Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4

Kiva kun väsyttää koko ajan!
Näinköhän toi kroppa alkaa jo pikkuhiljaa valmistautua tulevaan koitokseen?Toivottavasti. =)
Yöt tulee valvottua kipeiden käsien takia ja päivät sitten menee nukkuessa...Eilenkin jaksoin valvoa pari tuntia kerrallaan ja taas piti mennä treffeille nukkumatin kanssa!Hassua!

Mitään supisteluja tai muitakaan oireita ei ole ollut joten toisaalta tää mun masu-asukki voi viihtyä lämpöisessä vielä monta viikkoa...

Nyt täytyy lopetella kirjoittaminen,kun täällä on aivan järkyttävä ukonilma!

Reipasta viikonloppua kaikille! :wave:

T:bella&rinssi 38+1 :heart:

 

Tuosta Iida-Liinan mainitsemasta rimakauhusta tulikin mieleeni... Kyllähän mullakin raskausaikana välillä oli noita tunnelmia että ei hitto, mitä tässä on mennyt tekemään, ja uskon että se on täysin normaalia asian läpikäymistä! Oudompaa varmaan olisi jos ei yhtään mietityttäisi, kuten Lentoemokin sanoi.

Mutta, vaikka periaatteessa tiesin synnytyksen jälkeisen baby bluesin mahdollisuudesta, niin oon vasta jälkeenpäin tajunnut että siitähän minäkin taisin ekat päivät kotona "kärsiä". Mulle tuli tosi vahvasti välillä sellainen olo, että ei tästä tule mitään ja eihän me mitenkään voida pärjätä... Tuntui jotenkin NIIN omituiselta kun yhtäkkiä oltiinkin vain me kolme, ja ketään hoitajaa ei ollut napin painalluksen takana saatavilla. Muistan eka kerran kun käytiin neuvolassa, niin meinasin kysyä terkkarilta että soitettaisko me sitten sulle vielä illalla kun ollaan laittamassa vauvaa nukkumaan Jotenkin niin epätodellista se oli siinä alkuun, että meidänkö pitäisi ihan oikeasti itse pärjätä???

Mitähän tässä nyt ajoin takaa... no ehkä sitä että älkää ihmetelkö jotain outojakin ajatuksia mitä sitten ekoina kotonaolopäivinä saattaa putkahdella päähän. Ne ajatukset on varmasti hyvä tiedostaa, ja jos tuntuu että ne ei mene muutamassa päivässä ohi tai jopa mieliala vielä entisestään latistuu, niin puhukaa jollekin! Mulla tuo oli siis kaikkiaan tosi lievänä, mutta voin erittäin hyvin kuvitella miten synnytyksen jälkeiseen masennukseenkin voi helposti sairastua.

Ei ole tarkoitus pelotella, mutta mulle nuo omat oudot ajatukset tuli kuitenkin sen verran yllätyksenä että ajattelin asiasta mainita. Me kaikki ollaan juuri parhaita äitejä juuri omille lapsillemme

 

neuvola kuulumisia:
Painoa tullut 1050g/vko!!! nyt yhteensä 12.7kg
turvotus +
pissa ja rr ok
Kohdnpohja 36, yli yläkäyrän
vauvan pulssi 135 ja liikket ++
tarjontaan viisto, että johonkin suuntaan pyörinyt mutta ei kuitenkaan vielä oikein rt kunnolla

Laittoi nyt lähetteen sinne äitiyspolille ja sieltä jo soittivat ja antoivat ajan ensi maanatai-aamuksi. Siellä kuulemma kätilö ultraa ja jos rt kaikki ok. jos viisto tai joku muu varataan aika lääkärille.

neuvolaan taas ensiviikoksi to aika ensin th ja sitten lääkäri joka tutkii alapään jutut.

Eilen olin päiväristeilyllä Tallinnassa, olisikohan tuo turvotus peruja sieltä kun aamulla lähdin kuuden jälkeen kotoa ja illalla yhdeksän jälkeen kotiuduin. Koko päivä käveltiin ja istuttiin joissain kahviloissa kun alkoi väsyttää. Tänään sitten on päiväunet maistunut.

anjamarita ja Sara 36+3

 

Iida-Liina; mullakin on vähän väliä tunne, että mitä tässä on tullut tehtyä. Lähinnä mua mietityttää, miten mä saan saatettua tämän pienen elämän maailmaan. Lieneekö se pelko synnytyksestä jo nyt? En pelkää kipua, mutta mitä lie... Samalla aina mietin, että miten mä osaan olla äiti, kun tuntuu, että en osaa olla sukulaisten lasten kanssa lainkaan normaali oma itseni. Kai se tulee sitten lapsen mukana, toivon ainakin niin. Muuten taidan jäädä varsin etäiseksi äidiksi, enkä sitä haluaisi.

