Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4

Heipsan kaikille!

Tervetuloa mukaan janttu minunkin puolestani. Ihan selko tekstiä tuli vaikka kissanpentu olikin näppiksen päällä. =) Minä kirjoitan varmaan välillä vähemmän selkokielistä tekstiä, vaikka kissanpennut ei täällä näppiksen päällä hypikään. Eiköhän vähän jokaisella ole tuossa alkuvaiheessa hieman epäilevä olotila siitä onko kaikki kunnossa. Kyllä se varmuus raskaudesta varmasti pikkuhiljaa lisääntyy kuin viikkoja kertyy lisää.

Aika hurjalta kuulostaa tuo Anjamaritan lääkärireissu. Lääkäri yrittää käntää vauvaa, mutta voimat loppuivat. En yhtään ihmettele jos mahanahka on vähän hellänä. Kirjoituksesi perusteella vaikutat niin tyyneltä kaiken kokemasi jälkeen. Minä olisin varmaan kirkunut kauhusta jos vatsaani olisi moisella tavalla runneltu. Hienoa jos uskallat kokeilla alatiesynnytystä vaikka vauva on perätilassa.

Palleriinan kivut kuulostivat todella ilkeiltä. Onneksi kaikki oli kuitenkin ultrassa ok. Toivottavasti kivut ovat jo helpottaneet. Löytyikö kivuille jotain selitystä? Itselläni oli keväällä flunssan yhteydessä kramppimaisia vatsakipuja, jotkä lääkärin mukaan johtuivat sisäelinten, lähinnä ruoansulatuselinten, kramppaamisesta. sain myös siihen jotain lääkettä, mitä en sitten tarvinnutkaan kun vaiva yhtäkkiä katosi aivan itsestään.

Kyllä Kati tuo horkassa palelu ja hikoilu kuulostaa ihan raskausoireelta. Monethan palelevat ihan hirveästi alkuraskaudessa. Itse rupesin palelemaan vasta rv 10. paremmalla puolella. Minä palelin kyllä ihan tasaisesti öisin ja päivisin, mutta öisin myös heräilin hikisenä. En tosin tiedä johtuiko se siitä, että rohmusin aina yöllä palellessani ympärilleni ylimääräisiä täkkejä ja sitten jossain vaiheessa niitä oli vain liikaa. No nykyään ei enää viluta. Olisikohan yksi syy siihen, että ulkona on noin +40 astetta ja sisäinen lämpöpatteri pitää huolta, että veri virtaa vauhdilla. Sisällä tosin on miehen mielestä koko ajan liian kylmä ja ilmastoointi pauhaa yötä päivää.

Minua taisi supistella maanantai iltana ensimmäisen kerran ihan kunnolla. Itse asiassa pelästyin ihan kamalasti. Koko illan oli todella epämukava olo ja yöllä oli vaikea nukkua missään asennossa. Manasin jo itseäni sillä edellisenä iltana olin heilunut useamman tunnin pihatöissä sillä ulkona sattui silloin mielestäni olemaan riittävän viileää (eli vain +35 astetta). Epämukava olo katosi kuitenkin tiistai aamuna ja sen jälkeen olen voinut taas olla kuin raskaana en olisikaan. Täytyy kuitenkin ehkä vastaisuudessa unohtaa nuo puutarhassa möyrimiset, vaikka sattuisikin tulemaan vähän "viileämpi" keli. Tosin siihen ei taida olla huolta näillä leveysasteilla.

Tänään kävin kasvu-ultrassa. Vauvelin painoarvioksi saatiin 1900g ja se on tismalleen keskiverto kokoinen painoltaan. Masun ympärys oli muutamia päiviä jäljessä, mutta sääriä vauvalla on senkin edestä. Siitä taitaa tulla gasellin poikanen. :heart: En taida enää uskaltaa ostaa mitään potkupukuja, jotka ovat jalkaterästä kiinni, sillä gasellin jalat eivät ehkä mahdukaan niihin. On tainut pikkuinen periä äitinsä jalat. Minullahan housunlahkeiden riittämättömyys on aina ollut ikuinen ongelma. Tehdäänköhän vauvan vaatteita pitkille ja hoikille vauvoille? =) Gaselli on raivotarjonnassa ja tuskin enää pääsee kääntymään väärään asentoon niiden jalkojen kanssa. Sen varpaat ovat ihan oikeasti melkein rinnoissa kiinni.

Miten muuten lentoemo? Pääsitkö tänään ultraan? Eikös sen pitänyt olla tänään?

Mukavia oloja kaikille masuille! :heart:
Iida-Liina ja gaselli-tyttö rv 32 :heart:
PS. Taidan taas karsia tuosta etusivun listalta pois ihmiset, joilla laskettu aika on mennyt huhtikuussa. Eiköhän ne vaavit ole jo syntyneet.

 

Tässä vihdoin synnytyskertomus, aikamoinen romaani, minun on näköjään mahdoton ilmaista itseäni lyhyesti. Synnytys siis käynnistettiin tiistai-iltana 17.06 raskausviikolla 41. Koko tiistain oli ihan surrealistinen olo ja sairaalaan mennessäkin kaikki tuntui tosi epätodelliselta, ei meinannut millään uskoa, että se on tosiaan menoa nyt. Verenpaineeni, joka on ollut koko raskauden ajan tosi hyvä, olikin sairaalan mittauksessa selvästi koholla, jännitystä oli ilmassa siis reilusti.

Käynnistys aloitettiin kohdunsuulle laitettavalla lääkkeellä, jota lisättiin yön aikana kahdesti. Kohdunkaulan ja -suun tilanne oli minulla hyvin epäkypsä, kaula vain vähän lyhentynyt ja kohdunsuu hiukan raollaan, joten kätilö varoitti heti aluksi, että aikaa saattaa mennä. Yön aikana kohdunsuun tilannetta seurattiin sisätutkimuksilla ja kätilö myös yritti vauhdittaa tapahtumia mekaanisesti rajummilla tutkimusotteilla (joka sattui tosi paljon). Illalla käynnistäminen on muuten mielestäni oiva idea. Ensimmäisten tuntien aikana ei kuitenkaan tapahdu mitään ja vaikka nukkuminen oli ainakin minulla katkonaista jännityksen, monitoroinnin, sisätutkimusten jne. vuoksi, niin parempi kuitenkin torkkua, kuin tuskastella valveilla, miksei mitään tapahdu. Ja mies sai onneksi yöpyä myös sairaalassa eli en joutunut jäämään yksin.

