Ymmärsin jotain rankkaa..

[ainoa tytär]

viimeinkin. minusta ei ole koskaan välitetty niinkuin veljistäni (3kpl) heillä on ollut liikunta harrastuksia, joita vanhemmat tuki täysillä ja oli mukana itsekkin.. mun harrastuksesta ei ikinä edes puhuttu, eikä mua käyty katsomassa kun pidin esityksiä jne. en muista yhtään kertaa lapsuudesta, että esim. äitini olisi viettänyt aikaa mun kanssa ja ollut iloinen! aina vain murjotti ja oli pahantuulinen. veljistä on pitänyt enemmän huolta ja ollut aina ylpeä, vaikka ei olisi ollut aihettakaan.. kaikki luulee, että ainoa tyttö hellitään ja lellitään pilalle, mutta ei mua koskaan juuri edes huomioitu. elin omaa elämääni, sain mennä ja tulla kuten halusin. ainakin yleensä, joskus äiti soitti että ellet heti tule kotiin soitan poliisin. vaikka olin vain ulkona poikakaverin kanssa. ei kuunnellut mua yhtään!

nyt aikuisena asiat on ennallaan. etenkin yksi veli on ylitse muiden, vaikka on rikollinen. pahasti todella tehnyt. silti en minä ole mitään verrattuna siihen.. veljieni lapsia on käyty katsomassa heti synnytys-sairaalassa, kun taas minun esikoinen oli jo 2viikon ikäinen kun suvaitsi tulla katsomaan, hetkeksi vain. jotenkin tuntuu, että äiti on kateellinen mulle. ei yhtään iloitse mun saavutuksista, ei lohduta vastoinkäymisten koittaessa, toteaa vain että sellaista se on. kovaa elämää..

huoh, oon aika katkera kaikesta ja ahdistaa jouluna nähdä..

 

[hali]

Ei teidän tarvitse jouluna nähdä. Ehkä olisi syytä mennä terapiaan vähän selvittelemään päätä? Mulle ainakin muutama käyntikerta mukavan psykologin kanssa sai kivasti ajatukset järjestykseen.

 

[Anu29v.]

Ei munkaan äiti musta oo koskaan välittänyt, pullo oli aina mua tärkeempi. Halaus!

 

[tjaa]

Totuus on se, että poikia lellitään ja paapotaan. Tyttäriä vahditaan ja rangaistaan (tyhjästäkin).
Näin minä olen sen huomannut, itsellä kun on veljiä ja sisar.

 

[tyttöjen äiti]

Mulla oli sama juttu. Ja jos joku kehui minua, niin äiti vieressä mitätöi. Esim. joku sanoi kauniiksi, niin äiti sanoi "eihän toi ole mikään". Jouduin tekemään yksin kotityöt. Veikat pääs tekemättä mitään. Sellaista se on. Mutta kyllä minä uskon, että minä kelpaan maailmalle tällaisena ja olen hyvä omana itsenäni. Kesti kauan tajuta, että minua rakastetaan vaikkei äiti rakastanut.

 

[ainoa tytär]

Ei teidän tarvitse jouluna nähdä. Ehkä olisi syytä mennä terapiaan vähän selvittelemään päätä? Mulle ainakin muutama käyntikerta mukavan psykologin kanssa sai kivasti ajatukset järjestykseen.

meidän on vähän pakko.. näemme yhtäaikaa kaikki nyt pitkästä aikaa, yli 4vuoteen. oikeastaan odotan mielenkiinnolla miten kukakin huomioidaan ja seurailen vähän tilannetta. sitten pidän etäisyyttä

terapiaa olen harkinnut usein, en vain saa aikaiseksi..

 

[vieras]

Noinhan se menee useimmissa perheissä eli äiti on tytölle ankarampi ja vaatii mahdottomasti

 

[ap]

ei mulle oo mun mielestä oltu ankarampia, eikä multa ole vaadittu mitään! en tehnyt kotitöitä, eikä koulumenestystäkään seurattu ollenkaan. ei ne edes tiennyt minne olin menossa ylä-asteen jälkeen.. minä vain olin.

 

[Puupään Justiina]

Jos äidilläsi on veljiä niin hän on saattanut saada omassa lapsuudenkodissaan samanlaisen kohtelun ja tavallaan sitten siirtänyt mallin omaan perheeseensä ja sinä olet joutunut siitä kärsimään. Eräs sukulaiseni on saanut vanhemmiltaan samanlaista kohtelua ja vain veli oli perheessä se jolla oli jotain väliä vanhemmille. Sukulaiseni oli esikoislapsi ja vanhemmat ovat monesti sanoneet hänen pilanneen heidän elämänsä sen vuoksi, että syntyi ja heidän siksi oli mentävä naimisiin. Vanhemmat olivat myös alkoholiin meneviä. Kun hän tuli itse äidiksi niin ymmärsi kyllä miten väärin omat vanhemmat olivat häntä kohdelleet ja malli ei ollut terve, mutta alitajuisesti käyttäytyi sitten omaakin tytärtään kohtaan samankaltaisesti. Nyt isommat hänen lapsistaan ovat jo miltei aikuisia, myös hänen tyttärensä ja psykiatrilla käyntien jälkeen, vuosia sitten, pääsi jotenkin irti lapsuuden ikävistä kokemuksista ja on sen jälkeen kohdellut tätä tytärtäänkin ihan toisin. Toivottavasti pystyt omassa elämässäsi käsittelemään pois nuo kokemukset joko itse, ystävien tai mielenterveystoimiston avulla :hug:

 

[ap]

äidilläni on yksi sisko ja yksi veli. äidin äiti kuoli jo äidin ollessa pieni. isä siis kasvatti hänet. tätä olen miettinyt monesti, että vaikuttaako se ettei äidillä ole ollut kunnolla äidin mallia itsellään niin jotenkin meidän suhteeseen, varmaan. itse toivoin esikoista odottaessani myös poikaa, jostain syystä. nyt mulla on kaksi ihanaa poikaa. olen myös miettinyt osaisinko olla kunnon äiti tyttärelle..

aina välillä otan rennommin ja välillä taas ajatukset on täysin näissä katkerissa muistoissa ja nykyhetken tilanteessa. vois vaan jotenkin päästää irti

 

[.....]

..... up