Yli äyräiden lihonut mies..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Alina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Selittäisitkö?;10615929:
Tässäkin on kai jonkinlainen logiikka ja looginen päättelyketju takana...kiinnostaisi tietää, millainen?

Kuka on sanonut olevansa kiinnostunut vain ulkomuodosta?
Mistä päättelet jonkun olevan valheellinen -- mikä on se valhe?
Moukka tarkoittaa sivistymätöntä -- miten päättelet jonkun olevan sivistymätön?
(Miten SINÄ ymmärrät sanan sivistys...?)


Suora lainaus ap:n tekstistä: "Illanistujaisiin menen yksin, "koska emme saanet hoitajaa lapsille", ja miehelleni sanon aina tilaisuuden olevan tyttöjen ilta. Samoin ystäväni häihin menin yksin, koska "kutsu koski vain minua..". "

Eiköhän tämä kata valheen määritelmän joustavallakin moraalilla.
 
Tämä väsymyksen valittaminen on nykyään miehillä hyvin yleistä. Ja varmaan 95% se johtuu huonosta fyysisestä kunnosta ja huonoista ruokailutottumuksista. Normaali ihminen ei ole tavallisen työpäivän jälkeen päivästä toiseen niin väsynyt että ei jaksaisi sohvalta nousta edes vaikka pienen iltakävelyn verran. Ja sama väsymys jatkuu valitettvasti myös makuukammarin puolelle.

En tiedä, onko kyse välttämättä laiskuudesta, vaan ihan siitä, että elimistö ei jaksa toimia täydellä teholla, kun kaikki energia menee ruoansulatukseen.

Huom huom huom!!! Tiesittekö, että Suomessa kakkostyypin diabetesta sairastavista jopa yli puolet sairastaa sitä tietämättään!!! Googletin tästä asiasta ja nettiartikkelissa sanottiin näin: " Kakkostyypin diabeteksen hoidosta on 80 prosenttia ravintoa, 10 prosenttia stressinhallintaa ja 10 prosenttia liikuntaa. Oikea ravinto on keskeisin, sillä perimä on 10-30 prosentilla väestöstä."

Saattaa olla, että ihminen on aluksi esimerkiksi uuden työpaikan takia stressaantunut ja terveellinen ruoka ja liikunta unohtuvat. Jos kuitenkin liikaa menee työn ehdoilla, niin kohta ei jaksakaan, vaikka haluaisi, koska terveys (esim. hoitamaton diabetes, verenpainetauti) alkaa reistailla sen verran, ettei jaksa, mutta sen verran vähän, ettei viitsi mennä lääkärille.

Olen huomannut monissa miehissä (ja naisissakin), että jaksetaan vaan pelailla tietsikkapelejä tai töissäkin vain päivitellä Facebook-statuksia, mutta kun pitäisi oikeasti tehdä jotakin sellaista, joka vaatisi viitseliäisyyttä. Se on aika kauheaa!
 
Viimeksi muokattu:
Et varmaan ole pinnallinen. Ystävättärellä Suomessa lie sama tilanne, koska hänen miehensä on ällistyksekseni paisunut näinä minun ulkomailla asuminani vuosina (10+) hyvännäköisestä nuoresta miehestä 40+ ikäiseksi jolla on vatsa kuin kaksosia odottaisi 9. kuukaudella. Kaljaa vetää janojuomana tosta vain pullo 5-10 min. Ytävättäreni on yrittänyt saada miestä korjaamaan elintapojaan (se kalja ja rasvaisen ruuan mässytys) ja on houkutellut miestä sunnuntaikävelylle ja vastaavaa. Häntä kyllä on viime aikoina risonut se kaljottelu enemmän kuin lihominen. Ystävätär on itse normaalipainoinen.

Olen itsekin ihmetellyt, että mitähän jengi tuumaa Ranskassa (johon tämä pariskunta on reissannut viime vuosina miltei joka vuosi), jossa porukka on suht timmiä, kun moinen siellä lampsii teepaita vatsan päällä pingottaen. Tämä ei ole näyttänyt toistaiseksi ystävätärtä haitanneen, mutta mistäpä minä kenenkään päänsisäisiä ajatuksia tiedän.


.... Ranskassa. Kuulostaa niin naurettavan pinnalliselta tuo, ettei tosikaan! Mitähän sunnuntaikävelyllä ajatellaan, kun on vähän masua miehellä. Ou nou. Jokainen tallaa tyylillään ja onnellisuus lienee tärkeintä. Ja mitä se kuuluu kenellekään, jos mahaa on? Vaikka itse olen "timmi", halveksin suuresti teitä pikkumaisia halveksioita sekä täällä netissä, että siviilissä. Hävetkää onnettomat.
 