Aamulla kohdunkaula oli lähes poissa ja kohdunsuu avautunut reilulle sormelle. Lääkitys vaihdettiin tippaan ja jälleen jäätiin odottamaan kehitystä. Supistuksia tuli koko yön ja päivän tasaisesti, mutta ne eivät olleet riittävän tehokkaita, joten lääkitystä lisättiin asteittain päivän mittaan. Vasta iltapäivällä kolmen-neljän maissa supistukset alkoivat tuntua inhottavan kivuliailta. Siinä vaiheessa oma lääkärini kävi tarkistamassa tilanteen ja totesi minun olevan kolmisen senttiä auki.

Käynnistyksen inhottavin puoli on jatkuva monitorointi, ainakin täällä pitivät käyrällä koko ajan. Se ja tippa pitävät käytännössä kiinni sängyssä eikä liikkumaan pääse. Onneksi kätilö lähetti meidät miehen kanssa pari kertaa päivän aikana kävelylle osastoille. Viimeisen kerran pääsimme liikkeelle iltapäivällä neljän jälkeen, kun supistukset olivat jo melkoisen kivuliaita. Supistuksen tullessa oli pakko käydä kyykkyyn ja huoneeseen palatessamme kätilö ehdottikin epiduraalia. Täällä ei epiduraalin lisäksi käytetä oikeastaan mitään kipulääkkeitä (esim. ei ilokaasua, kohdunkaulanpuudutteita), mutta epiduraalia sitten tarjotaankin hyvin helposti. Itselläni oli kuitenkin tuossa vaiheessa, noin viiden maissa, vielä olo, että kestän supistukset hyvin, vaikka ne vaativat kyllä jo kaiken keskittymiskykyni. Sänkyyn makuulle en enää suostunut, vaan jäin istumaan jakkaralle nojaten sänkyyn.

Vähän sen jälkeen asiat alkoivatkin sitten edetä vauhdilla, supistukset muuttuivat muutamassa hetkessä hirvittävän kipeiksi ja sain hädin tuskin soperrettua miehelle, että pyytää epiduraalin. Kätilö kutsui anesteologin ja tarkisti kohdunsuun, todeten sen olevan noin neljä senttiä auki (tosin epäilen hänen minua rohkaistakseen liioitelleen lukua). Puudutuksen odotuksesta en muista juuri mitään, menin kivusta aivan paniikkiin ja kykenin vain uikuttamaan, itkemään ja kiemurtelemaan sängyllä. Lääkäri saapui käsittääkseni noin vartissa, mutta aika tuntui minusta ikuisuudelta. Mies sai minut onneksi sen verran rauhoittumaan, että epiduraalin laitto onnistui hänen kiinni pitäessään heti eikä tuntunut oikein missään. Kipu katosi ja minä nukahdin lähes saman tien.

Heräsin reilun tunnin kuluttua ponnistamisen tunteeseen. Ajattelin, etten millään voi olla vielä kokonaan auki ja epäröin vielä kätilön soittamisessa, mutta soitin sitten kuitenkin kuullakseni tilanteen. Kätilö totesi rauhallisesti kohdun suun olevan täysin auki ja vauvan tulossa, joten minua lähdettiin saman tien siirtämään synnytyssaliin. Salin valmistaminen, sinne siirto ja lääkärin odottaminen (hän oli mennyt kotiin odottelemaan synnytyksen kunnollista käynnistymistä) veivät jonkin aikaa ja vaihe tuntui tosi ikävältä. Minua ponnistutti valtavasti ja olin varma että vauva tulee ulos saman tien. Kätilö oli luullakseni myös aika lailla hermostunut, täällä kätilöt eivät koskaan huolehdi synnytyksistä yksin, vaan toimivat lääkärin apuna. Minulla vielä jalka kramppasi, kun odottelin täällä käytetyssä puoli-istuvassa asennossa jalat telineille nostettuna ja kätilö joutui sitä muiden kiireidensä ohella hieromaan.

Lääkärin vihdoin saavuttua, hän neuvoi ponnistamisessa ja seuraavalla supistuksella ponnistin sitten parhaani mukaan. Ja ihmeiden ihme, vauvan pää tuli ulos yhdellä supistuksella ja vain kolmella ponnistuksella. Ensimmäinen ponnistus jäi vielä kesken, kun säikähdin niin venymisen aiheuttamaa kipua. Pään synnyttyä lääkäri komensi miehen töihin ja hän sai auttaa vauvan vartalon ulos, nostaa hänet vatsalleni ja katkaista napanuoran. Kaikki kävi niin nopeasti, että minulla kesti pitkään ennen kuin ymmärsin vauvan todella olevan siinä ja vasta paljon myöhemmin tajusimme miehen kanssa ruveta ihmettelemään, kumpaa sukupuolta vauva on. Vauva sai täydet kymmenen pistettä ja minä selvisin ponnistuksen rajuudesta huolimatta ilman pienintäkään repeämää.

Kaikkinensa synnytyksestä hyvä mieli, vaikka kivun voimakkuus yllätti minut täysin ja olen myös edelleen jotenkin hämilläni loppuvaiheen nopeudesta. Kaikki tapahtui niin rajusti ja minusta riippumatta, että tarvitsen ilmeisesti vähän aikaa sulatteluun. Pääasia kuitenkin on, että sekä vauva että minä voimme erinomaisesti!

fleur ja nappi 15pv

 

Sitten vielä nopeasti kuulumisia (valloitan näemmä koko sivun :snotty: ). Kotona ollaan nyt oltu kaksi ja puoli viikkoa ja kaikki sujuu hyvin. Nappineiti nukkuu yöt pääosin hyvin, tosin syö noin 2-3 tunnin välein, mutta en ole ainakaan toistaiseksi kokenut tahtia liian tiuhaksi. Päivisinkin hän ottaa muutamat hiukan pidemmät torkut, vaikka keskimäärin syö noin tunnin välein. Vanhemmat ovat aina vain entistä ihastuneempia pikkuiseen, vauvan ilmeitä voisi (ja niin teemmekin =) ) tuijotella tuntikausia. Pari pientä paniikkiakin on jo koettu ja lastenlääkärille soitettu kahdesti, toisella kertaa napa näytti vähän tulehtuneelta ja toisella silmä rähmi. Kummatkin huolet ovat onneksi osoittautuneet turhiksi, on vain vanhempien hermostumiskynnys aika matalalla

Uloskin olemme ehtineet jo useamman kerran, vaikka aikamoinen savotta lähteminen joka kerta on. Ja vaikka kuinka yritän syöttää vauvan hyvin ennen lähtöä, olen joka kerta päätynyt syöttämään vauvaa viimeistään puoli tuntia lähdöstä =). Niin vain vauva määrää tahdin, vaikka äiti yrittäisi kuinka ennakoida.

