Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?
- Viestiketjun aloittaja Rapulainen
- Ensimmäinen viesti
miten se tulva yhtäkkiä loppui... jännä... toiseen kerhoon kun oli tulijoita keskimäärin 10 kuukaudessa.... hmm... leena hyvä yritys silti
niin, joo... tosiaan edelleen kannatan sitä että itsestäänkin pitää antaa eikä vaan toisten asioita urkkia ja kurkkia.. mutta ainakin on yritetty auttaa ja antaa vertaistukea... tai sie oot yrittänyt, mutta onhan tämä ketju aina olemassa ja tänne vaan tekstiä, ei tartte säikähtää meitä kahta konkaria.. 
Moikka moi!Alkuperäinen kirjoittaja AnnaBelle:
Olen 36-vuotias yh-äiti jolla on toinen poika täysi-ikäinen ja toinen pian 16-vuotias. Yh:na olen ollut 9 vuotta ja elämänimiestä en ole tavannut, kun se edellinenkään ei sitä ollut. Edellisestä suhteesta oppineena nyt olenkin päättänyt saada vielä lapsen, mutta itsenäisenä naisena klinikan avustuksella.
Löysin sattumoisin viestikeskustelunne aiheesta. Luulin olevani yksin tämän asian kanssa.. mutta en onneksi =)
Olen Tampereelta ja mielelläni ajatuksia sinun kanssasi AnnaBelle haluaisin vaihtaa ja tutustua. Ja supersuuret onnittelut raskautumisesta :hug:
Ja mielelläni tutustun muihinkin, onneksi löysin teidät muut täältä, vaikka lähtökohtani onkin hieman erilainen kun minulla nuo isot pojat ovatkin. Vanhempi poika on tietoinen tästä asiastani ja hän on innoissaan, toivoo saavansa pikkuveljen tai siskon. Olen ajatellut vuoden lopussa/ensivuoden alussa lähteväni tähän prosessiin, koska hieman täytyy ensin säästää.
Mahtista minkä pinon löysin!! Olen "ahminut" teidän stoorit läpi ja saanut sekä varmuutta omaan päätökseeni hankkia lapsi yksin ja lisäksi saanut ihan hirrrrmuisesti lisää infoa ja selvyyttä asioihin. Oma projektini alkoi huhtikuulla kun varasin ajan ensikäynnille yksityiselle klinikalle parin viikon odotusajalla. Nyt on kaikki kokeet ja muut tarpeelliset tutkimukset tehty ja odotellaan ensimmäistä inssiä elokuulle.
Tosiaan sitä elämäni miestä en ole vielä kohdannut ja myönnän kyllä olevani kranttu, mutta toisaalta en mitään loppuelämän mittaista "talvisotaakaan" halua läpikäydä. Pitkään harkitsin yksin adoptiota, mutta nyt kun raha-asiat alkavat olla kuosissa, on tuo adoptointi tehty yksinhakijalle miltei mahdottomaksi. Päädyin siis turvautumaan tanskalaisin simppoihin.
Itse olen pohtinut tuota asiasta kertomista ja omaa jaksamista aikalailla. Kenellekkään en ole vielä asiasta edes vihjannut, kun taikauskoon taipuvainen olen, mutta mutta...Silti jo etukäteen jollaintavalla jännitän muiden reaktiota. Ja tosiaan tuo arjesta selviäminen mietityttää etukäteen myös paljon. Äitini asuu onneksi suhteellisen lähellä, mutta sitten muuten onkin melkoinen "reikä" turvaverkossa. Synkimpinä hetkinä mietiskelen, että miten onnistun hoitamaan koiran ja vauvan yksin, niin että koira ei kovasti kärsisi lenkityksen ja pissatusten puutteista. Mutta sitten taas optimismi saa vallan ja uskon että kyllä kaikki järjestyy. Ennen maalla hoitui karjanhoidot ja peltotyöt suurinpiirtein suoraan synnytyksestä, ainakin jos mummoa on uskominen =). Ja mummothan tunnetusti tietää kaiken, hih.
Taloudellinen puoli ei ole omalla kohdallani murheista suurimpia, vaikka tiukkaa tuleekin varmasti olemaan ja niin pitkään tuskin voin kotona olla kun haluaisin. Mutta sitten taas iskee se epätoivo ja murhe työn ja arjen yhteensovittamisesta. Tällaista mielialojen vaihtelua tämä minun elämä on jo nyt, enkä vielä ole edes raskaana!!! Kääk!! Mitä se onkaan sitten, kun hormonit jyllää muutenkin. Tuskin maltan odottaa.
