Tulin pikaisesti lukemaan kuulumiset. Onpa kivaa, kun Katilla meni synnytys kaikesta päätellen hyvin.
Mullakin on nyt alkanut synnytys pyörimään päässä, tosin edelleen olen aika rauhallinen ja luottavainen, että kaikki menee hyvin. Mulla vaan laskettu aika sattuu pikkujouluaikaan ja silloin kuin la vahvistui, päätin, että osallistun kyllä työpaikan pikkujouluihin, jos vain olen kunnossa. Ajattelin aiemmin, että miehenikin saa ilman muuta juhlia pikkujouluja ihan rauhassa, ei tarvitse meikäläisen takia yhtään jarrutella. Nyt olen alkanut vähän pyörtämään puheitani. Toivottavasti en ryhdy hankalaksi. No, jopas mulla on jutut keskellä kesää...
Niin, vaikka puhun miehestäni, niin ei mekään olla naimisissa, kihloissa vaan, kohta jo kuudetta vuotta... Olen kyllä yrittänyt vihjata, että naimisiin voisi tietysti mennä, ennen kuin kinderi syntyy, ettei tarvitse sitten erikseen isyyttä tunnustaa. Mutta ei... Vihjailut valuvat kuin vesi hanhen selästä.
Onpas Möykyllä ollut jännät hetket, mutta onneksi kaikki on ok ja sinut on otettu vakavasti sairaalassa. Taitaa Suomen terveydenhoito olla mainettaan parempi. Tänään muuten kuulin, että synnytyssairaalassa saa synnytyksen jälkeen aika hyvää palvelua, ainakin jos puhutaan ruokatoiveista. Nykyään kun ruoka maistuu vähän liiankin hyvin, odotan jo innolla sairaalan herkkuja =) - toivottavasti en tule pettymään...
Jotain minun piti vielä kirjoittaa, mutta minua vaivaa ainakin se raskausdementia. Ihan kun mulla olisi yht'äkkiä kanan aivot...
Nyt menen jatkamaan pakkaamista, huomenna lähdemme lomareissulle jo kukon laulun aikaan. Vaikenen siis taas toviksi.
Hyviä vointeja kaikille meille masuinemme,
Nefer, rv 22 tasan
j.k. Nyt tiedän vihdoin, kun ihmiset hehkuttavan raskausajan ihanuudesta - mä olen elämäni kunnossa, kun en enää oksenna ja hemoglobiinikin tuntuisi olevan noususuhdanteessa. B)