YLI 35-V KUUMEILIJAT :) VOL 5

Rouva Pikkumyy :hug: Paljon jaksuja ja voimahaleja lähettelen. Ihan nyt tällaista uutista en kyllä odottanut :ashamed: Olen tuota ultrakuvaa tutkiskellut, suurennuslasilla ja ilman. No, näytöltä suurennuslasilla vähän hankalaa, mutta en kyllä todellakaan osaa sanoa mitä se toinen tumma alue pitää sisällään. Toivotaan, että maanantai tuo asiaan selvyyden. Hengessä vahvasti mukana, jaksamista viel ämiehellesikin. Kovin pisitiiviselta jo tänään vaikutat, olet rautainen nainen :heart:

Illalla ei enää koneelle ehtinyt, eikä tänä aamunakaan. Mielessä koko ajan Pikkumyyn ultra, toisena ajatuksena Hibisckuksen inssi. Näin syvälle te minun mieleeni painaudutte, että teitä tuolla työn touhussa ajattelen :hug: Toki kaikki muutkin mielessä olette.

mantana kiva kun pyörähdit täälläkin :) Tuolla odotuspuolella kävinkin jo kuulumisiasi kattomassa :heart:

Nyt ei oikein omt kuulumiset tunnu tärkeiltä, ei saa oikein mitään kirjotetuksi. Harmittaa niin Rva Pikkumyyn tilanne. Ei vain saa sanoja ruudulle :ashamed: Menen takasin marjapensaisiin, oli sitten angiina missä vaiheessa tahansa, on noin marjat nyt kerättävä, kun kerrankin paistaa aurinko.

 
Heippa lumi-marja ja mimmimamma! :saint: :hug: :flower:

Kopioin saamani tekstin tuonne yli 35 odottajien puolelle:

ROUVA PIKKUMYY !
Oli pakko tulla kertomaan sulle oma tarinani, kun tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta nyt tuntuu...Helmikuussa olin itse viikolla 7+6, kun jostain ihme syystä halusin mennä varhaisultraan katsomaan, onko siellä masussa todella joku. Jostain syystä oli semmoinen olo, että kaikki ei ole hyvin...Osin varmaan johtui siitä, että minulla ei ollut ollenkaan mitään raskausoireita, osin kauhutarinoista joita luin netistä. Osin en voinut uskoa onneamme todeksi että oikeasti olin raskaana. NO. Siellä ultrassa näkyi vain ruskuaispussi, ei sikiötä, ja gynekologi antoi tuomioksi tuulimunaraskauden. Minä itkun keskeltä yritin kysyä, eikö voisi olla vain varhaisemmat viikot, jos ei syke vain näy vielä. Ei kuulemma olisi mitenkään mahdollista. Muistan, kuinka pahoitteleva gyne sanoi, että " Ei tästä teille valitettavasti millään jatkuvaa raskautta saada". Antoi lähetteen seuraavaksi aamuksi gynen polille, käski tulla syömättä ja juomatta, koska keskeytys tehtäisiin samantien.
Sen illan yritin vain kestää, kuten sinäkin varmaan nyt. Mietin ja pohdin, voisinko vain olla niin alussa, ettei vielä ultrassa pientä näkynyt. En kuitenkaan itsekään uskonut siihen vaihtoehtoon, vaikka kuinka yritettiin laskea hedelmöittymisajankohtaa, ei tuntunut natsaavan yhtään varhaisemmat viikot.
Aamulla sitten mentiin polille, oli se sama setä gynekologi kuin illalla oli ollut yksityispuolella. Ultrasi uudelleen, ei tietenkään mitään näkynyt. Päätettiin kuitenkin katsoa vielä HCG-pitoisuus, joka olikin muistaakseni 11000 (viikkoa aikaisemmin se oli minulta katsottu vatsakipujen vuoksi, silloin oli 2500). Oli perjantai, ja jotenkin en ollut valmis luopumaan ajatuksesta, että jos sittenkin. Gyne sitten suostui odottamaan viikonlopun yli, ja maanantaiksi sovittiin uusi käynti, uusi ultraus ja HCG:n tarkastus. Se viikonloppu oli hirveä. En uskonut yhtään, että raskaus jatkuisi, ja.....no tiedät varmaan. Maanantaina sitten mentiin polille, uusi gyne ultras, ja mitä ihmettä...SYKE NÄKYI. Viikoiksi arveli 5+3 ( eli varhaisultrassa ed viikolla ois ollu 4+6). Nämä viikot myöhemmin vahvistui np-ultrassa. Olin siis sittenkin vain varhaisilla viikoilla. HCG oli tuolloin 22000, eli parissa päivässä tuplaantui. Jälkeenpäin olen lukenut paljon tuulimunista, ja nyt tiedän, että kaikki raskausoireet voi olla tai olla olematta, ja HCG nousta ihan normaalisti jonnekin 10 viikolle asti myös tuulimunaraskaudessa, joten niistä ei voi mitään päätellä. Ainoastaan siitä, että keston ollessa VARMASTI riittävä, eikä sikiötä näy, voi diagnoosin tehdä....SIksi olen ihmetellyt tuota ensimmäistä gynekologia, miksi tuosta HCG:n noususta sitten alkoikin hieman epäröimään omaa diagnoosiaan. Mutta nyt olen kiitollinen, että odotettiin. En ois ikinä saanut tietää, että masussa olikin rakas vauvamme.
Halusin kertoa tämän siksi, että olisit ihan varma, ennen kuin luovutat. Vaikka odottaminen sun tilanteessa on pahinta, vain sillä varmistat että kyseessä oikeasti on tuulimuna. Itse meinaan hajota joka kerta, kun muistan, että meinasimme abortoida vauvamme. Sun tilanne on nyt kauhea, eikä sanat riitä auttamaan. Mutta älä ihan vielä menetä kaikkea toivoa, ennen kuin olet aivan varma.......

Halauksin, ja hirveästi voimia

Kirppiina ja Rakas 32+1, jota aluksi ei pitänyt olla edes olemassa.......
LainaaIlmoita asiaton viesti

Eli itsekkin olen ajatellut tuota kahta munasolun irtoamista ja että mahdollisesti omissa pusseissaan olleet kaksoset, ja vain toinen olisi kehittynyt, se mikä olisi vasta rv 5-6, noin.... :heart: Silloinhan syke ei välttämättä näkyisi vielä, kun menín tiuhti-viuhdista varhaisultraan rv 6+4 jo aikaa ilatessa gyne sanoi, että varaudu, että sykettä ei välttämättä vielä näy!ja silti kaikki olisi ollut ehkä kunnossa, mutta sillä kertaa siis syke näkyi.rv 7 alaken hän aina suosittelee käyntejä hänen luokseen. Olisiko jos ovis olisi ollut kp 20-22..raskaus näkynyt haaleana jo kp 30, kuten tekikin?

Minulla on ripulia, nyt kaiken muun lisäksi varmaan kun jännitän ja mikään ei maistu, jano on kova ja juonut olenkin! :p Huimaa välillä kovasti.

Otampa tiuhti-viuhdin rv 6+4 kuvan tähän mukaan , pitää vertailla. :heart:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

tässä tiuhti-viuhti rv 6+4

 
Voi rouva Pikkumyy :hug: :hug: :hug: Voi kun olisi kyse vain siitä, että raskaus on varhaisemmassa vaiheessa kuin arvelet. En ole vielä käynyt gynen klinikkaa, joten täysin varmaksi en osaa seuraavaa sanoa, mutta ilmeisesti sikiökaiun pitäisi ilmetä viimeistään n. rv 6+0. Voisiko sulla olla niin suuri heitto päivissä? Tuo toinen tumma alue näyttäisi minusta kohdussa olevalta nesteeltä, mutta täysin varmaksi en uskalla sanoa. Toivon kovasti, että kontrollissa näkyisi sikiökaiku. Yleensähän sitä käsittääkseni odotellaan parisen viikkoa, että voidaan olla varmoja tuulimunadiagnoosista.

