Tällä hetkellä alan kyllä kallistua sille kannalle, että menen kuitenkin töihin tammikuussa, mutta teen vain 6h päivässä. Ja jään sitten hoitovapaalle vielä yhdeksi jaksoksi touko-elokuussa. Jotenkin tuntuu, että on itselle helpompi aloitta töihin paluu jo näin pitkän tauon jälkeen, jos tietää, että voi sitten pitää kesällä kuitenkin pitkän tauon työelämästä.
No, tässä pähkäilyssä on tietty vielä se tuntematon tekijä eli jos nyt sattuis pikapuoliin tärppäämään se nelonen ... Mutta, kuten ainakin minä olen jo nähnyt, niin sen varaan nyt ei kannata mitään laskea ja sitä asiaa voi pähkäillä ja järjestellä sitten jos niin käy ja kaikki menee hyvin.
Meillä on kaksi vanhempaa lasta menneet aikanaan hoitoon vähän yli yksivuotiaina (1v ja 1v3kk). Ovat nyt jo koulussa ja ihan fiksuja, normaaleja muksuja, joten ei niitä ainakaan ole hoitoon vieminen pilannut. Enkä usko, että se yleensäkään sitä tekee. Enempi minua pelottaa oma jaksaminen, sillä työn ja perheen yhdistäminen on ainakin mulle ollut kovin raskasta. Työ on vaativaa ja kuormittaa usein myös vapaa-ajalla. Ja sitten tulee liian usein sanotuksi lapsille, että "ei nyt, äitiä väsyttää".
Mutta pakkohan sinne töihinkin on palata. En usko, että pankki loputtomiin tyytyy saamaan pelkät korkomaksut.
Kai se on vaan uskottava, että ei se elämä siihen töihin paluuseen kaadu. Eihän se kai kaadui toisillakaan.
No, tässä pähkäilyssä on tietty vielä se tuntematon tekijä eli jos nyt sattuis pikapuoliin tärppäämään se nelonen ... Mutta, kuten ainakin minä olen jo nähnyt, niin sen varaan nyt ei kannata mitään laskea ja sitä asiaa voi pähkäillä ja järjestellä sitten jos niin käy ja kaikki menee hyvin.
Meillä on kaksi vanhempaa lasta menneet aikanaan hoitoon vähän yli yksivuotiaina (1v ja 1v3kk). Ovat nyt jo koulussa ja ihan fiksuja, normaaleja muksuja, joten ei niitä ainakaan ole hoitoon vieminen pilannut. Enkä usko, että se yleensäkään sitä tekee. Enempi minua pelottaa oma jaksaminen, sillä työn ja perheen yhdistäminen on ainakin mulle ollut kovin raskasta. Työ on vaativaa ja kuormittaa usein myös vapaa-ajalla. Ja sitten tulee liian usein sanotuksi lapsille, että "ei nyt, äitiä väsyttää".
Mutta pakkohan sinne töihinkin on palata. En usko, että pankki loputtomiin tyytyy saamaan pelkät korkomaksut.
Kai se on vaan uskottava, että ei se elämä siihen töihin paluuseen kaadu. Eihän se kai kaadui toisillakaan.