YLI 35-V KUUMEILIJAT :) VOL 5

Pahoittelut Lumi-Marjalle :hug:

Täällä yritetään bongata ovista, mutta en oikein osaa tulkista noita tikkuja. Viiva tummempi vain toisesta reunasta.. onko se sitte positiivinen vai kuinka..onko kellään kokoemusta?

 

Mulle voi merkata kp 1/28. Argh!

 

AnniSofii se oli sitten 11v,jolloin ne tytön menkat alkoi ja 3kk päälle..

TeSuLah ihana masu sinulla profiilissa.. =) :heart:

kanella :hug:

Sain tyttöni maailmalta kotiin viime yönä (n.klo.3.20). Vähä aikaa höpötettiin,nukkumaan päästiin noin.neljän jälkeen.. Tänään on tullut taas juttua paljon.. On kateltu kuvia,jonkin verran..Niitä on niin paljon,että ei kaikkia keretty kattoa..Fideopätkiä on kateltu myös.. Nyt meni tapaamaan kavereita.. Huomenna pitäis taas mennä töihin (yhdeksi päiväksi). Yksi työntekijä oli tullut sairaaksi (kuumeeseen).

Mukavaa päivänjatkoa!

 

Kanella :hug:

Taikakuulle onnea "pikkuisen" taas kotiinsaamisesta :flower:

Täällä täti pakkailee tavaroitaan...toivottavasti ei tässä ringissä enää paljon lähikuukausina vieraile!

Ovista pitäs ens viikolla tikutella..tikut on jo kaapissa. Mutta tänään selvis et joudun työreissuun loppuviikosta eli tikut pitäs ottaa sinne mukaan ja yrittää juosta jossain välissä vessassa lorottelemassa ja huonolla tuurilla menee ovisaikakin reissussa. Perhana! Ja kaiken lisäksi terkkariin "ikuisuuden päähän" saatu aika sattuu reissun ajalle myös eli senkin jouduin siirtämään vielä pari viikkoa eteenpäin :headwall:

Mutta minkäs teet...en pysty reissun ajankohtaan vaikuttamaan. Ja mikähän olis asiakkaan ja työkavereiden reaktio kun ilmoittaisin etten millään pääse kun tarvii lasta tehdä??

Plussia kaikille kovasti kaikkiin testeihin!! Ja Rouva Pikkumyyn Pirpanan ensimmäistä tv-keikkaa odotamme kaikki innolla!

Pinkkis :wave:

 

Heippaus kaikille! :hug: :flower:

pahoittelut kaikille, keille menkat pukanneet päälle! :hug: Onnea kuitenkin uuteen kiertoonne!! :heart: Plussapuhureita!+++++++++++++++++++++++++++

Myös rtesteihin kovasti plussaOnnea siis! :saint: :heart:

Niin Pirpanaa ihan jännittää, ensi esiintymisensä ensi viikon perjantaina! :heart: Niin kovasti hän on sisustanut tänään yksiötään mieleisekseen, antamalla merkkejä olemassaolostaan masutuntemuksilla, ei kivuilla! :heart: Hänellähän on nyt tärkeät päivät, kun sydän on lyönyt, lyö ensimmäiset lyöntinsä! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

Rinnat on turvoksissa ja huimaa matalan verenpaineen takia, siihen lääkityksenä nesteytys 2-3ltraa pvssä ja suolan lisäys ruokiin. Aika vähän syön kerralla, kun vatsa tuntuu täyttyvän nopeasti! :heart:

Paino on samassa kuin ennen raskautta tai vähän alempana. Pian saa ottaa ensimmäisen masukuvan, no odotan sentään muutaman viikon! :saint: :heart:

Ihanaa iltaa kaikille!

Rva Pikkumyy ja Pirpana, niin suloinen ja rakas! :heart:

 

Moikka!
Mulla ovis päällä ja rakas mieheni lähti mökille,kun yksityisyrittäjänä pitää lomat pätkissä.
Yritetään sitten kesävauvaa alulle syyskuulla.

Mulla maanantaina enmg eli hermoratakoe missä katsotaan jalkahermojen tilanne borrelioosi kivun takia,viimeksi se on tehty mulle joulun alla ja silloin oli tulokset todella huonoja,että jalkani ovat pilalalla pysyvästi borrelioosi kivun takia.
Saa nähdä mikä on ensi maanantaina tulos asiassa,mutta fysioterapia on auttanut kyllä asiaan hieman.