 
Voi, Rouva Pikkumyy :hug: Miten hurjasti sinua ja miestäsi koetellaan! :'( Silti toivon vielä, että olisi pientä onnen ripettä ilmassa!! Olisipa siellä vielä elämää... itken ja toivon. :heart: :hug:

Miten reippaalta jo tunnutkin ja uskonkin, että selviät tästä Tiuhti-Viuhtinkin avulla. Pieni enkelinne antaa teille molemmille voimaa! :heart:

Paljon voimia teille! :wave:
 
Voi olen niin kovasti pahoillani Rouva Pikkumyy.. :hug: :hug:

AnniSofii :hug:

Tänään kävin hakemassa apteekista lääkkeitä nokkosihottumaan ja tollasiin paukamiin rasvaa.. Kahenlaisia lääkkeitä jotka otetaan illalla ja aamulla ja sitten hydrocortison emulsio voidetta.. Joo töissä tuli oltua taas illassa,huomenna vielä iltavuoro ja sitten taas ei tiedä milloin seuraavan kerran.. Nyt ei olekkaan ovistikkuja millä tikutella,että nyt mennään sitten ilman ovistikkuja.. :eek:

-Taikakuu-
 
:hug: Etsin sanoja, niitä oikeita ja lohduttavia. En löydä, en mitään järkevää. Haluaisin vain olla tukena, pitää kädestä ja halata. Olla vain siinä vierellä ja olla läsnä. Kuunnella ja auttaa. Olen vain niin kaukana, että ajatusten siivin sinne kiidän. Olenkin joskus ennenmmin kertonut, että piinaavia aikoja elin kesällä 2000. Tuo meidän 7v poika meinattiin kaapia tuulimunana pois, mutta minulla vain oli koko ajan tunne, että jotain siellä masussa kasvaa. Kaikkiaan taisi kolme viikkoa vierähtää siinä ollakko vaiko eikö olla piinavassa tilanteessa ja kerran käännyin takasin leikkurin ovelta, kun tuli tunne, että ei, ei tuonne en mene, vaikka oli jo tippa kädessä. Raskauden piti olla viikolla 7+, vaikka olikin 4+, kun eka kerran ultralla katottiin. Pieni poika kuitenkin seillä kasvoi ja on nyt mitä suloisin tapaus kaikesta erityisyydestään huolimatta. Eikä hänen erityisyyttään kukaan tiedä, ellei pojan ikä tule selville.
Olen niin pahoillani tuosta teidän tilanteesta, että se tuli uniinkin. Itsekseni illalla itkeskelin täällä, kun mies oli töissä yön. Nyt hänelle kerroin, kun heräsi ja hänkin on pahoillaan. Kävimme kotisivullanne katsomassa ja hänen mielipiteensä miehesi ensireaktiosta oli se, että ehkei hän aivan sanomaansa tarkoittanut siinä muodossa missä se tuli sanotuksi, vaan tarkoitti varmaan, ettei halua rakkaalleen enää enempää surua ja tuskaa. Hänen oma reaktionsa oli saman suuntainen, mutta hetimmiten oli jo sillä mielellä, että uutta yritystä vain. Kumpa nyt olisi kaikki taivaan enkelit apuna, tukena ja turvana. Jotenkin tämä nyt koskettaa rankemman päälle.

Lumi-Marja
 
Kiitos Lumi-Marja:! :hug: :flower:

Oikeasti elämä tuntuu tällä hetkellä helvetiltä, jos suoraan sanon!!

Itkemme, välillä tuntuu, ettemme kestä asiaa!! :headwall: :x :ashamed: Tuntuu, että pää sekoaa....vaikka eihän se sekoa-tästäkin selvitään, koska on pakko!! Muuta vaihtoehtoa kun ei ole!!! :headwall:


Olen poistanut ajatuksistani toiveen, että Pirpana löytyisi vielä, ei sitä ole varmaankaan! :headwall: :ashamed: Tuntuu julmalta menettää kaikkein tärkein meille molemmille! aina kun ajattelen Pirpanaa, rintani kihelmöivät -kasvavat turpoavat- ihmellinen reaktio. olla raskaana kaikkien oireiden kanssa-ilman sikiötä-epäreilua!! :headwall:

Kiitos kaikista lämpimistä sanoista Lumi-Marja! :flower:

olemme mihen kanssa taas lähellä toisamme, tässä tuskassakin, rakastamme toisiamme, autamme toisamme, että selviämme taas! :heart:

Minua peloittaa jos masennun, olin niin masentunut jo toukokesäkuussa, kun emme saaneet raskautta alkuun, masennus katosi samantien kun plussasin.! :heart:

Suoraa teksitä minulta: mutta tältä tuntuu tällä hetkellä! :headwall:

Huominen peloittaa: Millainen lääkäri ja miten kaikki asiat esittää minulle ja jatkohoidot, vaihtoehdot, ym. Mietin onko kaavinta kuitenkin parempi? No ilm haluan ne tabletit, sitten pelottaa, tuleeko kaikki ulos, vai onkohan minulla jälkitarkastus?????

Tälläisin sekavin miettein Rva Pikkumyy suruissaan! :ashamed: :'(
 
Harmaata sunnuntaita etelästä. Valitettavasti eilinen kesäkeli on muisto vain ja sadetta taas pukkaa täällä rannikolla.

Rouva Pikkumyy olen helpottunut, että suret nyt avoimesti täällä meidänkin kanssamme. Anna raivon, itkun ja katkeruudenkin tulla. Kaikki tunteet on sallittuja ja ne tulee kukin vuorollaan :hug:

En ole juuri mieheni kanssa tästä pinoilusta jutellut - toki hän tietää, että täällä käyn. Mutta eilen kävelylenkillä kun olin kovin mietteissäni hän kysyi mikä mieltäni painaa. Kerroin sitten ajattelevani sinua. Niinkuin Lumi-Marjakin totesi niin kyllä tämä asia nyt pyörii ajatuksissa :'(

Sulla on onneksi miehesi ja muut läheiset tukenasi. Suru yhdistää. :flower: :heart:

Pinkkis
 
Tuli enkeli vierelles taivaasta,
se siipiensä suojaan kätki.
Otti syliin surevan.
Itke rauhassa rakas ystävä,
itke suru ja tuska sydämestä.
Ei ollut aika valmis,
ei hetki oikea.
Jossain vielä odottaa,
sielu maanpäälle tuloa.
Olen tässä,
en poies lennä,
olen tässä ihan vierellä.
Olen hetkessä jokaisessa,
ilossa ja surussa.
Kuljen kanssasi elämän tietä,
vierelläs, hiljaa, lähtemättä.
Surun hetkellä tukeni tunne,
rakkaudessa läheisten,
tuessa ystävien.

Rouva Pikkumyylle, surussanne mukana eläen, Lumi-Marja
 
Voi Pikkumyy :hug: ! Olet mielessä kokoajan,,,voimia ja halauksia teille molemmille :hug: . Välillä tuntuu, että elämä ottaa tietyt ihmiset "hyppysiinsä" ja koettelee niitä enemmän kuin muita. :ashamed: Mutta viitaten siihen "kopsaamaasi" viestiin, niin toivoahan vielä on..... :heart:
 
Pinkki69, Lumi-Marja ja ebony: Kiitokset teille kaikille! :hug: :flower: :flower: :flower:

Suru on helpompi kantaa näin yhdessä jakaen sitä! :saint: :heart:

Mieheni on ihana, on lähellä, tukee, rakastaa! Itkemme yhdessä, mutta vähän myös hymyilemme yhdessä! :saint:

Miehen poika valmisti koko perheelle ruuan lasagnea! :heart: Tyttöystävänsä kanssa ensin kävivät ostamassa kaikki tarveaineet! :saint: Huomaavat, että meistä ei nyt ole siihen. :headwall:

Töihin soitin jo perjantaina , mikä on tilanne ja että en tule nyt töihin, pomo vain sanoi :työt ovat töitä: maailmassanne on nyt tällä hetkellä muuta tärkeämpää kuin työ- ole niin kauan pois kun tunnet tarvitsevasi-..No olen ilmesesti tämän viikon ja sen jälkeen parempi aloittaa normaalit rutiinit ja työkin kuuluu siihen! :heart:

Nyt saan surra rauhassa, enhän hoitoalan töissä voi vähänväliä itkeä asiakkaiden nähden! :headwall:


No suru on luotu surettavaksi, ja ilo nautittavaksi. Nämä näköjään vuorottelevat elämässä..Suuri ilo ja sen jälkeen välillä pohjattoman suuri suru...Se on elämää kaikkine tunteineen! :heart:

