Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat

Joku kyseli kissaverkoista yms. Meidän kissa on reilu 10-vuotias tyttökisu. Oikein ihana ja herttainen muuten, mutta ainakin siskoni lapsiin kissa on suhtautunut melkoisen nihkeästi. Itse asiassa kissa on raapaissut siskoni kahta vanhimpaa lasta kasvoista! :'( Nuorimpaan siskon lapseen kissa suhtautuu jo hieman paremmin, on kai vähitellen tottunut jo lapsien aiheuttamaan meteliin. Kissa ei siis itse mennyt raapimaan lapsia, vaan jos lapsi tuli lähelle ja alkoi koskea (lapsen käsillä tehtynä läpsiä..), kissa raapaisi. Todella ikävää ja surullista. Kauhulla siis odottelen, mitä tuleman pitää, että onnistuuko kissan ja vauvan yhteiselämä. Jossain kuitenkin oli, että jos kissa on "tuntenut" vauvan ihan syntymästä asti, se tottuisi siihen eri tavalla kuin silloin tällöin vieraileviin lapsiin. Verkko on siis harkinnassa sänkyyn (kissa ei liiku vapaana ulkona), mutta pelko silti varjostaa mieltä, että mitenhän tässä käy. Tottakai lapsi menee kissan edelle, jos sellaiseen tilanteeseen joutuisimme, mutta toivottavasti emme joudu!

Täälläkin on "pesänrakennusvietti" päällä. Hoitopöytä on kasattuna, sänky odottaa vielä kasaamista. Molemmat saimme siskoltani käytettynä, kuten myös sitterin, itkuhälyttimen, vaatteita yms. Kaukalon saamme myös tutuilta. Vaunut anoppi lupasi ostaa ja olemme katselleet sekä Brion Kombi- että Happy-yhdistelmiä.

Oma napa: Itselläni on ollut viime aikoina parempi olo fyysisesti, mutta mieliala on alkanut painua taas alaspäin ja itkuherkkyys on lisääntynyt. Verenpaine on hieman noussut alusta ja turvotusta on paljon. Käyn nyt hieman useammin neuvolassa tarkastamassa verenpainetta ja seuraan kotona pissaa joka päivä, koska pissasta löytyi sekä proteiinia että sokeria hieman. Pääkivustakin olen kärsinyt ja pari kertaa nähnyt valopalloja, joten tarkkaillaan tilannetta. Lisäksi olen alkanut kärsiä unettomuudesta: unen saamiseen saattaa mennä jopa 2-3 h ja silti heräilen koko ajan.

Ahdistaa töihin meno ensi viikolla. Vielä olisi 4,5 viikon rutistus jäljellä, mutta luulen kyllä, että en pysty koko aikaan istumisen enkä mielialan puolesta.

Sori tämä valitus omasta olosta, nyt vaan ei tunnu niin hyvältä psyykkisesti, vaikka periaatteessa kaiken pitäisikin olla kunnossa.

Piipa rv 30+0

 

Eikö vieläkään Möykky ja MyrskuTuuli ole jakautuneet, ajattelin jo että täällä olisi iloisia vauvauutisia B).
Itsekin olisin kiinnostunut pääkaupunkimeetingistä,vaikka en nyt ihan Helsinsigissä asukaan, lähiympäristössä kuitenkin.
Töissä ei jaksaisi ollenkaan (lähinnä henkisesti), vielä pitäisi kuukausi jaksaa ennenkuin äippäloma alkaa. Mulla on täällä sijainen opiskelemassa hommia (mies) ja voi että ottaa välillä päähän. Kovin on hiljainen ja erittäin tarkka, mutta itseäni häiritsee ettei tule aktiivisesti itse kysymään asioita, on kuitenkin jo yli kolmekymppinen. Lisäksi hengitys ja hiki haisee välillä niin paljon että meinaa oksettaa. Nyt on vielä tämän viikon ollut sairaslomalla (meidän pomo lomalla ja minä olen sitten hänen lähin "esimies") ja ilmoitteli poissaoloistaan vasta puolen päivän maissa tekstarilla, olisi edes soittanut. No, ehkä vähän olen herkemässä mielentilassa kuin yleensä, mutta kuitenkin. Anteeksi vuodatus,mutta kyllä helpotti :ashamed:
Ensi viikolla pitäisi sitten olla neuvola ja nyt on oma terkkari jo tullut lomilta, katsotaan miten paino on noussut kun tuo jätski on taas maistunut..

Hapsuli (30+5)

 

Loma on sitten pidetty, yhyy!!!!

Täällä on ollut yllättävän hiljaista, mutta varmasti lomien syytä!Monella alkaa olla jo tosi pitkällä, me täällä Tiilan kanssa tullaan perässä=)

Mulla ei ole onneksi ollut pahaa oloa, ainut on jos ei ole syönyt kunnolla. Täytyy tosi usein syödä, mutta mullehan se sopii.... Mansikat ja mehujäätelö, JOOOO!!!! tissit on nyt kipiät ja väsy on välillä kova. Välillä tulee tuhruvuotoa mutta kun olin eilen neuvolasa niin sanotiin sen olevan normaalia. Mutta kyllä mä yritän aada ultran varattua, saapahan mielenrauhan.

Eipä tässä nyt kummenpia palataan!!

Kuka täällä päivittää listaa?Voiko itse lisätä?Jos ei niin mulle voi laittaa la 2.3 ja synnytys Jorvissa.

Tuizu 8+5

 

Heipparallaa! Piti tulla kurkistamaan Möykyn ja Tuulin tilanne, kun ollaan kääntymässä kotosalla ennen seuraavaa lomareissua. Ensi viikolla taidamme saada iloisia vauvauutisia - maltan tuskin odottaa. bd bd, että kaikki menee hyvin.

Hieno kuulla, että Ginniferilläkin menee jo paremmin. Tsemppiä ja kasapäin myötätuntoa kaikille pahoinvoinnista kärsiville. Itse olen yökkäillyt viimeeksi rv 22+1, kohta on mennyt viikko ilman pahaa oloa. Mä sain vaikka mitä vinkkejä pahaan oloon ja tuntuu, että kaikki keinot inkivääristä jääpalojen imeskelyyn tuli kokeiltua - tuloksetta. Parhaiten auttoi salmiakki, jota imeskelin hitaasti suussa.

Nyt mua on vaivannut närästys, mutta Rennie tuntuu helpottavan hyvin. Tänään kun olen ollut kotona ja syönyt taas oman rytmin mukaan, niin olo on helpompi. Anopin seurassa ollessa tulee syötyä jostain syystä aivan erilailla ja vatsahapot reagoivat heti. Mutta kun en voi vastustaa anopin herkullisia ruokia...

Me ollaan tehty vähän vauvavakuutusvertailuja ja pitäisi vielä yhdeltä vakuutusyhtiöltä pyytää tarjous. Mitään ostoksia emme ole tehneet, ajattelin jättää ne syksyn piristykseksi. Tällä hetkellä työhuoneena toimiva toinen makuuhuoneemme olisi tarkoitus muuttaa jossain vaiheessa lastenhuoneeksi, joten sillä saralla sisustussuunnittelua riittää. Pitäisi saada kirjahylly ja tietokone mahtumaan jonnekin. Ja kaappitilaakin pitäisi raivata.

Onpa kiva kuulla, että Tuizukin on valinnut sairaalaksi Jorvin. Parin ultran kokemuksella olen saanut paikasta ja henkilökunnasta oikein positiivisen vaikutelman, lisäksi kaverini synnytti siellä ja kehui kovasti.

Joogasta... Olen käynyt kerran Shantissa, kun järjestimme kaverille polttarit, ja sehän oli ihana paikka. Minua kiinnostaisi kokeilla mammajoogaa, lähinnä oikeaoppisen hengityksen oppimiseksi, mutta voikohan uutta liikuntaharrastusta aloittaa raskaana? Kaikki aina sanovat, että jo aiemmin aloitettuja harrastuksia voi jatkaa, mutta mitenkä on uuden aloittamisen laita? Myös mammajumpat - lattialla tai vedessä - kiinnostavat, mutta liekö kesäajan syytä, ettei missään näytä olevan kursseja menossa...

Minäkin osallistun ilman muuta tapaamiseen, jos sellainen järjestetään. Yksi ystäväni on saamassa samoihin aikoihin lapsen, mutta meillä on jonkin verran välimatkaa, joten näkemiset saattavat jäädä väliin. Meillä on kuulemma perhevalmennuksen lisäksi synnyttäneille äideille pari tapaamista. Niihin ajattelin osallistua, jos vain kaikki on kunnossa. Mutta oman ikäistä mammaseuraa olisi tosi kiva saada.

Nyt on pyykin ripustamisen aika. Huomenna starttaamme aikaisin kohti seuraavaa reissua.

Hyviä vointeja kaikille toivottelee,
Nefer 22+6

 

Ei mulla ole mitään uutisia!!!!!!!!!!!

Ajattelin vain tulla kertomaan että, tämä vauva vaan ei tunnu syntyvän ikinä

Eipä tässä tällä erää muuta!!!!

Tuuli ja massussa viihtyvä 40+4

 

Piipa kiva kun kävit kirjottelemassa pitkään aikaan. Oletko neuvolassa puhunut tosta sun henkisestä jaksamisesta? Mä höpötin heti ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä asiasta, sillä pelkään ihan mielettömästi synnytyksen jälkeistä masennusta. Mulla on 90-luvun puolessa välissä ollut tosi vaikea depis ja silloin multa hävisi elämästä yli vuosi tosta noin vaan. No jokatapauksessa neuvolalääkäri sanoi, että jo loppuraskaudesta voidaan aloittaa lääkitys, mikäli tunne-elämä järkkyy raskauden aikana. Jaksuja sulle, tiedän ettei ole helppoa :hug:

Kyllä se Myrsky-Tuulen vauva sieltä ulos tulee, usko pois.

Mun ystäväpiiriin on tullut paljon vauvauutisia, ja monelle sellaiselle jotka on jo vuosia yrittäneet, on tosi iloinen olo kavereiden puolesta. Ja tietysti omastakin puolesta, kun muutkin mammailevat ensi vuonna niin on todennäköistä että päiväkaffeseuraa löytyy aina silloin tällöin. Luojalle kiitos yksityisautoilun eduista :kieh:

Täällä on ilmeisesti siirrytty sinne energiselle raskauden keskikolmannekselle. Jos noi päänsäryt ja migreenit eivät vaivaisi niin olo olisi mitä mainioin. Voisin lähteä vaikka matelumaratoonille
Viikonloppuna laitoin huushollin uuteen järjestykseen. Eilen tein koiran kanssa pitkästä pitkästä aikaa tosi pitkän lenkin. Ennen samainen lenkki olisi tehty puolta lyhyemmässä ajassa, mutta enää en voi ihan niin reippaasti kävellä (selkä kipeytyy ja tulee ilmeisesti supistuksia?), joten lyllersimme koiran kanssa kaikessa rauhassa yli 2 tuntia. Kyllä teki hyvää mielelle.

Meilläkin ilmeisesti vaihdetaan siviilisäätyä ennen vauvan syntymää, ainakin siihen malliin toi ukkelikulta eilen jutteli. Saas nähdä mitä vössykät saavat aikaiseksi.

Vauvelin valmistusnimikin vaihtui viikonlopun tohinoissa joten nykyisin olemme

Pötkylä ja pikkuElvis 15+4

Voikaa hyvin

 

Kirjoitellaanpa tännekin pitkästä aikaa! Ihan koko pinoa en jaksanu käydä läpi, yritän jossain vaiheessa reipastua.

Eilen oli viimeinen iltavuoro ja nyt melkein 2 viikkoa lomaa edessä, sitten on kaikki lomat lusittu. Ihana kun ei tarvi töihin mennä, vaikka raksalla varmaan suurin osa lomasta meneekin. Pitäähän Papuselle uusi koti saada...

Pötkylä mulla supistelee jo kanssa ja vähän oon miettiny et vieläkö loman jälkeen töihin palaan. Joskaan mulla ei kävelylenkkeily tunnu pahalta, mutta töissä kun joutuu nopeasti nousemaan ja kyykkimään. Meillä töissä muutenkin suurinosa "raskaista" jää pari kuukautta ennen äitiysloman alkua pois. Työ on aika raskasta ja vaarallistakin. Elimistö huutaa liikuntaa, mut toi rakennus vielä rajoittaa vapaata jonkun aikaa. Mä oon yrittäny koiran kaa käydä kunnon lenkeillä aina, kun vaan vähänkin on ylimääräistä aikaa. Ihana kun ne helteet loppu.

Piipalle voimia! Onko mitään mikä nostaisi mielialaa? Ulkoilu tai kaverin seura yms. Kaikki mahdollisuudet nyt käyttöön. Mua piristää viilenevät kelit, olenkohan outo... oon "kuuma" ihminen muutenkin eli hiki herkästi ja helle vie voimat ja innon kaikesta, mut nyt kun on vähän viileämpi on oikein himo lähteä ulos ja touhuta.

Itselle ei sen kummempia kuulu. Oma (.) voi ihan ok, liikeitä vaan odottelen kunnolla tuntuvaksi... Ja nää supistelut toivottavasti helpottaa lomalla. Nyt koira remmiin ja ulos! Äänekoskella ainakin on ihana aamu

Hyvää alkavaa viikkoa meille kaikille "aikuisille" ekaodottajille!

Pore&Papunen 17+1

 

Ilmottaudun minäkin tähän ketjuun. Eli ikää 32v ja esikoista odottelen ja hoidoilla on elämäni eka plussa saatu aikaiseksi. 5 ja puoli vuotta yritystä takana. Kemissä olisi tarkoitus synnyttää vaikka se tuntuu vielä kaukaiselta asialta ei nimittäin meinaa mennä jakeluun että se vauva on viimein tulossa. Varhaisultra oli 7+2 ja silloin oli kaikki ok.
HH+Känkkis 9+2

 

Joukkoon mukavaan.

Ja onnittelut ensimmäisestä plussastasi. Kyllä se tunne vaan on niin mieletön. Tarrasukkia ja rutkasti hyvää mieltä.

