa sen blogin .

Oli meillä (siis lähinnä MULLA) ajatuksena lopettaa pillerit viimeistään tammikuussa, koska mä en missään nimessä haluis lähtee yrittää lasta vaan elää normaalisti ilman pillereitä ja raskautuu sitten kuin raskautuu. Varautuen kuitenkin siihen, että siinä menee todella pitkään tai sitten tärppää heti. Nyt sit joutuu vaan odottelee ihan liian kauan!

Mulla on muutenkin noi pillerit yks stressin aihe kun oon kova unohtelemaan niitä. Pelottaa et ehkäsy pettää ja sit tungen naamaani hormooneja, kun pieni sikiö yrittää kehittyä.

 

Niin ehottomasti, meistä saat ainakin vakkarilukijat ja varmasti tosi monesta muustakin hengenheimolaisesta.

Toi on juurikin inhottavaa kun kuvittelee mielipiteen olevan sama molemmilla, mutta sitten toinen yht'äkkiä vetääkin maton jalkojen alta ja tahtoo muuttaa aikataulua. Inhottavaa, tiedän : (

Mä en oikeen tiiä mikä hormooniryöppy täällä on meneillään. Söin tänään toiseksi viimeisestä pilleriliuskasta viimeisen pillerin(unohdin kaksi pilleriä tässä kierrossa.) Menkkojen tulisi alkaa ensi viikon lopulla. Mahaa nippailut aika ajoin vaikka kuinka kauan ja mielialat heittelee kyllä laidasta laitaan. Tänään aamunakin rupesin itkemään ihan jostakin sellaisesta asiasta hysteerisesti mistä en "normaalimmillani" itkisi tosiaankaan, tai mitään sinne päinkään edes. Kummallista, no ehkä se tästä.

Nyt pikku hiljaa mieskin on päässyt mukaan jo siihen yrityksen odottamiseen. Eilen juuri vaatteita vaihtaessani tuli vain seisomaan taakseni ja laski kätensä mahani päälle sydämen muotoiseksi. :heart: Ja tänään kysyi aamupala aikana että saako meidän lapsi syödä sitten Paula-vanukkaita, hihi.