Tuli sitten pistäydyttyä gynellä, kyse on siis hoitojen aloittamisesta. Olo on hämmentynyt: ensi kertaa otettiin vakavasti, kyseltiin taustat kunnolla, eikä vain lyöty lääkepurkkia kouraan ja sanottu, että nappaile siitä, kattotaan mitä tapahtuu. Lääkäri oli oikein asiallinen, eikä moralisointia iästäni tms. tullut. Kävi selväksi, että klinikoilla ramppaa jopa minua vanhempia. :xmas: Mutta on pakko tunnustaa, että oli kamala kynnys mennä koko paikkaan. Suoraan sanoen hävetti ja nolotti avata klinikan ovea, ja pari kertaa pomppasi mieleen kysymys
mitä ihimettä mä täällä oikein teen?!
Mutta lopputulema oli ihan hyvä. Munasarjoissa ei ollut mitään ylimääräistä, niin kuin olin pelännyt. Oikealla puolella kypsyy n. 15 mm. pulska follikkeli, joka lääkärin mukaan irtoaa aivan pian. Se pitää nyt siten hyödyntää...
Limakalvotkin kunnossa. Nyt mietitään hetki, mennäänkö inseminaatioon heti, vai hyödynnetäänkö luomusti. Jos ei mennä nyt, niin sitten ensi kierrossa. Lääkärin mukaan kannattaa aloittaa inseminaatiolla, koska ovuloin, eikä kierrossa ole isoja heittoja. Jos ei tehoa, niin siten kokeillaan se kallis lysti, ivf.
Eipä tässä osaa mitään suurta toivoa, vaikka toivoakin ilmeisesti on. Jos sitten tippuu korkealta ja kovaa. Stressaajatyyppinä yritän olla ajattelematta näitä asioita yhtään sen enempää, kuin on "pakko". Tämä palsta on oikein hyvä paikka purkaa näitä stressitiloja, kiitos siitä ystävät hyvät!
Siinä omanapaosuus...
SiiriSisilisko ja
AnniSofii :hug: Nuo pettymyksen tuntemukset ovat tuttuja meille kaikille tässä pinossa! Mitä enemmän on piinapäivinä odottanut ihmettä, sitä pahemmin sitä on pettynyt, kun sitä ei ole tullutkaan. Ja nyt "puhun" tietty vaan omasta puolestani. On ollut kiertopäivä ykkösiä, joina olen tippunut todella pohjalle. Mutta aina sieltä pohjalta on jotenkin ryömitty ylös, yhä uudestaan, jollakin ihmeen keinolla. Se on tietysti kauhean raskasta. Kun koko touhu on muuttunut liian rankaksi, olen heittänyt ovistikut nurkkaan, ja pitänyt muutaman kuukauden tikutustaukoa. Yleensä sekin on helpottanut. Isosti voimia ja jaksamisia teille!!
SiiriSisilisko- mulla on ollut samoja tuntemuksia muiden vauvojen suhteen. En ole vilpittömästi enää jaksanut iloita kanssaihmisten vauvauutisista. Kaikkein vaikeinta on ollut kestää nuorempaa tuttavaa, joka pommittaa vauvansa ja pikkulastensa kuvilla, vaikka tietää, että meilläkin on tuota yritystä. Hankalimpina jaksoina en ole jaksanut hänen sähköpostejaan edes aukaista niiden kuvien pelossa. |O
AnniSofii - Ihmettelen tuota asennetta OYS:ssa. Iän puolestahan te kuuluisitte jo kiireelliseen joukkoon julkisella puolella! Mitäpä, jos ette luovuttaisikaan, vaan sinnittelisitte sinne hoitojonoon. Jos OYS antaa ymmärtää, että ette muka ole heille ensisijaisia hoidettavia, niin antakaa sille piut paut! Kysehän on
teistä, ei heistä! Kyllä teillekin vielä pieni nyytti suodaan, nuori nainenhan olet, minuun vanhaan kääkkään verrattuna! :hug: Kaikkea hyvää sinulle elämään eteenpäin.... Tänne voi aina palata, muistahan
Taikakuu Hyvä, että alkaa tuntua jo valoisammalta! :hug: Ajattele, että me emme voi elää kuin päivän kerrallaan, ei yhtään sen enempää. Ei oteta koko rykmentin murheita kannettavaksemme. Ja onhan meillä ihanat teinit
Lumi-Marja - Hassua, että gyneajat osui näin samoihin
. Sinullahan pyörii varsinainen follikkelitehdas
. Kuulostaa todella villiltä! Tuo endo on tietysti tosi kurja juttu. :hug: Mutta älkää nyt missään nimessä lyökö hanskoja tiskiin! Minusta tuntuu siltä, että vielä teillekin se vaavi syntyy!
Ei silti varmaan ole huono ajatus pitää pientä taidepaussia, antaa itsensä hengähtää hetki. Tekisin niin itsekin, jos uskaltaisin. Mutta omalla kohdalla ei ole enää aikaa, biologinen kello tikittää todellakin viimeisiään.
Onneksi sait antibiootit angiinaan, eihän sen kanssa ole pelleilemistä, joten ihmetyttää sen ensimmäisen lääkärisi välinpitämättömyys, jota voisi hoitovirheeksi kutsua! :hug: Vai sanotaanko
hoitamattomuusvirheeksi?
Pinkkikselle Toivon vielä vauhdikasta viikonloppua! :wave:
Nyt vetäydyn takavasemmalle, kaikille hyvää yötä jo tässä vaiheessa iltaa!
Ps.
Pikkumyy - Jospa Pirpanoita onkin kaksi
:heart: :heart: