Yli 36-vuotiaitten toteutuneet toiveet

Käytiin ultrassa viime perjantaina ja istukka oli ilokseni noussut, ei tarvi enää silleen pelätä ja jännittää miten tässä käy.
Ensimmäisen kerran olisin halunnut tietää vauvan sukupuolen kun ajateltiin ettei enää ole entisiä tarvikkeita ja vaatteita mutta kaveri olikin niin ovela että peppuaan vaan esitteli meille ja kätilölle, joten jäipä tällä kertaakin yllätykseksi =)

 

Mekin ollaan mieheni kanssa kovasti miettineet tulokkaalle nimeä. Nimiehdotukset tuppaavat kovasti muuttumaan.
Pitäisi siis löytää tytönnimi joka loppuu a:han ja mieluiten viisi kirjaiminen.
Noudattaisi sitten toisten lasten etunimiä.
Toiseksi nimeksi haluaisin Alinan, mutta en ole siihen löytänyt mitään soppelia yhdistettävää. :ashamed: Ehdotuksia?

Ihanaa että kello on pian kolme, saa lähtee kotia kohti.
Tuonne kirpeään pakkasilmaan. Täällä tuo aurinkokin paistaa ihanasti.

 

Iiris, miten olis Milla Alina?

Muuta ei nyt tule mieleen vaikka a-loppuisia tytönnimiä lienee pilvin pimein. Saapa nähdä selviääkö huomisessa 4D-ultrassa kumpaa nimeä pitää miettiä, tytön vai pojan. Voihan se olla vauveli sitä mieltäkin, että enpähän näytä...

 

Tulin vain kertomaan,että plussasin tuossa pari päivää sitten,viides lapsi siis.
Pää on vielä niin sekaisin etten osaa muuta sanoa(piti tämän neljännen olla viiminen..näin se luonto yllättää ja pitää ihmisen pienenä "suunnitelmineen"

 

Onnea Mielikki! Laita jossain vaiheessa vähän tietojasi, niin lisään sinut tuonne ekan sivun listaan.

Me käytiin katsastamassa tänään tulokas 4D-ultralla. Mokoma oli aika ujo ja katseli enimmäkseen kohti minun selkärankaa, mutta muutama kasvokuva onnistuttiin kuitenkin saamaan. Kovasti lapsukaista haukotti

Täällä uskaltanen paljastaa, että tyttöhän siellä köllöttää, kuten olen kyllä itse ajatellutkin koko ajan. Eipä tarvitse sitten vaatekauppaan mennä, kun on tuo kuopuskin tyttö. No, helpotti vähän tuota nimen pohdiskelua.

Säälittää vaan meidän poika, joka niin kovasti on toivonut veljeä, eikä sitä tule nyt sitten saamaan. Tämä nimittäin jäänee erittäin suurella todennäköisyydellä meidän viimeiseksi lapseksi.

Karsea pakkanen täällä...

 

Klaava onnea tytön odotukselle. Ja kiitos nimiehdotuksesta!

Minä luulin että odotan poikaa, alku tuntui niin erilaiselle. Ja nyt tämä on siis todella mahdoton potkimaan ja liikkumaan. Mutta uskottava on että tyttö meille tulee :heart:

 

Iiris, tuli mieleen vielä noita nimiä.

Salla Alina, Sofia Alina

tai miten olis Kaisla Alina. No, siinä ei kyllä ole sitä vaadittua viittä kirjainta, mutta Kaisla on minusta aika kiva nimi.

Täällä on edelleen pakkasta -30. Enkä edes saanut lämpöpaikkaa autolle kun tulin töihin "vasta" viisi yli kahdeksan. No, pitänee lähteä tuossa viimeistään puolilta päivin kotiin jatkamaan töitä, että saa vielä auton käyntiin. Onneksi on nämä välineet sellaiset, että etätyö onnistuu ilman mitään erityisjärjestelyjä.

En uskalla ottaa sitä riskiä, että auto seisoo tuossa iltapäivään eikä sitten käynnistykään. On tuota työmatkaa kuitenkin sellainen 20 km, joten sitten onkin vitsit vähissä ja varmaan taksi ainoa keino.

Tuosta nimestä vielä, että tahtoisin meidän tytölle toiseksi ja kolmanneksi nimet: Sylvi Agatha, vuosi sitten poisnukkuneen mummoni muistoksi. Hänessä oli paljon sellaisia ominaisuuksia, joiden toivoisi vaikka nimen kautta periytyvän omalle lapselle. No, nuo ei ole vielä kyllä ihan kirkossa kuulutettu ja sitä paitsi ovat hitusen ristiriidassa muiden lasten nimien kanssa, sillä kellään ei ole kuin kaksi nimeä.

