Alkuperäinen kirjoittaja Simppeli:Lisään vielä tän, on jääny tädin kertoma juttu niin elävästi mieleen =)
Joskus 20v sitte, ku serkkupoika (Pekka) oli n. 4 vuotias, oli Pekka ulkona leikkimässä ja äiti terassilla lukemassa lehteä. Hetkessä Pekka olikin jo aidan toisella puolella autotiellä. Äiti ei ehtinyt hätiin, kun tuli jo auto mäen päälle. Just ennen ku Pekka osu autoon, se oli kaatunu suorilta jaloilta selälleen. Ei siis ollu missään vaiheessa osunu mihinkään. Naapurin mummoki oli tullu paikalle ihmettelemään et mikä herrajumala sen pojan pysäytti...
Noh, hetkee myöhemmin Pekka ja äiti meni sisälle rauhottuun, kun mun äiti soitti siskolleen. Mun äiti oli heränny päikkäreiltään (välimatkaa n. 120km) siihen, kun velivainaa oli tullu uneen. Äitini oli unessa huutanut veljelleen, et mee siskon luo. Veli siihen, et eihän hän voi ku hän on kuollu. Äiti vaan huutaa et mene nyt.
Sit ku siskokset oli toisilleen omat tapahtumansa kertoneet, ne oli molemmat sitä mieltä et velivainaa oli käyny Pekan pysäyttämässä =)
Näin se menee:esi-isät suojelee!!!
=) Vanhasuomalaisissa on sitkeesti usko esi-isiin,kuten mullakin...mää joskus tunnen oikeesti rakkaan pappani läsnäolon(se ei vaan yleensä tule mua lohduttaan vaan moittimaan,minkä oon ansainnukki! =)