Musta tuntuu myös, etät neuvolantäti on meidän kanssa kovilla aluksi, kun meikäläinen soittelee ja kyselee apua Mies lienee (ainakin näyttää siltä) paljon luonnollisempi tämän asian kanssa jo nyt. Toivottavasti se tiputtelee mua maan pinnalle takaisin ja pitää aisoissa, kun minä hermoilen suotta. Nyt hänellä ainakin on sellainen tapa erilaisten asioiden suhteen...

Sarppa ja tiitiäinen 21 + 6

 

Kuten muutkin jo vauvaantuneet, myös minä käyn ihan säännöllisesti kurkkimassa mitä teille kuuluu! Jotenkin on tosi vaikea irtaantua näistä ympyröistä ja onneksi ei tarvitsekkaan.

Tiila kirjoitti ihanasti ja myös minä yhdyn siihen täysin rinnoin. Nauttikaa raskaudesta (vaikka se välillä onkin kamalaa) ja siitä ihanasta pienestä nyytistä joka sieltä sitten aikanaan tulla tupsahtaa. Kasvavat salakavalan nopeasti, ja vauva-aika huristaa ohi kuin pendoliino. Meidänkin pikkumies on jo reteät 5kk, lähtenyt jo vähäsen ryömimäänkin ja touhuaa muutenkin kuin "isot miehet"

Kovasti voimia ja kärsivällisyyttä kaikille odottajille

toivottelevat:
Salaa kurkkijat: pötkylä ja pikku-ukko

 

Täällähän paljastuu paljon vakoilijoita. =)

Kiitos lentoemo, Emma ja muut kommenteista koskien vauvan tuloon liittyvää rimakauhua. Kyllä sitä itsekin tietää jossain sisimmässään, että tuskin sitä ainoa ihminen maaimassa on joka epäilee omaa pärjäämistään, mutta se tunne, että vauva ihan oikeasti pian muuttaa meille asumaan iski niin totaalisen yllättäen siinä ripustellessani niitä pieniä muumi-lakanoita kuivumaan. Tuosta Emman mainitsemasta baby-bluesista luin kerran jostain lehdestä. että riskiryhmässä ovat nimenomaan yli kolmekymppiset ensimmäisen lapsen äidit, joilla elämä on jo muuten täysin aloillaan ja vauva sitten niinkuin kruunaa kaiken. Riskiä lisäsi vielä se, että jos lasta oli jo pidemmän aikaa toivottu. Näihin kaikkiin kriteereihin voisin viitata käsi ojossa, että minä, minä ja minä. No riski on ainakin tiedostettu. Omalla kohdallani olisi varmaan tärkeintä muistaa olla vähän vähemmän täydellisyyden tavoittelija.

Tuossa aiemmin sarppa sanoi hyvin, että sukulaisten lasten ympärillä hän ei osaa olla oma itsensä. Minulla on vähän sama vika. Tuntuu, että lasten kanssa täytyy olla jotenkin aikuismaisempi eikä tällainen tuuliviiri lörppä. Meillä myös mies tuntuu ottavan asiat jotenkin paljon luonnollisemmin. Onneksi näin. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaksi ihmistä säheltäisi ja hermoilisi saman aikaisesti.

En sitten muuten pessytkään niitä vauvan vaatteita tänään, kun aloin epäilemään olikohan ostamani pesuaine sittenkään tarpeeksi hellävaraista vauvan iholle ja samalla myös tarpeeksi ympäristöystävällistä. Kävin sitten opiskelemassa kaupan hyllyltä kaikkien mahdollisien pyykinpesuaineiden sisällön ja pitkän harkinnan jälkeen ostin taas uuden pullon. Onneksi rakensin sinne pieneen kodinhoitohuonekopperoomme sen uuden hyllyn niin mahtuu nyt sitten erilaiset pesuaineet sinne riviin. On siitä sitten mistä valita. Kyllä minua itseänikin hieman hymyilyttää tämä hysteerisyys. Mutta minkäs teet kun raskaus pemmentää aivoja. Nyt tämä palstahäirikkö voisi keskittyä loppuillan johonkin hömppä-televisiosarjaa tai leffaan tai ihan mihin muuhun tahansa, missä ei tarvitse miettiä kemiallisten aineiden vaikutusta sen enempää ympäristöön kuin ihmiseenkään.

Mukavaa illan jatkoa. =)

 

Heippa kaikki.