Mutta jokainen lapsihan on yksilö ja kun meillä ei ole ollut tosiaan mitään sääntöä/käytäntöä vaan nimi on valittu enempi lapsen mukaan, niin sikälihän tuo kävisi. Mutta tästä seuraa luonnollisesti myös se, että todennäköisesti nimiasia ratkeaa itsestään sitten, kun nähdään pikkuinen. Niin ainakin kävi viimeksi.

 

B)

 

Hei kaikki ja hyvää perjantai-iltaa!

Taas oltiin pudottu! Hups heijaa.
Rv 29 alkaa kohta, ja nyt on alkanut tuntua armotonta väsymystä. Mites teillä muilla?
Olen syönyt vitamiineja ja rautaakin, mutta ei auta.
Kai se on vaan sitä, kun nukkuu niin huonosti.
Harmittaa oikein, kun väsyneenä tulee sitten huudettua muksuille ja hertsattua pienimmistäkin asioista.
Tänään viimeksi sain raivarin, kun minun ottaessani pikku nokoset, oli lapset kavereineen syöneet kaikki sämpylät. Kauppaan on 10 km matkaa, ja olin ajatellut, ettei tarvitse mennä sinne ennen huomista...
Kyseiset kaverit ottaa kroonisesti pattiin, kun pyytävät suoraan meidän muksuilta syömistä, sen sijaan että menisivät kotiin. Usein on niin, että olen laskeskellut, että jotain ruokaa tai leipää on just niin, että riittää omalle porukalle... Ja kun se kauppakin on kaukana...
Olenko turhasta nipottaja?
Tunnen ko. kavereiden vanhemmat, ja tiedän ettei heitä kotona nälässä pidetä.
Omille muksuille olen sanonut, että älkää vaan kerjätkö ruokaa kylässä, vaan tulette kotiin syömään.

Tytär sai tuossa sitten vuorostaan raivarin, kun olin ostanut veljelle hupparin, ja hänelle sukat. Neiti kun on niin ronkeli, ettei hänelle voi ostaa ominpäin mitään vaatteita. Kaappi on pullollaan käyttämättömiä.
Eikä sekään ole tae, jos hän on itse mukana ostamassa.

No, nytpä tuli oikein ruikutettua , nyt lopetan.
Lähden kuskaamaan muksuja koulun discoon, toivottavasti heillä on siellä hauskempaa, kuin kärttyisen kalkkiksen kanssa kotona.

 

Iltaa kaikille :wave:

Tänään oli sitten neuvola ja sokerirasitus ja kaikki arvot olivat erittäin hyviä . Ei tartte mittailla sokereita \|O . Painoa oli tullut peräti 100g lisää . Yhteensä alusta asti 1,1 kg. Eipä to haittaa kun tuota lähtöpainoa oli sen verran paljon.
Kohdunpohjan korkeus huilii yläkäyrillä, mitta oli 26 ja rv:t on 27. Neuvolassa sovittiinkin että samaa ruokavaliota noudatan kuin nyttenkin ettei paino vaan pääse nousemaan kovin ja vauvan koko ei kasva suureksi. Mulla on kyllä ollut kaikki kuusi edellistä yli 3500g, suurin 4130g . Mutta hyvin ovat mahtuneet syntymään. Viimeisissä synnytyksissä ponnistusvaihe on kestänyt 1-3 min. NNo kait sitä on senverran "horo" jo että ei tartte kuin vähän ponkaista niin vauva on maailmassa
Hb oli laskenut 144:sta 129:ään. Ei tartte syödä vielä rautaa.

No niin sitten tilasin ajan 4D-ultraan Ouluun ja mieltä kirvelee se hinta :$ , n. 200? jää vielä kelan korvausten jälkeen maksettavaksi . Mutta ajattelin että kerrankos sitä. Ja melko varmasti on viimeinen raskaus, niin että tämän jälkeen ei enää olisikaan mahdollisuutta siihen.

Aika paljon oli omaa juttua mutta kun ei oikein muutkaan keksi

Terkuin HissunMyy

 

=) :flower:
Ihana talvipäivä!
Nyt alkaa iskeä kevätinto. Tekisi mieli pestä ikkunoita, kylvää kukkien siemeniä, uudistaa kotia! Vaan vielä on hieman liian aikaista, kun pakkanen paukkuu nurkissa.

 

HissunMyy, on aika lailla eroa noissa 4D:n hinnoissa. Me käytiin just viime viikolla ja maksettiin 152 KELAn korvausten jälkeen. Aika iso ero kun kuitenkin 50 euroa.

Itse asiassa en ollut oikein tyytyväinen koko hommaan, mutta toisaalta eihän sen ole tutkivan lääkärin vika, jos lapsi ei halua naamaansa näyttää. Vähän arpapeliä se on kuitenkin saako hyvää kuvaa vai ei. Tärkein anti tutkimuksesta oli kuitenkin se, että kaikki rakenteet olivan kunnossa ja tutkimuksen perusteella ei ainakaan mitään isompaa vikaa ole odotettavissa.

Niin, että kai siitä tiedosta sitten voi tuon rahan maksaakin. Keskussairaalan ultraaja ei nimittäin siellä tehdyssä rakenneultrassa katsonut muuta kuin sydämen ja istukan toiminnat. Tuolla kuitenkin mittailtiin kaikki aivot ja munuaiset yms. jutut.

Meillä oli vieläkin aamulla -30 astetta mittarissa. Saisi jo pikkuhiljaa lauhtua, kun ei oikein uloskaan pääse, kun on niin kylmä.

 

heippa hei pitkästä aikaa!
Mua on alkanut kiinnostaa tosi paljon toi 4D, täytyykin kysellä missä täällä lähin... varmaan seinäjoella ja mitä mahtaa maksaa.

pakkasta on sitten pidellyt =)
parhaimmillaan tai pahimmillaan =) -35 astetta. hur kun oli kylmä.
nyt sitten pakkanen on laskenut mutta tuuli on yltynyt

maanantaina on rakenneultra.

 

Olitiinpa saa tiputtu kauas. Onneksi sentään vielä löytyi...

Mikä näissä maanantaiaamuissa oikein on, kun ovat niin vaikeita. Kaikki tuntuu menevän päin metsää, eikä huvittaisi yhtään mikään. Mieskin lähti reissuun ja tulee vasta keskiviikkoiltana. Nyt sitten on taas kaikki hommat mun niskoilla kolme päivää. Jippii.

Lapsikin piti vatsassa sellaista mylläkkää viime yönä, etten oikein saanut nukuttua. Mutta jospa ensi yönä sitten paremmin.

Tällä viikolla on kyllä pakko mennä kauppaan ostamaan jotain vaatetta, kun alkaa niin tympiä entiset. Miten te muut, käytättekö paljon rahaa äitiysvaatteisiin? Entä onko kellään kokemuksia tuosta Bola-korusta, mitä jotkut nettikaupat myy? Onko sillä oikeasti vauvaa rauhoittava vaikutus syntymän jälkeen?

 

Makailen täällä kotona flunssassa, työkaverit patistivat eilen kesen päivän kotiin, sen verran huonossa kunnossa olin. Lapset sairastivat viime viikolla, viikonloppuna mies ja nyt on sitten mamman vuoro...Onneksi mies vei lapset päiväkotiin ja mummo lupasi tuoda kotiin niin saan vähän lepäillä. Klaava mietti äitiysvaatteita, itse yritän kyllä hankkia mahdollisimman vähän. Olen kuitenkin kuutisen kiloa pienempi nyt kuin edellisessä raskaudessa samassa vaiheessa, joten vanhat äitiyshousut ovat vielä todella isoja, ja tavalliset isompikokoiset housut alkavat jo väkisin käydä pieniksi. Saapa siis nähdä jos joudun piakkoin kuitenkin housukauppaan. Ei ole kiva olla töissä ihan hirveän näköisenäkään. Oletteko te muuten käyttäneet kantoliinaa? Ne ovat kai melko kalliita, voisikohan sellaisen tekaista itse ja siinä tapauksessa millaisesta kankaasta?

T. Kolmonen, rv 24+5

 

Nyt on sokeripiina suoritettu. Ja kuten etukäteen tiesinkin, kaikki arvot olivat normaalit. Minusta koko tutkimus oli kohdallani turha, mutta onpa nyt miellytetty neuvolan tätiä.

Kävin eilen kaupassa ja löysin alesta vauvamahalle sopivan neulepaidan ja takin. Hintaa jäi sellainen 40 yhteensä. Molemmat on malliltaan sellaisia, että käynevät myös myöhemmin käyttöön. Ihan kiva, kun on päälle sopivia vaatteita, missä vatsa on otettu huomioon. Liian isoissa vaatteissa näyttää niin muodottomalta, etten niitä oikein tykkää käyttää.

Mulla on nuo entiset äitiysvaatteet sopivasti kesämallia, joten niillä tahtoo tulla vähän vilu tähän aikaan vuodesta ja pakko täällä töissä on kuitenkin ihmiseltä näyttää.

Nuha iski taas uudelleen. Yö meni vähän pieleen, kun heräsin välillä siihen ettei henki kulje ja oli pakko niistää. Päänsärky on ollut sitten riesana aamusta saakka, sillä olen ilmeisesti niin kofeiiniaddikti, että aamukahvin pakollinen väliinjättäminen teki oikein mukavan jomotuksen. Kokemuksesta tiedän, että se helpottaa luultavimmin sitten yöllä. Tässä vaiheessa ei enää kahvikaan auta..

Töissä on vähän kiirus, varsinkin kun kaikenlaisen ylimääräisen ja palaverien takia työaika tahtoo jäädä aika vähäksi.

Hyviä vointeja kaikille!

 

Hyvää Ystävänpäivää kaikille :heart:

 

Aurinkoista ystävänpäivää kaikille :heart:

 

Kohta jo kaksi viikkoa plussaamisesta enkä ole soittanut neuvolaan,eipä sillä nyt kiire olekkaan.Lähinnä tää oma tunnelma ihmetyttää...oon pihalla vieläkin kuin lumiukko.4 muuta raskautta kun saanut tietää niin oon itkenyt onnesta ja hyvä etten samana päivänä ole ryynännyt kauppaan ostamaan potkareita.Nyt en tiedä mitä ajatella...miehen piti mennä vasektomiaan ja hän oli muutenkin vahvasti sitä mieltä ettei todellakaan lisää lapsia meille...puhui negatiivisesti jne. ja nyt mulla tunne kuin tämä raskaus olisi mun "vika",enkä tiedä mitä ajatella,ihan kuin ilo olisi muka kielletty.Samoin jos mietin vähänkään negatiivisesti,niin mietin heti etten saa niin tehdä ettei lapselle käy mitenkään...jne.
eli pää on aivan pyörällä vieläkin mies ei ole sanonut sanaakaan tästä mun tilastani. :'(

 

Mielikki, älä tuollaisia syyllisyyden tunteita itsellesi järjestä. Kyllähän siihen raskauden alkamiseen tarvitaan aina molempia, joten et mitenkään voi pitää itseäsi syyllisenä.

Toivottavasti mieli tasoittuu ja pystytte iloitsemaan tulevasta yllätyksestä.

Niin, ja nuo miehet nyt on hitusen hitaasti lämpeneviä näissä asioissa. Mun miehen kommentti tällä kertaa oli, että "no eihän tuo nyt ollut mikään yllätys"... Hmmm... no vaikka ei niin hempeästi ole asiasta puhunut, niin tiedän, että lapsi on myös hänelle todella odotettu ja toivottu. Oli niin kovasti suruissaan edellisen menetyksestä.

Itse en osaa asettua oikein asemaasi, sillä minulla ei ole kokemusta yllätyksenä alkaneesta raskaudesta. Kaikki on olleet kyllä suunniteltuja. Äläkä ajattele, että negatiiviset ajatukset saisivat jotain pahaa aikaan, sillä ei niin voi käydä.

Jaksamista!<br><br>

 

heippa kaikilla..saakos tähän pinoon vielä pomppia...olen jo tänä vuonna 39v täyttänyt ja kuuden lapsen äiti.. -93, -97, -01, -02, -04, -05 ja minulla 3typyä ja kolme poikaa...ja nyt tämä 7 laskettu aika olisi 27.8-07..mies on aivan onnesta soikeena ja niin oli sillä tippalinssissä kun sanoin tosta positiiviststa testistä..itse on hiukka skeptinen olo tila..en uskonut raskautta ennekö kävin ultrassa viikkositten...no kyl nyt on jo olo ilonen
pitihän tossa viikonloppuna ostaa jo yhet teutonian vm 2002 vaunut lisää..ihanku ei niitä ennestään olisi..mut ku oli niin nätit..ja pitähän tän kenties viimesen laspsen saada ihan uudet...ja yhdet potkuhiousut ja bodyn ostin..ku olivat niin nättejä..niinpä...
kotona olen ollut jo muutaman vuoden öö 4 vuotta..on vielä vaki paikka mutta tekismieli uutta työpaikkaakin ja just oli niin makoisa työpaikka ilmotus lehdessä..tekis mieli hakea...
tää on jotenki niin ristiriitasta..miks aina silloin ku mä oon raskaana tai imetän niin on noi vau paikat vapaana...mä en jaksa...
juu ei nyt kotitöiden kimppuun..hauskaa torstaita

nirzu 12+5

 

Tsemppiä Mielikki!

Minunkin mieheni oli sitä mieltä, ettei enää lapsia meille.
Kun sitten tulinkin yllättäen raskaaksi, hän ehdotti aborttia :'( .
Meillä itkettiin pari viikkoa, molemmat siis, mies ja minä.
Kun mies lopulta heräsi keskellä yötä siihen, että minä valvoin ja itkin, hän sanoi, ettei voi pakottaa minua aborttiin.
Raskauden alku oli aika surkeaa aikaa, en osannut itsekään olla iloinen vauvasta.
Nyt kun viikkoja on jo takana melkein 30, on mieskin jo ihan mukana odotuksessa. Lapset ovat alusta asti olleet iloisia tulevasta pikkusiskosta.

Toivotaan, että sinunkin miehelläsi on vain "käynnistysvaikeuksia".
Kyllä se on hyvä asia, että raskaus kestää niin kauan, ehtii kasvaa ajatukseen, että vauva on tulossa.
Kyllä sinunkin miehesi kasvaa ajatukseen, anna hänelle aikaa sulatella asiaa.
Kun kevätaurinko alkaa paistaa, näyttää kaikki valoisammalta!

Kaikkea hyvää teille! :heart:

 

:wave: Hei! Varovasti tänne taas kurkin.. Eli tässä ollaan saatu vasta äskeittäin plussa! :heart: Aika uskomaton juttu kun ekasta kierrosta km:n jälkeen tärppäsi.. huh huh! :snotty: Mutta en valita toivottavasti tällä kertaa kaikki vain sujuisi hyvin.. Laskettu aika lienee joskus lokakuussa ja toinen lapsihan tämä olisi sitten meille :heart: :heart:

*muoks* Oma ikä 36v ja esikoinen täyttää just kohta 4v <br><br>

 

Tervetuloa nirzu ja Epskeps!

Muutinpa tuota pinon nimeä sitten syystoiveista vaan toiveiksi, joten kaikki vaan mukaan riippumatta milloin toiveet on toteutuneet B)

Onneksi on perjantai. On ollut rankka viikko, kun mies oli ma-ke reissussa ja piti yksin kaikki asiat hoidella. Ja eilen oli vielä ylimääräistä iltaohjelmaa. Tänään en suostu kyllä kotoa mihinkään lähtemään vaan lepään.

Sen verran alkaa tämä vatsan kanssa oleilu väsyttää, ettei oikein jaksaisi joka ilta olla johonkin laukkaamassa.

Mitäs muuta? No, töihin pitäis varmaan alkaa. Viime yön unet meni vähän pieleen, sillä katselin karseita lapseen liittyneitä painajaisia. Ajattelin just, että olispa sellainen kone, jolla sais tuolta päästään pois muutamia tapahtuneiden asioiden muistoja, ettei niitä tarvitsisi uudelleen elää unissaan.... Varsinkaan nyt.

 

Ihanaa, Epskeps!!! Toivon sinulle hurrrrjan paljon onnea matkaan :hug:

Ja Mielikki: HYVIN usein olen sitä mieltä että miehet on luotu ihan vain ristiksi meille naisille. Mutta eiköhän sinunkin miehesi siitä lämpene, niille se vaan on niin paljon vaikeampaa ja hitaampaa kuin meille jotka jo melkein potkut tunnetaan kun testi plussaa näyttää

Minä toivon hyvin hartaasti että tämän kertainen tulokas on poika. Siis tänään ja tällä hetkellä. Ja ihan vain siksi että meillä eletään HYVIN vaikeaa 15v tytön murkkuikää täällä, hyvästi stressitön loppuraskaus... Esikoisestamme (poika) en edes huomannut milloin murrosikä iski. Mutta tämä tytär...

Raskaana olo alkaa sitten täällä olla jo aika raskasta. Kyykistyminen on jo melkoinen suoritus, ja vauhti on hidastunut melkoisesti. Nyt kun tytär on heittäytynyt erittäin mahdottomasti, niin koen syvää itsesääliä kun kuvittelen itseni viimeisillä viikoilla heppojen karsinoita putsaamaan... No, niinhän sitä sanotaan että hiljaa hyvä tulee. Eipä sentään tarvi kodin ulkopuolella töissä käydä, hattua nostan teille jotka raskauden viimeisellä kolmanneksella käytte, MÄ EN JAKSAIS!!!

Hyviä vointeja ja poikavauvoja kaikille toivottelen!!! (on ne tytötkin ihania murkkuikään asti...)