Toivotaan, että eka inssi elokuulla tuo toivotun lopputuloksen, vaikka olen kyllä henkisesti jo varautunut siihen, että ekalla kerralla ei välttämättä tärppää. Pidetään peukkuja pystyssä, että me kaikki äideiksi haluavat onnistuisimme omissa projekteissamme, ja saisimme sen kauan kaivatun palkinnon.
Rentoa kesää kaikille!
Tosiaan sitä elämäni miestä en ole vielä kohdannut ja myönnän kyllä olevani kranttu, mutta toisaalta en mitään loppuelämän mittaista "talvisotaakaan" halua läpikäydä. Pitkään harkitsin yksin adoptiota, mutta nyt kun raha-asiat alkavat olla kuosissa, on tuo adoptointi tehty yksinhakijalle miltei mahdottomaksi. Päädyin siis turvautumaan tanskalaisin simppoihin.
Itse olen pohtinut tuota asiasta kertomista ja omaa jaksamista aikalailla. Kenellekkään en ole vielä asiasta edes vihjannut, kun taikauskoon taipuvainen olen, mutta mutta...Silti jo etukäteen jollaintavalla jännitän muiden reaktiota. Ja tosiaan tuo arjesta selviäminen mietityttää etukäteen myös paljon. Äitini asuu onneksi suhteellisen lähellä, mutta sitten muuten onkin melkoinen "reikä" turvaverkossa. Synkimpinä hetkinä mietiskelen, että miten onnistun hoitamaan koiran ja vauvan yksin, niin että koira ei kovasti kärsisi lenkityksen ja pissatusten puutteista. Mutta sitten taas optimismi saa vallan ja uskon että kyllä kaikki järjestyy. Ennen maalla hoitui karjanhoidot ja peltotyöt suurinpiirtein suoraan synnytyksestä, ainakin jos mummoa on uskominen =). Ja mummothan tunnetusti tietää kaiken, hih.
Taloudellinen puoli ei ole omalla kohdallani murheista suurimpia, vaikka tiukkaa tuleekin varmasti olemaan ja niin pitkään tuskin voin kotona olla kun haluaisin. Mutta sitten taas iskee se epätoivo ja murhe työn ja arjen yhteensovittamisesta. Tällaista mielialojen vaihtelua tämä minun elämä on jo nyt, enkä vielä ole edes raskaana!!! Kääk!! Mitä se onkaan sitten, kun hormonit jyllää muutenkin. Tuskin maltan odottaa.
Toivotaan, että eka inssi elokuulla tuo toivotun lopputuloksen, vaikka olen kyllä henkisesti jo varautunut siihen, että ekalla kerralla ei välttämättä tärppää. Pidetään peukkuja pystyssä, että me kaikki äideiksi haluavat onnistuisimme omissa projekteissamme, ja saisimme sen kauan kaivatun palkinnon.
Rentoa kesää kaikille!
Itseänikin aina välillä tuo arki hieman pelottaa. Minulla ei ole tukiverkkoa ollenkaan, koska ei ole enää vanhempia ja ainoa täysi-ikäinen siskoni ei pysty mitenkään olemaan tässä projektissa tukena, koska hän ei taida osata vielä huolehtia itsestäänkään (jos sen näin suoraan sanon). Ehkä täysi-ikäinen poikani voi olla tässä hieman mukana.. mutta onneksi minulla on yksi ystävä joka on lupautunut tukihenkilökseni ja tarvittaessa voin turvautua häneen myös raskauteen liittyvissä asioissa, koska hän on kätilö ammatiltaan.
Työskentelen Sairaanhoitajana ja mietityttää 3-vuorotyö ja lapsi, koska fakta on se, etten pysty 3-vuoroa lopettamaan. Onneksi on vuorohoitopaikat, vaikka mielelläni tietysti olisin kotona mahdollisimman pitkään.
Minä olen puhunut tästä projektistani työpaikalla jo aivan avoimesti. Kertonut heille miksi tähän ryhdyn ja miksi mielelläni teen nyt ylimääräistä työtä Kaikenlaisia kommentteja olen saanut kuulla, pääsääntöisesti kuitenkin tilanteeni on ymmärretty.
Sanoit hyvin Peppi76, että elämänmittainen Talvisota ei innnosta Näin ajattelen myös minä ja erotilanteessa tulee sitten uudet murheet.
Olen tosiaan ollut Yh jo 9 vuotta, lasteni isä ei ole halunnut ottaa poikia jokatoinen viikonloppu lapsia luokseen eli käytännössä olen ollut aina lasten kanssa, ainoastaan lomat mummolassa ovat katkaisseet tämän. Mutta nyt tämän uuden lapsen kanssa olen aivan yksin, koska ei ole mummoa tai pappaa. Olen miettinyt sellaista sijaisisovanhemmuutta... ehkä kaukaa haettua.
Mutta kuitenkin, haluan luottaa seuraavaan elämänteesiin "kyllä kaikki järjestyy ajallaan" ja uskon selviäväni 3-vuorotyöstä ja lähes ilman tukiverkkoa lapsen kanssa.
Oli hienoa löytää tämä palsta, koska nyt huomaan, etten ole yksin tämän asian kanssa.
Kaikille aivan upeaa ja helteistä kesäkuun loppua ja onnea eri vaiheisiin, missä kukin kuljemme!
Työskentelen Sairaanhoitajana ja mietityttää 3-vuorotyö ja lapsi, koska fakta on se, etten pysty 3-vuoroa lopettamaan. Onneksi on vuorohoitopaikat, vaikka mielelläni tietysti olisin kotona mahdollisimman pitkään.
Minä olen puhunut tästä projektistani työpaikalla jo aivan avoimesti. Kertonut heille miksi tähän ryhdyn ja miksi mielelläni teen nyt ylimääräistä työtä
Kaikenlaisia kommentteja olen saanut kuulla, pääsääntöisesti kuitenkin tilanteeni on ymmärretty. Sanoit hyvin Peppi76, että elämänmittainen Talvisota ei innnosta
Näin ajattelen myös minä ja erotilanteessa tulee sitten uudet murheet. Olen tosiaan ollut Yh jo 9 vuotta, lasteni isä ei ole halunnut ottaa poikia jokatoinen viikonloppu lapsia luokseen eli käytännössä olen ollut aina lasten kanssa, ainoastaan lomat mummolassa ovat katkaisseet tämän. Mutta nyt tämän uuden lapsen kanssa olen aivan yksin, koska ei ole mummoa tai pappaa. Olen miettinyt sellaista sijaisisovanhemmuutta... ehkä kaukaa haettua.
Mutta kuitenkin, haluan luottaa seuraavaan elämänteesiin "kyllä kaikki järjestyy ajallaan" ja uskon selviäväni 3-vuorotyöstä ja lähes ilman tukiverkkoa lapsen kanssa.
Oli hienoa löytää tämä palsta, koska nyt huomaan, etten ole yksin tämän asian kanssa.
Kaikille aivan upeaa ja helteistä kesäkuun loppua ja onnea eri vaiheisiin, missä kukin kuljemme!
Harmi, että siihen uuteen kerhoon ei tullut muita jäseniä. Ei kai siellä ollut sitten muita kuin minä ja Leena77 :-(. Kävin aina silloin tällöin katsomassa, mutta kun kukaan muu ei sinne tullut juttelemaan, niin ei sitä oikein yksin/kaksin saa kunnon jutun juurta aikaiseksi. Itse kun olisin tässä tilanteessa tarvinnut vinkkejä alkuun. Oma projektini on sen verran kaukainen (voisin mennä inssiin aikaisintaan vuoden lopulla), että ei ole niin paljon puhuttavaa. Nyt on myös ollut viime viikot aika kiireistä.
Mutta mukavaa, että tänne on löytynyt uusia, Peppi76 ja Maruzzella73! Täällä oli keväämmällä paljonkin keskustelua, mutta se tyrehtyi - kiva että nyt on taas vähän virkistynyt. Jaksamisesta: luulisin, että kyllä kaikki järjestyy. Kyllä sitä itsekin miettii välillä, mutta olen ollut niin monta vuotta töissä lasten kanssa, että olen huomannut yhden tai kahden lapsen hoituvan arjen rytmissä ihan mukavasti.
Mutta mukavaa, että tänne on löytynyt uusia, Peppi76 ja Maruzzella73! Täällä oli keväämmällä paljonkin keskustelua, mutta se tyrehtyi - kiva että nyt on taas vähän virkistynyt. Jaksamisesta: luulisin, että kyllä kaikki järjestyy. Kyllä sitä itsekin miettii välillä, mutta olen ollut niin monta vuotta töissä lasten kanssa, että olen huomannut yhden tai kahden lapsen hoituvan arjen rytmissä ihan mukavasti.
Kiitoksia kannustuksesta. Kieltämättä välillä kaipaa vähän positiivista palautetta. Ja vaikka en vielä kenellekkään läheiselle ole tästä kertonutkaan, sitä jotenkin on ruvennut "tarkkailemaan" äitejä ja isiä lastensa kanssa ihan eri tavalla. Ja pakko myöntää että toisinaan tuntee jonkin asteista haikeutta, kun ajattelee, että mistä kaikesta lapsi jääkään paitsi kun kasvaa ilman isää. Oma isäni on jo kuollut samoin kuin isovanhemmatkin, ja kun sisaruksia ei ole, niin aika pieni tämä oma sukulaisverkosto on. Onneksi lähipiiristä kuitenki löytyy ns. normaaleja perheitä.
Tuota elokuun inssiä silmälläpitäen sain femar reseptin, mutta nyt rupesi mietityttämään, että muuttaakohan se kiertoa miten paljon. Niinä kertoina kun olen oviksen saanut tikutettua on kysessä ollut kp 15. Mutta aikaistaakohan nuo femarit ovista vai käykö päinvastoin? Varmaan elokuulla joudun olemaan työreissuilla jonkin verran, ja etukäteen voisi tietysti vähän suunnitella aikatauluja, mutta jos oviksen ajankohta muuttu, niin sittenhän on vähän vaikeaa ennustella. On tämä vaan melkoista aikataulutusta. B)
Tuota elokuun inssiä silmälläpitäen sain femar reseptin, mutta nyt rupesi mietityttämään, että muuttaakohan se kiertoa miten paljon. Niinä kertoina kun olen oviksen saanut tikutettua on kysessä ollut kp 15. Mutta aikaistaakohan nuo femarit ovista vai käykö päinvastoin? Varmaan elokuulla joudun olemaan työreissuilla jonkin verran, ja etukäteen voisi tietysti vähän suunnitella aikatauluja, mutta jos oviksen ajankohta muuttu, niin sittenhän on vähän vaikeaa ennustella. On tämä vaan melkoista aikataulutusta. B)
Ajattelin liittyä seuraanne. On mukava lukea teidän juttuja...
=) Olen myös miettinyt lapsen hankkimista yksin. Asustelen pK-seudulla.
Olen mielessäni pohtinut asiaa ja poden vauvakuumetta.
Itselläni on oma asunto ja vakituinen työ joten rahan ei pitäisi olla ongelma.
Nyt on varattu aika hoidon suunnitteluun kahden viikon päästä yksityiselle Fertonova klinikalle.
Paljonko teille tehtiin kokeita ennen inssiä?
Asiasta en ole kertonut kavereille yms...
=) Olen myös miettinyt lapsen hankkimista yksin. Asustelen pK-seudulla.
Olen mielessäni pohtinut asiaa ja poden vauvakuumetta.
Itselläni on oma asunto ja vakituinen työ joten rahan ei pitäisi olla ongelma.
Nyt on varattu aika hoidon suunnitteluun kahden viikon päästä yksityiselle Fertonova klinikalle.
Paljonko teille tehtiin kokeita ennen inssiä?
Asiasta en ole kertonut kavereille yms...
Heipsan.
Päätinpä liittyä joukkoonne.
Olen hiukan alle kolmekymppinen nainen, ja hankkimassa lasta yksin.
Lapsia ei ole ennestään, mutta takana kaksi km:ään päättynyttä raskautta (-06 rv7 ja -09 rv 15).
Prosessini eroaa hieman sen verran, että mulla on oma luovuttaja, ja ihan muumimukimenetelmä käytössä. Raskauduin näin siis ensimmäisellä yrityksellä keväällä,
Nyt odotellaan seuraavaa kiertoa, että pääsisimme uudelleen yrittämään. Kaavinnan jälkitarkastus edessä 17.8, ja jännäillään lupaa yritykseen. Sairaalassa sanottiin, että jos kaikki on muuten ok, voi yritystä jatkaa heti ensimmästen menkkojen jälkeen. Menkkoja odotellaan parin viikon päästä.