Nyt kutsu kuuluu taas, joten täytyy mennä. Hyvää vointia kaikille!

 

Fleur, aivan ihana synnytyskertomus sulla. Jotenkin kuulostaa kaiken menneen tosi hyvin ja juuri niin kuin pitikin. Onhan tuo käynnistys varmasti aina oma juttunsa, mutta minkäs sille voi. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt teillä on sitten ihana vauveli kotona.

Pötkylä, kiitos tsemppauksesta ja kommenteistasi! Tosi mukavaa kuulla susta välillä. Toivottavasti teidän perheessä kaikki on mennyt hyvin.

Iida-Liina, mullekin housunlahkeiden pituus on ollut lähes aina ongelma. Tosin päinvastaisesta syystä kuin sulla. Aina on hodet liian pitkiä tällaiselle 160 cm:lle. Onko sulla muuten supistelut jatkunut vai jäikö siihen yhteen kertaan?

Oma (.) täällä mennään tasaista tahtia eteenpäin. Olen huomannut, että viime viikkojen aikana on vatsassa alkanut olla säännöllisesti "elämää". Melkein päivittäin sieltä tuntuu jotakin, toisin kuin aikaisemmin. Tekisi mieli saada pienokainen ultrattua just in case, mutta eipähän sitä turhaan viitti ultraan mennä. Tässä vaan sitten kauan kaivattuja liikkeitä odotellessa...

Kati & Pablo rv 16+3

 

Tänään soittivat äippäpolilta että lantiossa on runsaasti tilaa synnyttää perätilassa.
Tietenkään ei voi koskaan tietää jos sitten joutuu sektioon kesken kaiken, mutta mitäpä sitä näin etukäteen murehtimaan.

Neuvola oli tänä aamuna, viimeisen kerran sama neuvolantäti ensiviikolla kuulemma sijainen.

rr ja pissa ok
turvotus+
painoa tullut paljon, johtuu tuosta turvotuksesta. nyt noin 15 kg yhteensä.

Kävin samalla viimeisen kerran lääkärillä, joka teki sisätutkimuksen, mutta ei siellä ollut mitään tiistain jälkeen tapahtunut, kanavaa 2 cm, pehmeä ja kiinni.
Kohdunpohjan korkeus lääkärin mittaamana 38cm, viikkositten th mittasi 36cm.
Sydänäänet 140.

Eilen oli oikea suursiivous pv. Ensin aamupäivällä leikkasin nurmikon ja kitkin kukkapenkit. Iltapäivällä tuli kaveri avuksi ja siivottiin koko asunto, 78m2, oikein kunnolla. Kylläpä oli selässä jomotusta illalla, tuntui että mikään ei auta. Liikkeellä piti olla jos meni pötkölleen ei tullut olemisesta mitään. Otin pari panadolia ja sain sitten nukuttua jotenkin. tänään selkää vain pikkusen jomottanut. Kokeillaan seuraavaksi saunaa, on lämpiämässä. Selkää vain jomottaa oikeita suppareita ei ole tullut.


anjamarita ja Sara 37+2

 

Tänään on ollut niin huono olo mun matalan verenpaineeni vuoksi, etten pysty kaikkia kirjoituksia lukemaan, mutta halusin vain kertoa, että ultrassa näkyi sydämen tapainen, joka sykki hurjaa vauhtia Ja kyllä, itkuhan siinä pääsi, kun tajusin, että että se kuulemamme (täällä ultrassa myös kuulee sydänäänet, Suomessa ilmeisesti ei?)pom pom pom pom ei tullut itsestäni, vaan 7,3mm pitkästä toukasta

Duudlari, asun Rooman seudulla, mieheni on italialainen, mutta on asunut vuosia sitten Yhdysvalloissa, jossa meni naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Nainen muutti kyllä sitten Italiaan, mutta ei viihtynyt täällä ollenkaan, ja lasten synnyttyä muuttikin sitten takaisin Yhdysvaltoihin. Mikä oli tietenkin hirvittävää miehelleni, mutta kohtalo halusi näin, emmehän me kaksi olisi muuten koskaan kohdanneet :heart:

Ja Kati: mä herään joka yö siihen, että olen ihan jäässä, ja huom. täällä Italiassa on tosi kuuma. Pidän ilmastoinnin minimillä, niin että sisällä on aina n. 25-26 astetta lämpöä, mutta kylmä yöllä tulee joka tapauksessa, vaikka nukkumaan mentäessä hikoilisikin.

Fleurin syntymäkertomukseen tutustun paremmalla ajalla tarkemmin.

tv. lentoemo ja lentäjän poikanen 6+3 :heart:

 

Isosti onnea, Fleur! Onpa pysäyttävää lukea toisen synnytyskokemuksesta ja varsinkin lopputuloksesta =) Kipu ja sen kestäminen sekä erilaiset kivunlievitysmenetelmät on suuri kysymysmerkki kokemattomalle, mutta tekee hyvää lukea, että apua on saatu. Noloa tunnustaa, mutta mua kauhistuttaa etukäteen nämä epiduraali- ja spinaalipuudutukset, jotka on kuitenkin ilmeisen hyviksi havaittuja ja tehokkaita.

Anjamaritalle tsemppiä tulevaan koitokseen. Toivottavasti jaksat raportoida, miten meni.

Onnea Lentoemollekin ihanista ultranäkymistä! Pieni sydän siellä sykkii... Ihanaa nähdä se ja yrittää tajuta, että sisällä on elävä ihmisenalku. Joo, ei ole ultran yhteydessä skannailtu sydänääniä, vaan niitä on kuunneltu dopplerilla omassa neuvolassa, jossa ei sitten taas ultrata. Täällä ei muuten ole yhteiskunnan puolesta varhaisultraa kai missään, vaan perus-uä-tutkimukset on n. viikoilla 13 ja 20. Näin ainakin Treella. Kävin varhaisultrassa omaan laskuun viikolla 7 ja ylihuomenna olisi sitten 4d:n vuoro.

