yksinhuoltajaksiko?

[äity84]

meillä on ollu nyt aika vaikeeta... tyttö on 9 kk. kaikki meni hyvin kunnes... en edes itse tajua mitä tapahtui. oltiin molemmat todella väsyneitä mun miehen kanssa ja tiuskittiin toisillemme aika usein. ei osattu kai oikeella lailla tukea ja jaksaa toisen murheita. sitte mies ilmotti mulle vaan ettei halua jatkaa. me mentiin viikoks tytön kanssa mun äidille, jotta mies sais selviteltyä asioita. luulin et se tosiaan oli sitä mitä se tarvi. noh, sillä viikolla se petti mua. niin just. niin siinä kävi. nyt siitä on kuukaus ja me ollaan sen viikon jälkeen asuttu taas yhdessä kotona ja koitettu keskustella ja jatkaa... tulla toimeen, tukea. olen antanu anteeks, tai niin mä ainakin sanon... mutta jokin tässä mättää. kumpikin haluais meidän jatkavan perheenä, mutta asuntoa ollaan alettu isännälle silti jo etsiä. jotenkin vaan meidän yhteinen arki ei toimi. molemmat pelätään menetystä... voiko tää todella loppua näin.
Yksinhuoltajia? sekö musta tulee? muilla samanlaisia/-tapaisia kokemuksia?

 

[liisia]

meillä jokseenkin samanlainen tilanne,kokeilkaa erillään asumista vaikka kuukausi kyllä siinä aikana näkee mitä haluatte.

 

[Manna]

meillä sama juttu.. kun aloin odottaa poikaamme kaikki muuttui.riitoja joka päivä..riidat menee aina överiksi.. huutoa todella ilkeesti haukutaan toisiamme.. aina yritettiin saada riidat loppumaan...tässä nyt sitten 2vuotta ollan yritetty ja yritetty,mutta itkua itkun perään vaan.. Nyt tein sen päätöksen että minä lähden ja niin lähdenkin aloitan "uuden" elämän poikani kanssa uudessa asunnossa. pari viikkoa ja kaikki tämä riitely on mennyttä.
On ihanaa ajatella sitä kun ei tarvitse tuntea pahaa oloa enään eikä itkeä joka ikinen päivä ja tietää että poikani ei tarvitse nähdä jatkuvaa riitelyä kotona.
Onneksi minulla on niin upeita ystäviä jotka ovat kannustaneet minua jatkamaan eteenpäin ja sen teenkin.
Iloista kesän jatkoa kaikkille... paistaa se aurinko risukasaankin :flower:

 

[kerran pettänyt]

kokemuksesta voin sanoa että tuo anteeksi antaminen ei ole niin helppoa... ja mielestäni asia ei ole edes anteeksi annettu jos sitä ei pysty unohtamaan.