Onpas mukava lukea näillä sivuilla tämmöisiä juttuja, oon ajatellut et jos täällä puhuis tälläsistä asioista niin pidettäis hulluna =)
Mistä tietää mikä on mielikuvitusta ja normaalia ja mikä "yliluonnollista"? Haluaisin nähdä edesmenneen siskoni tai saada edes jonkinlaisen "viestin/merkin" häneltä ja siksi monesti haluan ajatella ehkä (toisten mielestä) normaalit asiat "yliluonnollisena". Esim tikkaiden kaatuminen vaikka olisi monta päivää pysynyt pystyssä tai töissä joskus koneet liikkuu itsestään mutta nehän on koneita, nehän voi tehdä mitä vaan. Onhan siellä töissä ollut paljon muutakin mutta en vaan muista. Olisi jotenkin kiva saada tietää mikä on omaa kuvitelmaa ja mikä ei.
Kerran, vuosia sitten, näin ulkona kävellessä eri värisen katulampun ja kun myöhemmin katsoin taakseni niin sitä ei siellä ollutkaan. En ole koskaan keksinyt tälle mitään järkevää selitystä tai tarkoitusta niin olen alkanut ajatella et ehkä se oli vain mielikuvitusta.
Voisiko joku kertoa miksi ihmiset pelkäävät henkiä ja muita tällaisia juttuja? Kyllähän se tietenkin säikäyttää kenet vaan jos yöllä pimeässä herää ja joku seisoo vieressä, mutta kunnolla pelkääminen on eri asia.
En ole koskaan kuullut että henget olisi kenellekään tehnyt mitään pahaa, se taitaa vaan olla elokuvien aikaansaama pelko. korjatkaa toki joku jos olen väärässä. Eikös ne yleensä juurikin käy vaan varoittamassa jostain, suojelemassa tai muuten vaan tarkkailemassa että kaikki on hyvin. Mä ainakin uskon ihan 100% niin. Tottakai kaikkea pelkää jos uskoo että ne tekee pahaa.
Hauskinta mun mielestä oli kun juttelin naapurini kanssa näistä asioista ja hän sanoi ettei todellakaan usko mihinkään "tuollaiseen bullshitiin", mutta kun sanoin näkeväni pienen tytön menevän hänen poikansa huoneeseen niin vastaus oli että "älä pelottele mua, ei siellä ketään oo". Kuinka voi pelätä jos ei edes usko?? Sitäpaitsi mitä pahaa suloinen pieni tyttölapsi edes tekisi?
Tuosta lasten herkkyydestä sen verran että uskon todellakin että lapset näkevät "yliluonnollisuuksia" herkemmin. Mun mielestä lapsia pitää kannustaakin näkemiseen jos he siihen pystyvät, heille kannattaa kertoa ettei siinä ole mitään pelättävää ja aina jos he näkemisen hetkellä siitä kertovat niin esim kysyä että mitä henget tekevät tai juttelevat, jotta lapsi näkee ettei henget tee mitään pahaa.
En mä tiiä onko tässä koko tekstissä mitään järkee, ajatus kun juoksee nopeemmin kun kerkee ymmärtää.
Oon vaan viime aikoina miettiny enemmän näitä asioita, ja ehkä sillekin on tarkoitus että näin tämän ketjun tänään. Tuntuu vaan et olen tän asian kans kovin yksin kun mies tai kaverit ei todellakaan ymmärrä näitä juttuja.
Että näin...