Rooman seutu kuulostaa muuten kivalta asuinpaikalta varsinkin nyt kun säätiedotus lupaa max. 15 astetta lämmintä ja vesisadetta. Italia ei näytä olevan paskempi maa myöskään terveyspalveluiden suhteen =) Missäpäin Iida-Liina asut, kun 35+ ei sekään kuulosta Suomelta? Anteeksi että kyselen tässä varmaan asioita, joista on kerrottu aiemmin. En vain jaksanut millään lukea koko ketjua läpi.

hyvää vointia kaikille!

 

Sunnuntaihuomenia kaikille! =)
Kiva synnytyskertomus Fleurilla. Olen sanonut tämän jo varmaan miljoona kertaa, mutta noita tarinoita on aina kiva lukea. Duudlari sanoi tuossa edellisessä viestissä, että häntä kauhistuttaa etukäteen epiduraali- ja spinaalipuudutukset. Täytyy myöntää, että sama homma on täällä. Luulen, että yritän viimeiseen asti sinnitellä ilman, mutta siinä varmaan helposti käy niin kuin fleurillekin, että ihan yhtäkkiä kipu muuttuu sietämättömäksi ja siinä vaiheessa tuskin pystyy edes sanomaan, että haluaisi kuitenkin sen puudutuksen.
Ihanaa, etä arki on lähtenyt myös hyvin rullaamaan fleurilla pienen tytön kanssa. Muista käydä aina välillä kertomassa kuulumisia.

Lentoemolle, onnittelut sydänäänteen kulumisista. Syydänäänteen kuuluminen on jo tosi hyvä merkki siitä, että kaikki on niinkuin pitääkin. :heart: Saakos sinut jo kohta laittaa listallekin? Aika vakituinen vakoilija alat olla. Tsemppiä sinulle pahoinvoinnin kanssa. Tuo alku on raskaudessa kyllä kaikkein pahinta aikaa (ainakin itselleni oli).

Anjamaritalle tsemppiä pian koittavaan synnytykseen. Odotellaanko synnytyksen käynnistymistä rauhassa itsekseen vai käynnistetäänkö se helpommin kun vauva on perätilassa?

Duudlari, asun Dubaissa. Täällä kesä on ihan sietämättömän kuuma. Heinä- ja elokuu ovat pahimmat ja oikeastaan elokuu on varmaan kaikista pahin kun silloin myös ilmankosteus nousee lähelle sataa. Eli ihan mukavan ajankohdan olen valinnut loppuraskaudelle. Mutta talvi on sitten ihana... eli sitä odotellessa.
Onnea ultraan! Tulehan sitten kertomaan, mitä siellä näkyi.

Kati, meidän pitäisi tehdä diili, että sinä leikkaat niistä housunlahkeista sen ylimääräisen pituuden pois ja lähetät ne sitten minulle ja minä sitten ompelen jatkopalat omiin lahkeisiini. Koskas sinulla on muuten rakenneultra? Haluatteko tietää sukupuolen etukäteen? Vai olikos se vähän niin, että Suomessa sitä ei välttämättä haluta aina kertoa?
Minua ei ole onneksi enää supistellut maanantai-illan jälkeen ja silloinkin se jäi ihan muutamaan kertaan. Eilen illalla tuntui taas kyllä vähän epämukavalta, kun vauva yritti ängetä itsensä johonkin toiseen asentoon, johon se ei ilmeisesti kuitenkaan mahtunut. Vatsa näytti eilen illalla ihan toispuoleiselta ja muhkuraiselta kun vauva vaihtoi asentoa. Välillä minulla on tunne, että vauva on ihan heti vatsanahan alla ja siinä välissä ei ole mitään suojaa. Ultrien mukaan lapsivettä on riittävästi, mutta välillä tuntuu, että pienokaisen jäsenet melkein työntyvät nahan lävitse.

Arvatkaas mitä? Me ostettiin eilen vaunut. Ne tuodaan huomenillalla meille kahdessa värissä, joista me sitten valitaan toinen, sillä myymälässä ei ollut silloin haluamiamme värejä kuin näytetilkkuina. Varsinainen projekti tämä vaunujen hankinta onkin ollut. Olen jo useamman kuukauden pähkäillyt kolmen eri mallin välillä (yhdessä vaiheessa niitä taisi olla neljäkin) ja nyt vihdoin viimein sain päätettyä minkä mallin haluan ostaa. Vinkkinä muuten, että netistä kannattaa googlettaa tuotemielipiteitä jos pähkäilee eri vaihtoehtojen parissa. Minä etsin hakuasnoilla: vaunumallin nimi + product review, mutta mielipiteitä voi löytyä varmaan suomeksikin. Sieltä saa nimittäin tosi hyviä vinkkejä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Monesta mallista löytyi sekä asiantuntijoiden, että kuluttajien mielipiteitä.
Nyt taidan aloittaa perinteisen sunnuntaiprojektin eli yläkerran siivoamisen. Plaah. Tämä palstalla roikkuminen olisi kyllä paljon mukavampaa.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa! :flower:
Iida-Liina ja gasellin poikanen rv 32+4 :heart:

 

Heissan!

nopeasti tulin ilmoittamaan että laskettu on siirtynyt 13.1! Voisiko joku päivittää? kiitos!

Tässä lomalla kun ei koneelle paljon kerkiä, niin tulen lomat vietettyäni taas kuvioihin !!

Tuizu ja OlgaOlavi 12+5

 

Selkä on illalla tosi kipee vaikka ei mitään erikoista tekisikään. Niin ja närästää.
Vois Sara alkaa jo syntymään. Koko ajan on sellainen tunne että liikkuuko siellä enää kukaan, on kait tila aikas vähissä. Sitten onneksi aina välillä innostuu, potkut on kyllä aika vähäisiä kun niiden päällä istuu, kädellä sitten huitoo ja päätään heiluttelee.
Laskuri kertoo tänään että 16 päivää laskettuun aikaan. Vähän jännittää perätila juttu kun eivät kuulemma käynnistele, vaan odotellaan että itse alkaa syntyä. Synnytyskin menee niin että lapsi saa syntyä hartioihin asti ettei siihen kosketa (ettei tule moro heijastetta missä lapsi nostaa kädet ylös) ja sitten lääkäri auttaa pään ulos. Toivottavasti ei kasva kauhean isoksi.
Vielä olisi 12 päivää äitiyspolin kontrolliinkin. Tietysti on sektiokin vaihtoehtona jos perätilasynnytys ei jostain syystä onnistu. Mutta vielä olen alakautta synnytyksen kannalla.