Niin ebony: Samaa mieltä olen sinun kanssasi: Välillä tuntuu, että elämä ottaa tietyt ihmiset "hyppysiinsä" ja koettelee niitä enemmän kuin muita. :ashamed: , mutta meitä hyppysissä olevia on tässäkin pinossa useampia keillä ollut paljonvastoinkäymisiä näissä vauvaasioissa, vauvoja todellakaan ei tehdä! -Niitä saadaan- :heart: Sen olen oppinut vuoden aikana! :saint:


Ihanaa iltaa kaikille joka tapuksessa! :flower:

Minulla se ultra ym aamulla, joten täällä varmaan näyn, koska mies lähtee töihin ja minä olen kodin valtiaana! :heart:

Rva Pikkumyy :wave:

olette ihania/kannustavia/ surussa tukevia ihmisiä! :heart: :saint: :flower:
 
Vietin viikonvaihteen mökkeillen, nettiyhteyksien tuolla puolen, joten näen Pikkumyy surullisen uutisesi vasta nyt. Olen todella, todella pahoillani! :hug: En tosiaan odottanut mitään tällaista, olin ihan varma, että kaikki on hyvin. En tiedä, mitä sanoa... Kaikki ne ajatukset, jotka mielessä pyörivät, on jo paljon paremmin ja kauniimmin sanoiksi puettu, kuin ikinä itse osaisin! Tunnen olevani maailman huonoin lohduttaja, kun en tämän kummempaan kykene :ashamed: Olen vaan niin pahoillani...!!! Jotenkin toivon, että kyseessä olisi erehdys, vaikka kirjoitat, että olet jo sen ajatuksen hylännyt... Tuulimuna on varmasti luonnon julmimpia, kammottavimpia ja nöyryyttävimpiä huijauksia. Ensin annetaan viikkokausia elää "vauvan" odotusta, onnea. Sitten yhdessä rysäyksessä viedään kaikki, vedetään matto jalkojen alta. Harva ulkopuolinen ymmärtää, millaisia tunteita tämä asia (luonnon petos! ) voi herättää.

Vähän omanapaa...Mullahan oli tuulimunaraskaus 03/07. Kyllä se vei hetkeksi aivan pohjalle, tarvitsin viikon sairasloman, koska en kyennyt kohtaamaan ihmisiä, enkä puhumaan heidän kanssaan joutavia, saati katsomaan silmiin ja hymyilemään. Vaikka yli vuosi on kulunut, se on vielä tuoreessa muistissa. Voin vain toivoa, Pikkumyy, paljonpaljon voimia kestää ja jaksaa, ja lopulta mennä eteenpäin. :heart:

 
Rouva Pikkumyylle ja perheelle paljon voimia ja jaksamista tähän päivään. Tuosta Hibiscuksen laittamasta kuvasta tuli mieleen, se on kuin suru. Kyyneleet satavat ropisten kaiken kauniin ylle. Silti ruusut jaksavat kukkia ja tuolla jossain kauempana paistaa aurinko :hug:



Eilisen aurinkoisen kauniin aamun jälkeen sai taas herätä harmaaseen ilmaan. Nyt ei sada ja pilvien läpi kuulee valoa, aurinko kai se siellä yrittää luontoa herätellä. Häipyisi tuo pilvipeite tänäänkin, kaipaan niin kovasti auringon antamaa voimaa.

 
Pikkukakkosen haaveilija, Hibiscus ja Lumi-Marja: Kiitokset teille! :flower: :flower: :flower:

Niin kauniita kuviakin! :D


Soitin jopa sairaalaan olenko muistanut ajan oikein milloin pitää mennä, muistin oikein tarkastettuani asian! :saint:

No nyt pitää olla 9:stä asti pissaamatta , koska haluavat virtsanäytteen ja varmaan verinäytteitäkin otetaan monta tuubillista.

ja se tärkein ultraus!

No sitten tiedän, miten jatko menee!

Niin ja ystäväni migreenikin löysi minut aamuyöstä jälleen! :headwall: Yhden Panadolin olen ottanut, saa nähdä riittääkö se , vai pitääkö ottaa toinen, ennen lähtöä vielä?