 

Täällä myös yksi ihan uusi tulokas koko tälle sivustolle. Olen 37-vuotias ja kotoisin Espoosta, LA 14.11. Jymy-yllätys-poikavauvaa odotellaan (työnimi Nikopetteri) ja synnyttämään mennään todennäköisesti Jorviin. :wave:

Meillä koko vauva-asia ihan uusi ja outo, sillä ei pitänyt olla mahdollista meille lasten saaminen. Tulokas pistänyt koko elämän mullin mallin, mutta pakko sanoa, että elämämme jännittävintä aikaa eletään. =)

 

Kiitos pötkylä! Olihan se uskomaton tunne kun plussasin... Lihakeittoa tässä samalla yritän keittää tekee vaan niin pahaa tuo lihan haju josta muuten ennen tykkäsin. Aamupäivästä iltapäivään kestää olot ja sitten ei enää tarvi yökkiä, en siis varsinaisesti oksenna mutta limaa tulee...
Vielä olisi 2 ja puoli viikkoa np-ultraan, odottavan aika on pitkä! La on sitten 1.3

 

Ja onnittelut Jymy-Yllätyksestä. Ihanaa kun elämä jaksa yllättää välillä mukavillakin asioilla.

Hormoonihirviö, meillä kans kaveri saanut alkunsa hedelmöityshoidolla yli 3vuoden yrityksen jälkeen. Meillä onneksi inssi tuotti tuolosta.
Mä kävin ennen np-ultraa muistaakseni 3 kertaa yksityisellä tarkistuttamassa tilanteen, kun en millään uskonut että masussa joku kasvaa.
Pahoinvointikin menee yleensä jossain vaiheessa ohi. Mulla sitä kesti vaan pari viikkoa ja alkoi vasta viikolla 9. Tsemppiä sen kanssa, ainakin tietää että kaikki on hyvin kun raskaushormoonit jyllää kehossa.

Mitenköhän meidän Meri-Tuuli ja Möykky, tositoimet lähestyvät?

t. pötkylä ja pikkuelvis 15+4 (edelleen)

 

Pötkylä ja PiipaMullakin on ollut keskivaikea masennus muutama vuosi sitten ja myös paniikkikohtauksia.Lääkitys auttoi, mutta terapiaan en päässyt.
Pelottaa oikeasti, että mitä, jos kilahdan :| Riskihän on suurempi, jos on taipuvainen masennukseen.Toisaalta sitä varmaan tunnistaa oireet jo aikaisemmin ja osaa hakea apua...I hope sdottaessa on olo ollut mitä tasapainoisin ja onnellisin, mutta entäs kun ne raskaushormonit romahtaa?
Tervetuloa Jande ja Hormoonihurviö:Ihana kuulla, että joku raskautuu monen vuoden yrityksen jälkeen.Kaveripiirissäni on lapsettomuutta ja vaika kuinka olen pitänyt peukkuja, niin ei ole kuulunut vielä positiivisia uutisia. :/
Mua kiinnostaisi myös jossakin vaiheessa tapaaminen.Sovitaan vaan joku hyvä paikka ja aika.
Tsemppiä Myrskytuuli ja Möykky..Täältä tullaan perässä.
terveisin Miranda+masupoika rv 31+5 :heart:

 

Samoin kuin Hormonihirviöllä 5,5 v. yrityksen jälkeen ensimmäinen plussa, meillä hoitona 3. ICSI. Laskettu aika 20.2.2008. Np-ultra 9.8.

Miina 10+5

 

Tänään on hyvä päivä ihan selvästi. Monta uutta on löytänyt tämän meidän pinon.

Jos ihmettelette että mitä se Pötkylä oikein kirjoittelee tänne joka välissä, niin syy löytyy tästä sairaslomasta, sairaslomalla on aikaa kirjoitella. Tänään on ensimmäinen päivä ties miten pitkään aikaan ettei ole migreeniä ja olen ihan tohkeissani asiasta

Miranda74 juuri sen kohonneen riskin takia otin asian puheeksi neuvolalääkärillä heti kättelyssä. Tiedän kokemuksesta miten vaikea on apua pyytää ja toisaalta jos synnytyksen jälkeen iskee masennus, niin miten helpolla sen sitten myöntää. Etenkin kun tietää että masentuneena ei pysty ajattelemaan kovinkaan rationaalisesti. Toivon että neuvolalääkäri otti asian tosissaan - osaavat neuvolassa kysellä oikeita kysymyksiä ja kiinnittää huomiota käyttäytymiseen. Toivottavasti panikoin kuitenkin turhaan.

 

Teitähän sikiää kuin kolmekymppisille lapsia ehe-ehe Ihana kuulla hyviä uutisia, varsinkin pitkän yrityksen jälkeen varmasti uskomatonta tuijottaa plussatikkua. Itse ainakin olin ihan pihalla pari päivää, vaikka meillä ei yrittämiseen niin aikaa mennytkään. Vieläkään ei meinaa aina uskoa, että jotain kasvaa tuolla navan alla. Onnittelut ja paljon positiivisia ajatuksia matkaan

Mä ostin sikakalliita mansikoita ja syön hyvällä omallatunnolla työkaveri sanoi et mansikat nostaa hemoglobiinia... En tiedä pitääkö paikkaansa, mut hyviä nää ainakin on. eikä se hemoglobiinin nousukaan pahaa tekis.

Ihana kun on aikaa istua netissä, mies oli yötä ja aamua töissä ja nukkuu nyt, niin mä saan näpytellä rauhassa...

P&P taas

 

Moi kaikki :wave:
ja tervetuloa, kaikki uudet!
Mukava saada tähänkin pinoon seuraa myös muutamasta suunnilleen samassa vaiheessa olevasta Kirjoittelen tai ainakin seuraan kirjoittelua tuolla maalismassut 2008 -pinossakin, mutta siellä on todella paljon porukkaa ja tekstiä tulee välillä niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä Aktiivisakkia, siis!

Täällä toivon ja odotan pahoinvoinnin laantumista, kun oikein mikään ei tahtoisi maistua ja silti kai jotakin pitäisi syödäkin. Töissä meinaa uuvutus iskeä kesken päivän (jos ei kuvotus ehdi ensin). Mutta kyllä kai se siitä! Tuulimunaraskauksista erehdyin jonkun tekstin lukemaan, nyt pitää se yrittää unohtaa että tämä muutoin rauhallinen mieli säilyisi neuvola-aikaan saakka. Siihen on vielä kaksi viikkoa, joten ei passaa hermostua vielä

~Tiila ja Nyytti 8+3.

 

Tiilalle: Eka neuvolassa ei ainakaan mulla kuunneltu sydämen ääniä, juteltiin vaan ja täytettiin paprut (olin tunnin sisällä). Joudut odottaan ultraan saakka.
Pore: Mää oon ajatellu että vaikka kuinka paljon söis kaiken maailman herkkuja siis terveellisiä niin kun baari illat on nyt jäissä niin itteensä saa hemmotella. Eipä silti ei kyllä baariin halutakkaan eikä edes saunakaljaa tee mieli. Meilläkin 3 icsi:n pakastealkion siirrosta plussa, pitkän kaavan vauva on tulossa =) Mulla on muuten sellanen tunne että vauvalla on tummaa tukkaa syntyessään ja että se on tyttä mutta jossain taustalla kummittelee pojan vehkeet haarojen välissä..... Kummallisia ajatuksia! Masun kohdalla on alkanut tuntua eetä siellä on tennispallon kokoinen möntti, kait siellä jotain tapahtuu =)
Aiotteko mennä niihin seulontoihin? Me ollaan päätetty olla menemättä vaikka np-ultrasta saataisiinkin pos tulos, niin kauan tätä vauvaa on tehty että jos meille on vammanen lapsi tarkoitettu niin sitten on. Minusta ei olisi koskaan tekemään aborttia.
Onko teillä muilla tullut iho hehkeeksi? Näppyjä on mulle kyllä tullut mutta jopa ilman meikkiä näytän ihan siedettävältä, iho jotenkin loistaa.
HH+ känkkis 9+3

 

Lomat on nyt pidetty ja arki alkoi eilen. Onneksi mammaloman alkuun on enää vähän reilu 2 kk! =)

Katille super lämpöiset onnittelut pikkupojasta!! :flower: Oli todella rauhoittavaa lukea synnärikertomustasi! Itsekin olen päättänyt jo hyvän aikaa sitten ottaa kaiken sen kivunlievityksen, mitä tarjolla on. Tarkoitus olisi mennä Haikaranpesään, kunhan se aika koittaa.

Masu on nyt ihan muutaman viime viikon aikana kasvanut hurjasti, entiset liikeradat eivät enää onnistu ja kadulla huomaa, kuinka ihmisten katseet suuntautuvat tuonne massun seudulle! Aika mahtavaa!

Pahoinvoinninkin osalta arki koitti eilen ja näyttää yhä jatkuvan. Olen jo kerran käynyt ykäämässä työpaikan vessassa tätä viestiä kirjoittaessani. Eilen oli aika tappiofiilikset, kun oli tärkeä työpuhelu ja kesken kaiken olisi pitänyt syösyä vessaan. Koska olin tehnyt aamusta jo pari turhaa vessaryntäystä, en viitsinyt lopettaa puhelua tyyliin "anteeksi, sopiiko että käyn tässä välissä oksentamassa?" ja sinnittelin luurin päässä. Seurauksin, että en sitten ehtinytkään pöntölle vaan ainoastaan vessan kynnykselle. Seuraavat puoli tuntia luuttusin vessan seiniä, ovia, lattiaa, käsipyyhetelinettä ja kaikkea reitille osunutta. Vaatteet sain pesukoneeseen vasta töiden jälkeen eikä se lemu lähtenyt niistä töissä tekemäni pikaputsauksen ja hiustenkuivaamalla suorittamani kuivausoperaation tuloksena. Täytyy nyt katsoa kuinka tämä tästä lähtee kehittymään. Huomenna olisi vielä työlounas, vähän arveluttaa kuinka siitä selviän.

Muutoin kaikki on paremmin kuin hyvin, vauva potkiin kovasti ja malttamattomana miehen kanssa odotamme marraskuuta. Meilläkin vauvahankinnat alkavat nyt pikkuhiljaa stressata. Meillä ei suvussa ole vauvoja juuri tullut, joten kaikki hankinnat pitää tehdä itse. Minun ja isosiskoni perua olisimme kyllä saaneet vauvan korisängyn, mutta mieheni ei ollut vakuuttunut sen kestävyydestä, joten ostamme suoraan pinnasängyn. Minun vanha pinnasänkykin kyllä kesälomalla tarkastettiin, mutta sen jälkeen kun isäni kertoi, että olin vauvana tullut rytinällä lattialle pinnasängyn pohjan petettyä ja säikäyttänyt nukkuvat vanhempani perusteellisesti, emme enää halunneet kyseistä pinnasänkyä ottaa. Vanhempani olivat aikoinaan säikähtäneet kuoliaaksi, kun ensin oli kuulunut kauhea rysäys, minkä jälkeen oli tullut hiiren hiljaista. Kun isä oli rynnännyt pinnasängyn luo, olin tapittanut häntä lattialta pinnasängyn kehikosta silmät teevadin kokoisina. En ollut tajunnut itkeä, kun olin ollut putoamisesta itsekin niin "pöllähtänyt".

Sängyn lisäksi pitäisi vielä hankkia rattaat, hoitopöytä ja turvakaukalo. Olen tehnyt netissä laajoja ratasvertailuja ja olemme käyneet kaikissa varteenotettavissa vaunukaupoissa. Tuloksena haluan rattaat, joissa on kääntyvät etupyrät. Taloyhtiömme rautainen vanha pihaportti asetti omat rajoituksensa rattaiden leveydelle ja karsi muun muassa kaikki Gessleinin mallit pois pelistä. Mieheni ei tykkää Teutonian vaunuista, joten nyt mietimme valintaa Bugaboon Cameleonin ja Emmaljungan Cityceroxin välillä. Turvakaukalon kohtalo ratkeaa samalla, sillä haluaisimme vaunuun sopivan turvakaukalon.

Ylimääräisen stressin välttämiseksi päätimme, että annamme vauvan huoneen palvella vielä toistaiseksi vanhassa tehtävässään miehen työhuoneena ja teemme vauvan mööpeleille sun muille tilaa makkarissamme.

Katin idea tapaamisen järjestämisestä oli loistava, ilmoittaudun heti halukkaaksi osallistumaan! =)

Lähden tästä ostamaan lounasta, jospa olokin helpottuisi kunhan saan mahan täyteen.

Jokohan Möykky ja Myrsky-Tuuli ovat päässeet tositoimiin?

Kirsikka 25+4

 

Ja näköjään tuonne kuumeilupuolelle oli jälleen tipahtanut yksi plussa lisää, joten tämä ketju ihanasti vain kasvaa. Vaikkakin toisesta päästä alkaa osan status jo muuttua. Tosin sehän ei missään nimessä ole este tänne kirjoittelussa. Päinvastoin. Saataispa me perässä tulijat esimakua vauva-arjesta. Toivotaan, että lasketun ajan jo ohittaneilta alkaisi pian kuulumaan vauvauutisia.

Täällä kirjoiteltu tuosta alakulosta ja masennuksesta ja kuten aikaisemmin jo mainittukin niin minäkin kuulun niihin, joiden historiassa sairastettu masennus, joka tietty mietitytti nyt raskauden alkaessa. Koko raskausaika on tähän asti kuitenkin mennyt hyvin, vaikka jossain kohtaa olinkin tunnistavani alkavia merkkejä masennuksesta, mutta ilmeisesti vain tarkkailin vähän liikaa itseäni tai joka tapauksessa olo ei mennyt enää huonompaan suuntaan, vaan nyt elo ollut kaikin puolin tasapainoista. Ainoastaan ihan viime aikoina olen huomannut, että itkuherkkyys on kasvanut, mutta ainoastaan niin että liikutun paljon helpommin nykyään. Oma elämä ei niinkään ole itketyttänyt, joten nämä itkut olen pistänyt täysin raskauden piikkiin. Kurjaa, että kaikilla ei raskausaika ole tämän suhteen mennyt yhtä hyvin. Itsekin mietin, että vaikka nyt olo ollut hyvä niin mitään takeita ei ole siitä, että mitä tapahtuu sitten synnytyksen jälkeen. Vielä kun synkkä pitkä talvi tuolloin edessä niin ei varmaan ainakaan helpota asiaa. Onneksi apua on saatavilla ja kerran masennuksen kokeneena sitä uskoisin helpommin osaavani hakeakin. Toivotaan Piipa, että olosi taas menisi paremmaksi henkisestikin. Ja voisko sullakin tuo itkuherkkyys johtua vain raskaudesta, että valmistautuu tulkitsemaan vauvan reaktioita vai tuntuuko muutenkin elämä raskaalta eikä siis itkeminen ole sellaista liikuttumista kuin mitä mulla nykyään? Toivotaan, että kaikki voidaan sitten vauvan kanssa mahdollisimman hyvin, ettei turhia taakkoja tarvitsisi silloin kantaa ja jaksaisi paremmin.

Hormonihirviö: Me kanssa mietittiin miehen kanssa aikoinaan ihan samalla tavalla kuin tekin, että np-ultrassa käydään, mutta jos tulos ois ollut positiivinen niin tarkempiin tutkimuksiin ei ois kuitenkaan lähdetty, vaan lapsi olisi joka tapauksessa pidetty. No vaikea sanoa oisko mieli ollut vielä sama positiivisen tuloksen tultua, mutta onneksi ei ainakaan tällä kertaa sitä tarvinnut edes miettiä.

(.) Pelkäsin tuossa jo alkaneeni jo näin aikaisessa vaiheessa kärsiä virtsankarkailusta, joka onneksi eilisessä lääkärissä osoittautui vain joksikin tulehdukseksi, johon nyt sain lääkekuurin. Eihän noi tulehduksetkaan ole mitään kivoja tässä vaiheessa, mutta onneksi nyt huomattiin ja saatiin hoito käyntiin. Tuntui vain sen verran kurjalta luulla virtsankarkailun alkaneen, että sainpa taas paljon lisäpuhtia lantionpohjan lihasten treeniin. Jossain neuvoloissa tuon treenauksen tärkeydestä kuulemma puhutaan jo heti alusta asti, mutta meillä täti ei ole lainkaan maininnut asiasta. Mites muilla?

Täällä jo odottelen kovin kahden viikon päästä olevaa ylimääräistä ultraa, jossa tsekataan, ettei istukka ole enää kohdunsuun päällä. Mies ei vain todennäköisesti pääse tällä kertaa mukaan töiden takia, mikä tuntuu vähän kurjalta lähinnä häntä ajatellen. Niin mukava kun ois, että hänkin taas pääsisi näkemään vauvan. Tuota ultraa ennen kuitenkin vielä sokerirasituskoekin ja neuvolalääkäri. Sokerirasituskoetta en ainakaan etukäteen osaa yhtään jännittää, vaikka moni täällä siitä kirjoittaakin, että miten kamala se on. Onko jollain tässä ketjussa siitä jo kokemusta?

Onpa muuten syksyinen ilma taas ainakin Helsingissä, vaikka vielä ollaan heinäkuussa! Tänään ei harmita yhtään, että loma on jo takana.

Lauralein rv 26+1

 

Tervetuloa uusille minunkin puolestani!

Omaa (vielä siistiä) napaa: Toinen loman jälkeinen työviikko menossa ja se lomalla vallinnut upea olo on mennyttä... Siis epämääräisiä pieniä oireita: ruokahalu taas heikentynyt, vähän oksettaa, pyörryttää, väsyttää, mutta ei niin paljon että voisin olla varma ettei vika ole korvien välissä. Mä noita jo googletinkin ja saattaisi olla että mulla on liian alhainen verenpaine. Ainakin siihen on taipumusta, äidilläkin sama juttu. En ole vielä soittanut neuvolaan, mutta jos ei tästä olo kohene niin täytyy. Mutta tuntuu vaan oudolta mennä sanomaan, että saanko saikkua kun en kestä olla sisällä, raittiiseen ilmaan vaan tekee koko ajan mieli! Muu "hoito" matalaan verenpaineeseen on sitten suolan syönti ja kahvin juonti ja perin oudolta sekin tuntuisi tässä tilassa. Siis kofeiinista oon jo niin vierottunut, että saan kahvikupillisesta hirveet tykytykset, hien pintaan ja unettoman yön.