Miten teillä muilla on mennyt?

Peukkuja ja plussatuulia teille kaikille!

 

Moikka!
Mulla ovis päällä ja rakas mieheni lähti mökille,kun yksityisyrittäjänä pitää lomat pätkissä.
Yritetään sitten kesävauvaa alulle syyskuulla.

Mulla maanantaina enmg eli hermoratakoe missä katsotaan jalkahermojen tilanne borrelioosi kivun takia,viimeksi se on tehty mulle joulun alla ja silloin oli tulokset todella huonoja,että jalkani ovat pilalalla pysyvästi borrelioosi kivun takia.
Saa nähdä mikä on ensi maanantaina tulos asiassa,mutta fysioterapia on auttanut kyllä asiaan hieman.

Miten teillä muilla on mennyt?

Peukkuja ja plussatuulia teille kaikille!

 

pojan ajatuksista, en voi sille mitään mutta voimakkaasti nousee tunne tulevasta vaavista.

Lapsen suusta usein se totuus kuullaan

Eiku uutta yritystä kehiin. Niin monta haamua on minunkin ohi kulkennut viimeisten vuosien aikana.....mutta minulle tapahtui tiistaina mieleton yllätys kun jokin hankasi emättimessä ja aiheutti kipua. Aivan samanlaista kipua kun roska silmässä ja valkovuoto muutui roosan väriseksi. Kokeilin " puhtailla" sormillani että mikä siellä ärsyttää. Sormeeni tarttui kohdun suulta sellainen nylonilanka ???? kiekuralla oleva. Aivan kuin olisi ollut vahvistettu vielä jolllain raudalla ??? :headwall: :headwall:

Illalla kysyin mieheltäni että harrastatko sm seksi....ä ja työntelet raapivia esineitä yhdynnän ajaksi tuonne luolaan ??? Kuulema ei ......ja hänen ensi ajatus oli tuo kierukka joka aikoinaan poistettiin että siitä olisi jäänyt langanpätkä jäljelle kohdun sisälle kun sen pois otto hieman epäonnistui. Tiedä häntä..... taikka tätä asiaa.
Toisalta kierukan jälkeen otettiin kerran joku näyte kohdusta 2 vuotta sitten..... mutta minä olen äimänkäkenä mikä juttu tää on ??? Selittäisi kyllä kaikki ihmeelliset asiat vuosien saatossa. ...ja kaikki aikaiset km.
Tyhmä minä kun vuodatan tätä täällä ,missä ihmiset kyseenalaistaa olemassaoloani ja tuntemuksiani. Mutta tämä on ihan vaan teille " kaverille" tiedoksi omasta fiilaristani.

Äitini on nyt taistellut syöpää vastaan viime marraskuusta lähtien. Syöpä oli munasarjasyöpä joka oli levinnyt hämähäkinseitinomaisesti koko vatsa onteloon ja tammikuun leikkaus jätettiin tekemättä, kun tilanne toivoton. Ensi viikolla tehdään uusi leikkaus, jolloin tsekataan hämähäkkiseitin tilanne lääkityksen jälkeen ja joko leikataan tai jätetään leikkaamatta. 4 lapsen äidille ja 10 lapsenlapsen isoäidille varmaan kova paikka jos ei mitään voida tehdä....samoin minulle.

Eli tällä halusin sanoa että hyvä että käydään säännöllisesti kiertoa tsekkamassa tuolla gynellä. Sitä voisi kutsua syövän ennaltaehkäisemiksi.

Huomenna eka vapaa päivä 4 viikon puurtamisen jälkeen. Joskus mietin että onko tällainkään työ mielekästä. Palkka surkea verrattuna työvastuuseen jos 16 milj budjettia pyörittää vastuullisena tuloista ja menoista. Sama palkka mitä oli peruskoulun opettaja :headwall: eikä niitä ihania oppilaita näköpiirissä.

Ehkä minun pitäisi mennä ammattivalinta opettajalle keskustelemaan siitä mikä minulle olisi tässä korkeassa iässä oikea.