Nyt pitää lähteä kummitytön (17 v.) ja sen kaverin kanssa shoppailemaan ja lopuksi pizzalle.

anjamarita ja Sara 17+5

 

Iida-Liina, ehkä voisin luopua taikauskosta ja ilmoittaa sitten lasketuksi ajaksi 22.helmiikuuta. Vaikka tänään taas juilii pelottavasti tuolla kohdun alueella... :/ No, mä nyt oon niin herkkä, että mulla on näitä kipuja jatkuvasti, olin raskaana tai en

Duudlari: mäkin käyn yksityisellä, luulen, että täällä Italiassa muuten eka ultra on joskus 10-12. viikon tienoilla. Itse asiassa täällä olisi myös julkisella puolella aika hyvät palvelut, äitiysneuvolaa ei siis ole, vaan sama gyne seuraa koko raskauden ajan ja hoitaa myös synnytyksen. Tää mun "viimeisin" gyne hoitaa synnytyksiä valitettavasti vain kahdella ylksityisklinikalla, jotka ovat tosi hankalan matkan päässä meiltä, niin että joudun jossain vaiheessa vaihtamaan taas gyneä, että saan tutun gynen synnytykseen.

Miehelläni on töiden puolesta hyvä vakuutus, joka maksaa synnytykset myös yksityisklinikoilla, niin että se ei ole ongelma, mutta kun Rooma on niin suuri (täällä kestää hyvinkin 3-4kin tuntia liikenteestä riippuen kaupungin laidalta toiselle laidalle), niin meidän pitää tuumata tarkasti, että missä on sopivan matkan päässä klinikka/sairaala. Me kun vielä asutaan Rooman ulkopuolella.

Se, mikä on tosi loistavaa Italiassa, on lastenhoito. Lapsia ei raahata mihinkään terveyskeskukseen, vaan lasta seuraa pediatri, ja kaikki pediatrilla käynnit ovat ilmaisia. Täällä valitetaan myös paljon tarhapaikkojen puutteesta, mutta ottaen huomioon, että yli 3-vuotiaille tarha on ilmainen, ja että esim. meidän kylässämme myös kotiäitien lapset mahtuvat tarhaan, niin itse en kauheasti valittaisi. Tosin riippuu siitä, missä asuu, joillain Rooman alueilla esim. voi olla tosi vaikea löytää tarhapaikkaa läheltä.

Iida-Liina, minkälaista se elämä siellä oikein on? Pärjääkö siellä vapaasti liikkumaan tottunut länsimaalainen? Mulla kun on sellainen mielikuva, että teilläpäin eletään aika tiukasti niissä residensseissä, joissa kyllä löytyy kaikki mukavuudet, mutta että elämänpiiri rajoittuukin sitten aika tiukasti sinne. Meinaan, onko siellä mahdollisuutta käydä esim. kävelyllä, vai rajoittuuko kävelyt ilmastoituihin kauppakeskuksiin?

Miehelläni on hiukan epävarmat ajat mitä töihin tulee, ja useampi kollega on jo siirtynyt arabimaiden palvelukseen, ja ainakin osa asuu jossain Dohassa tai sen kaltaisessa paikassa... Mua ei kauheasti innosta ajatus muutosta, mutta eihän sille mitään voisi, jos sekin eteen tulee. Onneksi olen aika sopeutuvainen, mua vaan ahdistaisi jo asuminen Yhdysvalloissa sen vuoksi, että siellä pitää vessaankin mennä autolla, itse olen tottunut kävelemään joka paikkaan =)

Juu, elämästä ei koskaan tiedä, että minnepäin se meitä vie!

Ehdin jo aamulla iloita, että viime viikkojen jatkuva kuvotus on poissa, kun aamiaisen jälkeen se taas palasi, tosin hiukan kevyempänä kuin aikaisemmin...

Onnellista odotusta kaikille!

:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 6+6 :heart:

 

HELLO!!!

Täällä ollaan vielä yhtenä möhkäleenä...
Supistuksista tai muistakaan oireista ei ole vieläkään mitään tietoa.

Tällä viikolla on tullut reissattua ja istuttua autossa noin 1000km! B) Iltapäivällä kotiuduin eräistä synttärikemuista joissa hoilattiin karaokea aamuun asti,huhhuh!Hyvin mäkin jaksoin yli kahteen valvoa limsan voimalla ja kuunnella"mitä upeimpia lauluesityksiä"!
Samalla reissulla käytiin myös hakemassa Gessleinin Vision vaunut,jotka oltiin varattu jo pari kuukautta sitten.Nyt ne jököttää keskellä olohuonetta...Täytyy varmaan tutustua niihin huomenna vähän paremmin...


Raskauden alussa mietin,että loppuvaiheessa kökötän vain kotona enkä liiku mihinkään.No,nyt sitä sitten mennään täysillä...Välillä pitää oikein muistuttaa itseään,että pikku lepotauko ei olisi pahitteeksi...

Aurinkoista ensi viikkoa kaikille! B)

T:bella&rinssi(39+3) :heart:

 

Iida-Liina ja Bella, kertokaas ehtiessänne tarkemmin, minkälaiset vaunut hankitte. Mikä oli tärkeää ja mikä vähemmän olennaista? Kuten näkyy, yks tyhmä ehtii kysyä enemmän kuin listallinen viisaita joutaa vastata Langon perhe kierrätti vaununsa meidän kellariin jo aiemmin kuin mun taikauskoni olisi sallinut, eli melkein vuosi ennen kuin testi näytti positiivista. Ilmeisesti ne epäili, että meitä täytyy jotenkin inspiroida... Vaunut sellaiset perinteiset teutonian koppamallit, jollen aivan väärin muista. Ostaisin tosi mielelläni uudet, mutta kyllä nuo ilmaiset nyt kokeillaan ensin tällä hinta- ja vaatimustasolla.

Minkälainen hintataso on muuten Dubaissa? Käsittääkseni siellä on hyvinkin länsimainen meininki, asukkaistakin taitaa valtaosa olla länsimaalaisia? Itse asiassa monet siellä käyneet tuttavat ovat haikailleet takaisin, joten kyllä Dubai puhuttelee ainakin matkailumaana. Miten sitten lienee muissa arabiemiirikunnissa? Saudi-Arabiaan en sen sijaan ensimmäisenä muuttaisi, koska olen kuullut että siellä asutaan just sellaisissa länsimaalaisten reservaateissa. Noh, voi olla että jos tilaisuus tarjoutuisi niin lähtisimme miehen kanssa pää kolmantena jalkana vaikka hinkuvintiaan asumaan, sillä ulkomailla asuminen kuuluu molempien pitkäaikaisiin haaveisiin, joiden toteutuminen näyttää äärimmäisen epätodennäköiseltä.

Tässä juuri suunnittelen, kummat ylle mahtuvat housut laittaisin huomenna. Ulkolämpötila on tällä hetkellä +10 :/ Laskuri näyttää viikoiksi 26+2.

 

DUUDLARI:Kyselit noista vaunuista...
Me tosiaan haettiin eilen GESSLEIN VISION-vaunut,joihin ihastuin heti ensinäkemältä ja joita mulle suositeltiin(ystävä töissä lastentarvikeliikkeessä)!
Kokemuksia mulla ei tietenkään niistä vielä ole,mutta tässä vähän faktaa vaunuista:
-3 pyörää,hinta noin 600?
-kevyet,menee kasattuna pieneen tilaan
-näppärä liikutella kääntyvän etupyörän ansiosta,mutta etupyörä voidaan myös lukita kulkemaan suoraan
-kuulalaakeroidut ilmakumipyörät,joten kulku on joustavaa huonollakin kelillä
-työntöaisan korkeutta voi säätää
-tilava istuinosa,jonka voi kääntää(hyvät,topatut sivusuojat ja 5-pistevaljaat)
-kevyt kantokassi muuttuu myöhemmin lämpöpussikisi tai istuinpehmusteeksi rattaisiin
-tilava kuomu(iso kurkistusluukku,tarviketasku,muunnettaessa myös aurinkosuojaksi)
-useita kuosivaihtoehtoja(mulla musta-harmaa-valkoinen)
jne.

Tulen liikkumaan paljon kävellen vuodenajoista riippumatta,joten halusin vaunut,jotka kulkevat joka säällä!Gessleinin vaunuista en ole kuullut mitään negatiivista kommenttia.Aika monella ystävälläni on joko Emmaljungat tai Gessleinit,molemmat hyviä.
3-pyöräsistä ei kyllä kokemuksia vielä löydy,mutta paljon niitä näyttää mammat ostaneen!

T:bella&rinssi 39+4 :heart:

 

Iida-Liina ja Duudlari, minua kanssa epiduraali (se selän ronkkiminen inhottaa ajatuksena edelleen) pelotti paljon etukäteen ja olin toivonut pärjääväni ilman. Vielä lääkärin tullessakin paniikissa toistelin moneen kertaan että älä nyt vain pistä kun on supistus päällä ja en pysty olemaan liikkumatta. Lääkäri oli kuitenkin tosi rauhallinen, kertoi koko ajan mitä tapahtuu ja vakuutti että odottaa supistuksen päättymiseen. Minua auttoi myös rauhoittumaan se, että sain nojata etukumarassa nimenomaan omaan mieheen, oli turvallinen olla =) . Kaikkiaan operaatio oli ohi lähes kivuttomasti ja tosi nopeasti, eniten koski ennen epiduraalipiikkiä annettu puudutuspistos eikä sekään tuntunut verikokeen ottoa pahemmalta. Olin myös luullut, että puudutuksen vaikutusta joutuu odottamaan, mutta se veikin kivun saman tien, mikä oli iso helpotus siinä tilanteessa. Toinen pelkoni oli, etten epiduraalin kanssa tunne ponnistuksen tarvetta, mutta sekin osoittautui turhaksi peloksi, vaikka vielä epiduraalin annon ja ponnistuksen välinen aika oli tosi lyhyt. Oma kokemukseni oli siis melkoisen negatiivisesta ennakkoasenteesta huolimatta tosi hyvä. Puudutuksen laittoa ei siis minusta tarvitse kauheasti jännittää ja parastahan on, että sen käyttöä ei tarvitse päättää etukäteen vaan synnytyksen aikana voi valita omien tuntemuksien mukaan ottaako sen vai ei.

Täällä Bellalla ja Anjamaritalla alkaa olla jännät paikat. Hurjasti onnea matkaan molemmille!

fleur ja nappineiti 19pv

 

Neuvolassa käyty:
RR ja pissa ok
paino -840g
kohdunpohjankorkeus 39!!!!
vauvan syke 135

Vähän olen saanut veden pakko juonnilla turvotusta lähtemään ja painokin hieman laskenut. Kohdunpojan korkeus huitelee jossain ihan omilla käyrillään.
Muuten kaikki ennallaan ja seuraava neuvola ensiviikon ma.
Ei ole supistuksen supistusta, eikä minkään maailman limavuotoa. Kaipa se Sara ei halua sieltä istumasta tulla ollenkaan pois.
Ainoat vaivat ovat närästys ja oikeanpuoleinen alaselkä kipu.

anjamarita ja Sara 38+0

 

Hei vaan taas kaikille! :wave:

Ihan tähän alkuun laitan tällaisen kantapään kautta opitun neuvon, etten unohda (alkaa nimittäin jo muistikin vähän takkuilemaan) . Vinkkinä teille, joilla raskaus ei ole vielä ihan loppusuoralla, niin ottakaa sormukset tarpeeksi ajoissa pois ennen kuin ne sormet turpoavat nakeiksi. Täällä on nimittäin väännetty itkua ja revitty sormuksia sormista hampaat irvessä öljyn, saippuoiden ja jääpalojen kanssa. En minä omia sormia nakeiksi kyllä sanoisi, mutta aloin ihmettelemään kun viime päivinä olen alkanut tiputtelemaan tavaroita. Siitä sitten ajattelin, että josko sormet olisivat kuitenkin vähän turvonneet ja ehkä sormukset kannattaisi ottaa pois ennen kuin sormet turpoavat lisää. Oli muuten aika paljon helpommin ajateltu kuin tehty. :/ Eihän ne sormukset liikkuneet sormista enää mihinkään suuntaan. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, nyt ollaan sormet paljaina ilman koruja, tosin oikean käden nimetön on turvonnut entisestään sen kaiken riuhtomisen ja repimisen jälkeen. En oikeasti loppujen lopuksi tiedä, kuinka tärkeää sormusten pois ottaminen on, sillä ei ne minua tähän mennessä mitenkään puristaneet. Jostain olen kuitenkin lukenut, että ne kannattaisi poistaa ennen synnytystä, koska silloin turvotusta voi tulla paljon.