Viimeksi muokattu:
No, tässä asiassa hukassa ovat ihmiset aivan kauttaaltaan ja se lihottavin ruoka onkin leipä ja hampurilaisen sämpylä. "mutta kun ne ovat niin terveellisiä kuidun lähteitä" :)
 
No, tässä asiassa hukassa ovat ihmiset aivan kauttaaltaan ja se lihottavin ruoka onkin leipä ja hampurilaisen sämpylä. "mutta kun ne ovat niin terveellisiä kuidun lähteitä" :)


Ihminen voi syödä kohtuudella aivan mitä vain. Lihavuus johtuu 95% ylensyömisestä ja liikkumattomuudesta. Vanha nyrkkisäätö pätee edelleen. Syö se minkä kulutatkin. Minä syön leipää joka päivä. Leivällä käytän oivariinia, juustoa ja metukkaa. Kastikkeissa suosin oikeaa kermaa. Olen normaalipainoinen. Ruokaa otan sellaisen annoksen, että tulen kylläiseksi vaan en ähkyksi. Liikuntana suosin hyötyliikunta.
 
Viimeksi muokattu:
Samanlainen mies minulla, valitettavasti. Eroa en ole miettinyt, koska rakastan kuitenkin miestäni, mutta seksi on jäänyt todella vähiin. Viime kerrasta on yli kuukausi, yhdessä ollaan kuitenkin vasta oltu viitisen vuotta. Painoa on miehellä noin 120 kiloa, tosin pituuttakin 185 ja ruumillisen työn vuoksi paljon lihasta. Silti sitä löysääkin on, suuri vatsa ja raskausarvet löytyy, sekä ne rinnat ja selluliittia paljon. Kun tavattiin, mies painoi 80-90 kiloa.

Harmittaa, olen yrittänyt olla ostamatta herkkuja mutta sitten mies ostaa kuitenkin itse kun tekee mieli. Hän myös laihtuisi helposti koska on ruumillisessa työssä, mutta kun joka päivä pitää käydä vetämässä naamaan joku jättipitsa niin sillä saa nollattua täysin ruumiillisen työn vaikutukset. Itse otan mukaan edellisen päivällisen jämiä, miehelle ei kelpaa. Yritän myös joskus sanoa, että onko hän huomannut kuinka paljon isompia annoksia hän syö kuin muut (esim. aina pitää syödä itsensä ähkyyn), ja joskus annan hänelle itse normaalin kokoisen annoksen, mutta sitten hän hakee vain lisää ruokaa kun lautanen on tyhjä... Lisäksi heti kun hän tajuaa että vihjailen jotain painosta hän suuttuu. Hän kyselee joskus, että johtuuko hänen painostaan etten halua seksiä, mutta jos sanoisin että johtuu siitä niin hän loukkaantuisi verisesti. Eli sanon ettei se siitä johdu, ja sitten hän taas jatkaa mässäämistä... Miten tuollaiselle voi sanoa kauniisti että painoa olisi hyvä pudottaa?

Mies oli hyvässä kunnossa sinkkuna, koska ajatteli että ei muuten löydä tyttöystävää. Suhteessa ei sitten kai enää tarvitse välittää siitä miltä näyttää. Harmittaa, kun kuten sanottu kuitenkin rakastan miestäni, mutta en koe häntä yhtään seksuaalisesti viehättävänä. Lisäksi pelkään diabetesta ym sairauksia mitä hän saattaa tuosta ylipainosta saada. Mutta miten saada mies tajuamaan?
 
Opetelkaa yhdessä syömään vaikkapa kasviksia, tai jotain sellaista ruokaa joka ei lihota, mutta silti voi syödä vatsan täyteen.

Siinä vähitellen opettelussa on se juju.

Voitte myös kertoa pelostanne litistyä sinne miehen alle.
 
Opetelkaa yhdessä syömään vaikkapa kasviksia, tai jotain sellaista ruokaa joka ei lihota, mutta silti voi syödä vatsan täyteen.

Siinä vähitellen opettelussa on se juju.

Voitte myös kertoa pelostanne litistyä sinne miehen alle.


Onko joku onnistunut tässä. Siis todella onnistunut jollain kauniilla tai rumalla konstilla kääntämään sen ylilihavan pään, että alkaisi muuttaa elämäntapojaan. Siitähän siinä on kyse.

Olen ite ollut vastaavassa tilanteessa, enkä onnistunut todellakaan millään konstilla. Ei ne terveysriskitkään pysäytä ennenkuin tosissaan tapahtuu jotain, kuten esim iskee se 2-tyypin diabetes, kuten tälle jannulle kävi. Tosin vähän aikaa se jaksoi olla skarppi, sitten alkoi lipsua samaan entiseen malliin mutta ei ihan niin överisti kuin ennen. Masukumpu vähän hävis, sitten se alkoi palailla. Mulle riitti. Mä en jaksanut leikkiä äitiä aikuiselle.

Puhun elämäntavoista, koska oon aivan samaa mieltä noiden eräiden kanssa, että siinä on kyse muustakin ku läskistä. Siitä, että oikeastaan viis veisaa yhtään mistään - on antanu ikäänkuin periksi ja makaa, mässää ja lihoo. Ei tarvi uhrata ajatuksenpoikastakaan millekään mikä vaatis vähän tavoitetta tai vaikka toisen ihmisen tunteiden ajattelua. Itelle skarppiuden osoitukseks riittää, että hoitaa työnsä. Sit voi maata just nimenomaan väsymykseen vedoten sohvalla koko illan ja kattoa kaiken mitä telkkarista tulee. Ei jaksa tehä ruokaa, siis haetaanpa pizzaa ja kebabbia. Ruokaa ei voi syödä normaalimäärää. Jos syö, sitten napostellaan koko ilta, kun on niin nälkä "pienestä annoksesta". Ja niin edelleen. Noista jutuista mainitseminenkin joko kuitataan nalkutukseksi tai sit siitä tosiaan otetaan kauheet kilarit.

Tällanen ihminen ei jaksa sytyttää, on sitten läskiä tai ei. Se viimonenkin sytytyslangan pätkä katoo, jos ja kun siinä on lisänä 30 - 40 kiloa ylipainoa. Ihan hirveetä miten se muutos voi tosiaankin tapahtua kun aletaan tosissaan suhteeseen. Epäilemättä joillekin naisille käy samanlailla, ei sillä, mut tässä nyt puhuttiin miehistä. Naisia skarppaa se yleinen syyni, jossa naisen ylimääräset kilot arvostellaan paljon raaemmin.
 
Viimeksi muokattu:
No kai se vähän miehen tahdostakin on kiinni haluaako hän laihtua vai ei.

Suolankäytön osalta vaimo ainakin sai minut vähentämään sen käyttöä juuri tuolla vähitellen vähentämisen periaatteella.

On hän kasvisruokiinkin saanut minut oppimaan.
Ilmeisesti pikkuhiljaa vähitellen.

Ja voihan sitäkin kokeilla, että reppu selkään ja 10:n kilometrin päähän piknikille.
 
Itse teen aamuisin herättyäni n6-7 välillä vatsa- ja selkälihasliikkeitä tietyn määrän ja lopuksi rauhallinen rentouttaminen lattialla,ja sitten rauhassa suihkuun.Olo on huomattavasti parempi kuin siten jos äkkiä nousee sängystä ja kiireellä tekee kaiken.Työkin on fyysistä,ja kun menen pyörällä sen vajaan 10km töihin niin olo on parempi.

Ehdota aamukuntoilua
 
Alkuperäinen kirjoittaja samaa täällä;10620053:
Mies oli hyvässä kunnossa sinkkuna, koska ajatteli että ei muuten löydä tyttöystävää. Suhteessa ei sitten kai enää tarvitse välittää siitä miltä näyttää. Harmittaa, kun kuten sanottu kuitenkin rakastan miestäni, mutta en koe häntä yhtään seksuaalisesti viehättävänä. Lisäksi pelkään diabetesta ym sairauksia mitä hän saattaa tuosta ylipainosta saada. Mutta miten saada mies tajuamaan?

Älä sano, ettet haluaisi miestäsi vaan sano, ettei seksi tunnu enää niin hyvältä kuin ennen ja sinun on vaikea saada orgasmi (jos ei saa koskaan orgasmia, seksistä menee mieli, kun aina tietää, ettei tästä itse saa kuitenkaan mitään), koska miehen vatsa on tiellä. Tuo on fakta, jota mies ei voi kiistää eikä sinällään voi asiasta edes suuttua.
 
Onko joku onnistunut tässä. Siis todella onnistunut jollain kauniilla tai rumalla konstilla kääntämään sen ylilihavan pään, että alkaisi muuttaa elämäntapojaan. Siitähän siinä on kyse.
Siis mistä on kyse, päänkääntökonstista vai silmänkääntötempusta? Mistä syystä jotain seuraisi? Kenen syy se on jos mitään ei seuraakaan vaikka 'pitäisi' ts. tapahtuuko jotain silloin, kun mikään ei muutu ja mistä syystä ei?