Eilen oli minun ammattillinen huipentuma kun ytv yhteistyökokouksessa kohtasin menneisyyteni. Ne ihmiset jotka olivat läsnä olivat olleet kanssani tekemisissäni jo vuodesTa 85 lähtien ihan nyky hetkeen asti. Eli 23 vuotta historiaa avautui toisille ihmisille toisten läsnäolon takia... olin siis olemassa..... Joku kysyi kuinka vanha oikeasti olen jos siitä lähtien historiaa....totesin että silloin olin vasta valmistunut 23 vuotias neitokainen

sorry tää purkautuminen. ....JA OMANAPAINEN :headwall: :headwall:


ELI LÄMPIMÄTHALIT KAIKILLE tädin kohdanneille ja plussapuhuria+++++

ihana masu tesulah...kade

mimmimamma

 

Iltoja kaikille yhdessä ja erikseen :heart: :heart: :heart:
On ihana kun täällä saa vuodatella tuntemuksiaan ihan vapaasti.
Minä kävin tänään mieheni kanssa iltalenkillä tytön tanssitreenien aikana, (ei aina jaksa mennä vain shoppailemaan siksi aikaa kaupunkiin). Tuli niin mukava mieli!! =) =) Ja kun siinä välillä jopa JUOSTIIN, niin oli muka taasen rinnat kipeät, höh, kuvitelmaa vaan, ja toisaalta mulla on menkkojen oireet tulleet monesti jo viikkoa ennen, kuten varmasti nytkin. Ja olen "muka" ollut jotenkin kiukkuinen ja väsynyt (=varmaankin omaa halua olla ja ajatella noin )

Tuohon syöpäasiaan. Ymmärrän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu mimmimamma
Isosiskoni kuoli kylläkin viisi vuotta sitten 34-vuotiaana kohdunkaulan syöpään. :'( :'(
Toivotaan, että äitisi kohdalla lääketiede tekee tehtävänsä, olen hengessä ja sydämessäsi mukana tässä asiassa. Äitisi kannattaa ehdottomasti käydä luontaislääkärin puheilla. Sisareni ennen kuolemaansa huhtikuussa 2003, kävi edellisenä vuonna verikokeissa, jolloin hänelle sanottiin, ettei syöpähoitoja voi enää kauaa antaa. Noh, minä sitten otin asioista selvää, ja "määräsin" siskoni menemään Kaarlo Jaakkolan vastaanotolle Ouluun. Siellä sisarestani otettiin mittava määrä erilaisia verikokeita, ja hän sai niiden perusteella aivan hirmuisen määrän erilaisia vitamiineja, hivenaineita yms ja hänen veriarvonsa PARANIVAT! Kyllä lääkärit olivat ihmeissään OYS:ssa, että miten se olikaan mahdollista... kaikki paitsi hemoglobiini paranivat. Tilanne oli aivan uskomaton! Nykylääketiede ei usko näihin lisäravinteisiin, mutta laitetaanpas ajatus liikkeelle, että MITÄ LÄÄKKEITÄ oli ENNEN LÄÄKETIEDETTÄ?? Luonnon lääkkeitä...

Tosiaan TeSuLah katselin "uutta" mahaasi, tosi ihana!! :flower: :flower:

Viikonloppua odotellen AnniSofii

 

Täällä ei mitään ihmeellistä. Täti ei ole vielä tullut, mutta ei ole raskausoireitakaan. Tänään on dpo13 ja viimeksi oireet tulivat tällä päivällä. Rintoihin pistelee ja valkovuotoa on reippaasti, mutta nämäkin voi enteillä vain tädin tulemista. Eipä auta kun odotella vaan....

Kanella Pahoittelut tädistä :hug:

 

...Eipä tarvinnut pitkään odotella. Menossa siis kp1/28.

 

Moikka!
KANELLA: :hug: Voimahaleja tädin kylään tulon takia.

Huomenna on Keravan valkosipulipäivä ja veljeni menee hakemaan mulle sieltä valkosipuliruokaa,mä rakastan valkosipuliruokaa todella paljon.

Peukkuja ja plussatuulia teille kaikille!

 

Kiitos vaan teille kaikille, kyllä masu jo tuntuu ja näkyy mulla. On oikein ihana ja iso. :heart:

a-alisa pahoittelut tädin tulosta. Uutta yritystä ensi kierrolle.

gitte tykkään kans valkosipuliruoista ja valkosipuli on luonnon omana antibioottina tehokasta. Ympäristö vaan ei aina tykkää. :ashamed: Mieskin syö sitä kyllä. Laitas tulemaan oikein ihania valkosipuliperunoita tännekin.

Mies lähdössä reissuun pariksi päiväksi. Oma olotila suht hyvä, huimausta ei ole ollut enää ja energinen olo muutenkin, marjapuskista pitäis nyhtää nokkosia ja menna keräämään marjoja, kun vaan pikkuneidiltä pääsis. Hoitajiakaan ei ole lähellä.

Vauva potkii todella kovasti ja on erittäin aktiivinen touhuaja. Molemmin puolin vatsanseutua tuntuu myllerrystä ja potkuja ja iskuja. Treenari taitaa taas olla tulossa. Meillä toiset lapsetkin kovia treenaamaan. Tyttökin vääntää painiotteella välillä oikein kovasti. Pohjanmaalla syntyy painijoita.

Tädin piinaamille iso :hug:

Pikkuneidin olo parantunut huomattavasti ja nukkunut yöt heräilemättä. Kuurista menossa 4. päivä ja ei ole korvakipua enää itkenyt. Itselläkin enää vähän nuhaa. :snotty:

Mukavaa päivää teille kaikille! :heart: TeSuLah ja Pikkukolmonen rv 25+3 :heart:

 

TeSuLah ihana masu :heart: Kyllä tuota kelpaa ihastella :heart:

Kanella ja a-alisa suuren suuret pahoittelut menkoista :hug: Sitä aina niin odottaa jotain muuta :ashamed:

mimmimamma hui Olisiko todellakin voinut jäädä kierukasta lanka sisuksiin. No toisaalta kyllähän se on mahdollista. Mutta niin ei kyllä saisi käydä. Ei tohdi edes ajatella, mitä kaikkea se on voinut aiheuttaa :ashamed: Mulla ei ole jääny aivan tuonne lankoja, mutta sektio haavasta nousi puolitoistavuotta sektion jälkeen lnaka. Aloin ihmetellä, kun alavattalla ihossa pistää jokin ja aina vaan pistää. Sit kattoin, et mikä musta se siinä oikein on ja parin viikon pistämisen jälkeen alkoi näkyä selvä langanpää. Mulla oli tikit tiukassa ja nähtävästi sit yhdestä oli jäänyt lankaa arpikudokseen. Se langanpätkä minkä nahastani ulos vedin, ei tosin ollut pitkä, vajaa puolisenttiä, mutta kuitenkin. Siitä sitten ihmetellen soitin lääkärille ja kysyin, miten tuommoinen voi olla edes mahdollista. Kuulemma hyvinkin voi olla, kun tikkejä joutuu kiskomaan, niin jotain voi jäädä. Hänkin sanoi, että ne tulevat ajan kanssa ulos. Hyvä että tulikin. Mutta tuo sun lanka painii ihan eri sarjassa kaiken suhteen.

Ovistikutkin tuli eilen postissa. Laitoin kaappiin odottamaan aikaa parempaa. Nyt ei ainakaan ennen seuraavia menkkoja tule tikuteltua. En ainakaan usko niin. Vannomatta paras kuitenkin. Viime vuonna tänne tullessa ehdin hetken kuumeilla toukovauvaa ja mitäs sitä taas....samassa pisteessä. Tosin, kesäkuulle paremmin vois seuraavat ajatukset ohjata.

Eilen tuli kait jokin kestävyyden kuppi täyteen, kun olen saanu pidettyä itteni hyvin kasassa tähän asti. Lapset tappeli, isäntä kiukutteli jotain rännien kanssa, ruoka palo pohjaan ja ex anoppi soitti kipakan puhelun, kun on kuulemma liian kauan lasten näkemisestä, höh, kolme viikkoa. Muutenkaan ne siellä käy kun muutaman kerran vuodes, kun eivät halua. Sit kaatu kone ja aloin tän kans taikinoimaan. Kurkkua kuristi ja jostain sisältä vain kumpusi järjetön raivo, suru ja itku yhtäaikaa. Komensin muksut ulos tappeleen ja heitteleen halot liiteriin, isännälle karjuin kuin eläin, että revi per***e vaikka rännit irti jos kerran niiden putsaaminen ottaa noin koville, ruuan nakkasin vessanpyttyyn ja ex anopille laitoin ilkeän tekstarin ja anteeksipyynnön perään, koneen meinasin nakata konkreettisesti ulos, mutta siinä vaiheessa vain en enää jaksanut, vaan istuin lattialle ja itkin, itkin ja itkin, ainakin tunnin siinä ulisin ittekseni. Sisälle padotut tunteet purkautu kuin raketti ulos ja kaikessa kamaluudessaan se puhdisti oloa huomattavasti. Sen jälkeen pyytelin kaikilta anteeksi, kun olin ihan hirveä. En yleensä noin meso ja siksi lapset taisi vähän säikähtää. Kerroin sitten mitä on tapahtunut, vaikka ajattelin pitää kaiken sisälläni, mutta heillä on oikeus tietää, miksi äiti on surullinen ja helposti suuttuvakin.