Hienoa Bella, että jaksat vielä ihan loppuraskaudestakin mennä täysillä. Minä en nyt vielä ihan lopussa ole, mutta tuntuu siltä, että mitä pidemmälle raskaus menee, sitä enemmän on ohjelmaa. Se rauhallisin kausi taisi olla silloin alussa kun voin pahoin.

Lentoemo, täällä Dubaissa on hyvin länsimainen meininki, niinkuin Duudlari tuossa aiemmin sanoikin. Kaupungilla voi liikkua vapaasti siinä missä Suomessa tai varmaan siellä Italiassakin. Ulkonaliikkumista rajoittavat lähinnä ajoittainen kuumuus ja jalkakäytävien puute. Väestöön sulaudun niin hyvin kuin vain vaalea 177 senttinen nainen ylipäätänsä voi. Tosin ei täällä vaaleus ole mikään harvinaisuus, siitä pitävät huolen lähinnä venäläiset ja britit. Muut emiirikunnat eivät ole ihan yhtä avoimia länsimaiselle kulttuurille kuin Dubai. Minulle on mm. kerran naapuriemiirikunnassa huomautettu poliisin taholta naruolkaintopista, että se voi häiritä jonkun vakaumusta. Ei nyt sentään mihinkään kaapuun olisi tarvinnut pukeutua, mutta olkapäät olisi pitänyt peittää. Dubaissa asuminen on helppoa yleensä missä elämäntilanteessa tahansa. Minulla on mm. useita naispuolisia ystäviä, jotka ovat muuttaneet tänne yksin töihin. Avoliittoa ei tosin katsota suopeasti, joten pariskuntana muutettaessa olisi parempi ja huomattavasti helpompikin olla naimisissa. Tottakai kaikenlaisia sääntöjä on, mutta ne eivät ainakaan omasta mielestäni häiritse mitenkään elämää. Hotellien ravintoloissa, baareissa ja yökerhoissa tarjoillaan alkoholia. Täällä järjestetään myös ulkoilmakonsertteja, ravintoloissa on livemusiikkia ja sisätiloissa saa tanssia. Tällaiset huvitukset eivät välttämättä ole itsestäänselvyyksiä muissa Arabimaissa. Siksi monesti kuuleekin, että muissa ympäröivissä maissa eläminen on Dubaihin verrattuna tylsää, vaikka maat sinänsä olisivatkin suopeita länsimaalaista elämäntyyliä kohtaan. Tämän kommentin olen kuullut myös Dohasta.
Hintataso on täällä jonkin verran edullisempi kuin Suomessa. Autot ja bensa ovat sitten kyllä hurjan paljon edullisempia.
Ettei mene nyt ihan täysin aiheen ulkopuolelle, niin kerronpas yhden hauskan jutun Dubaista. Täällä seksuaalisuus on tabu ja mitään alastonkuvia ei esiinny missään lehdissä. Niin arvatkaas mitä täällä on tehty odotusajan lehdille (niissähän on imetyskuvia ja silloin tällöin myös kuvia synnytyksestä ). Täällä joku työkseen selaa maahan myyntiin tulevat ulkomaalaiset lehdet ja tussaa mustaksi tissit ja kaiken muun epäsiveellisen. Arvatkaa olinko kuolla nauruun, kun ensimmäisen kerran ostin brittiläisen odotusajan lehden. Kaikki tissit oli tarkasti sutattu mustiksi.

Duudlari, laitan niitä vaunukommentteja vaikka huomenna. Nyt taidan mennä syömään vielä iltapalaa.

Iida-Liina ja nuppu rv 33

 

Kiitos, Fleur noista epiduraalikommenteista. Juuri nuo samat asiat ovat minuakin arveluttaneet.

 

Osaako joku sanoa mitä tekisin?

Pitäisikö soittaa tai käydä neuvolassa, kun mulla on ollut parina päivänä ylävatsassa sellaisia lyhyitä vihlovia kipuja, ei mitään älyttömän pahaa, mutta reagoin niihin kyllä. Ne kestää ehkä sekunnin kerrallaan ja tulee pari-kolme kertaa päivässä.
Mä olen tietty heti ajatellut, että onko raskausmyrkytys oireita... Vai kasvaako mulla ylhäältäkin toi vatsa, että olisivat liitoskipuja tuolla yläosassa. Tai olisiko jotakin ruoansulatushäiriöitä?

Auttakaa nyt ensikertalaista, jos teillä on ollut samanlaisia vaivoja...

Sarppa ja tiitiäinen 23 + 5

 

..messiin?

Olen piakkoin 31v. ensiodottaja eteläisestä Suomesta. Uusioperheeseemme kuuluu myös aviomieheni 2 teinistä edellisestä liitosta sekä 2 isoa koiruutta. Kaikki on mulle ihan uutta ja jännää... pelottavaakin tosi usein, epävarmaa. Vauvelimme on kovasti toivottu. Asustamme vanhaa omakotitaloa kahden pikkukaupungin välissä ja mä olen viikot nykyään "leskenä" miehen reissutöiden vuoksi. Olis kiva saada mammaseuraa saman kokevilta, kovasti toi mieskin yrittää mutta tiiättehän ne...

Raskaus on sujunut melkein ongelmitta, pari kertaa on tullu vuodelepoa viikko supistelujen takia, mulla ne alkoi rv 12. Puolivälissä sitten asettuivat normaaleiksi. Massu kasvaa ja joka aamu saan ihmetellä peilistä uutta ulkomuotoani... Nyt jo alkaa mielessä pyöriä syksyinen synnytys.

Jotenka, soppiiko seuraan? :wave: :wave: :wave:

Mokkis rv 26+2

 

Tervetuloa Mokkis :wave:

Tuli sitten käytyä neuvolassa; itsellä oli verenpaine ja pissa ok, mutta rautakuuri kutsuu ja pikkuisella oli vahvat sydänäänet ja kamala meno päällä :heart:

 

Tervetuloa mukaan Mokkis! kyllä mahtuu hyvin mukaan. =) Kerrotko tarkemman lasketunajan niin lisätään sinut tuohon etusivun viralliseen listaan. Meillä kanssa kanssa mies matkustaa hirveästi. Ei hän nyt kaikkia arkipäiviä ole poissa, mutta ulkomaanmatkoja on kuitenkin useampi kuukaudessa.

sarppa, liittyisikö nuo kivut närästykseen? Onko kipuja erityisesti syömisen jälkeen vai ihan milloin tahansa? Minulla oli noilla viikoilla kanssa jotain vatsakipuja, jotka tulivat flunsssan yhteydessä. Ne olivat lähinnä vatsan sivuosissa, ei siis kohdun kohdalla. Lääkäri selitti, että ne ovat todennäköisesti jotain ruoansulatusongelmia. En sinuna olisi kauhean huolissani sillä kivut eivät ole kohdun kohdalla. Ehkä voisit kuitenkin soittaa neuvolaan ja kysyä pitäisikö asiaa tutkia. Toivottavasti vihlonnat poistuvat. :hug:

Kiva kuulla janttu, että pikkuisella on kaikki hyvin. :heart:

Duudlari kyseli niistä vaunuista eli tässäpä niistä:
Ostimme kolmipyöräiset Maxi-Cosin Murat.
Halusin, että rattaissa olisi seuraavat ominaisuudet:
- ne olisivat ketterät ja nopeasti pieneen tilaan kasattavat (suosin jo alunperin kolmipyöräisiä )
- ratasosan istuimen tilalle voisi helposti vaihtaa kovan kopan tai auton turvakaukalon (kovan kopan halusin, koska se on viileämpi lämpimissä olosuhteissa)
- kantokopan oli oltava tilava, jotta vauva mahtuisi nukkumaan siinä mahdollisimman pitkään
- istuinosan kuomun olisi oltava riittävän iso suojaamaan auringolta
- rattaissa olisi isot pyörät (täällä isot pyörät eivät ole vättämättömät, mutta en tiedä missä asumme reilun vuoden kuluttua)
- rattaiden pitäisi pitäisi olla väritykseltään soveliaat sekä tytölle tai pojalle, mutta ei kuitenkaan mustat
- rattaiden tulisi olla tukevan tuntuiset
- ostoskorin pitäisi olla riitävän iso
- rattaiden istuinosa olisi käännettävissä molempiin suuntiin
- työntöaisa oli säädettävä
- rattaiden selkänoja olisi säädettävä
- rattaiden piti olla saatavilla tästä maasta (ajattelin, että on kuitenkin turvallisempaa ostaa vaunut suoraan liikkeestä kuin netin kautta)

Minulla oli oikeastaan kolme mallia, joiden välillä epäröin: Bugaboon Cameleon, Quinnyn Buzz ja Maxi Cosin Mura3. Teutonioiden ja Briojen ominaisuuksiin en edes tutustutut, koska niitä ei ole täällä saatavilla. Bugaboon hylkäsin törmättyäni liian moniin negatiivisiin kommentteihin netissä. Nämä vaunut olisivat olleet myös kaikkein kalleimmat. Quinnyn ja Maxi-Cosin välillä arvoin pitkää. Quinnyt olisivat olleet kevyemmät ja ketterämmät, mutta Maxi-Cosin koppa oli hiukan tilavampi, ostoskori hieman isompi ja rattaiden kuomu suojaavampi. Ihastuin myös rattaiden istuinosan irroitettavaan t-muotoiseen turvakaareen, koska se oli vaan niin söpö. Värivaihtoehdot olivat myös kivoja.

 

Kertokaahan, miten opitaan kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi?
t: palstan valloittaja

 

Juu elikkäs laskettu aikani on 15.10.

Sarppa, mulla on tuota samaa vikaa. Valittelin eilen neuvolassa, ei kuulemma mitään vaarallista jos verenpaineet on kunnossa. Mulla on tosi alhaset paineet, eilen 100/80 (neuvolassa aina vähän jännittää vissiin) mut kotona kun mittailen iltaisin on useasti vain 80/60. Yks vaihtoehto mitä itse ajattelin, että voisko olla sappivikaa..? Monilla kuulemma raskausaikana vaivaa. Ja tottahan on että kohtu ja vauva ottavat jo oman tilansa tuolla, ja äitin sisäelimet saa vaan luvan väistellä. Mulla myös närästää ajoittain, joten tilanahtautta taitaa olla. Epämukavaa kuiteskin ja varsin tuskaisaa välillä.

Muutoin neuvolassa eilen kaikki oli ok, pissa puhdas, sf 25 ja terkka epäili vaavin istuksivan perätilassa. Sykkeensä oli 140. Sokerirasitukseen laittoivat kun lähtöpainoindeksini 25...plääh. Eikä yhtään lohduttanu että painoa tullu taas 300g/viikko... :ashamed:

 

Olen 37v, odotan ensimmaista, LA 3.12 ja poika tulossa. Kreikassa asutaan mutta suomessa synnytan. Neuvolassa kaynyt suomessa kerran ja niskapoimu ultra oli suomessa rv14+0. Silloin sain tietaa etta poika tulossa =) Taalla kreikassa kayn yksityisella gynella jolloin samalla aina ultra, joten ultrakaynteja jo 8. Alkuraskauden aikana sain verenvuotoa jolloin 3:n viikon lepo. Istukka etu- ja takaseinassa ja siita valilta siis kohdunsuulla. Ei yhdyntoja, ei nostelua, ei polkupyorailya, kaikkea vain kohtuudella ettei istukka ala vuotamaan. Jos ei istukka siirry pois kohdunsuulta niin sektio edessa, ja tuskin siirtyy kun on noin keskella. Toivon kuitenkin etta siirtyy eika verenvuotoa esiinny enaa. Nyt kuitenkin kaikki mennyt hyvin ja toivotaan parasta!

T: Denina rv19+1