Iiiiiiihania vauvauutisia! :heart:-melliset onnittelut Myrsky-Tuulille, Möykylle ja Vilmalle - ihania hetkiä uuden perheenjäsenen kanssa.
Ja suurkiitos myös Pötkylälle, kun laittoi meille uuden pinon.
Tervetulotoivotukset myös uusille - the more the merrier.
Minäkin olen henkeen ja vereen kissaihminen, mutta... Mieheni on niin allerginen lähes kaikille karvaisille otuksille, ettei meille voida ottaa kissaa. Minulla oli kyllä kisu melkein 18 vuotta, eikä se koskaan oppinut tykkäämään autoilusta. Niinpä sitten agitoimme aina jonkun ruokkimaan ja rapsuttamaan kattimatilaista, jos olimme koko perhe poissa. Olen sanonut jo monta vuotta, että jos joskus olen vielä sinkku (tai leski), niin sitten otan pari kissaa seuralaisekseni. Tällä hetkellä toivon kuitenkin, ettei sellaista ole näkyvissä .
Puputtelusta... meillä on ollut myös normaalia hiljaisempaa "sillä" saralla. Alkuun se johtui mun pahoinvoinnista, mutta nyt voitais kyllä jo skarpata... Tietysti näin lomalla kun ollaan oltu paljon mökkivieraina, niin ei sopivaa tilaisuutta oikein ole ollutkaan. Ehkäpä arki (lue: työt alkavat maanantaina) tuo myös tähän asiaan rutiinin takaisin.
Eilen innostuin varaamaan ajan kampaajalle, hammaslääkärille ja 4D-ultraan. Kaksi näistä + neuvola ovat ensi viikolla ja kampaaja sitten sitä seuraavalla. Ihanaa saada ultrassa varmuus sukupuolesta (tämä kai vastasikin Posteljooni Petshkinin kysymykseen), kun jostain syystä mulla on ollut vaikeuksia uskoa rakenneultrassa kätilön näyttämiä vehkeitä todeksi, vaikka silloin olin täysin samaa mieltä. Mutta kuten joku sanoikin, kumpi tahansa tulee, niin rakastettu on!
PP kyseli myös istukka- ja lapsivesinäytteistä. Mä kävin mieheni mieliksi down-testissä, jossa syndroomaa etsitään niskaturvotuksen ja verikokeen avulla (tarvittaessa myös lapsivesinäytteellä ). Itse olin ihan varma, että kaikki on kunnossa ja niin näyttivät myös testin tulokset.
Ensi viikolla ajattelin laittaa Kelan paperit eteenpäin, joten syyskuun alkupuolella pitäisi päästä hypistelemään äitiyspakkausta. Nyt kun ne työt siis alkavat, niin ehdin varmaan kirjoittelemaan taas useammin. Työmotivaatiota ei juurikaan ole. Ainoa valonpilkku on sijaisen valitseminen, mutta se töihin perehdyttäminen onkin jo haastavampi homma, sillä mä en ole mielestäni mitenkään hyvä opettaja.
Pötkylälle hyvää lomaa, toivottavasti ilman migreeniä ja kaikille muillekin tietysti hyviä vointeja.
Kuulemisiin,
Nefer rv 25 tasan (Babyn työnimeä en tohdi paljastaa, kun siitä niin moni vois mut tunnistaa...)
Ja suurkiitos myös Pötkylälle, kun laittoi meille uuden pinon.
Tervetulotoivotukset myös uusille - the more the merrier.
Minäkin olen henkeen ja vereen kissaihminen, mutta... Mieheni on niin allerginen lähes kaikille karvaisille otuksille, ettei meille voida ottaa kissaa. Minulla oli kyllä kisu melkein 18 vuotta, eikä se koskaan oppinut tykkäämään autoilusta. Niinpä sitten agitoimme aina jonkun ruokkimaan ja rapsuttamaan kattimatilaista, jos olimme koko perhe poissa. Olen sanonut jo monta vuotta, että jos joskus olen vielä sinkku (tai leski), niin sitten otan pari kissaa seuralaisekseni. Tällä hetkellä toivon kuitenkin, ettei sellaista ole näkyvissä .
Puputtelusta... meillä on ollut myös normaalia hiljaisempaa "sillä" saralla. Alkuun se johtui mun pahoinvoinnista, mutta nyt voitais kyllä jo skarpata... Tietysti näin lomalla kun ollaan oltu paljon mökkivieraina, niin ei sopivaa tilaisuutta oikein ole ollutkaan. Ehkäpä arki (lue: työt alkavat maanantaina) tuo myös tähän asiaan rutiinin takaisin.
Eilen innostuin varaamaan ajan kampaajalle, hammaslääkärille ja 4D-ultraan. Kaksi näistä + neuvola ovat ensi viikolla ja kampaaja sitten sitä seuraavalla. Ihanaa saada ultrassa varmuus sukupuolesta (tämä kai vastasikin Posteljooni Petshkinin kysymykseen), kun jostain syystä mulla on ollut vaikeuksia uskoa rakenneultrassa kätilön näyttämiä vehkeitä todeksi, vaikka silloin olin täysin samaa mieltä. Mutta kuten joku sanoikin, kumpi tahansa tulee, niin rakastettu on!
PP kyseli myös istukka- ja lapsivesinäytteistä. Mä kävin mieheni mieliksi down-testissä, jossa syndroomaa etsitään niskaturvotuksen ja verikokeen avulla (tarvittaessa myös lapsivesinäytteellä ). Itse olin ihan varma, että kaikki on kunnossa ja niin näyttivät myös testin tulokset.
Ensi viikolla ajattelin laittaa Kelan paperit eteenpäin, joten syyskuun alkupuolella pitäisi päästä hypistelemään äitiyspakkausta. Nyt kun ne työt siis alkavat, niin ehdin varmaan kirjoittelemaan taas useammin. Työmotivaatiota ei juurikaan ole. Ainoa valonpilkku on sijaisen valitseminen, mutta se töihin perehdyttäminen onkin jo haastavampi homma, sillä mä en ole mielestäni mitenkään hyvä opettaja.
Pötkylälle hyvää lomaa, toivottavasti ilman migreeniä ja kaikille muillekin tietysti hyviä vointeja.
Kuulemisiin,
Nefer rv 25 tasan (Babyn työnimeä en tohdi paljastaa, kun siitä niin moni vois mut tunnistaa...)