Mites hibiskuksen olo, tuntuuko joltain erilaiselta, kun inssi tehty, millaisia tunteita ajatuksia on tällä hetkellä? Onko Luget myös tukenasi? Peukkuja pitelen, että Plussaat ensi viikolla! :heart: :flower:

Heipä hei kaikille taas! :wave:

Rva Pikkumyy :heart:
 
Olen kovasti pahoillani Rva pikku myy :hug: Toivotaan että sieltä ultrasta vielä löytyisi pikku pirpana. =) eihän sitä tiedä..
Ihanaa että sinulla ihana mies tukena. Kyllä te yhdessä selviätte.

Oma napa: tänään aamulla munasarjat niin kipeät etten pystynyt seisomaan kunnolla. En tiedä mikä siellä alakerrassa on.. :D Kuukautisten pitäisi alkaa ensi viikonloppuna. Voisiko kipu olla kiinnittymiskipua? en uskalla edes toivoa..
 
Tänään sain äitiyspakkauksen. Ihania vaatteita, koneessa jo osa pyörimässä. :heart:

Ajattelin siirtyä lähes kokonaan tuonne odottajien puolelle. Käyn silloin tällöin täälläkin. Tuntuu niin pahalta hehkuttaa raskausasioita täällä, kun toisilla km:ää ja muuta tuskaa. :ashamed: Muutenkin kuulun ehkä kuitenkin enemmän tuonne odottajiin. Käyn kyllä tsemppaamassa teitä ja silloin tällöin tervehtimässä. :heart:
 
Heissan!


kiva, kun olette kirjoitelleet paljon!


Kiitoksia ihan teille jokaiselle rakkaalle pinolaiselle tuestanne ja tsempityksestänne jne!


Kerron nyt tällä keralla ihan omaa napaa:

Eli TYKS:iin aika oli aamusta, mutta heti tuli hidasteita siellä oli päivystystapaus ennen minua, tunnin odotin sitten, mutta eihän minulla ole kiirettä..vain aikaa tällä hetkellä.


Virtsanäytteen ensin otin ja kassissani, sitä piti kantaa odotusajan ja kuinka ollakkaan minulla oli pikkuruinen kassi vain siis laukku, no sain sen mahdutetuksi sinne!


Papereita ns esitietoja täyttelin 3 lomakkeellista! :headwall:

No niin sitten tuli kutsu: Rva Pikkumyy :heart:
Menin hoitajan perässä huoneesen jossa tuntui olevan ruuhkaa: Noin Minun ikäiseni naislääkäri=gyne? 2 opiskelevaa naislääkäriä ja minä ja se naishoitaja! =)

Ensin käytiin vähän läpi perusjuttuja: Sitten naislääkäri sanoi: Jospa sitten tutkittaisiin mikä on tilanne? Niin sain paikan missä riisun vaatteet ja tullessani takasin huoneeseen toinen niistä nuoremmista lääkäreistä sanoi, kysyi : "Sopiiko minulle, että teen sisätutkimuksen"?Sanoin: "Sopii"!
No hän aloitti laittoi niitä instrumentteja, että näkisi kohdunsuun, kysyi sattuuko? Sanoin, ettei satu, mutta muuten vaan jännitän ronkkimista!!! No lopulta hän sanoi: "En näe kohdunsuuta missään"!

Tuli se valmis lääkäri joka jatkoi instrumenteilla, ja melkein saman tien sanoi: "Täällä on kohdunsuu"toinen opiskeleva lääkäreistä kurkkasi..lääkäri jatkoi , että se on sivuun kääntynyt, ettei aloitteleva lääkäri helpolla sitä löydäkkään" Sanoi, että on vähän limaa kohdunsuulla, mutta ei vuotoa.
Sitten se aloitteleva lääkäri teki tutkimuksen käsin painelemalla kohtua, tutkimalla sen kokoa, sanoi, vain ,ettei tiedä muuta kuin hänestä minulla on taaksepäin kallistunut kohtu! Kysyi vielä lääkäriltä voiko minulla olla???? Sanoin itse:"Ainakin nuoruudesta asti on ollut eli varmaan on vieläkin! :D

Sitten ultraan: Sen teki se valmis lääkäri ja kuten olin jo ajatellutkin: Lääkäri sanoi: "täällä näkyy sikiöpussi, mutta ei sikiötä edelleenkään , eikä ruskuaispussia edes." Ja sikiöpussi vastasi kooltaan rv 5 vaikka tänään olisi ollut rv 7+5.

Sitten lääkäi varovaisesti kysyi? Sanoiko lääkärisi perjantaina jatkosta jotain? Sanoin , että joo kaksi vaihtoehtoa kaavinta tai lääkkeellinen tyhjennys. ja jatkoin ennenkuin lääkäri ehti sanoa mitään..Haluan lääkkeellisen tyhjennyksen ja haluan toteuttaa sen itse kotona! :heart: Lääkäri sanoi siihen , että sopii!

Eli sain 1 tabletin heti ns avaustabletin suun kautta veden kera...ja jatkona keskivko aamuna kun heräämme kello 5:00, aloitan cytoteckuurin 2 tablettia emättimeen mahdollisimman kauas kohdunsuun lähelle.Kipulääkkeiksi sain Ibumax600mg ja Paratabs tabletit , käytetään molempia samaan aikaisesti. 3 tunnin kuluttua tästä kello viiden toimenpiteestä taas 2 cytotecia ja taas kolmen tunnin kuluttua viimeiset 2 cytotecia. Kipuja tulee olemaan mutta sen tiedän jo helmikuulta!

Apteekista ostin samalla rtestin ja Beroccaa poreina. :heart: Piristystä arkeen! :heart:

Saan soittaa TYKSiin mihin aikaan vaan jos tulee ongelmia tai liian runsasta vuotoa, tai ihan mitä vain aiheeseen liittyvää kysyttävää! :heart:


Jälkitarkastus on kolmen viikon kuluttua, tarkistavat , etä kohtu on varmasti tyhjentynyt! :saint:


Kaikkein lämmittivintä olivat ikäiseni lääkärin sanat lopuksi: UUTTA YRITYSTÄ VAAN HETI KUN VUOTO LOPPUU! :heart: :heart:
Hän ei siis ollenkaan pitänyt itseäni liian vanhana synnyttämään ja munasarjat oliva hyvässä kunnossa myös, nekin ultrattiin! :heart:

Eli katse tulevaisuudessa :heart: vaikka kovimmat kivut ovat vielä keskiviikkona edessä. :ashamed:

Minulla pitäisi kuulemma olla kotona ke joku tukihlö, no ei minulla ole, muuta kuin nuo liskot seurana, kaipa ne auttavat tarvittaessa :LOL: ja mies tulee, kun töiltään pääsee!!



Eli lopuksi, plussailkaahan arvon naiset jälleen! :heart: +++++++++++++ :heart: :whistle:

Rva Pikkumyy! :heart: :wave:
 
Voi että..kai se nyt sitten on hyväksyttävä, että Pirpana pysyy kadoksissa :( Taidettiin olla kaikki vähän niinku raskaana Rouva Pikkumyyn siivellä :saint:

Mutta reippaasti sinä Myy kyllä jo tulevaisuuteen suuntaat :hug:

Oma napani tuotti plussan ovistestiin lauantaina. Aika myöhään kun oli jo kp 15. Aiemmin on tullut (jos on löytynyt) kp 12-13 ja samoin ovisoireet. Taitaa olla nyt paria päivää pidempi kierto taas tulossa. Ovisoireet on kyllä ollut sitä samaa kipuilua päivätolkulla eli en todellakaan tiedä mikähän niistä vihlaisuista ja jomotuksista olisi se irtoaminen ja milloin se tapahtuu!? Kivut kestää tosiaan niiin monta päivää ja jomotukset jatkuvat kyllä ihan menkkoihin asti eli saattaa olla, ettei sieltä mitään tervettä ainakaan irtoa :headwall:

No varmuuden vuoksi kyllä miestä kovasti viikonlopun ahdistelin ja eipä tuo nyt ihan karkuunkaan juossut :LOL:

Minä lähden nyt sporttailemaan ja kovasti toivottelen kaikille piristyvää mieltä ja niitä plussia, plussia, plussia.... :wave:

Pinkkis
 

Yhteistyössä