Onnittelut
lillerilallerille huippuhienosta pudotustuloksesta! Vähän tulee kyllä nyt sellainen olo, että pitäiskö sitä itsekin hypätä vaa-alle, jotta pääsisi ihailemaan nyt jo hieman pienempää vaakalukemaa
mutta en mä sitten kuitenkaan halua. Mä haluan ennemmin ihailla selvästi pienempää vaakalukemaa, jolloin mun kannattaa edelleen pitää kiinni siitä suunnitelmasta, että astun vaa-alle vasta helmikuun alussa
Rva Ilkeä Harmaa puhui nälän tunteesta. Olen siitä onnekas, etten tunne nälkää lainkaan. Tunnen sitä siis kyllä normaalilla ruokavaliolla (tai siis mun normaalihan on oikeasti varsin epänormaali), mutta en koskaan silloin, kun diettaan. Ihan pelkästään ruokavalion muutoksella ei tuota asiaa kuitenkaan voi selittää, koska en tunne nälkää myöskään silloin, kun voin henkisesti todella huonosti (esim. läheisen kuoleman jälkeen ei ruoka maistu, enkä tunne lainkaan nälkää) tai silloin, kun olen todella stressaantunut ja kiireinen, vaikka se stressi olisikin ns. positiivista stressiä, eli se ei pitäisi sisällään mitään henkistä huonoa oloa tms.
Pelkällä ruokavaliolla mäkin
mööh diettaan. Ja aion saada tuloksia. Ja saankin ? Joten jos ei lenkkeily innosta, niin sitten sitä vaan jättää lenkit väliin ja piste. Tosin sen vertaa pitää hehkuttaa tuota liikunnan osuutta, että vaikka en koe sen sinänsä laihduttavan (jos ei sitten liiku ihan oikeasti kunnolla), niin kyllä se kehoa muokkaa. Ryhti paranee, lihaskunto kasvaa, kunto kohenee jne. Joten kyllä mä toisaalta haluaisin liikkua. Mutta en nyt jaksa, kun on elämässä meneillään iso projekti, joka vie kaiken ylimääräisen virran. Mutta ehkä sitten kevättä kohden?
JellyJolly: vaikka meille naisille se vaakalukema on tärkeä, niin ei sitä ihan aina kannata tuijottaa. Meinaan, että jos on käynyt niin, ettei kiloja oli hirmuista määrää pudonnut, niin pidä ehdottomasti mielessä nuo senttimäärät, joita ympäriltäsi on lähtenyt. On ne nimittäin melkoisen suuret määrät!
Fat&lazy: Sinuna unohtaisin nyt ne eiliset suklaat. Se oli eilen, se. Ja tänään on uusi päivä. Hyvä, että olet miettinyt tämän päivän syömisiä. Koita tosiaan ennemmin täyttää napa kasviksilla, kuin perunalla ja kastikkeella
periaatteessa olen sitä mieltä, että kasviksia voi syödä niin paljon, kuin mitä napa ikinä vaan vetää
ei ne lihota ?
Nagun tarina herkkujen huumasta on, kuin omalta näppikseltäni. Olen myös näitä joko kaikki tai ei mitään ihmisiä herkkujen suhteen. Mulla se suklaan syöminen ei todellakaan jää yhteen tai edes kahteen palaan, vaan mun päivittäiseen ruokavaliooni kuului vähintään 1 patukka suklaata. Monesti enemmänkin. Joka päivä. Aina.
Ja hienosti on jo paino lähtenyt laskuun! Kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, niin itseäni stemppaa todella paljon se, kun näen muiden onnistuvan ja saavan hyviä pudotuksia. Kiitos siis tsempeistä
Myös
Nupun keksipaketti-tarina kuulostaa valitettavan tutulta. Kuin myös se tupakan lopetus. Tupakoinnin lopetus oli ehkä siksi paljon helpompaa, että sen lopetin kokonaan. Syöminen on kuitenkin pakollista, joten sitä ei voi lopettaa kokonaan. Sitä pitää oppia säännöstelemään ja käyttämään kohtuudella, joka on kyllä ihan hiton hankalaa siinä kohtaa, kun pääsee sokerin makuun. Se sokerin himo kun vaan vie mennessään.
Kyllä mä sen kohtuukäytön meinaan opetella, koska pakkohan se on. Mutta asia on ajankohtainen vasta sitten, kun suurimmat kilot on ensin pudotettu pois.
Ja hienoa, että olet
Nuppu vetänyt viikonlopun yli ilman herkkuja. Siinä lienee ollut kuitenkin vähän tekemistä
8vko: paranemisia!
Leipä, leipä, leipä kuulostaa tutulta täälläkin suunnassa. Korvasin tosiaan useamman aterian leivällä päivän aikana, joten senkin syömistä joudun nyt opettelemaan uudelleen. Ja siksi sekään ei kuulu ruokavaliooni ennen, kuin 100 päivää on ohi. Jos en syö leipää, on pakko syödä jotain ihan oikeaa ruokaa. Eikä se taida olla kovinkaan huono juttu
(.) 12 päivää takana, 88 edessä. Eilen teki kyllä jo melkoisesti leipää mieli, mutta ei siinä määrin kuitenkaan, että olisin oikeasti ruvennut leipää itselleni tekemään. Sämpylöiden leipomista ajattelin tässä jollekin päivälle lasten kanssa puuhaksi ja silloin naista koetellaan
Ei tosin silloinkaan siinä määrin, että ratkeaisin (jos epäilisin että niin käy, en leipoisi), mutta kovasti kuitenkin. On se tuore porkkanasämpylä vaan niin tajuttoman hyvää. Niitä voi syödä vaikka 4 putkeen
ja parin tunnin päästä taas 4 lisää. Joten kiitos, mutta ei kiitos
Mies sanoi eilen, että olen kaventunut kovasti. No tuskin nyt kovasti, mutta kiva että hänkin huomaa. Itse kun tosiaan olen kaventumisen jo huomannut mahan kohdalta. Joskin tässä tulee käymään niin, että tämän enempää en kaventumista tule huomaamaan. Niin se aina menee. Alkuun huomaan mahan pienentyneen ja sitten ei enää tapahdukaan mitään. Ei sitten niin yhtikäs mitään.
Muut ihmiset alkavat kyllä siinä 8 kg kohdalla huomauttelemaan hoikistuneesta olemuksesta, mutta itse näen peilistä aivan yhtä läskin naisen, kuin mitä aiemminkin. Kun pääsen sinne normipainon tuntumaan, huomaan taas pitkästä aikaa hoikistumisen merkkejä. Mutta sinne on 14 kg matkaa, eli melkoisen pitkä tie on kuljettavana.
Toisaalta, jos hyvin käy, niin parhaassa tapauksessa, kun se 100 päivää on mennyt, vaakaan ehkä jo saattaa se normipaino piirtyä. 100 päivää on reilut 14 viikkoa ja kyllä mulla kaikki mahdollisuudet siihen on, että paino putoaa kilon viikossa. Mutta ei se mikään varsinainen tavoite ole. Paino putoaa sen, minkä putoaa. Joudun kuitenkin vielä pudottamaan painoa 100 päivän jälkeen, koska normaalipainon yläraja ei ole tavoitteeni. Haaveenani olisi olla kunnossa kun kesä alkaa, mutta se haave ei varmaankaan toteudu. Mutta kesän aikana vaakaan tulee kyllä sopiva lukema piirtymään