Löysin tämän ketjun tuossa surffaillessani, enkä ole muistaakseni aiemmin kirjoitellut tänne. Olen 34 v. ensimmäistään odottava tamperelainen (rv 24+6), joka voisi kyllä hyvin perustaa oman pinkan otsikolla "hysteeriset ensimmäistään odottavat yli kolmekymppiset". Siksi tekikin mieli kommentoida tuota Iida-Liinan viestiä. Uskon myös, että pärjäät tosi hyvin. Onhan vahvuus tiedostaa heikkoutensa, ja hyvä lähtökohta on sekin, ettei tavoittele täydellisyyttä. Tarkoitettaisiinko siinä lehtijutussa lähinnä sellaisia tyyppejä, jotka ovat tottuneet pätemään kaikilla elämän alueilla, ja joutuvatkin sitten vauvan myötä huomaamaan, ettei kaikkea pysty organisoimaan oman mielensä mukaan? Meillä epävarmoilla on tietty omat ongelmamme, mutta harva ainakaan kuvittelee, että vauvan kanssa kaikki olis niin kuin ennenkin.

Siitä hysteriasta. Olen tänäänkin käyttänyt useemman tunnin etsimällä aktiivisesti tietoa FASista ja muista alkoholin aiheuttamista kehityshäiriöistä, siis todella rypenyt aiheessa, vaikka töitä olis pitänyt tehdä. Mun raskaus alkoi nimittäin sellaisissa merkeissä, että mentiin mieheni kanssa ulkomailla naimisiin, minkä jälkeen me juhlittiin karnevaaleja melkein viikko. Alkoholijuomien kera. Kotiinpaluun jälkeen totesin, että kyseinen juhlaviikko saattoi olla jopa rv6+jotain. Sen jälkeen en ole toki ottanut mitään, mutta - no huonoin mahdollinen alku kuitenkin hartaasti odotetulle asialle. Turhasta huolesta tässä ei todella ole kyse, mutta kaipa sitä voisi vähitellen lopettaa itsensä piinaamisen. Keksin jo muutenkin yhden uuden tarkistettavan ja märehdittävän jutun päivässä. Syömästäni pellavansiemenleivästä en sentään kasvattanut harmaita karvoja.

Sukulaiset pitäisivät varmaan seinähulluna, jos kuulisivat että varasin ajan 4D-ultraan. No, en ole menossa sinne vain huviksi tai sukupuolen selvittämiseksi, vaan yritän sillä just ostaa hieman mielenrauhaa. Eipä tällä mahalla tarvitse paljon alennusmyynneissäkään rampata. Mites te muut, oletteko käyneet 4D:ssä, millaista oli? Tuliko kalliiksi? En edes älynnyt kysyä hintaa siinä aikaa varatessani.

 

Duudlari, mulla oli sellainen käsitys, että tuo FAS kehittyy lähinnä sellaisessa pitkäaikaisessa ja jatkuvassa alkoholinkäytössä, ja siinäkin on "vain" mahdollisuus, eli ei edes alkoholistien lapsille tule mitenkään välttämättä tuota FAS:ia. Alkoholi on riski, ei mikään lopullinen tuomio. Ja tietääkseni alkoholistienkin lapsilla näkyvimmät häiriömerkit ovat pysty nenä ja viive verbaalisessa kehityksessä, ei välttämättä mitään sen "vakavampaa".

Onhan täälläkin sellaisia alkoholinvastustajia, joiden mielestä yksi puolikas lasillinen punkkua kierron alussa aiheuttaa peruuttamattoman kehitysvamman, mutta voisit tosiaan antaa itsellesi jo synninpäästön. Et tiennyt olevasi raskaana, ja vaikka alkoholia ei ekan kolmanneksen aikana kukaan suosittelekaan, on siltikin aika epätodennäköistä, että juuri sinun lapsellasi olisi se FAS.

Itse pelkään hysteerisesti listeriaa ja toksoplasmoosia, mutta vaikka kuinka yrittää olla tarkkana, niin aivan hyvin jostain ne pystyvät elimistöön livahtamaan joka tapauksessa. Jotkut asiat ja murheet on melkein pakko jättää korkeampien voimien harteille, kun ei niihin itse pysty vaikuttamaan kuin rajallisesti.

Paljon tsemppiä hysteeriseltä vakoilijalta, :hug:

 

Voi, suurkiitos tsempistä! En olis niin huolissani (kai), jos käyttö olis ollut normaalia 1viinilasillisen luokkaa siellä reissussa, mutta kun se oli siis yhtä juhlaa. Onneks näin aikuisena ei tule vedettyä ihan tennareita olalle edes juhlan kunniaksi.

Tuosta toksoplasmoosista olen ymmärtänyt, että simppelillä verikokeella saa selville, onko veressä vanhoja vasta-aineita, ja tauti on sikiölle vaarallinen vain ensitartuntana vai tulisko siihen peräti elinikäinen immuniteetti? Aika moni tämänikäinen on joskus sairastanut sen jopa tietämättään. Lähetteen saa ihan neuvolasta pyytämällä. Mä pyysin sitä, koska meillä on kaksi ulkoilevaa kissaa, mutta en ole ehtinyt vielä käydä. - Huonoa hysterian hoitoa!

Kesäistä viikonlopun jatkoa

 

Duudlari, joo, täällä Italiassa tuo toksotesti tehdään jo ENNEN raskautta, ja jos on nega niin kuin mulla, niin se toistetaan JOKA KUUKAUSI. Siis täällä ollaan TODELLA tarkkoja kaikista noista raskausasioista, suomalaisittain voi puhua ihan vapaasti hysteriasta Outoa kyllä, vaikka kaikesta muusta hysterisoidaan, niin alkoholista ei niinkään Täällähän on ihan luvallista juoda lasi silloin tällöin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.

Italialaisesta hysteriasta sen verran, että mulla kun ollut tuota juilinta kiinnittymisestä saakka ja plussatestistä saakka ajoittaista vihlontaa, niin sekä omalääkäri että edellinen gyne (kokeilen nyt uutta gyneä, jolle meen siis varhaisultraan) määräsivät mut käytännössä vuodelepoon. Edes kävelyllä ei saisi käydä.

Pari päivää jaksoin tuskastua täällä kotona, oon makoillut ja kattonut dvd:tä, ja kyllä on vihlonnatkin loppuneet. No kun ei enää vihlonut mikään, niin sitten eilen pamahdin ja kävin pienellä kävelyllä (hain pizzaa tuosta nurkan takaa, suom.huom). Illalla kaikki olikin hyvin ja pizza maistui, mutta yöllä sit heräsinkin taas useampaan otteeseen, kun kohtua vihloi. Eli olikohan nää nyt niitä supistuksia, mistä noi lekurit mua varoitteli. Osa aiemmista vihlaisuista oli varmaan ihan normaaleja kohdun kasvukipuja, mutta nää, jotka tuntuu just siellä kohdunsuun tienoilla, ei kyllä tunnu yhtään mukavalta. Niin että ehkä noi itskut ei aina olekaan vain hysteerisiä, vaan joskus ne on ihan oikeassa :ashamed:

 

Hei vaan Duudlari ja tervetuloa tänne juttelemaan kanssamme! Lisäsin sinut tuohon etusivun listaan, mutta en nyt näillä pehmenneillä istukka-aivoilla osanut laskea laskettua-aikaasi antamiesi viikkojen perusteella sen tarkemmin kuin, että LA taitaa osua lokakuulle. Eli kerrohan toki tarkka päivämäärä, jos haluat sen näkyvän listassa. =)
Tuosta alkuraskauden alkoholin käytöstä vielä, että nyt jälkikäteen ei kannata enää sitä murehtia, siitä ei saa mitään muuta kuin harmaita hiuksia. varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Sikiö elää noin 6.-7. raskausviikkoon asti sikiöpussin varassa ja näin on turvassa äidin verenkierrossa liikkuvilta-aineilta, joten jos et nyt ihan niitä tennareita ole olalle vetänyt joka päivä niin tuskinpa vauvalle mitään vahinkoa on tapahtunut.
Siinä lehtijutusta, jossa puhuttiin baby-bluesista viitattiin nimenomaan sellaisiin 3-kymppisiin naisiin, joilla elämä on mennyt suhteellisen putkeen ennen lapsen tuloa ja kaikkeen on voinut itse vaikuttaa. Minun elämässäni tipahdus maan pinnalle alkoi jo tosin siinä vaiheessa kun vauvaa alettiin yrittämään. Se ei ollutkaan yhtä helppoa kuin halutun opiskelupaikan tai työpaikan saaminen.

Tsemppiä lentoemolle noiden vihlaisujen kanssa. Vaikeahan sitä on sanoa, mitkä vihlaisut ovat normaaleja kohdun kasvukipuja ja mitkä eivät, mutta minulla oli ainakin aivan alussa todella ilkeitä vihlonta kipuja nivusissa ja mahan sivuosissa. Ne säteilivät jopa reisiin asti, joten reisilihakseni tuntuivat siltä kuin olisin juossut maratonin. Kaiken lisäksi kivut tuntuivat eniten vasemmalla puolella ja pelkäsin hysteerisesti, että kyseessä on kohdun ulkopuolinen raskaus. raskausviikon 6. tai 7. jälkeen vihlonnat loppuivat, eivätkä enää sen jälkeen ole milloinkaan ole olleet niin voimakkaita, vaikka kaiken järjen mukaan myöhemminhän se kohtu vasta kasvaakin. Sinullahan oli kuitenkin hcg arvot nousseet hyvin. Se on jo yksi hyvä merkki, että kaiken pitäisi olla kunnossa. Minulla oli rv 5+2 hcg arvo 650 ja omasta mielestäni se oli aika huono, mutta lääkärini piti minulle asiasta sellaisen saarnan ja sanoi että sillä arvolla noilla viikoilla on saatu kaksosiakin, joten en uskaltanut asiasta enää valittaa muuta kuin miehelleni. Ei muuta kuin jäitä hattuun! Tiedän kuinka piinaavaa on odottaa sitä ensimmäistä ultraa. Minulla varhaisultra-aikaa muutettiin silloin aikoinaan kaksi kertaa ja olin saada hermoromahduksen siinä odotellessani ensimmäistä ultraa ja pähkäillessäni vihlontojen sijaintia. Minulla muuten vihlontoihin auttoi hieman hieman venyttely ja kävely. En tiedä tosin mitä ne italialaiset hysteerikkolääkärit siitä tuumisivat. Minähän en koskaan kysynyt kenenkään mielipidettä asiasta, kunhan kävelin ja venyttelin kun ajattelin, että se voisi auttaa.

 

Kiitos Iida-Liina tsempityksestä! :hug: Mä en enää ees mieti noita sivuvihlauksia (mulla kanssa säteillyt nivusiin) tai tuota normijuilintaa, kun uskon niiden olevan ihan normaaleja kasvukipuja. Mutta noi siellä kohdunsuulla tuntuvat kivut eivät kyllä ole mukavia. Ootan sitä gynekäyntiä myös siksi, että varmistuu, että kohdunsuu on kiinni.

mäkin oon muuten lukenut tuosta babybluesista, ja just siitä, kuinka helposti se iskee varsinkin sellaisiin "suorittaja" tyttöihin, jotka ovat kunnianhimoisia ja tottuneet siihen, että kovalla työllä ja älyllä pärjää missä tahansa. Kuinka outoa se sitten onkaan, kun vauvaan pitääkin suhtautua huomattavasti enemmän sillä emotionaalisella puolella, jota esim. nykyajan kova kilpailu työelämässä ei suinkaan suosi. Luulen, että monelle uranaiselle voi olla vaikeaa myös se, että pitääkin yhtäkkiä unohtaa kaikki tasa-arvokäsitykset ja hyväksyä se, että on äiti ja periaattessa myös lypsykone
En tiedä voisiko mulla sitten olla helpompaa, kun mulla ei ole mitään uraa Tai siis olen tällainen "taiteilijaluonne", joka duunaa vain sellaista, mikä tuntuu kivalta, vaikka onkin akateemisista ammateista se huonoiten palkattu! Jee

Mutta olen kyllä lukenut paljon synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, koska hysteerisenä olen tietty varma, että just mä saan sen. Ja kun oon haaveillut vauvasta niin kauan, vaikka varsinaista yritystä ehtikin olla vain 10kk.

Varmaan siksikin yritän muodostaa itselleni mahdollisimman inhorealistisia mielikuvia vauva-ajasta, oikeasti olenkin ihan öö, kun näen äitejä liikenteessä pienen pienen vauvan kanssa, kun mä olen jo henkisesti varautunut siihen, etten mä sen huutosuolen kanssa mihinkään pääse, vaan joudun henkenipitimiksi katselemaan dvd:tä siinä imettäessä (tietenkin nännit verta vuotaen ja kivusta huulta purren, eihän imettäminen mun kohdallani voi missään tapauksessa olla vaivatonta) ja panemaan mikroon jotain pakasteita puolinukuksissa, koska mun koliikkivauvani kostaa mulle ihan varmasti mun oman äitini valvomiset. Itsehän itkin kaiket yöt 2-vuotiaaksi saakka.

Tietenkin etsin tietoa myös vaippaihottumaan ja korvatulehdukseen, koska mun vauvalla on varmasti ne kummatkin, ja pyytelen mieheltä anteeksi jo etukäteen, koska ekoina kolmena kuukautena tuskin tulen edes muistamaan hänen olemassaoloaan, paitsi ehkä silloin, kun mies pitää vauvaa niin, että edes kaksi kertaa viikossa saan nukuttua kaksi tuntia putkeen.

Eli näiden mun mielikuvaharjoitusteni jälkeen uskon, ettei vauva-arki tule kauhean kovana negatiivisena yllätyksenä, vaan korkeintaan positiivisena sellaisena, jos vauva olisikin joskus tunnin itkemättä. Olen muuten löytänyt amerikkalaisilta sivuilta paljon vinkkiä pikkuvauvojen nukuttamiseen ja muuhun, jolla se itku ehkä laantuukin

Kun just toi masennusriski on kova varsinkin sellaisille, joilla on liian ruusunpunaisia unelmia ihanasti jokeltelevasta vauvelista. ja onhan sellaisiakin varmasti, ainakin amerikkalaisissa tv-elokuvissa No ei kai. Ne kaksi ekaa vuotta on miehen mukaan sitä raskainta aikaa, sitten kun on nielurisat leikattu ja korviin pantu ne putket, niin sitä alkaa jo nauttiakin lapsesta, kun aina silloin tällöin saa nukuttua 5-6 tuntia!

Eli toivotaan parasta, mutta varustaudutaan pahimpaan.

 

Miten tällaiseen ilmoittaudutaan:O? Olen syntynyt 1977
Minulla laskettu aika on 30.11.2008 ( vaikkakin sikiö oli viime ultrassa vähän aikaansa edellä jo). Synnytyssairaalaksi valitsin kättärin

Nyt vk 18 menossa ja kauheasti alavatsakipuja<:-/ Koko raskaus on ollut fyysisesti ja psyykkisesti rankkaa. On ollut kaikki mahdolliset raskauteen liittyvät oireet ja kovina.

 

Palleriinalle tervetuloa mukaan minultakin, vaikka olenkin tällainen epävirallinen hysteerikkovakoilija... Täällähän sitä voi purkaa tuntojaan, toivottavasti nuo alavatsakipusi eivät ole mitään vakavaa :hug:

 

Hei vaan palleriina! Tännehän ilmottaudutaan niin, että täytetään ensin kasa lomakkeita, jotka sitten lähetetään paikkaan A ja sitten lomakkeiden perusteella valitaan parhaat pääsykokeisiin, jossa arvovaltainen tuomaristo erottelee kerman kahvista. Ei sentään. Tänne pääsee mukaan ihan sillä, että kirjoittelee palstalle. Tervetuloa! :flower:

 

Duudlari ja Palleriina, tervetuloa molemmat mukaan! Mukavaa saada tännekin pinoon uutta verta.

Emma, oli taas mukava lukea kuulumisistasi. Kaikki tuntuu teillä menevän ihan mallillaan. Tosi kiva!

Iida-Liina, sen verran kuin sinua "tunnen", olen aivan 100 %:n varma, että susta tulee loistava äiti! On täysin normaalia, että on tuollaisia tuntemuksia tässä vaiheessa, kun ei vielä tiedä sitä todellisuutta, mitä tuleman pitää. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kaiken oppii. Joko kokeilemalla tai sitten kantapään kautta...

Lentoemo, toivottavasti nuo sun kipusi helpottaisi tässä lähiaikoina. Mulla oikeastaan on mennyt asiat päinvastoin, ettei ihan alussa juurikaan ollut mitään sen kummempia vatsatuntemuksia kuin ihan satunnaisesti vain. Nyt rv 15+ olen huomannut useampana päivänä erilaisia kiputuntemuksia tuolla alavatsalla. Varmasti kaikki on kuitenkin ihan normaaleja kasvukipuja ja -tuntemuksia. Toivottavasti siis sullakin. Kyllähän elimistöt vähän eri tavalla reagoi raskauden tuomaan muutokseen - toisilla vähemmän, toisilla enemmän.

Duudlari, mä olen menossa noin rv 26 paikkeilla 4D:hen. Mulla on jotenkin sellainen käsitys, että se maksaisi noin 200 eur, josta saa sit kela-korvauksen, jonka jälkeen maksettavaksi jäisi jotain 150-160 eur. Toivottavasti en pahasti liioittele.

Oma (.) täällä ei mahan kasvusta ole juurikaan tietoa. Sen sijaan bongasin eilen tosi hailakan linea negran. Tai oikeastaan mieheni sen huomasi; itse luulin sen vaan olevan painauma, kun useammat housut alkaa olla vähän tukalat. Mutta, kyllä se linea negralta näyttää. Vihdoinkin jotain konkreettista nähtävillä...

Kati & Pablo rv15+5

 

kati231, aivan niin, jokainen nainen on niin yksilö, että erilaiset jutut kropassa tuntuvat eri tavalla joka naisen kohdalla. Mullahan oli niin voimakkaita tuntemuksia joka kierrossa, että kuulun muutenkin varmaan siihen yliherkkien klubiin,jossa tuntuu vähän kaikki.

Mulla on muuten ollut tosi vähän ajoittaista kuvotusta, mutta se ei tunnu missään, kun mulla oli kuvotusta melkein aina kiertojen lopussa joka tapauksessa! Eli oikeastaan nää mun "oireet" on vain ihan hiukan vahvempia (ja pitkäaikaisempia ) kuin normaalit pms-oireet

Mikäs juttu muuten se olikaan, että linea negra ja poika...?

Meillä mies on jo niin innoissaan, että me jo puhutaan siitä, että onko tyttö vai poika. Eikä olla vielä edes varmistettu, että siellä on mitään :ashamed:

Aiemmin mies toivoi tyttöä, mutta kun on nyt riidellyt koko viikon esikoistyttärensä kanssa, joka taitaa olla tulossa esimurrosikään, niin nuori kuin onkin (Yhdysvalloissahan murkkuiän aikaistuminen on huomattavaa), niin tänään jo toivoi poikaa.

muoks* miehellä on siis jo entuudestaan sekä tyttö että poika, jotka asuvat Yhdysvalloissa, ja vauva-ajat olivat aika rankkoja kummankin kanssa. Mutta kyllä se vähän helpottaa, että edes toisella meistä on kokemusta

 

*kiittää tervetulotoivotuksista aj lämpimästä vastaanotosta* :heart:
Juu toivotaan ettei kipu ole vakavaa. Kipuilee vain niin paljon. Toisaalta laitan ne laajentumiskipuilun piikkiin. Ei vain ole kokemusta ennestään millaista laajentumiskipuilun kuuluu olla. Kivut tuntuu nyt vähän samanlaisilta kun kuukautiskivut.. sellaista säteilevää kipua. Mutta kipuasteikolla ei sietämätöntä.. mutta rasittavaa kuitenkin.

 

Ihanaa että tänne tulee uusia kirjoittelijoita (meidän etenemään päässeiden tilalle)! :flower: :flower: :flower:

, oletteko käyneet 4D:ssä, millaista oli? Tuliko kalliiksi?

Kävin viikolla öööhhh... kaksikymmentäjotakin, joulukuun alussa kun laskettu aika oli maaliskuun alussa. Toimitus kesti noin tunnin, katsottiin (mies oli mukana) koko ajan ultralla, 95% ajasta 4D- ja loput 2D-ultrana. Lääkäri oli todelle mukava, innostunut asiasta ja puhelias: kertoi siis koko ajan mitä näkee ja mitä kannattaa katsoa. Kuva oli kyllä todella selkeä, joten itsekin pysyin kyllä lähes koko ajan kuvakulmien vaihtelussa mukana. Mukaan saatiin 2 cd-levyllistä kuvaa ja videopätkiä (joissakin paikoissa saa koko ajanvarauksen yhtenäisenä videona). Koko toimitus maksoi toimistokuluineen, lääkärinlausuntoineen ja muineen himpun päälle 200 euroa, Kelan korvaus vähennettiin ja maksettavaksi jäi ~160e kuten Kati tuossa aiemmin jo arvioi.

Lentoemo: minun ihana mussukkani nukkuu jo nyt 10-12 tuntiset yöunet syömättä - minulle vauva-aika on siis siltäosin tuonut jättimäisen positiivisen yllätyksen :heart:

Onnellista odotusta, nyt se mussukka huutelee palvelua vailla :wave:

 

Olin todella kivuissani ja menin päivystykseen synnytyspolille. Kaikki on kunnossa ja baby ultrattiin myös samalla ja ihan on kunnossa. Juuri tulin kotiin. Nyt levollinen mieli ja kivut vielä suuret .. menee ohi toivottavasti lääkkeellä jonka sain. Nyt lepoa muutama päivä kotona ja toivottavasti täällä saa kaikki nukuttua kun mun valvominen on pitänyt talon ylhäällä koko viikonlopun. B) Meidän talo on siis minä, mies ja lainalemmikki.

 

Suurkiitos mieltä lämmittävistä tervetulotoivotuksista Mun la on 10.10. Alkuraskaus&alkoholi -traumoissani ynnä pitkän ja epäsäännöllisen kierron takia epäilin aluksi etten olis niin pitkälllä, mutta ultrat eivät sitä käsitystä tukeneet.

Lentoemo, saako kysyä missäpäin Italiaa asut? Onko miehesi yhdysvaltalainen? Sori uteliaisuuteni... Onko Italiassa muuten sellaiset yksityiset sairausvakuutukset, joista ultrat ym. tutkimukset maksetaan? En osaa pitää minään hätävarjelun liioitteluna sitä toksotestausta. Päin vastoin mietin, miksi täällä Suomessa (ainakaan meikäläisen neuvolassa) ei informoida kunnolla edes mahdollisuudesta käydä testissä. Ja voishan sitä käydä vaikka omaan laskuun, mutta kun ei edes kerrota mikä merkitys asialla on. Terveyskirjaston artikkelissa muuten todettiin, että seulonta saattaisi kannattaa Suomessakin. En nyt viitsi vinkata linkkiä, ettette muut pilaa odotustanne näillä jutuilla. Muistakaamme, että todella harvinaisista pöpöistä on kyse ja pelkästään hygyilemällä voi pitää ne mikroskooppiset riskit vielä aivan minimissään.

Otan osaa inhan kivun johdosta! Toivottavasti pian helppaa. Pelästyin ekalla kerralla itsekin kuukautiskipua muistuttavaa vihlontaa, vaikkei se todellakaan ollut noin pahaa kuin Palleriinalla ja Lentoemolla. Koska mitään ihmeempää ei kuitenkaan seurannut, niin ilmeisesti kysymys on ollut paikkojen laajenemisesta. Kohdun ja vauvan asento vaikuttavat varmaan pitkälti kipujen määrään ja laatuun. Nyt viime aikoina on ollut sitten myös supistuksiksi tulkitsemiani tuntemuksia, eli puristelua, joka iskee sellaisten huimien suoritusten yhteydessä kuin loivaan ylämäkeen pyöräily tai rappusten kiipeäminen. Ellei kyse ole sitten surkastuvien vatsalihasten viimeisistä parahduksista

