Hei kaikille ja anteeksi että katosin hetkeksi.
Täällä kp10 menossa, joten ei tarvinnut päästä verikokeisiin testattavaksi.
Nyt aletaan tikuttelemaan ovista, koska kierto venähti niinkin paljon, ettei mitään tietoa milloin pitäisi olla. Tänä aamuna ollut ensimmäiset nippailut alavatsalla, joten tästä se taas lähtee. Miehellenikin oli selvästi kova paikka että en ollutkaan raskaana.
Kyselitte ollaanko kerrottu vauvahaaveista kenellekään... Kotona lapset toivovat pikkusisarusta kuin kuuta nousevaa. Melkein joka päivä jompi kumpi kysyy jotain koskien raskautta ja siitä miksi en ole jo raskaana. Omille sukulaisille kun olen vihjannut jotain että ehkä meillä vielä joskus kolmaskin lapsi tulee olemaan on kommentit olleet todella ilkeitä. Ovat vain todenneet että olemme tyhmiä tai hulluja jos nyt vielä kolmannen saamme. Emme kuulemma tarvitse enempää lapsia.
Mieheni puolen sukulaiset ovatkin sitten ihan toista mieltä. He jopa joskus kyselevät, että emmekö meinaa enää hankkia lapsia... He ovat kovin ymmärtäväisiä ja toivovat että toiveemme käy vielä toteen.
Viime aikoina olen kuullut tutuilta ja sukulaisilta vain vauvauutisia, ja täytyy kyllä myöntää että en ole oikein osannut olla iloinen heidän puolestaan. Eräskin tuttava pariskunta, jolla on kolme lasta (vanhin jo yli 20 ja nuorinkin 10) ovat saamassa nyt ns iltatähteä. Tietenkin siinä mielessä vauvauutinen oli huojentava, että näkee ihan konkreettisesti että raskautuminen on vielä mahdollista meille yli 35 vuotiaille.
Onko kukaan vielä siinä pisteessä yrityksen kanssa, että miettisi hoitoihin menoa? Meillä tämä asia on ollut puheissa jo pidemmän aikaa. Olemme olleet ilman ehkäisyä nyt jo yli kuusi vuotta eikä mitään ole tapahtunut. Tosin koko aikaa ei olla yritetty, mutta aina välillä on ollut jaksoja kun ollaan ihan tosissaan yritetty. Oman yrityksen, omien töiden ja lasten takia aina välillä yrittäminen on jäänyt ja siksi ei olla huolestuttu vielä asian suhteen. Nyt kuitenkin yrittämistä on taas ollut jo jonkin aikaa ja aihe hoitoihin menosta on nostanut aina välillä päätään. Jokunen vuosi sitten gynekologilla käydessä kysyin hoidoista lääkäriltäni ja vaihtoehtojahan meillä ei oikeastaan ole. Koska meillä on jo kaksi yhteistä lasta ainoa paikka mistä apua voimme hakea on yksityiseltä. Ajatus hoitoihin menosta ei ihan kamalasti minua kiehdo, koska olen nähnyt läheltä sen rankkuuden ja epäonnistumisen... Mutta sinne se on kait suunnattava jos apuja joutuu asian suhteen vielä hakemaan.
Yritän olla aktiivisempi, tuleva muutto tässä vaan sotkee tätä yrittämistä seuraavan reilun kuukauden ajan. Mutta mukana ollaan edelleen.