7v poika pyyteli anteeksi, kun koko ajan höpöttää, että sitten kun uusi vauva tulee jne. Sanoin, että ei siinä ole mitään anteeksipyydettävää, samaahan mekin toivomme. Vanhemmat lapset olivat ymmällä, miksi taas. Esikoinen kysyi, voiko hän jotenkin autaa ja tehdä mun puolesta jotain. Sanoin vain, että ei heidän tarvitse mua alkaa paapomaan. Sain kuitenkin häneltä kauniin runon, jonka haluan jakaa teidän kanssa.

Putosi siivet enkelin,
hajosi haavoitettu sydän.
Meni sirpaleiksi unelma suuri,
Kasvaa korkeutta, surumuuri.
Miten sydän kestää saattaa,
kun tuskaa vain elämä antaa.

Sitä vastauksia kaikkeen etsii,
syitä kaikkeen odottaa.
Suru kulkee kumppanina,
aika tasoittaa, elämä kantaa.
Vielä jossain odottaa,
tuolla pilvilinnoissa,
tähtien takana.
Siellä odottaa pieni sielu,
aikaa oikeaa, syliä rakastavaa.

Kasvaa siivet takaisin,
ehjäksi tulee haavoitettu sydän.
Katoaa surumuuri,
tulee luokse onni suuri.
Rakkaus jaksaa parantaa,
ehjäksi kaiken saamaan.

Pyyteetön on äidin rakkaus,
se suree ja iloitsee,
se kaiken huolen kantaa.
Mikään ei sitä kadota,
se pysyy ainiaan.
Siksi hyvä on olla pienen enkelin.

Vielä koittaa päivä suuri,
kun syliin olet saanut vauvan juuri.
Hän tuntee saman rakkauden,
kuin meistä jokainen.
Hän vain odottaa aikaa oikeaa,
meidän kotiin saapua.

Äiti, älä jää surun kanssa yksin, me rakastetaan sua ihan jokainen *iso piirretty sydän jonka sisällä kaikkien lasten nimet*

Tuon kirjoitti juuri lukion aloittanut poika, joka on kyllä sydämeltään täyttä kultaa. Enää ei tarvi näytellä vahaa, jos itkettää niin itkettää, enkä koskaan jatkossa enää sallaa suuria asioita ja tunteita. Lapseni onkin vahvempia kuin sitä antaa itselleen odottaa. Antoi poika mulle pinon vihkoja luettavaksi, joissa on runo toisensa perään. Mokoma piilotellut niitä, kun on kuulemma paremmin likkojen juttuja kirjotella runoja, mutta sanoin hänelle, että moni suuri sunoilija on ollut ja on mies. Mutta sitli kielti kertomasta kellekkään.

Tällaista tänään, Lumi-Marja

 

Lumi-Marjan pojan runo sai minut herkistymään. Ihanan herkkä poika sinulla. Tulee ihan mieleeni pikkuveljeni (nyt jo 34 vee...) Mahtava kaveri.
Ja muutenkin, onneksi kerroit lapsillesi. Huomaat kuinka vahvoja he ovat ja kuinka ei itse tarvitse kaikkea kantaa. Meillä naisilla kun on "vähän" tätä vikaa.

:hug:

 

Lumi-Marja kyyneleet vain valuu kun juuri luin kirjoituksesi.
Taitaa siellä sinulla olla pojan lisäksi muutkin lapsesi 'täyttä kultaa' :heart:
Sinusta välittyy sellainen mielikuva, että olet niitä ihmisiä, joiden vuoksi maailma on aina hitusen parempi paikka.



Nevi

 

Taikakuu, ihan meinaa unohtua sanoa, että mukava kuulla tytön kotiutuneen Hienoa, että on ollut hyvä reissu ja tyttö ehjänä kotona :heart:

SiiriSisiliskotuo poika on kyllä todella herkkä ja siitä on kasvamassa varsinainen romantikko. Tyttökaverinsa hemmotelee ihan pakahtumiseen asti. Kukkia, suklaata, kynttilöitä. Järkkäs sille kerran romanttisen illallisenkin kynttilän valossa tuossa meidän keittiössä ja ajoi muut siksi aikaa kävelylle Ruokana oli tosin pakastepizzaa, mutta ajatus oli kaunis. On kai elämä ehtinyt kolistella sen verran, että on henkisesti hyvinkin kypsä ikäisekseen. Lapsuus ei ollut ihan helpoin, kun ex oli mitä oli :ashamed:

nevi älähän nyt liikaa ala kehumaan :ashamed: Ihan tavallinen tallaaja minä vain olen. Elämän murjoma, liikaa joitain asioita nähnyt ja kokenut. Silloin sitä osaa etsiä pieniä iloja ja koota niistä suuren onnen. Kaikkeni lapsilleni annan, enhän äitinä muuta voisikaan. Parhaani yritän, että heillä olisi elämä kohdillaan menneestä huolimatta. Kaikkihan nuo ovat sellaisia kultakimpaleita, että en pois antais. Rajat ja rakkautta, niillä mennään. Sitä pullantuoksuakin on tullut tarjottua ainakin kerran viikossa :saint: Tuo esikoinen on vain sellainen "Taberman" :heart:

Vuoto alkaa todellakin jo hiipua kokonaan. Kummallisen äkkiä, kun menkatkin joskus kestää pidempään. Pieni hiljainen jomotus vain tuolla alavattalla on edelleen. Tissi oireet kadonnu kokonaan, mutta vessassa saa laukata edelleen ja väsyttää. Tuonne neuvolalle soittelin ja kysäisin, että voisiko käydä verinäytteen antamassa kontrollimielessä, että näkis miten ne hormonit on laskenu, mutta ei kuulemma aiheellista. Tulehdusherkkäkin olen, mutta edes crp:n ottaminen ei kuulemma tarpeellista. Ei ennen kuin on kuumetta. Mulla monesti tulehdusarvot koholla eikä kuumeesta tietoakaan. No, kaippa ne tietää sitten kattomatta että kaikki on ok. Varsinaisia puhelinspesialisteja. Mulla ei vain ole ihan normaali olo kuitenkaan tuolla mahassa. Tuhruvuodossakin sellainen kumma haju. Niiden mielestä kuuluu aisaan. Voihan ollakkin, että ei mitään ole, mutta haluaisin vain varmistua asiasta. Ei kai se väärin ole.

Ens viikolle sain kuitenkin ajan gynelle yksityiselle, joten eiköhän siellä sitten kattota kaikki mahdollinen jälleen kerran. Sain ajan keskiviikkoaamulle. Samalla sit jutellaan jatkosta.

Olokin on jo parempi, kun tuli asiat puhuttua ja ei tarvi pitää kaikkea sisällä. Sitä vaan yrittää lapsia aina suojella, ettei heidän tarvitsisi kaikista surullisista asioista tietää. Ne kuuluvat elämään kuitenkin ja elämä on luotu elämistä varten sellaisena, minä se kellekkin eteen tulee.

Lumi-Marja

 

Lumi-Marja: Ihana sinun poikasi, kun on romantikko!Halusin laittaa hänen kirjoittamansa runon sinulle näin, niin hellyttävä runo, että täällä itkeä pillitän!

Putosi siivet enkelin,
hajosi haavoitettu sydän.
Meni sirpaleiksi unelma suuri,
Kasvaa korkeutta, surumuuri.
Miten sydän kestää saattaa,
kun tuskaa vain elämä antaa.

Sitä vastauksia kaikkeen etsii,
syitä kaikkeen odottaa.
Suru kulkee kumppanina,
aika tasoittaa, elämä kantaa.
Vielä jossain odottaa,
tuolla pilvilinnoissa,
tähtien takana.
Siellä odottaa pieni sielu,
aikaa oikeaa, syliä rakastavaa.

Kasvaa siivet takaisin,
ehjäksi tulee haavoitettu sydän.
Katoaa surumuuri,
tulee luokse onni suuri.
Rakkaus jaksaa parantaa,
ehjäksi kaiken saamaan.

