Piiitkästä aikaa kirjauduin. Oli ihan pakko,
mimmimamma, tuon sun viestisi vuoksi! Olin oikeasti jo ajatellut häipyä kokonaan palstalta, koska kuumeilu kävi niin stressaavaksi ja palstailu pitää ehkä liikaakin kiinni haaveissa, jotka ei ehkä koskaan voi toteutua... :headwall: Mutta nyt sitten, tosiaan pitkästä aikaa, piipahdin katsomaan palstakuulumisia... En tosin ole lukenut vielä muita sivuja, kuin tämän 32:n... Luen niitä läpi ajallaan... Suokaat anteeksi omanapaisuus tällä kertaa!
Mulle sit kävi niin ikävästi, kuin vain käydä voi, eli km. Itseni kylmetin ja työnsin kivun jonnekin niin syvälle, että sieltä se ei takuulla tuu silmille. Helevetti. Tänne en asiasta kirjoittanut, ja syy on mitä ihmeellisin: mä en kestä ollenkaan pahoitteluja! Se on mun luonteessa oleva vika. Vaikeilla hetkillä lähden pakosalle, mutta en komeroon piiloon, vaan sinne missä hibiscukset kasvaa. Niin tehtiin nytkin. Kaksi viikkoa kaukaisella saarella teki oikein hyvää... Unohtui koko samperin km. :xmas:
Mutta nollassahan tässä nyt sitten taas ollaan. :headwall: Alusta aloitetaan, hammasta purren. Oli asenteeni sitten väärä tai oikea, niin näin mennään. Sen toki ymmärrän, että 44-veen muniksista suurin osa on jo heikkolaatuisia, mutta sitä en, ettei onnistuminen olisi millään muotoa mahdollista. Pessimismiin ei saa sortua, koska ajatuskin on energiaa.
Voipi kuulostaa vähän masentavalta tämä viestini, mutta kyllä tässä ihan tasapainossa ollaan jo, taas. Mutta nyt lueskelemaan sivuja taaksepäin...
Ja kaikille kaikkea hyvää nyt!!! :heart: :hug: Ja pahoittelut, että raukkamaisesti olen pysytellyt poissa... Mutta pliis, rakkaat palstasiskot, unohtakaa tuo mun km. En halua sitä itsekään enää muistaa/muistella! :heart: