Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat

Dana kyseli miten kissa mahtaa suhtautua uuteen tulokkaaseen. Meillä on aika ärjy kissaherra ja kovasti olin huolissani ensimmäistä kertaa kun kummipoika oli vauvana meillä yötä. Ainakin meidän kohdalla se osoittautui ihan palturiksi, että kissa menisi makaamaan vauvan naaman päälle kun haisee maidolta. Kissa kyllä pötkötteli lattialla vauvan vieressä ja ihmetteli otusta ja kävi pariin otteeseen haistamassakin vauvan naamaa muttei sen kummempia tuuminut asiasta. Olen kokeillut myös muilla tuttavapiirin vauvoilla kissan käyttäytymistä, ja aina toi meidän ärtsy on hyvinkin suojelevasti mennyt lähelle, muttei koskaan päälle joten mä ainakin olen päättänyt jättää kissaverkon hankkimatta. Jos vauvaa nukuttaa ulkona, niin silloinhan se kissaverkko voi olla hyvä, linnut nimittäin tykkäävät kovasti vauvan vaunuissa pesimisestä.
Mä olen enemmänkin huolissani miten toi meidän rakkipiski asiaan suhtautuu, se on nimittäin ollut äiskän ja iskän vauva jo monta vuotta, ja on tosi mustis. On kyllä yökyläilevät kummilapset jättänyt rauhaan, mutta kyllä sitä pitää kovasti komentaa. Sitä miten toi hunsvotti käyttäytyy kun huomaa että vauva onkin pysyvä osa laumaa, en pysty edes arvailemaan. Toivottavasti ei tule suuria ongelmia, meillä kyllä miehen kanssa särkyisi sydän jos jouduttaisiin koirasta luopumaan. Ja kuka muo sitten pitäisi liikkeessä?

Monta muttaa ja mietintää matkassa.

huh huh, nyt aamutirsoille kun koiruli herätti metsään seikkailemaan jo kuuden aikaan. On koirakin vissiin vähän sekaisin kun isäntä siellä työmatkalla.

aurinkoa ja lämpöä

Pötkylä ja pikkutyyppi 14+2
 
Tällaisenko lainauksen haluaisit tehdä, Emma (ja Dana) ?


Alkuperäinen kirjoittaja Dana76:
Että tollanen siitä sitten tuli...

Kokeilen vielä vaikka Emman tekstiä...

Neuvoisko joku mulle miten nuo lainaukset tehdään Siis nytkin olisin halunnut ottaa pätkän Danan viestistä tähän omaani ja vastata sitten, mutta en tajua miten se tehdään...

Lainaaminen onnistuu siten, että menet siihen viestiin, jota haluat lainata, ja painat sen viestin alareunassa olevaa LAINAA -nappulaa. Lainatun tekstin ympärille tulevat merkit [ quote ] teksti [ /quote ] ja siis sieltä välistä voi poistella ne ylimääräiset, mihin ei ole tarkoitus vastata. Tokihan tuo viimeisimmän lainatun nimi jää minusta vähän pöhlösti tonne ylös (kun ei eroa tavan tekstistä ), mutta onpahan näkyvissä kuitenkin. Noiden merkkien sisään ei kannata kirjoitella mitään, koska sekin näkyy sitten lainattuna.

Eilen oli isot juhlat, ja puolen yön maissa poislähtöä tehdessä yksi kaveri kysyi suoraan, että monennellakos viikolla sitä ollaan. Mies, ja vahvassa humalassa. Hyökkäsi halaamaan mutta kielsin kertomasta muille, saa nähdä muistaako ;)

~Tiila rv 7+1
 
Olipa eilen päivä.... illalla olin aivan loppu, lähinnä kyl henkisesti. Menin sit tosiaan siihen ultraan painoarvioon ja kätilö sai painoarvioksi2,3-2,5kg, mikä on sit alle kaikkien käyrien. Eipä siitä sitten muu auttanut kuin tehdä lähete tyksiin äippäpolille, koska neuvolan lääkäri oli lomalla eikä voinut ottaa kantaa asiaan. Onneksi verikokeissa ei löytynyt mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa.

Iltapäivän vietin sit tyksissä, ensin sykettä ja liikkeitä seurailtiin yli puolituntia ja sit pääsin lääkärille, joka taas teki ultran. Hän sai nyt painoarvioksi 2580. Kaikki muu on kunnossa istukka toimii ja napavirtaukset on ok (näin mulle siis sanottiin). Todennäköisesti tää koko juttu on geneettistä, ollaan siis miehen kanssa lyhyitä ja sirorakenteisia kumpikin. Ensi viikolla taas menen tyksiin kontrolliin.
En voi valittaa kyllä neuvolan ja tyksin palveluista, tuntuu kyllä että kaikki ottivat tän hyvin asiakseen, lääkäri soitti vielä erikoislääkärille (oli itse ilmeisesti erikoistuva, mutta vanhempi, rauhallinen nainen) ja varmisti asiat vielä.
Joten nyt vaan sit odotellaan keskiviikkoon, liikelaskentaa täytyy tehdä joka päivä, vaikka vauvan liikkeet ja sykkeet olivat hyvät.
Kai täs sit pohditaan seuraavalla kerralla, kummassa vauva pääsee paremmin kasvamaan, masussa vai ulkoilmassa....

Viikonloppua kaikille
Möykky74 rv 39+1
 
Tiilalle lainauksen opettamisesta.

Ja Pötkylälle kissakommenteista.
Joo, lintuverkoksi ehkä ennemminkin tuota verkkoa nimittäisin.
Meidän katti ei ole pieniä vauvoja tavannut läheltä, mutta on aika kiltti ja "ujo" kissa. Kovaäänisiä ja vauhdikkaita lapsia pelkää, mutta ehkä tuo meidän omaan sitten aikanaan tottuu, jos vaan ikää kissalla riittää.

Möykylle ja vauvelille hyviä vointeja!
 
Tulin pikaisesti lukemaan kuulumiset. Onpa kivaa, kun Katilla meni synnytys kaikesta päätellen hyvin.

Mullakin on nyt alkanut synnytys pyörimään päässä, tosin edelleen olen aika rauhallinen ja luottavainen, että kaikki menee hyvin. Mulla vaan laskettu aika sattuu pikkujouluaikaan ja silloin kuin la vahvistui, päätin, että osallistun kyllä työpaikan pikkujouluihin, jos vain olen kunnossa. Ajattelin aiemmin, että miehenikin saa ilman muuta juhlia pikkujouluja ihan rauhassa, ei tarvitse meikäläisen takia yhtään jarrutella. Nyt olen alkanut vähän pyörtämään puheitani. Toivottavasti en ryhdy hankalaksi. No, jopas mulla on jutut keskellä kesää...

Niin, vaikka puhun miehestäni, niin ei mekään olla naimisissa, kihloissa vaan, kohta jo kuudetta vuotta... Olen kyllä yrittänyt vihjata, että naimisiin voisi tietysti mennä, ennen kuin kinderi syntyy, ettei tarvitse sitten erikseen isyyttä tunnustaa. Mutta ei... Vihjailut valuvat kuin vesi hanhen selästä.

Onpas Möykyllä ollut jännät hetket, mutta onneksi kaikki on ok ja sinut on otettu vakavasti sairaalassa. Taitaa Suomen terveydenhoito olla mainettaan parempi. Tänään muuten kuulin, että synnytyssairaalassa saa synnytyksen jälkeen aika hyvää palvelua, ainakin jos puhutaan ruokatoiveista. Nykyään kun ruoka maistuu vähän liiankin hyvin, odotan jo innolla sairaalan herkkuja =) - toivottavasti en tule pettymään...

Jotain minun piti vielä kirjoittaa, mutta minua vaivaa ainakin se raskausdementia. Ihan kun mulla olisi yht'äkkiä kanan aivot...

Nyt menen jatkamaan pakkaamista, huomenna lähdemme lomareissulle jo kukon laulun aikaan. Vaikenen siis taas toviksi.

Hyviä vointeja kaikille meille masuinemme,
Nefer, rv 22 tasan

j.k. Nyt tiedän vihdoin, kun ihmiset hehkuttavan raskausajan ihanuudesta - mä olen elämäni kunnossa, kun en enää oksenna ja hemoglobiinikin tuntuisi olevan noususuhdanteessa. B)
 
Kati ja muut joilla tietoa kättärin haikaranpesästä:
tuolla joulukuisten palstalla joku kertoi että pesässä miehet laittelee ruokia ym ihme touhua, miten on, millainen paikka se sitten on? Meneekö haikaranpesässä synnyttäneet etusijalle noihin perhehuoneisiin vai pääseekö yhtälailla ns tavallisesta synnytyssalista sellaiseen jos vapaana ovat?

Kun itselle se haikaranpesä kuulosti turvalliselta ensikon kanssa, saa opastusta ehkä enemmän, mutta toi kuulosti omituiselta että miehet siivoilee jotain yhteiskeittiötä, ei kai se mikään leirikeskus ole? :/
Ja joku epäili että pesässä lääkkeellisiä kivunlievityksiä ei niin helposti saa, mutta ainakin kättärin papereissa ja nettisivuilla moneen kertaan sanotaan että itse saa kertoa mitä haluaa...
No, tuohan selvinnee kyllä!

Täällä alkaa huomenna työt lomien jälkeen, kerrankin oli niin pitkä loma että ihan kva mennä. Ehkä siksikin että tietää ettei kovin pitkää tarvitse töissä raataa ennen mammista... Ähä.

Parina viime päivänä maha kasvanut vissiin kovasti kun koko ajan on ähky olo ja ekaa kertaa ihan kiristää navan vierusta.
Ja mikä ihanaa, selkä rauhoittunut huomattavasti, jee!!! Päätä kyllä jomottaa joka päivä jossain vaiheessa, mutta vain vähän..

Möykylle tsemppiä, hienoa että ovat hyvin ajan tasalla ja tekevät varmasti parhaansa teidän hyväksi!

Kissasta vielä; meillä itsellä koiria mutta kaverilla kissa joka pelkää muita lapsia, perheen omat ovat olleet vauvasta asti läheisiä: jos vauva itki, tuli kissa äitiä tai isää vastaan kun nämä suuntasivat itkevän luo, ja maukui että tulkaa nyt ihmeessä täällä on jotain hämminkiä! Osallistui kuulemma hoitoon vieressä katselemalla mutta ei ilmeisesti ollut tunkenut sänkyihin tms. Ja liikkuvan lapsen kanssa tämä kissa jää ja tulee liiskattavaksi ja retuutettavaksi ihan omasta tahdosta, lähtee pois jos menee oikein rajuksi.

minimi & Olio 17+6
 
Voihan käääk |O tää ei ole kyllä enää kivaa :/
*seuraa puhdasta omanapaista vuodatusta*

Mun kuvotus vaan jatkuu ja jatkuu, ja samalla on ihan turvonnut olo. Tiedän, että tunnin välein syöminen saattaisi auttaa, mutta kun ei kerta kaikkiaan ole nälkä! Eilen sitten en syönyt kuin muutaman hapankorpun koko päivänä, ja olo oli kohtalainen (paitsi illalla tuli sitten heikotusta, kuten lie ymmärrettävää ). Ei kuvottanut eikä nälättänyt. Tänä aamuna heräsin pirteänä ja kuvotuksettomana, hörppäsin vettä aamupalan kasaamisen aluksi. Vartin se vesi pysyi sisällä, sitten piti syöksyä okselle - hyvä että ehdin! Siinä yökkiessäni pönttö alkoi värjäytyä punaiseksi: nenästä tuli verta oikein paineella!! Ei minkäänlaista tunnetta, mutta sitä verta tuli ja paljon! Onko tämä nyt sitten tavallista tai edes jonkinasteisesti tavattua oiretta näin alkuraskaudessa?? Mulla on viimeksi tullut verta nenästä ehkä kahdeksanvuotiaana siskon kanssa tappelun jäljiltä :snotty:

Puh. Nyt täällä töissä vahdin koko ajan nenänpieliä ja samalla kyttään aamupalan sisälläpysymistä (sain sen syötyä ihan OK, oksun jälkeen olo aina helpottaa kuin migreenissä ikään). Toivottavasti ei tule kiire päivä.

Tiila & Nyytti 7+3
 
Heipsan!

Täällä ollut pohdintaa lemmikien suhtautumisesta tulokkaisiin ja samaa ollaan pohdiskeltu meillä. Meillä siis koira, joka tykkää kyllä kovin lapsista ja varsinkin vauvoista, mutta voi sitten kuitenkin olla eri tilanne, kun sellainen tulee pysyvästi kotiin ja vie paljon meidän huomiotamme. Koira on mieheni ja varsinkin alkuaikoina oli erittäin mustasukkainen hänestä ja ajoittain vieläkin eli saas nähdä miten syksyllä sitten käy. Toivottavasti yhteiselo sujuu.

Voin liittyä saamattomien miesten kerhoon. :) Vaikka lopulta kihlautuminen tapahtuikin miehen toimesta niin kyllä se vaati monta 'muistutusta' ja olin ihan varma, ettei saa koskaan kosintaa aikaiseksi. Minä kun olin tehnyt selväksi, että olen sen verran vanhanaikainen, että musta miehen tulee kosia ja asiasta oli puhuttu monta kertaa ja tiesin, että se oli kyllä molempien halu, mutta koska mieheni mielestä esim. sormus piti olla valmiiksi hankittuna niin sen hankinta tais olla se joka kesti, kun ei saanut ikinä aikaiseksi. Seuraavaksi sitten odotellaan, että koska vihkiminen toteutetaan. Itselläni ei vielä kiire, mutta toisaalta tiedän, että jos en ala sitä itse ajamaan niin varmaan saisin vuosia odottaa. Jotenkin kuitenkin ois kivempi, että päätös päivästä tehtäisiin miehen aloitteesta, vaikka miksipä se enää olisi pelkästään hänen tehtävänsä. :)

Täällä kaikki hyvin maha saralla. Eilen käytiin tsekkaamassa mulle silloin joskus hankittu hoitopöytä ja nyt pohditaan, että lähdetäänkö sitä vähän kunnostamaan vai ostetaanko uusi. Vaunutkin muuten jo ostettiin kesälomalla. Piti siis vain käydä katsomassa vaihtoehtoja, mutta kun tykättiin enemmän viime vuoden runkomallista ja vikan kappaleen sai melkein pari sataa halvemmalla kuin uuden, niin tuli sitten tehtyä jo kaupat. Vähän kyllä arvelutti hankkia niitä jo näin aikaisin, mutta eipä tartte niitäkään sitten enää miettiä. Muuten ei olla vauvaa varten valmisteltu juuri mitään, mutta vähitellen mulle alkaa tulla tunne, että asiaa pitäisi jo alkaa vähitellen valmistelemaan laittamalla mm. lastenhuone kuntoon. Pienemmät asiat ehtii sitten kyllä lähempänäkin, mutta josko saisi edes huoneen kalustettua ja laitettua huonekalut kuntoon, kun ei sitä koskaan tiedä, että kuinka kauan tässä vielä riittää kykyä sellaisia touhuta. Koska te muut olette vauvan tuloon alkaneet varustautua tarvikkeiden puolesta tai koska olette sen aikoneet tehdä?

Lauralein rv 25+0
 
Ginnifer
Heipparallaa,

Lomalta palattu ja joskaan työ ei innosta ei sitten yhtään (8 viikkoa pitäis jaksaa ennen äitiyslomaa), niin muuten elän kai nyt vihdoin sitä raskauden ihanaa aikaa. Pahoinvointi ja yleinen uupumus kesti sen verran pitkään, että melkein luulin jo olevani yksi niistä joilla se kestää hamaan synnytykseen asti... Mutta ei, nyt on ihanaa ja ruokakin jo maistuu, kohtuudella.

Ja pahoinvoinnista päästyä olen vihdoin mennyt joogaankin. Siellä aion nyt käydä, vaikka se pieniä pahoinvointi-flahsbackeja saakin aikaan... Olen aikaisemmin harjoittanut kundaliinijoogaa, ja siihen verrattuna tämä äitiysjooga oli kyllä aika lempeetä... Toisaalta ihan hyvä niin, sillä lähes puolen vuoden liikkumattomuuden jäjiltä olenkin aika rapakunnossa. Ihan kivoja venytyksiä siinä oli ja onhan se hyvä että painottuu erityisesti juuri noi lantionseutua avaavat liikkeet.

Mäkin olen vähän miettinyt tuota yksinäisyysjuttua. Nyt kun olin lomalla paljon kaupungissa niin kiinnitin oikein huomiota siihen, että eipä nyt aivan hirveästi ollut kavereiden tapaamista ja muuta sosiaalista happeningiä. Mun kavereilla on kyllä melkein kaikilla jo lapsia, mutta joko ovat jo palanneet työelämään, tai sitten asuvat kauempana. Jotenkin oudolta tuntuisi vastasyntyneen kanssa leikkipuistoonkaan mennä hengaamaan... Neuvolan ilmoitustauluakin tutkin tässä mielessä, jos siellä olisi jotain äiti-lapsi -meininkiä tarjolla, mutta ei löytynyt. Valmennukset on tietysti vielä edessä, voihan sielläkin olla kivaa porukkaa. En kyllä vastustelisi, jos jossain vaiheessa listan kautta kokeiltaisiin tapaamisia. Olen kyllä myös "kannustanut" siskoa, kälyä ja kavereita vihjaamalla miten kiva musta olis jos joku olis raskaana samaan aikaan, mutta eipä ole vielä tuottanut tulosta!

Ja vielä: tervetuloa uusille ja muhkeat onnittelut Katille! :flower: :flower: :flower:

Ginnifer 27+0
 
Ginnifer
Ginnifer jatkaa... hankinnoista...

Meillä on hankittuna nyt lapsivakuutus, turvakaukalo, vaatteita (ale...) ja jonkin verran kestovaippoja. Lisäksi on tehty yleistä parantelua asunnon varustukseen vauvan tuloa silmällä pitäen. Vaunut on se iso asia mikä vielä puuttuu, ja jonkinasteista stressiäkin jo aiheuttaa. Haluaisin kovasti ostaa ne käytettynä, mutta pitkiä kun ollaan niin kaikki varoittelee siitä miten vaikeaa on löytää mallia jossa aisan korkeuden lisäksi olisi myös riittävä askeltila. Toisaalta jonkin verran houkuttaa tuo Tervekaupan tarjouspaketti, jossa saisi samalla vaivalla kotiinkannettuna vaunujen lisäksi myös matkarattaat, sitterin, syöttötuolin ja ties mitä muuta. En periaatteessa tykkää ostaa mitään näkemättä/hiplaamatta, ja sitäpaitsi on kova yritys välttää tavaran haalimista ylipäätään, mutta jotenkin tässä alkaa se tutkimisen, miettimisen, vertailun ja pähkäilyn määrä ylittää sietokyvyn niin että yhden napinpainalluksen vaihtoehto alkaa näyttäytyä todella houkuttelevana.

Ja yksi hankinta on sitten vielä tietokone. Tähän asti on koti ollut periaatepäätöksellä nettivapaa vyöhyke, sillä työssä on koneorjuutta ihan riittävästi, mutta nyt kun jään kotiin niin pakkohan se väline on olla, että asiat hoituu enkä ihan erakoidu!
 
Nyt kun luin noita Ginniferin kirjoituksia niin onhan meilläkin sentään jo enemmän asioita valmiina. :) Turvakaukalo saadaan miehen veljen perheeltä, joten sitä ei tarvitse enää hankkia ja vauvavakuutuskin ollaan jo otettu. Perjantaina tuli päätös, että sellainen meille myönnettiin ja vielä ilman mitään rajoituksia. Alati sairaana kun vähän pelkäsin, ettei mun terveydentilani myötä saada tuota syntymättömän lapsen vakuutusta ja pyysivät vielä yhdeltä lisäkerralta neuvolastakin tiedot, mutta lopulta siis myönteinen päätös vakuutukselle ja ilman rajoitusehtojakin. Hyvä niin. Raskaus kuitenkin sujunut sen verran hyvin tähän asti ja arvot olleet kaikki kunnossa.

Myös känny ja tietokone mulla vielä hankintalistalla, koska tähän asti ollut töiden puolesta nuo kapistukset. Niitä pitäis alkaa jo katseleen kanssa. Ja autoa, joka sekin lähtee äitiysloman myötä. Vähän siis enemmänkin tuottaa rahanmenoa tämä äitiyslomalle siirtyminen...

Vaikken ihan pääkaupunkiseudulta olekaan niin voisin kanssa ilmoittautua tapaamisesta kiinnostuneeksi, kun täällä kuitenkin tulee paljon käytyä. Nykyisessä kotikaupungissa ei montaakaan tuttua ja omat ystävät kaikki asuvat kauempana, joten minäkin pohtinut sitä, että tuleeko musta ihan mökkihöperö kun päivät kahdestaan vauvan kanssa kotona olen. Ja vielä ei ainakaan ole tiedossa, että edes näistä kauempana asuvista ystävistäni ketään olisi kuitenkaan samaan aikaan äitiyslomallakaan. Mulla kanssa tarkoitus osallistua erinäköisiin eri tahojen järkkäämiin äideille ja vauvoille tarkoitettuihin juttuihin ihan vain jo sen takia, että ehkä sitä kautta löytäisi uusia 'äitiystäviä' ja saisi päiväsaikaankin aikuiskontakteja.
 
Ginnifer
Olen käynyt nimenomaan Shantissa. Kesto 1½ tuntia ja sisältää erilaisia venytyksiä jne joogaliikkeitä sekä loppurentoutuksen. En ole mikään joogaexpertti, mutta arvelisin että lähinnä hathasta olisi kyse.

Kavereillani on kokemusta joogaterapiayhdistyksen ja Manipuran äitiysjoogista. Muistaakseni taisi olla niin, että joogaterapiayhdistyksen kurssi olisi ollut enemmän rentoutuskeskeistä, "henkistä" synnytysvalmennusta, ja Manipuran jooga hikisempää. Täytyypä tsekata tämäkin tarjonta.
 
kiitti, ton Manipuran jätin itse laskuista kun lueskelin niiden sivuja, tuntui enemmän synnytysvalmennukselta kuin joogalta; itse en ole kiinnostunut joogan "henkisestä" puolesta lainkaan vaan astangassa käynyt ihan puhtaasti hikoilemassa ja venymässä. Ja rentoutumassa joo... Täytynee kokeilla Shantia! Jos nyt sitäkään pystyy ton selän kanssa tekemään; astangaan ei ainakaan ole asiaa toistaiseksi (ja myöhemmin kun maha on tiellä ja jää kaikki kiertoliikkeet, ei paljoa kannata tunneista maksaa kun voi tehdä vain muutamia liikkeitä, niitä voisi tehdä kotonakin. Jos tulis tehtyä)
 
Täällä käydään kovasti keskustelua mammajoogasta, mutta onko kukaan törmännyt mammapilatekseen? Muo ainakin kiinnostaisi kovasti. Ennen raskauttahan mun rakas harrastukseni oli Ratsastus, mutta se kiellettiin kyllä heti kättelyssä niiden vuotojen takia, joten heppoja olen vaan käynyt välillä haistelemassa. Jotain muutakin liikuntaa olisi kiva harrastaa kuin koiran kanssa metsässä tarpomista. Toinen mikä kiinnostaisi olisi mammavesijumppa tai sen tyyppinen sähellys, mutta vaikka olen kovasti yrittänyt etsiä, niin tästä lähialueilta en ole löytänyt mitään. Tietysti mulla vähän häiritsee harrastuksia tuo vuorotyö, mutta neurologi jo viimeviikolla vähän varoitteli, etten töissä kävisi loppuun asti. Ja jos näin käy, niin olisi kyllä kiva olla jotain virkistystä kun muutenhan sitä tulee hulluksi.

Mä olen hulluna yrittänyt nyt etsiä kivoja vauvannuttujen neuleohjeita, mutta niitäkään ei oikein tunnu löytyvän mistään. Olen nimittäin kova tyttö neulomaan. Yleensä teen sukkia, pipoja ja lapasia, mutta vauvaneuleet vielä menee (ja pienten lasten). Olisihan siinäkin vähän ajankulua vai mitä?

Tänään oli neuvola ja sillä saralla kaikki hyvin. Verenpainekkin on vähän tasoittunut. Sydänääniä dopplerilla ei vieläkään löytynyt, mutta napasuonen viuhviuh kuultiin. Kovasti nyt yritän olla rennoin mielin että tyypillä kaikki hyvin, saas nähdä kuinka kauan tätä rentoutta kestää. Vähän kyllä ihmetytti se neuvolatädin sydänäänten metsästys. Viimeviikolla kun kävin lääkärissä, niin lääkäri totesi että kohtu on kasvanut jo sen verran ettei napaan ole enää pitkä matka (mulla on aina ollut isohko kohtu) ja tänään täti sitten etsi niitä sydänääniä ihan alhaalta. Ehdotin että josko kokeiltais vähän ylempää, mutta tätönen vaan tuhahteli kovasti tuohtuneena. Odotellaan sitten niitä sydänääniä.
Sen verran huolestuttava se neurologin lausunto ilmeisesti oli, että ovat neuvolassa päättäneet syynätä muo vähän tarkemmin. Seuraava käynti on jo kolmen viikon päästä ja kolmen viikon sykliä noudatetaan aluksi ja siirrytään sitten hyvinkin pian kahden viikon rytmiin.



Tiila, mulla auttoi pahoinvointiin jää. Ihan tavallisen jääpalankin imeskely oli ihanaa ja samoin tietysti mehujään. Mehujäätä imeskellessä se sokeri varmaankin imeytyy elimistöön hitaasti ja tasaisesti. Muistaakseni Kirsikalla oli samat konstit pahoinvoinnin taltutukseen. Kaikkea kannattaa kokeilla ja jotain ihan pientä edes syödä, ettei pahoinvointi pahene.

Voikaa hyvin ja kasvattakaa ihania masuja

t. Pötkylä ja pikkutyyppi 14+5

Onkohan Möykyllä ja Merituulella jo tositoimet miten lähellä?
 
Eli täällä ollaan vielä, aamulla olin äitiyspolilla. Taas tehtiin painoarviota, arvio tänään nyt sit oli 2,6-2,8 kg. Kaikki kuitenkin kunnossa ja tämä lääkäri tarkasti vielä lantion uudestaan ja totesi, ettei kauhean iso vauva alakautta mahtuisikaan. ensi tiistaille varattiin sitten uusi aika hänelle ja samalla myös synnytyslääkäri saadaan paikalle, käynnistys sit on todennäköisesti silloin edessä, jos ei ennen mitään tapahdu. Lääkäri veikkasi, ettei tässä ennen kyllä lähde syntymään.

Mä en yleensä tykkää käydä miesgynegologilla, mutta nyt mun kyllä täytyy kehua tän aamuista lääkäriä. Oli jotenkin tosi sympaattinen vanhempi mies, oikein rauhallinen, kertoili tarkasti mitä näki ja samalla kuitenkin sellainen hömppä, kun yritti tietsikkaa yhdessä kätilön kanssa käyttää, että välillä mua oikein nauratti niiden yhteistoiminta. Sain siis taas oikein hyvää palvelua sekä kätilöltä ja lääkäriltä. Toivottavasti synnytyksestä jää yhtä hyvät kokemukset.

Nyt täytyy lähtee kävelylle, käskettiin liikkua, mut kuitenkin levätäkin täytyy näiden turvotusten takia ja verenpainekin oli koholla.

Oikein hyviä vointeja kaikille, onkohan Tuuli jo synnärillä......

Möykky74 rv 39+5
 
Pötkylä - Method Putkisto -studiolla Helsingissä alkaa syyskuussa äitiys-pilatestunnit, tunti on nyt kesätauolla. Ehkä nähdään siellä sitten :) Shantissa kävin mammajoogassa, mutta oli minun makuun ihan liian leppoisaa, lähinnä rentoutumista ja hengittelyä. Tosin olinkin varmaan ainoa joka ei ollut n viikolla 38. Kylli-ohjaaja sanoi että voin hyvin käydä tavallisilla hatha-joogatunneilla, opet osaa kyllä antaa vaihtoehtoisia liikkeitä kun ilmoittaa olevansa raskaana.

Tracy + Pikku 19+6
 
Kiitos vinkistä Tracy, jos sairasloma jatkuu kovinkin pitkään (vähän veikkas lääkäri ettei paljon tarttis nenää töissä näyttää), niin silloin voisi harkitakkin ihan helsinkiin asti raahautumista, ehkä.
Vaikka olinkin alunperin paljasjalkainen helsinkiläinen ennen maalle muuttoa, niin en enää millään saa itseäni revittyä cityn sykkeeseen. Niin kovasti viihdyn täällä "maaseudun" rauhassa.

Möykky, ihana lukea positiivisista kokemuksista. Jänskättää kovasti sitten se ens tiistai, ellei teidän vauveli nyt saa päähänsä jättää mukavaa pikku yksiötään jo ennen sitä.

Mä voisin vähän arvailla että Tuuli on tositoimissa, kun on sillä rintamalla ollut niin hiljaista.

t. pötkylä ja pikkutyyppi tasan 15
 
Heipat taasen :flower:

on kyllä mukava lukea teidän pidemmälle ehtineiden kuulumisia! Minä edelleenkin kärvistelen pahoinvoinnin kanssa (koskas se sitten loppuu jos loppuu??), nyt kiellettyjen listalla on makeisten ja sipsien lisäksi kahvi ja tuore ruisleipä: maistuvat liian vahvalta. Myös shampoon ja hoitoaineen joudun vaihtamaan, koska niiden haju aiheuttaa yökkäysrefleksin myös kuivavissa hiuksissa (ja mulla näitä hiuksia riittää, pitkät ja paksut).

Selviytymiskeinoksi työmaalle otin aamupalattomuuden: syön ensimmäistä kertaa vasta lounasaikaan. Siten selviän aamusta jopa hyvinvoivana, ja runsas lounas auttaa iltapäivän ylittämiseen. Sitten kotiin lepäämään :ashamed: Jääpalat eivät auttanee, koitin kuitenkin (kiitos Pötkylä vinkistä vaikkei minulle tepsinyt).

Ärsyttää, kun se eka neuvola-aika on vasta viikolla 10+. Miten tässä muka sinne asti jaksaa ja osaa olla, niin ylimalkaiset ohjeet sain puhelimessakin mm. vältettävistä ruuista että kyllä olisin lirissä ollut ilman internetiä. Mutta ei kai se auta kuin odotella, kun ei aikaa nopeuttaakaan voi.

Hyviä vointeja kaikille tasapuolisesti :wave:
~Tiila ja Nyytti 7+6.
 
Meillä on ollut jotain häikkää tän netin kanssa.. Ei toiminut moneen päivään!!!

NYT AHISTAA!!!!!

MÖYKKY me oltiin varmaan samalla lääkärillä. Olin ekaa kertaa mieslääkärillä ja ihan positiivinen kokemus oli. Oli semmoinen hömppä vanhempi ASIAN osaava lääkäri!!!!!!!!!!

Poikanen on tunkenut päänsä niin alas kuin mahdollista mutta mitään ei tapahdu...

Mä en jaksa enään istua tässä pakko mennä makaamaan.. On niin ahistava olo :eek:

Toivon niin että pian alkaa tapahtumaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Voimia kaikille ja AURINKOA!!!!!!!!

Tuuli ja Massu 40+1

Ainiin.. piti vielä sanoa että mua kiinnostaa myös tapaaminen!!!!!!!!
 
Moi pitkästä aikaa! Oon kyllä käynyt lukemassa mutta ei oo tullut mitään erityistä kommentoitavaa mieleen. Kiitos lainauksen opettamisesta Tiila!

Tiilalle tuosta pahoinvoinnista: mulla ei kovin pahaksi mennytkään (oksensin ehkä yhteensä viisi kertaa viikoilla 6-13), mutta kyllä sellainen jatkuva krapulanomainen olo kesti noin 12-13. viikolle. Tuo lienee tosi yksilöllistä, ei siinä auta kuin kärvistellä :/ Sulla kuulostaa kyllä ikävältä jos shampoon hajukin tekee pahaa. Mulla kaikki ruoka maittoi ihan hyvin, ja ainoa konsti mulla olikin se, että jotain pientä sai suuhunsa parin tunnin välein. Ja kaurapuuro pelasti monta iltaa! Mulla olo paheni aina iltaa kohti, joka tietysti oli sinänsä OK että töissä pärjäsin hyvin.

Jossain joku vinkkasi muuten inkivääristä, että teen seassa auttaisi tai jotain... en itse kokeillut kun siinä vaiheessa jo helpotti. Vissiin sitä on apteekissa tabletteinakin, käypä kysymässä!

MyrskyTuuli se vaan pitää meitä jännityksessä... Eiköhän kohta ala tapahtua! Tsemppiä loppumetreille!

t. Emma 29+5
 
Ei, Emma, inkivääri ei auta. Olen kokeillut sekä tabuna että tuoreena. Ei auta myöskään hedelmät koko ajan syötynä eikä extra B-vitamiini (multivitaa syön silti koko ajan). Taidan vaan olla niitä huonovointisimpia odottajia sitten.. Oksentamista pyrin välttämään nyt sitten tällä aamu-syömättä -päivällä-tankkaus -illalla-pitkällään -linjalla. Kuvotusta ei voi näköjään välttää millään.
Kiitos kuitenkin kommentistasi - ehkä tämäkin joskus loppuu!

~Tiila ja Nyytti 7+6
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiila:
Ei, Emma, inkivääri ei auta. Olen kokeillut sekä tabuna että tuoreena. Ei auta myöskään hedelmät koko ajan syötynä eikä extra B-vitamiini (multivitaa syön silti koko ajan). Taidan vaan olla niitä huonovointisimpia odottajia sitten.. Oksentamista pyrin välttämään nyt sitten tällä aamu-syömättä -päivällä-tankkaus -illalla-pitkällään -linjalla. Kuvotusta ei voi näköjään välttää millään.
Voih :( Tuo on kyllä tosi ikävää... Toivottavasti olosi kuitenkin jossain vaiheessa helpottaa! Toisaalta, mua lohdutti jossain vaiheessa jonkun kaverin viesti siitä, että jos on oikein paha olo niin se on merkki siitä että masussa on kaikki hyvin, kun pahoinvointi on merkki jonkun tietyn hormonin riittävästä erittymisestä. Tsemppiä! :hug:
 

Yhteistyössä