Olen ite ollut vastaavassa tilanteessa, enkä onnistunut todellakaan millään konstilla.
Kuka alkaa, miten muuttaa ja kenen elämäntapoja? Miksi? Jos joku ei tee niinkuin halutaan, niin miksi hän niin sitten tekisi? Mitä onnistumiseen tarvitaan ja minkä onnistumiseen?

Puhun elämäntavoista, koska oon aivan samaa mieltä noiden eräiden kanssa, että siinä on kyse muustakin ku läskistä.
Olisiko elämäntapa onnistunut jos läskiä ei olisi? Olisiko parisuhde onnistunut ilman läskiä, kun se ei olisi estämässä seksiä?
"Tennovin havaintojen mukaan ihmisen halu syntyy, kun hän tuntee, että häntä halutaan."

Siitä, että oikeastaan viis veisaa yhtään mistään - on antanu ikäänkuin periksi…
"Jos haluat, että sinua rakastetaan, rakasta ensin itse." (Seneca)

Ei tarvi uhrata ajatuksenpoikastakaan millekään mikä vaatis vähän tavoitetta tai vaikka toisen ihmisen tunteiden ajattelua.
"Kyse on siitä, kuinka tulkitsemme kumppanimme käyttäytymistä." (Kast)
 
Viimeksi muokattu:
pari tuttua, todella lihavia, jotain 130- 160 kiloa, nuoria miehiä. Myös tuhteja naisia on lähipiirissä, jotain 130 kg, jotain tuonsorttista.
Tämän lihavan naisen poika painaa jotain 130 kg.
Kumpikin elää vain lihottaakseen itseään. Syövät aivan mielettömiä määriä ruokaa.
Grilliruokaa, siis kaikkea herkkua. Kumpikin niin lihavia, ettei liikkuminen enää oikein suju.
Äitikö pojastaan lihottanut samanlaisen tankin kuin itsekin.
Ovat ainoat läskit suvussa. Pojan isä normaalipainoinen. Muutkin hoikkia, paitsi nämä kaksi, äiti ja poika. Todella lihavia molemmat. Ruokailu on heidän tärkein tapahtuma. Silloin syövät, ja paljon.
 
Ruokaa ei voi syödä normaalimäärää. Jos syö, sitten napostellaan koko ilta, kun on niin nälkä "pienestä annoksesta".

Tämä on omalla miehelläni juurikin se ongelma. Jos minä yritän antaa vähemmän ruokaa tai hieman enemmän salaattia lautasen reunalle, on aivan varma että tunnin päästä on taas "nälkä". Eli se hyöty häviää siinä. Olen yrittänytkin sanoa ettei kai nyt vielä voi olla nälkä ja tosiaan kysynyt joskus että eikö hän huomaa kuinka suurempia annoksia syö kuin muut, mutta kai se vatsa on venynyt kun on tottunut suuriin annoksiin ja siitä on vaikea oppia pois. Joku kevyempi ruoka, esim. keitto, ei sitten ole edes ruokaa, se päälle pitää syödä "normaali" ruoka.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja samaa täällä;10620053:
Hän kyselee joskus, että johtuuko hänen painostaan etten halua seksiä, mutta jos sanoisin että johtuu siitä niin hän loukkaantuisi verisesti. Eli sanon ettei se siitä johdu, ja sitten hän taas jatkaa mässäämistä... Miten tuollaiselle voi sanoa kauniisti että painoa olisi hyvä pudottaa?

no mutta jos sanoisit totuuden? varmaan se sattuu, mutta paino on kuitenkin asia, jolle voi tehdä jotain, eli se ei ole sama asia kuin sanoisi vaikka että sinulla on ruma naama. jos mies on kerta kysynyt jo, että onko lihavuus syynä seksin vähyyteen, niin sehän on ikään kuin signaali siitä, että mies tajuaa että jotain on pielessä, mutta tarvitsee sen viimeisen herätyksen, jotta alkaisi tehdä jotain asialle. jos sanoisit, että "rakastan sinua, mutta seksielämä toimisi paremmin, jos olisi paremmassa kunnossa" ei tarvitse heti sanoa, että "laihduta 40 kg".
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there;1062044 Epäilemättä joillekin naisille käy samanlailla:
tuo on muuten totta. miehen pitää lihoa 50 kg, jotta kohtaisi samanlaista arvostelua kuin nainen, joka on lihonyt 5 kg. ja ajatelkaa tähän ketjuun kirjoittaneet, jos te lihoisitte samalla tavalla, katselisivatko miehenne teitä ja vakuuttelisivat, ettei kilot haittaa? epäilen ettei.
 

Yhteistyössä