Kiitos myös ultrainfosta! Kyllä sinne sitten ilmeisesti kannattaa mennä, eikä hintakaan ole niin kova kuin oletin. Onpa muuten ihanaa kuulla noita positiivisia äitiyskokemuksia, vaikka omat odotukseni ovat edelleen samaa tasoa kuin Lentoemolla. Tämä niin kutsuttu henkinen valmistautuminen on ollut tähän saakka sitä luokkaa, ettei tässä ole paljon bodyja tai potkuhousuja miettinyt. Toivottavasti sitä osaa aikanaan olla max kahden tunnin yönien ja 5. rintatulehduksen jälkeen kiitollinen, että lapsi on sentään terve. Ai niin: jos nyt sinne asti kunnialla päästään.

Aurinkoa meille kaikille!

 

Ilmottaudun minäkin... Ikää 35-vuotta ja laskettuaika tammikuun 2. päivä 2009. Ultran mukaan muutamaa päivää myöhemmin. Kirjoittelen täällä parhaillaan kissanpentu näppiksen päällä, joten tekstistä saattaa tulla "outoa". Lohjalla olisi tarkoitus synnyttää sitten, mikäli kaikki menee loppuraskausajankin hyvin. Jostain syystä on koko ajan vähän epäile olotila kaikesta huolimatta.

 

No niin
On sitten käyty äitiyspolilla, ensin otettiin Sarasta sdänkäyrää puolisen tuntia ja minulle pistettiin supistuksia estävä piikki. Sitten siirryin lääkärin luo joka tutki kohdunsuun; 2 cm, pehmennyt mutta kiinni. Sit ultrattiin tyttö ja koko arvioksi saatiin 3100g. Asentona oli perätila, edelleen. Tämän jälkeen lääkäri alkoi kääntää ja yrittikin kunnes voimat loppuivat ja tyttö ei kääntynyt. Lääkäri soitti paikalle toisen lääkärin joka myöskin yritti kääntää siinä onnistumatta. Tämän jälkeen menin taasen toiseen huoneeseen missä otettiin tytöstä sydänkäyrää noin puoli tuntia. Eipä ollut moksiskaan koko hommasta. Minulla on kyllä mahanahka vähän hellänä, toivottavasti ei mene mustelmille.
Tämän jälkeen menin keskustelemaan tilanteesta lääkärin kanssa. Lääkäri (myös sen toisen lääkärin mielestä ) oli sitä mieltä, että kun ei nyt kääntynyt ei tule kääntymään raivotarjontaan itsekseenkään. Joten päätettiin synnytyksen olevan perätila synnytys. Kävin lantion magneettikuvauksessa jotta nähdään mahtuuko syntymään perätilassa. Parin viikon päästä kontrollikäynti äitiyspolilla, silloin on vajaa viikko laskettuun aikaan.

Vähän jännittää, mutta mieluummin synnytän alakautta kuin sektiolla.

anjamarita ja Sara 37+0

 

Tervetuloa mukaan, Janttu!

Anjamaritallahan oli jänniä kuulumisia. Ilmeisesti Sara ei sitten tule itsestään enää tässä vaiheessa kovin helposti kääntymään, vai kuinka? Eikös perätilasynnytystä pidetä jonkinlaisena riskisynnytyksenä kuitenkin? Sä oot kyllä rohkea, kun siihen olet valmis. Itse olisin varmaan vastaavassa tilanteessa valinnut sektion...

Kirjoitin tuonne toiseen pinoon tällaista:
onko kellään ollut tällaisia raskausoireita, että herää yöllä siihen, kun on niin älyttömän kylmä? Mulla tää on useasti tapahtunut, että on ihan horkassa ja hampaat kalisee. Sitten kun on kietoutunut peittoon, niin aamulla yleensä herää ihan hiestä märkänä. Sanoisin noiden olevan jonkinlaisia "kuumia aaltoja", ellen olisi raskaana. En ole mistään lukenut moisesta, mutta voivatko siis olla ihan raskausoireita? Mulla nää alkoi siis vasta raskauduttuani. Eikä oo siis eka kerta...

Mitäs muille kuuluu? Täällähan alkaa olla jo tosi moni lähellä rv40:ä.

Kati & Pablo rv 16+2

 

Kati oli pakko tulla kommentoimaan noita sun vilunväristyksiä. Mulla oli ihan samanlaisia alkuraskaudesta ja neuvolassa ottivat multa sen takia kilpirauhastestin, ettei siellä ole mitään häikkää (ei ollut). Mulla vilunväristykset sitten muuttuivat raskauden puolivälissä pysyvään hikoiluun ja välillä nukuinkin kuumissani parvekkeella
Ihan tavattoman ihanaa, että sun raskaus on edennyt jo noin pitkälle. Olen edelleenkin niin iloinen sun puolesta että voisin vaikka vähän hypähdellä!