Pyyteetön on äidin rakkaus,
se suree ja iloitsee,
se kaiken huolen kantaa.
Mikään ei sitä kadota,
se pysyy ainiaan.
Siksi hyvä on olla pienen enkelin.

Vielä koittaa päivä suuri,
kun syliin olet saanut vauvan juuri.
Hän tuntee saman rakkauden,
kuin meistä jokainen.
Hän vain odottaa aikaa oikeaa,
meidän kotiin saapua.

 

Eipä tuota Lumi-Marjan kirjoitusta ja pojan runoja voi kyynelehtimättä lukea. Mun isä kirjoittanu jo kauan runoja ja mun toinen iso veli ja pikkuveli kans rustaavat niitä välillä. Ittekin joskus kirjoittanut jonnekin tilaisuuteen tai äitien- tai isänpäivärunon.

Isäntä lähti reissuun ja pojan kanssa tulikin heti yhteenotto. Reagoi yleensä iskän poissaoloon hyvin samalla tavalla aina, eli kokeilee mun hermoja oikein kunnolla. :ashamed: Muutenkin raskaana ollessa mielialat heittelee ja väsyy ja sortuu korottamaan ääntään helpommin. Harmittaa, no sovimme asiat ja halasimme ja pikkuneidin kanssa myös.

Toivottavasti en nyt aivan pilannut tätä herkkää tunnelmaa täällä palstalla, kun oli hieman päinvastainen päivän alku. No, kun lapset saivat ruokaa, isompi sanoi Nyt mä rauhoituin. :heart: Kyllä lasten kanssa on ihanaa ja rankkaa välillä. Ihania kullanmuruja ovat ja päivät täyttyvät iloisesta naurusta ja leikistä onneksi enimmäkseen. Ihania hetkiä on myös kun isompi tulee halaamaan kesken leikin ja sanoo: Äiti, mä rakastan sua! :heart:
ja pienempikin tulee halaamaan ja sanoo: Tyttään äitistä, ja luetteli tänään kaikki kenestä tykkää, kun äsken sängyllä loikoilimme.
Puhetta tulee jo kovasti. On 2-vuotispäivän jälkeen alkanut puhua todella pitkiä lauseita.

Sain imuroitua ja pestyä lattioitakin tänään, olin kyllä urakan jälkeen aika väsynyt ja meninkin sitten loikomaan. Kunhan saa lelut raivattua, niin sitten yleensä voi imuroida, on kyllä aika urakan takana yleensä. Pysyy ne siivot aina hetken.

Olotila suht hyvä muuten. Pikkuneiti tuossa katsoo hymiöitä ja kun näki halaushymiön sanoi: Pajjot (pallot) hajaa (halaa) sitten näytti halaamalla mua ja sanoo: näin.

Isompi nukahti säkkituoliin ja siirtyi siitä sitten sohvalle jatkamaan uniaan. Saa nähdä miten yöllä väsyttää sitten.

Mukavaa illanjatkoa! :heart:

 

Kurkkukipu se vaan jaksaa vaivata. Aamulla oli kuin olisin kaktuksen nielly. Ääni ei kulje kunnolla ja nenä vuotaa. Ompa tuota flunssaa meillä nyt vähän jokaisella ja pikkuneiti käy kärttyisäksi, kun olo ei ole terve. Ruoka ei maistu ja kaikki kiukuttaa. Vieläkään tyttö ei puhu kuin muutaman sanan, joten on välillä vaikea tulkita, mikä on hätänä. Puheterapiaan aletaan nähtävästi tänä vuonna kulkemaan kahden kanssa. Tämä toista vuotta eskariin mennyt poika kulkenut puh.terapiassa 3-vuotiaasta, enkä nähnyt mitään hyötyä oikein alkuun niistä reissuista. Hän oli 3 vuotiaana täysin puhumaton, ei edes näitä kymmenkuntaa sanantapaista, mitä tytöllä on. Nyt pyörähtää neljäs puheterapia vuosi käyntiin.

Oma olo eiliseen nähden ennallaan. Tuhru tosin vähentynyt lähes olemattomaan. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa mene kohti normaalia. Ovistikut silti pidän tämän "kierron" ajan tuolla kaapissa. Ei ole nyt sellainen olo, että huvittais alkaa ettiin jotain. Muutenkin ehkä hyvä antaa mielen ja kehon toipua ihan rauhassa. Vaikka isäntä on toistamieltä, mutta minä kuitenkin päätän omasta kropastani ja testaamisista ihan itte.