... Mutta täytyy nyt keskittyä nauttimaan näistä raskauden hyvistä puolista! Mullakin, kuten Hormonihirviöllä, on iho aivan hehkeää persikkaa ja melkein kuin se loistaisi salaperäistä valoa. Meikittä kulkenut jo puoli vuotta melkein. Pisamia tosin tullut tavallista enemmän, mutta ei se mua vaivaa. Hiukset pesin viimeks torstaina eikä ne vaan vieläkään tunnu pesua kaipaavan (normaalisti joka toinen päivä). Masustakin tykkään, paitsi kävellessä jolloin ikävöin vyötäröä että olis jotain mihin housut kiinnittää - nyt ne valuvat vaikka kaikki mahdolliset under/overbelly -viritelmät, bellybeltit, masutuubit ja vyöt on kokeiltu. Seuraavaksi on kai pakko hankkia henkselit! :|

On myös tullut aika opetella muistamaan turvaväli. Kun ei se enimmäkseen miltään tunnu, niin helposti unohtaa tämän uuden ulottuvuutensa. Surkuhupaisa onnettomuus jo sattuikin: tein ruokaa tyypillisellä monta rautaa tulessa eli kattilaa liedellä -metodilla, ja onnistuin vatsalla tökkäämään kurkunpätkän työpöydän reunalta - no sehän putosi mun varpaille ja sattui niin maan... nyt mulla on komea mustelma jalkapöydässä jouduttuani vihanneksen pahoinpitelemäksi. :ashamed: No, parempi näin. Kaverini poltti pullapellin reunalla kunnon paloarven keskelle vatsaa, mikä oli kyllä ankarampi opetus turvavälin tärkeydestä.

Jaha, yritetäänpäs taas vähän töitäkin tehdä...

Ginnifer 28+1

 

Tervehdys kaikille - joukkoonne liittyisi 34-v esikoisen odottaja pk-seudulta!

Olen taustaillut jonkun aikaa, nyt np-ultran jälkeen uskaltaa jo antaa itsensä ymmärtää olevansa "oikeasti" raskaana. Viikkoja kasassa 14, la 28.1.

Kokonaisuudessaan mulla on ollut helppo raskaus, olen säästynyt pahoinvoinnilta ja väsymykseltä. Tähän tosin voi vaikuttaa se, että saan olla kotosalla tekemässä opinnäytetyötäni...

Nyt vaan kovasti odottelen masun kasvua ja seuraavaa ultraa! Tulipas kerrakseen omaa napaa...

Nyt näyttää sade tauonneen, ei muuta kuin koirine kanssa pihalle!

 

Tervetuloa kaikki uudet, ihana kuulla kun pitkänkin odotuksen jälkeen tärppää =) Meillä meni 1,5 v ja ekalla inseminaatiolla onnistui.

No mutta siis omaa napaa, munhan piti olla käynnistyksessä tänään tai ainakin niin toivoin... Mutta siis kotona taas, masussa kuitenkin kaikki hyvin, ultran mukaan vauva hiukan kasvanut, 2,8 kg korkeintaan, synnytyslääkäri tutki lantion ja passitti minut röntgeniin ja siitä sitten kotiin, höh. Huomenna soittavat röntgenin tulokset, siis että mahtuuko tämä pienikään tulokas tuolta mun alapäästä ulos. Jos ei niin loppuviikosta sektio. Muuta suunnitelmaa ei nyt sit vielä ole tehty, taas odotetaan vaan. Kyllä nyt jo rupee hermostumaan, haluais jo vauvan kotiin.
Toivottavasti Myrskytuuli on jo päässy hommiin

Möykky74 rv 40+4

 

Minä kävin siinä verikokeessa viikko sitten, jonka tulokset yhdistetään minun pituuteen, painoon, ikään ja niskaturvotuksen paksuuteen. Näin löydetään 80-90% down-syndroomista, kun nt. perusteella vain noin puolet.

En minäkään keskenmenoa tai aborttia halua, mutta vielä vähemmän vammaista lasta. Eli jos tulokset antavat aihetta, käyn lapsivesitutkimuksessa. Tämmöinen päätös on syntynyt viikon miettimisen jälkeen. Jää nähtäväksi.

Jotenkin en jaksa uskoa, että meille vielä sellainenkin koettelemus annettaisiin kestettäväksi.

 

Tervetuloa skinkki munkin puolesta.

Voi Möykky, täällä odotetaan kans ihan kärsimättömänä koska saatte vauvan kotiin.
Onkohan se Myrsky-Tuuli jo synnärillä tosi touhuissa.

Me ei käyty siinä veriseulassa kun np ultrassa turvotusta oli tosi vähän. Oliko 0.7mm (jos en ihan väärin muista) ja muutenkin ollaan miehen kanssa vähän sitä mieltä että jos meille tulee vammainen lapsi niin sitten tulee ja sen kanssa sitten eletään. Yhtä rakas se olisi silti. Mutta kuten aikaisemminkin olen sanonut, niin meidän asenteisiin vaikuttaa siskon vammainen lapsi. Ollaan saatu niin läheltä seurata mitä se elämä oikeasti on erityislapsen kanssa ja meistä se tuntuu jo ihan luonnolliselta.

voikaa hyvin

t: pötkylä ja pikkuElvis 15+5