Tosi mielenkiintoista sektiokeskustelua täällä Lentoemo, mua ei tosiaan ole kukaan syyllistänyt sektiosta millään tavalla, ehkä tuo perätila on sitten niin "hyväksyttävä" syy ettei sitä kyseenalaisteta. Melkein päinvastoin, ihmiset tuntuivat enemmänkin ihmettelevän että ylipäätään edes tosissani harkitsin alatiesynnytystä. No lääkäri joka otti meidät synnärillä vastaan, kysyi kyllä miten periaatteessa suhtaudun alatiesynnytykseen, mutta sen kummempaa keskustelua aiheesta ei käyty. Neuvolassa kyllä sekä terkka että lääkäri olivat tosi neutraaleja asian suhteen kun pohdin alatien ja sektion välillä, joten päätös kyllä piti tehdä ihan itse eikä suuntaan tai toiseen kehoitettu. Ainut mitä sanottiin, oli että mitä pitemmälle raskaus ehtii mennä perätilassa, sitä todennäköisemmäksi sektio muodostuu sitten joka tapauksessa. Näinhän Anjamaritallekin oli sanottu.
Tosi kiinnostavaa on kuulla noita muiden maiden käytäntöjä! Toki tiesinkin että muualla maailmassa sektio on vielä tavallisempi kuin Suomessa, mutta tuo "taloudellinen" näkökulma on tosiaan mielenkiintoinen ja toisaalta aika arveluttava...
Juuri oli Hesarissa että Suomessakin jo joka viides ensisynnyttäjä valitsee sektion. Minusta se on aika paljon, ja kertoo ehkä siitäkin että ihmiset ovat nykyisin niin tottuneita hallitsemaan elämäänsä kaikilta kanteilta, että sitten alatiesynnytyksen arvaamattomuus pelottaa. Kun ei tiedäkään milloin ja mitä tapahtuu, eikä voikaan itse päättää... Paljon puhutaan synnytyspelosta, mutta onkohan kyseessä esim. kivun tai muun "fyysisen" jutun pelko, vai enemmänkin pelko siitä hypystä tuntemattomaan ja elämänhallinnan hetkellisestä menettämisestä?
Mä olen pohtinut tätä asiaa paljon, ja tulisi varmaan melkoinen romaani jos tähän alkaisin kaikkia mietteitäni kirjaamaan joten jätetään tällä erää tähän. Itse olen täydellisen tyytyväinen omaan sektiopäätökseeni tuossa perätilatilanteessa, ja leikkaus sekä toipuminen sujuivat todella hyvin. Silti hartaasti toivon vielä joskus saavani kokea myös alatiesynnytyksen...
*muoks* vielä tuosta perätilassa alatie/sektio- valinnasta: mulla sitten loppupeleissä painoi vaakakupissa ehkä eniten se, että meidän sairaalassa ei kovin paljon perätila-alatiesynnytyksiä ole, joten henkilökunta ei ole kovin kokenutta niitä hoitamaan. Vauvan asentoa ei myöskään saanut ultralla ihan tarkkaan selville, joten oli aika suuri mahdollisuus siihen että kesken alatiesynnytyksen olisikin vauvan asennosta johtuen jouduttu sektioon. Omaa mukavuudentavoittelua en ajatellut. Joku sanoikin minusta hyvin että alatiesynnytyksessä kipu loppuu siihen kun lapsi tulee ulos, sektiossa se alkaa vasta siitä.
Tosi kiinnostavaa on kuulla noita muiden maiden käytäntöjä! Toki tiesinkin että muualla maailmassa sektio on vielä tavallisempi kuin Suomessa, mutta tuo "taloudellinen" näkökulma on tosiaan mielenkiintoinen ja toisaalta aika arveluttava...
Juuri oli Hesarissa että Suomessakin jo joka viides ensisynnyttäjä valitsee sektion. Minusta se on aika paljon, ja kertoo ehkä siitäkin että ihmiset ovat nykyisin niin tottuneita hallitsemaan elämäänsä kaikilta kanteilta, että sitten alatiesynnytyksen arvaamattomuus pelottaa. Kun ei tiedäkään milloin ja mitä tapahtuu, eikä voikaan itse päättää... Paljon puhutaan synnytyspelosta, mutta onkohan kyseessä esim. kivun tai muun "fyysisen" jutun pelko, vai enemmänkin pelko siitä hypystä tuntemattomaan ja elämänhallinnan hetkellisestä menettämisestä?
Mä olen pohtinut tätä asiaa paljon, ja tulisi varmaan melkoinen romaani jos tähän alkaisin kaikkia mietteitäni kirjaamaan joten jätetään tällä erää tähän. Itse olen täydellisen tyytyväinen omaan sektiopäätökseeni tuossa perätilatilanteessa, ja leikkaus sekä toipuminen sujuivat todella hyvin. Silti hartaasti toivon vielä joskus saavani kokea myös alatiesynnytyksen...
*muoks* vielä tuosta perätilassa alatie/sektio- valinnasta: mulla sitten loppupeleissä painoi vaakakupissa ehkä eniten se, että meidän sairaalassa ei kovin paljon perätila-alatiesynnytyksiä ole, joten henkilökunta ei ole kovin kokenutta niitä hoitamaan. Vauvan asentoa ei myöskään saanut ultralla ihan tarkkaan selville, joten oli aika suuri mahdollisuus siihen että kesken alatiesynnytyksen olisikin vauvan asennosta johtuen jouduttu sektioon. Omaa mukavuudentavoittelua en ajatellut. Joku sanoikin minusta hyvin että alatiesynnytyksessä kipu loppuu siihen kun lapsi tulee ulos, sektiossa se alkaa vasta siitä.