A
ainoa tytär
Vieras
viimeinkin. minusta ei ole koskaan välitetty niinkuin veljistäni (3kpl)
heillä on ollut liikunta harrastuksia, joita vanhemmat tuki täysillä ja oli mukana itsekkin.. mun harrastuksesta ei ikinä edes puhuttu, eikä mua käyty katsomassa kun pidin esityksiä jne. en muista yhtään kertaa lapsuudesta, että esim. äitini olisi viettänyt aikaa mun kanssa ja ollut iloinen! aina vain murjotti ja oli pahantuulinen. veljistä on pitänyt enemmän huolta ja ollut aina ylpeä, vaikka ei olisi ollut aihettakaan.. kaikki luulee, että ainoa tyttö hellitään ja lellitään pilalle, mutta ei mua koskaan juuri edes huomioitu. elin omaa elämääni, sain mennä ja tulla kuten halusin. ainakin yleensä, joskus äiti soitti että ellet heti tule kotiin soitan poliisin. vaikka olin vain ulkona poikakaverin kanssa. ei kuunnellut mua yhtään!
nyt aikuisena asiat on ennallaan. etenkin yksi veli on ylitse muiden, vaikka on rikollinen. pahasti todella tehnyt. silti en minä ole mitään verrattuna siihen.. veljieni lapsia on käyty katsomassa heti synnytys-sairaalassa, kun taas minun esikoinen oli jo 2viikon ikäinen kun suvaitsi tulla katsomaan, hetkeksi vain. jotenkin tuntuu, että äiti on kateellinen mulle. ei yhtään iloitse mun saavutuksista, ei lohduta vastoinkäymisten koittaessa, toteaa vain että sellaista se on. kovaa elämää..
huoh, oon aika katkera kaikesta ja ahdistaa jouluna nähdä..
nyt aikuisena asiat on ennallaan. etenkin yksi veli on ylitse muiden, vaikka on rikollinen. pahasti todella tehnyt. silti en minä ole mitään verrattuna siihen.. veljieni lapsia on käyty katsomassa heti synnytys-sairaalassa, kun taas minun esikoinen oli jo 2viikon ikäinen kun suvaitsi tulla katsomaan, hetkeksi vain. jotenkin tuntuu, että äiti on kateellinen mulle. ei yhtään iloitse mun saavutuksista, ei lohduta vastoinkäymisten koittaessa, toteaa vain että sellaista se on. kovaa elämää..
huoh, oon aika katkera kaikesta ja ahdistaa jouluna nähdä..