Jännitys on kova, kiva löytää samanhekistä porukkaa
Päätinpä liittyä joukkoonne.
Olen hiukan alle kolmekymppinen nainen, ja hankkimassa lasta yksin.
Lapsia ei ole ennestään, mutta takana kaksi km:ään päättynyttä raskautta (-06 rv7 ja -09 rv 15).
Prosessini eroaa hieman sen verran, että mulla on oma luovuttaja, ja ihan muumimukimenetelmä käytössä. Raskauduin näin siis ensimmäisellä yrityksellä keväällä,
Nyt odotellaan seuraavaa kiertoa, että pääsisimme uudelleen yrittämään. Kaavinnan jälkitarkastus edessä 17.8, ja jännäillään lupaa yritykseen. Sairaalassa sanottiin, että jos kaikki on muuten ok, voi yritystä jatkaa heti ensimmästen menkkojen jälkeen. Menkkoja odotellaan parin viikon päästä.
Jännitys on kova, kiva löytää samanhekistä porukkaa
Moikka, kaikille!
Minäkin haluaisin liittyä teidän seuraan. Olen vaan kerran yrittännyt IVF, epäonnistuneesti tilanne näin, että oman mieheni kanssa en halua enkä pysty enää jatkamaan taistelua, ja olen päättämässä jatkaa yksin. tietenkin pelottaa, kun olen jo täyttänyt 35, ja työttömäksi jäin ja... kaikenlaisia muuta... on todella hyvää että tämmoinen palsta löytyy. olen ollut ahkera lukia muutama kuukautta ihailen teitä kaikkea, saan paljon henkistä tukea vaikeissa hetkeissä
toivottavasti joskus laitan tänne oman onnellinen tarinani
Minäkin haluaisin liittyä teidän seuraan. Olen vaan kerran yrittännyt IVF, epäonnistuneesti
tilanne näin, että oman mieheni kanssa en halua enkä pysty enää jatkamaan taistelua, ja olen päättämässä jatkaa yksin. tietenkin pelottaa, kun olen jo täyttänyt 35, ja työttömäksi jäin ja... kaikenlaisia muuta... on todella hyvää että tämmoinen palsta löytyy. olen ollut ahkera lukia muutama kuukautta ihailen teitä kaikkea, saan paljon henkistä tukea vaikeissa hetkeissätoivottavasti joskus laitan tänne oman onnellinen tarinani
Nyt on sitten käyty hoidon suunnittelussa sekä hormooni verikokeissa kävin tänään terveyskeskuksessa tulokset saan ehkä ensi viikolla. Enään uupuuvat infektionäyteteet niitä en saanut terveyskeskuksesta.
Nyt on hssg kuun lopussa vuorossa.
Milloin teille on kerrottu inssinne aika?
Miten teillä on onnistunut luovutetuilla hoidot?
Onko tehty heti saman kierron aikana vai ootteko joutunut odotteleen vielä kokeiden jälkeen?
Nyt on hssg kuun lopussa vuorossa.
Milloin teille on kerrottu inssinne aika?
Miten teillä on onnistunut luovutetuilla hoidot?
Onko tehty heti saman kierron aikana vai ootteko joutunut odotteleen vielä kokeiden jälkeen?
Hei kaikki!
Ajattelin liittyä joukkoonne. Yritys vielä ihan ajatustasolla, eli mitään aikoja ei ole varattu eikä hoitoja aloitettu. Tässä hieman taustatietoa.. Vauvakuume painanut päälle jo kuutisen vuotta. Ikää ei ole paljoa kertynyt (vuosia olisi vielä paljonkin jäljellä vauvapuuhiin, näin ainakin kaikki ympärillä jaksavat muistuttaa..). Pidempi suhde, se jonka piti olla se oikea, kohtasi vastikään viimeiset karikkonsa. Mies vetäisi maton jalkojen alta ja ilmoitti, ettei meille KOSKAAN lapsia hankita. Tämä oli lopullinen päätös häneltä, vaikkakin hän haluaisi jatkaa suhdetta, kahden. Toivoa suhteella ei enää minun puoleltani tunnu olevan, koska en voi "joustaa" itselleni näin tärkeässä asiassa.
Nyt olen palannut taas kerran takaisin päätökseen (hassua, että jo pienestä tytöstä asti näin olen miettinyt..) hankkia lapset mielummin yksin. Vielä en ole tehnyt lopullisia päätöksiä, miten asian tulen hoitamaan. Aikoja alan varaamaan aikaisintaan loppuvuodelle. Tällä hetkellä on ensin saatava muu elämä kuntoon (muutot ym.).
Itseni kohdalla tuskin tulee kellekkään yllätyksenä, jos yksin lähden perhettä perustamaan. Kaikki joille olen asiasta puhunut ovat suhtautuneet hyvinkin positiivisesti. Oma äitini varsinkin olisi suunnaton tuki.
Olisi kuitenkin kiva jo nyt liittyä joukkoonne ja saada kaikki mahdollinen fakta asioista jo valmiiksi. Kyllä se aika sieltä sitten koittaa
Ajattelin liittyä joukkoonne. Yritys vielä ihan ajatustasolla, eli mitään aikoja ei ole varattu eikä hoitoja aloitettu. Tässä hieman taustatietoa.. Vauvakuume painanut päälle jo kuutisen vuotta. Ikää ei ole paljoa kertynyt (vuosia olisi vielä paljonkin jäljellä vauvapuuhiin, näin ainakin kaikki ympärillä jaksavat muistuttaa..). Pidempi suhde, se jonka piti olla se oikea, kohtasi vastikään viimeiset karikkonsa. Mies vetäisi maton jalkojen alta ja ilmoitti, ettei meille KOSKAAN lapsia hankita. Tämä oli lopullinen päätös häneltä, vaikkakin hän haluaisi jatkaa suhdetta, kahden. Toivoa suhteella ei enää minun puoleltani tunnu olevan, koska en voi "joustaa" itselleni näin tärkeässä asiassa.
Nyt olen palannut taas kerran takaisin päätökseen (hassua, että jo pienestä tytöstä asti näin olen miettinyt..) hankkia lapset mielummin yksin. Vielä en ole tehnyt lopullisia päätöksiä, miten asian tulen hoitamaan. Aikoja alan varaamaan aikaisintaan loppuvuodelle. Tällä hetkellä on ensin saatava muu elämä kuntoon (muutot ym.).
Itseni kohdalla tuskin tulee kellekkään yllätyksenä, jos yksin lähden perhettä perustamaan. Kaikki joille olen asiasta puhunut ovat suhtautuneet hyvinkin positiivisesti. Oma äitini varsinkin olisi suunnaton tuki.
Olisi kuitenkin kiva jo nyt liittyä joukkoonne ja saada kaikki mahdollinen fakta asioista jo valmiiksi. Kyllä se aika sieltä sitten koittaa
Wau, kävin täällä viimeksi kuukausi sitten ja nyt onkin tosi paljon uusia liittynyt elokuun aikana keskusteluun! Tervetuloa mukaan ja todella mukavaa, että keskustelu on piristynyt sitten kesän hiljaiselon.
Tuossa keväällä oli puhetta uuden kerhon aloittamisesta, jos nimittäin haluamme keskustella salassa (kaikkia yksityisasioita ei ehkä halua levitellä koko maailmalle). Silloin meitä ei ollut tarpeeksi (vain kaksi) ja kerho kuivui kokoon. Heitän tämän idean taas pohdittavaksi, jos olisi kiinnostusta.
Oma tilanteeni ei ole muuttunut sitten viimeisestä. Rahaa pitää säästää ja sillä tiellä ollaan yhä.
Yksi kysymys teille nopeammille: mikä on jonotustilanne tällä hetkellä klinikoilla? Eli kuinka nopeasti pääsee inssiin?
Tuossa keväällä oli puhetta uuden kerhon aloittamisesta, jos nimittäin haluamme keskustella salassa (kaikkia yksityisasioita ei ehkä halua levitellä koko maailmalle). Silloin meitä ei ollut tarpeeksi (vain kaksi) ja kerho kuivui kokoon. Heitän tämän idean taas pohdittavaksi, jos olisi kiinnostusta.
Oma tilanteeni ei ole muuttunut sitten viimeisestä. Rahaa pitää säästää ja sillä tiellä ollaan yhä.
Yksi kysymys teille nopeammille: mikä on jonotustilanne tällä hetkellä klinikoilla? Eli kuinka nopeasti pääsee inssiin?