Tuosta aiheesta oli vähän ei niin hyvän tuulinen keskustelu, mutte eipä tuo voi tajuta, miltä tämä kaikki itessä tuntuu. Ei mies voi sitä tajuta, ei mitenkään. Tuntuu, että poikakin ymmärtää miestä paremmin :headwall: Tänäkin aamuna kysyi, mikä on vointi, vieläkö on kipuja, tarvinko jotain vaikka apua puuronkeitossa. Vaikka sanoin, että ei tarvi, niin keitti sen puuron kuitenkin ja kattoi päydän, laittoi tiskitkin koneeseen. Nyt hän tuolla viihdyttää pienempiä nuhaneniä pelaamalla niiden kans jotain lasten pleikkapeliä, että saan olla omissa oloissani hetken aikaa. Likkakaverinsa soitteli häntä niille, mutta kuulin hänen puhelimessa sanovan, että häntä tarvitaan nyt kotona, että he ehtivät olla yhdessä muulloinkin. Ei todella olis tarvinnu nyt kotiin jäädä, mutta toisaalta olen helpottunut, että joku noita pienempiä nyt viihdyttää. Mieskin lähti töihin kuuden maissa aamulla ja tulee sit illalla johonkin aikaan takas. Tänään työllistää paikkarireitit pikkubussilla.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille :wave:

 

Voi ei Lumi-Marja, vaikuttaa tauti samanlaiselta kuin mulla oli, kova kurkkukipu ja nuha, mulla oli vielä yskäkin kova. Oletko kokeillut apteekin Bafusineja? Kipulääkettä kannattaa ottaa, mua ainakin vähän helpotti Para-Tabs. Pikaista paranemista koko perheelle!

Pikkuneidillä kuuri purru hyvin ja yöt nukkunu rauhallisesti, eikä ole korvaansa valittanu. Heräs kyllä tänäänkin aikaisin kuten yleensä. Viikon kuuri on ja pian loppuukin. 5. päivä menossa. Amoxinia sai ja mielellään ottaa lääkkeen, maistuu hyvälle. Vatsa ei ole mennyt sekaisin, kuten joistain muista kuureista. Onneksi korvatulehduksia ei ole jouluaaton jälkeen ollut.

Nyt pienempi nukkuu sohvalla päiväuniaan. Isompi katsoo dvd:ltä Tuhkimoa, lainattiin just kavereilta. Katsonu sen jo monta kertaa peräkanaa. :heart:

Palailen taas! :heart: TeSuLah ja Pikkukolmonen rv 25+4 :heart:

 

Lumi-Marja, mulle tullu lisää suonikohjuja alapäähän, kurjia ovat, mutta eivät kipeitä, ellei ole ummetusta.

 

Näin minäkin miellän vauvan saannin. Odottaa hetkeä parempaa.

Kiitos annisofii vihjeestä tuosta luontaishoidosta. Katson tuon leikkauksen ja voiko sen suorittaa ja sen jälkeen rupean toimimaan jos tarve vaatii.
Halit isosikson menttämiselle. Tuntuu kauhealta että noin nuorena nukkuu pois.

Aurora kysyit:
Täällä yritetään bongata ovista, mutta en oikein osaa tulkista noita tikkuja. Viiva tummempi vain toisesta reunasta.. onko se sitte positiivinen vai kuinka..onko kellään kokoemusta?

Itse sain sen voimakkaan ovisviivan jälkeen seuraavanapäivänä toispuoleisen ovisviivan, jossa väri muttui kuivuttuaan sinertäväksi kun se yksi reuna oli niin vahva. Tulkitsin sen kyllä plussaksi, koska edellinen oli ollut niin selkeä. En tiedä kumpi oli enemmän plussaa.


mimmimamma

 

Entinen (exsä) ja uusi kumppani,saivat pojan perjantai aamuna.. En tiedä miten siihen pitäis suhtautua.. :ashamed: Ja itselläni alkoi menkat tänään,siis 1kp.. :ashamed: :'( Muuta ei jaksakkaa kommentoida nyt.. :'(

 

Pahoittelut taikakuu menkoista!! :hug: :hug:

Rva Pikkumyy ja Pirpana :heart: