Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Minäkin tulin kurkkailemaan olisko Johsar tullut kertomaan psykologi-kuulumisia :)

Paljon tsemppiä Pikku enkelille! Onhan lapsen hankkiminen sen verran iso päätös, että sitä on hyvä pohtia rauhassa, jos iän puolesta aikaa on. Kiva, että kuitenkin taustailet! Ja lupaathan aina välillä kertoilla meille miten sulla menee! :)

Nämä vauva-asiat on pyörineet hurjasti päässä viime aikoina ja se on tuntunut vievän kaikki energiat. Olenkin yrittänyt pitää viime päivät ajatukset muualla ja yrittänyt vältellä tätäkin ketjua, mutta minkäs teet kun samalla oon niin kauhean utelias kuulemaan mitä teille kuuluu! :D Eli yritän välillä vähän taustailla, kun en ihan vielä pääse konkreettisesti kuitenkaan lasta hankkimaan, mutta katsotaan miten se onnistuu.

Mies taas viikonloppuna kauheasti angstaili tästä vauvajutusta ja keskusteltiin eron mahdollisuudesta sun muusta. Sinänsä rankkaa tuo sen angstailu, mutta toisaalta hyvä, että ainakin se nyt selvästi käy asiaa läpi, eikä vaan yritä sysätä sitä mielestään ja vältellä.

Halauksia kaikille, tekis mieli kommentoida jokaisen postauksia jotenkin, mutta flunssapää ei nyt oikein toimi.
 
Täällä ollaan! Hyvin meni. Keskusteltiin minusta ja minun tilanteesta ja voimavaroista. Käytiin läpi mun tukiverkkoa. Millaisa miehen ja parisuhteen malleja mun lähipiirissä on. Kävimme myös läpi miten käsitellä lapsen kanssa isättömyyttä... Eli hyvin meni. Lopuksi hän kysy mun puhelin numeron ja toiveet luovuttajan suhteen. Kirjoitti ne erilliselle lapulle ja sano heidän kätilön joka hoitaa asiaa heillä ottavan muhun yhteyttä. Samalla varattiin aika suunnittelu käyntiä varten joka on ensi tiistaina. VAU! Se on todellista NYT! Jokohan yritetään seuraavaan kiertoon?

Olen pohtinut tuota Kenguruuta. Tuo vaatimusten litanja tosiaankin jarruttaa, mutta haluan tutustua enemmän samassa tilanteessa oleviin. Siten kun minulla on se lapsi niin, että lapsi näkisi ja tottuisi pienestä pitäen siihen, etä on olemassa erillaisia perheitä.
 
Viimeksi muokattu:
Vois Johsar miten ihanaa et psykologin tapaaminen meni hyvin.:hug::heart:
Risupesä kiitos linkistä.:flower:
Mä olen viikonloppuna menos koulutukseen joka koskee arjessa jaksamista. Ja teen sen vain tämän projektin tähden...selvitän itselleni voimavaroja,tukiverkkoa ja sitä miten kertoa lapselle isättömyydestä. Vielä en ole valmis psykologille...ensikäynnille kyllä jo.
Valmistautuminen on aloitettu kuitenkin. Samalla tässä käyn läpi eroa josta alan selviytyä askel kerrallaan ja elämä voittaa. Eilen illalla jo nauroin ääneen sängyssä elämälle.ihanaa
 
  • Tykkää
Reactions: Wannawalli
Sisko36 Vaikutat todella Positiiviselta ihmiseltä. Kyllä sinä selviät. Päätösten teko tässä elämässä voi välillä olla vaikeaa, mutta kun se päätös on tehty niin asiat yleensä järjestyy.

Eilis illalla meinasi hirvittää... Rauhoituin kun keksin, että eihän mun vielä tarvii olla valmis. Kyllä tässä kasvaa ja muuttuu projektin aikana...
 
  • Tykkää
Reactions: sisko36
Hei kaikki, hiljaisuus on suuri kun on niin jännää. Tässä hieman ei uskalla sanoa mitään, ettei itselleen "kerjää" huonoa. Olen myös Fertinovalla ja palvelu on tooooosi hyvää ja joustavaa. Hoitoon kun pääsee, niin asiat etenevät huimalla vauhdilla. JohSar, olen valmis olemaan yhteyksissä - on tervettä löytää toisia kaltaisiaan varsinkin jos lapsivaiheeseen pääsemme. Oudosti en osaa sinne Kenguruuhun hakea, yrityksiä kaksi takana ja ei mitään. Millä ne kielteiset ilmoitukset tulivat kun minulle ei kukaan vastaa/ mihinköhän olen viestitellyt |O. Voi olla outoa luettavaa jos joku Kaksplussan teinityöharjoittelija niitä lueskelee..

Silti hyvä me kaikki kaikkine päätöksinemme tai pähkäilyinemme! Koko ajan kasvamme näine mietteinemme.
 
  • Tykkää
Reactions: sisko36
Johsar. Kiitos kannustavista sanoistasi:heart::hug:
Olen myös täysin varma että sinäkin Johsar pärjäät. Vaikutat myös kypsältä ja elämän
Myönteiseltä. Me siis varmasti pärjäämme.:heart:

Wannavalli. Onpas outoa käytöstä palstalta...itse en ole edes kokeillut vielä.

Samoin olisi muka olla yhteydessä kun tämä projekti tästä etenee ja vaihtaa kuulumisia ja tuntemuksia.

Tästä tulee jännä kevät!
 
Heippa kaikille pitkästä aikaa :wave: Olen ollut nettipimennossa lomamatkalla reilun viikon ja onnistuin saamaan flunssan koko loman ajaksi :snotty: Mutta nyt oli hyvä palata levänneenä ja tervehtyneenä työn sekä tämän projektin pariin.

Olen itse kirjautunut myös Kenguruun, mutta koen sen jotenkin hankalaksi ja kankeaksi. Keskusteluketjuja on niin paljon, että pitäisi kirjoittaa monen eri otsakkeen alle eri asioista ja seurata kymmeniä ketjuja. Mielummin lueskelen ja kirjoittelen täällä teidän "tuttujen" kesken :) Itsekin olen ajatellut, että jos minulle lapsi suodaan, niin siinä kohtaa on erityisen tärkeää saada vertaistukea muiden tapaamisten merkeissä ja Kenguruu-yhteisö järjestää tällaisia mahdollisuuksia.

Tänään kävin sitten taas lääkäriä tapaamassa ja vuorossa oli ultran lisäksi kohdun limakalvon raaputus. Toimenpide oli kieltämättä kivulias, mutta onneksi kesti vain hetken. Olin niin tyytyväinen selvittyäni siitä, että unohdin kokonaan kysyä, selvisikö/selviääkö siitä tutkimuksesta jotain :rolleyes: Nyt tehtiin myös hoitosuunnitelma seuraavaan kiertoon ja sain lääkereseptit. Aloitan Menopurin piikittelyn kierron toisena päivänä (näillä näkymin kuukautiset alkavat tulevana viikonloppuna). Neljännelle päivälle varaan ultran ja silloin tehdään myös jatkosuunnitelma. Jossain vaiheessa aloitan Menopurin ohella Orgalutran "jarrupiikittelyn". Aika huimaa. Tänään alkoi kyllä taas jännittämään, että mihin sitä onkaan tullut ryhdyttyä...
 
...ja vielä verikokeiden tuloksista sen verran, että itselläni alkaa jo ikä ja mahdollisesti endometriooskini näkymään siten, että fsh on kohonnut (oli muistaakseni 13, kun pitäisi olla alle 10) ja amh:kin viitearvojen alapäässä, ollen muistaakseni 1,5. Että kyllä se luonto kertoo kylmää totuuttaan ja tiimalasin hiekan alkavan käydä kohdallani vähiin. Sitä vastaan on turha taistella. Sinänsä tieto oli tietenkin pettymys ja pelottava, mutta toisaalta vahvisti päätöstäni. Nyt heti on pakko yrittää tehdä asialle sen minkä voi ja ottaa vastaan se, minkä luonto vielä mahdollisesti tarjoaa. Tilanne huononee vauhdilla joka kuukausi.
 
Aavatar 75: nohnoh, monet tekevät nykyään lapsia 40+ ja 40++, HS julkaisi jutun n. 3-4vk sitten uutisissa pyörineestä tutkimuksesta, jonka mukaan vanha uskomus 35 vuoden hedelmällisyyden romahtamisesta on vanhaa tietoa ja kuinka pääkaupunkiseudulla ensisynnyttäjien ikä on kivunnut humiin lukeemiin.. Itsekin olen asiaa miettinyt tai kauhistellut ja ostanut menopaussitestejä, mutta lapsia on saatu niin ihmeinäkin, että luota vain itseesi. tsemp* Lopuksi vielä tyhmä kysymys, mikä on amh? On ollut aikamoisia kirjainyhdistelmiä opeteltava ja tähän en ehkä ole törmännyt..
 
Viimeksi muokattu:
Wannawalli, olet oikeassa. Kiitos tsemppauksesta. Toki nämä ovat yksilöllisiä asioita, missä vaiheessa kenelläkin alkaa hedelmällisyys laskea ja millä vauhdilla. Luin itsekin tuon HS:n jutun ja kyllä se antoi uskoa onnistumiseen vielä omallakin kohdalla. Tuo toteamukseni vain oli lääkärin kertomaa faktaa, missä oman elimistöni kohdalla juuri nyt mennään. Mitä paremmilla arvoilla ryhtyy yrittämään, sitä suurempi raskautumisen mahdollisuus on. Ehkä tässä ajattelen myös sitä rahanmenoa, joka kasvaa joka yrittämällä ja varsinkin, jos joutuu turvautumaan lahjamunasoluihin tai -alkioihin...

Amh-arvo lääkärin mukaan kertoo muistaakseni munarakkuloiden määrästä, eli kun arvo on matala, on odotettavissa pienempi vaste lääkkeille ja ettei niitä sen vuoksi ehkä saada kasvatettua kovin paljoa punktiota varten. En ollut minäkään tuosta kirjainyhdistelmästä aiemmin kuullut, vaan painuin googleen heti lääkärin soiton jälkeen tutkimaan, mistä on kyse. Esim. täältä löytyy asiasta lisätietoa: VITA Laboratorio: Laboratoriokäsikirja

Enpä ole menopaussitesteistäkään kuullut, oletko siis testaillut niillä ja mitä ovat näyttäneet?
 
Kiitos vastauksesta. Googlaamalla löytyy niitä menopaussitestejä netistä myynnistä. Eri merkeillä voi vaihdella, mutta kannattaa tehdä muutama testi/kierto kierron alussa. Se mittaa fsh- hormonia pissasta, vähän kuin ovulaatio - tai raskaustestitkin. Olen kahdessa kierrossa kokeillut. Luulen toimineen eli ei olisi ollut testien mukaan huolta ja sille se on uä- ja verikokeidenkin kanssa näyttänyt, että kaikki toimii.
 
Viimeksi muokattu:
Heipsan!

Kenguruusta... Itse laitoin omasta yksityisestä sähköpostista viestiä ja sinne ne vastaukset myös tuli. Kyllä varmaan jossain vaiheessa laitan viestiä sinne uudelleen. Kunhan aika on kypsä. Olen viime aikoina pohtinut sosiaalista verkkoani. Haluaisin tutustuttaa lapseni pienestä pitäen erillaisiin perheisiin. Niitä kun nyky päivänä on montaa eri sorttia.

Itse en tiedä vielä muuta labra arvoistani kuin, että kaikki oli kunnossa. AMH ei ollu silloin viellä välmis. Ehkäpä tiistaina kun on suunnittelukäynti niin saan tarkempaa tulosta.

Kätilö soitti aamupäivällä! En viellä varannu tiettyä luovuttajaa, mutta yhden hän laittoi kuitenkin syrjään mua varten. Ilmoitan päätöksestäni alkuviikosta. Puolituntia me juteltiin enkä näköjään ollut ihan niin hereillä kuin kuvittelin (yövuoro 2/5 edessä).

Elämme todella jänniä aikoja... :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Corona77 ja sisko36
Heippa!

Olen noin 22-vuotias päiväkodissa työskentelevä sinkku. Minulla on ollut jo nuoruudesta asti kova vauvakuume ja viimeisimmän parisuhteen kariuduttua olen ajatellut ottaa ohjat omiin käsiini. Taloudellinen tilanteeni on hyvä. Minulla on tilava, kohtuuhintainen vuokra-asunto, vakituinen työpaikka sekä säästöjä.

Olenko mielestänne liian nuori hedelmöityshoitoihin? Tiedättekö onko Suomessa jokin alaikäraja? Olen kyllä valmis menemään myös esim. Viroon, jos Suomessa ei onnistu.

Olen puhunut jo jonkin aikaa asiasta lähipiirilleni ja vastaanotto on ollut kirjavaa. Siinä missä vanhemmat ovat olleet positiivisia ajatukselle, on paras ystäväni ja rakas siskoni täysin ajatusta vastaan.

Tiedän, että olen vielä nuori, mutta eikös tässä iässä ole parhaimmat mahdollisuudet äitiyteen, vai miten se oli? Itse olen äitiyttä miettinyt vuosia, parisuhteessakin oli suunnitteilla, mutta niin pitkälle ei ehditty edetä.
 
No niin, nyt on sitten piikittely aloitettu ja kaksi kertaa takanapäin. Edellinen kierto jäi yllättävän lyhyeksi, vain 25 vrk ja nyt mensut loppuivat kuin seinään aloitettuani pistokset. Onkohan ihan tavallista :confused: Pistely on yllättävän helppoa, kunhan on saanut lääkkeet sekoiteltua ja annosteltua. Eikä juurikaan satu. Tänään sitten oli kova päänsärky, joka vissiin on menopurin yleisimpiä sivuoireita, mutta se lakkasi onneksi panadolilla. Tiistaina menen ultraan tsekkaamaan, miten lääkitys on alkanut pelittämään. Apteekkiin meni reilu tuhatlappunen tämän kierron lääkitykseen. Ja oli muuten haasteellista löytää menopuria, eivät pidä sitä varastossa. Yliopistollisesta sitten löysin kaksi pakettia, mutta kaksi täytyy vielä jostain haalia.

Tervetuloa mukaan jutustelemaan itsenäisen äitiyden vaihtoehdosta Symaria :wave: Vaikka sinulla onkin vielä ruhtinaallisesti aikaa perheen perustamiseen, varmaan ainoa oikea ratkaisu on se, mikä juuri sinusta tuntuu oikealta. Voisin kyllä suositella tähän aiheeseen perehtyneen psykologin kanssa jutustelua, itselläni ainakin se oli hyödyllinen keskustelu ja kirkasti kovasti ajatuksia.

Mahtavaa JohSar, että kaikki tutkimukset ovat menneet hyvin! Olisipa kiva kuulla lisää, miten 5-vuotiaan kanssa keskustelu tästä aiheesta meni :)

Kyllä täällä on monenlaista elämänhaastetta meneillään, tsemppiä kaikille eroihin, muuttoihin, tutkimuksiin, hoitoihin, vaikeisiin pohdintoihin ja taloudellisiin haasteisiin. Ilmoitelkaahan taas, miten asiat etenee ja miten elämä sujuu!
 
Voi, sullahan on Aavatar75 jo jännät paikat, kun on piikityksetkin jo menossa! :) Ja oon myös ihan hurjan onnellinen teidän kaikkien muiden puolesta joilla asiat ovat jo lähteneet etenemään. Tervetuloa myös minunkin puolestani Symaria. Olen samaa mieltä Aavatarin kanssa, vain itse voi tietää parhaiten mikä on hyvä elämänvaihe hankkia lapsia.

Juttelin eilen taas pitkään perheen kanssa tästä lapsiasiasta, ja on ihanaa että he ovat niin kannustavia ja valmiita tukemaan tilanteessa kuin tilanteessa. Juttelin illalla miehenkin kanssa, mutta hänen näkemys yhdessä lapsen hankkimisesta oli, että "minä sinnittelen tilanteessa ja sinä raadat ja teet kaiken yksin". Okei, eilen ei tainnut olla hyvä keskustelupäivä, mutta ei silti kuulosta oikein sellaiselta tulevaisuudelta jonka minä haluaisin. Itkuksihan se meni, eikä yöllä tullut uni. Olisi ehkä mukavampi odottaa lasta yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka lyttää kaikki haaveilut ja suhtautuu tulevaisuuteen pelkästään negatiivisesti. Itse kun suhtaudun elämään suht optimistisesti ja tykkään haaveilla ja innostua asioista. Mutta toisenlaisena päivänä miehen sävy voi olla taas hyvinkin erilainen, eli keskustelut jatkukoot...

Minäkin kuulisin kovin mielelläni, miten Johsarin keskustelut 5-vuotiaan kanssa sujuivat :)

Mukavaa viikkoa ja tsemppiä myös minulta kaikille! :flower:
 
Heissan kaikille! Luonnonmukaisesti lähetään yrittämään inseminaatiolla seuraavaan kiertoon! Kp8-10 tehdään ultraääni ja katotaan tarvitaanko irrotuspiikki. Huuuuuiiiiii!

Pitää kysyä siskolta onko asiaa pohdittu kotona. Olihan pikkuneidillä silmät lautasen kokoiset kun selitin että voi ostaa vauvan siemeniä. Ehkä ei kovin hyvin selitetty...

Hei vaan Symaria! Yhdyn yllä oleviin pulmasi kanssa. Sinulla ei ikä vielä paina päälle toisin kuin meillä. Ainoastaan sinä itse voit tietää onko sinusta hoitoihin. Kun tehdään hoitoja luovutetulla soluilla niin laki määrää klinikkaa selvittämään mm. mihin olosuhteisiin lapsi syntyy, eli se pakollinen psykologin käynti josta on aikaisemmin mainittu. Voihan aina kokeilla... Vain sinä itse tiedät mikä on sinulle paras vaihtoehto. Tsemppiä pohdintoihin!

Tsemppiä Aavatar75!!!
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: eppula
Mahtavaa JohSar, että pääset sinäkin nopsasti tositoimiin! Jänniä aikoja eletään... Vauvansiemenet kuulostaa oikein hyvältä! Lähestyn varmasti samalla selityksellä lähipiirin lapsukaisia - eikä tuo niin kaukana ole aikuisille selittelystäkään :LOL:

Voi eppula, eipä ole helppoa sinulla miekkosen kanssa. Mutta ihanaa, että perheesi on täysillä mukana ja tukemassa. Ja ihan parasta on sinun optimistisuutesi!!!

Tänään oli kontrolliultra, mutta sieltä löytyi vain kaksi pienen pientä follia :( Lääkäri nosti lääkeannosta 200 -> 300, jotta saataisi enemmän äksöniä aikaan. Toivottavasti tuo nyt jeesaa ja follit innostuisivat kasvamaan paremmin. Perjantaina menen seuraavan kerran katsastamaan tilanteen. Jos munarakkuloita nyt saadaan kasvamaan, niin punktio olisi sitten edessä ensi viikolla - huiii!
 
Aavatar75 toivottavasti nosto auttaa. Itselläni ensi viikolla kontrolli UÄ ja loppu viikosta alan stiksaamaan ovulaatiota. Jos almanakka pitää paikkansa on se 2 viikon kuluttua to-pe. Huhuuu... Jännittää hieman.

Voimia Eppulalle! Tuossa keskustelussa mietin, että oisin voinu sanoa että saan eräältä mieheltä vauvan siemeniä. Mietin oliko tuo "ostaa" väärin ilmaistu?
 
Heissan!

Eppulalle suuret tsempit!!! Tuo sinun kertomuksesi tilanteestanne kuulostaa aivan samalta missä olen itse ollut suhteessa ollessani nyt viimeksi. Minä suhtauduin asioihin positiivisesti ja mies negatiivisesti. Kaikissa asioissa oli vain rasitteita ja pelkoja hänellä. Itse taas lähestyn asioita positiivisuuden kautta. Tsemppiä sinulle!! :heart:

Aavatar: Toivon niin hartaasti, että tason nosto auttaa!!! Pidän täällä puolestasi peukkuja, että tulos olisi pieni ihana käärö. :heart:

Johsar: Tsemppiä sulle tuohon inseminaatioon. Täällä peukut pystyssä että plussa tulisi!!

ON: Olin sitten klinikalla eilen ensikäynnillä. Fertinovan palvelu oli huippuystävällistä ja lämminhenkistä. Lääkäri kertoi hoidoista ja ultrasi. Tulos oli se, että ovis oli juuri tapahtunut (sain viikonloppuna punaisia viivoja ovistestiin ja tuntemukset olivat tosi voimakkaat). Hän sanoi, että lievää monirakkulaisuutta, mutta ei PCO:ta. Lähinnä sanoi, että normaalia eli hänen mukaansa lähdemme inseminaatiolla luonnolliseen kiertoon.
Mutta asia joka jäi mietityttämään oli hänen kommenttinsa siitä, että lugesteron lääke, jota miehen kanssa ollessani söin oli saattanut estää ovulaation tapahtumisen. Tämän puolesta puhuvat myös se, että nyt hormoonittomassa kierrossa kokemani ovulaatio oli historiallinen voimakas tuntemuksiltaan. Eli siis, voi olla että Lugesteron esti suhteessani minun ovuloimisen (tuskin joka kerta, mutta kuitenkin)...kerroin tämän miehellekin että ei syyttäisi vain itseään siitä ettei tärppi käynyt. Huokaus...
No, sovimme, että menen verikokeisiin ja aukiolotutkimukseen. Nämä molemmat päätettiin tehdä. Hyvä niin. Psykologin ajan varasin maaliskuun loppupuolelle...sitä ennen vielä pitää selvitellä itselleen noita tukiverkkoasioita, yms.
Se, mikä oli yllätys, jouduin jo pohtimaan mitä ominaispiirteitä luovuttajalta haluan. Tätä en uskonut heti joutuvani pohtimaan mutta niin vain ne asiat oli ruksittava paperiin jo...
Lääkäri halasi minua käyntini päätteeksi mikä tuntui erityisen kivalta ja lämpimältä.
Sitten kävin juttelemassa ja varailemassa vielä kätilön kanssa psykologiaikaa ja muutaman minuutin siinä juttelimmekin.

Lääkäri oli sitä mieltä, että valmistuminen ensin ja sitten vasta hoitoihin. Näin olin itsekin ajatellut. Kyllä nyt on onnellinen ja helpottunut fiilis! :heart:

Tsemppiä ja plussatuulia meille kaikille!:heart:

P.S. Lähetin tuonne Kenguruun viestiä tosin en yksityisestä postista vaan julkisesta kun ajattelin että rekisteröityessäni kirjaisin sinne lopullisen yksityisen osoitteen, mutta vastausta ei ole ainakaan vielä 3-4 päivään kuulunut. Mahtavatkohan kelpuuttaa meikäläistä... |O
 
Viimeksi muokattu:
JohSarille huimasti onnea oviksen bongaukseen ja inssiin! Aina vaan muuttuu jännemmäksi tämä homma.

Ja sisko36, onpas sinullakin asiat edenneet ja ollut mukava käynti klinikalla, tosi kiva kuulla. Lääkärisi vaikuttaa tosi mukavalta ja sympaattiselta! Aika jännä joo, että nyt jo valkkailette sopivinta luovuttajaa. Mutta varmasti parempi ajoissa, ettei jää viime hetkeen ja sitten jos niistä sattuisikin olemaan vaikka pulaa.

).( Kontrolliultrassa näkyi tänään 3 (tai 4, yhdestä ei oikein ollut varmuutta) munarakkulaa, jotka olivat kooltaan 8-11 mm. Vissiin kai ovat ihan ok kokoisia tässä kohtaa. Lääkärin mukaan niitä olisi voinut enemmänkin olla, mutta tämäkin on jo hyvä juttu. Jos olisi vain yksi, niin silloin ei ehkä ryhdyttäisi punkteeraamaan. Kolme on kuitenkin paljon parempi, kuin ei yhtään - niinkin voi lääkärin mukaan käydä joissain kierroissa. Kohdun limakalvo näytti kuulemma tosi hyvältä :) Kaikki on siis vielä mahdollista! Tänään sitten aloitan piikittämään menopurin rinnalla orgalutrania. Enää ei tarvitse pohtia, kummalle puolelle napaa piikin tuikkaisi, kun molemmille puolille on omansa :D
 
Kiitos kaikille! Jostain kumman syystä nyt on hieman vaikea keskittyä. Välillä valtaa mielen epäuskoinen ihmetys. Minä todellakin aloitan hoidot joiden tuloksena voi olla se että minusta tulee vihdoinkin äiti. Huoli miten pärjään välähtelee välillä. Siskon ja äidin mukaan tuo huoli kuuluu asiaan. Suurin osa perheestäni on aivan innoissaan mahdollisesta tulevasta vauvasta. Yksi siskoistani kärsii itse lapsettomuudesta ja on ottanut nyt välimatkaa. Annan sen hänelle. Hänen mies ei suostunut lähtemään hoitoihin ja nyt on minun hoitojen aloitus on hänelle kuulemma vaikea paikka. Ymmärrän kyllä että hän haluaa ottaa välimatkaa, mutta kyllä se hieman kirpaisee.

Aavatar75 ONNEKSI OLKOON! 3 munarakkulaa (mahd. 4)!!! Homma etenee! Itse odottelen ensi viikon torstaita.

Onnea myös sinulle sisko36. Toivottavsti saat asiasi kuntoon.

Mitäs Wannawalli sinulle kuuluu?
 
AAvatar: Hurjasti onnea sulle, kyllä 3 tai 4 munarakkulaa on varmasti hyvä määrä! Isosti tsemppiä! Kerrotaan mahd. Pian miten prosessi etenee. Jännään sun puolesta täällä.:hug:

Johsar. Sullahan on jännät paikat huomenna. Isosti tsemppiä sulle. Täällä peukut ja varpaat pystyssä sun puolesta. Kerrotaan miten meni.:hug:

Näiden asioiden miettiminen on ihan normaalia.itekin mielessä pyörii monia ajatuksia,mutta niissä on aina ylsi johtopäätös. Äitiys ja kaipuu siihen. Mun lähipiiri kannustaa mua ja ystävät ovat tukena. Monia hoitajakin on jo ilmaantunut. Tänään vierailin yhdessä organisaatiossa, jossa kerroin prosessistani ja historiastani. Sain kannustavaa palautetta ja mukaan otettiin enemmän kuin ilomielin. Tehtävä ei ollut helppo mutta sitä kautta sain eväitä lapselle.

Pian varmistuu valmistumispäiväni. Menee huhtikuulle tod.näk. Pitkä prosessi saa päätöksen vihdoin.
Niin eilen hain miehen luota viimeiset kamat. Vain fillari on siellä kun sitä oli vaikea tuoda ilman telinettä autolla. Asiat siis järjestyvät vähitellen.:heart:

Sain muuten Kenguruusta vastauksen etteivät ota uusia jäseniä vaan etsivät palstalle uutta alustaa ymmärtääkseni teknisistä ongelmista johtuen. No toivottavasti saavat uuden ratkaisun jotta uudetkin jäsenet pääsevät verkostoihin mukaan!

Mitäs muille palstalaisille oikein kuuluu?
 
Täällä on moni päässy jo tositoimiin, hyvä juttu :)
Joku uuskin oli tullu mukaan, tervetuloa!

No mulla alkoi pitkän progestiinikuurin (endon takia) jälkeen aivan omituisesti kuukautiset niin että kierto jäi 23 päiväseks!! Aina ennen kun oon kyseisen lääkkeen lopettanu (tai no joo, 2 kertaa aiemmin.. mut myös e-pillereiden jälkeen), on oma toiminta ollu hyvinkin säännöllistä ja seuraava vuoto tullu aika tasan 4 viikkoo viimesestä pilleristä. Nyt sitten pelkään että jos kierrot ei ala tästä tasottuun, siirtääkö se TAAS hoitojen alotusta :( vai voisko niitä PAS-hoidoissa kuitenkin säätää sopiviks lääkkeillä? No vuoto oli onneks normaalia eli ei mitään kummallisen niukkaa hyytymäistä limaa mitä vois tollasen tynkäkierron jälkeen olla, ja mitä joskus on ollukin. Limakalvon toipuminenhan tässä oli sen odottelun tarkotus.. jos se sit kuitenkin kasvaa hyvin?
Sit vielä kun yritin hakee netistä tietoo mitä tollanen kierron lyheneminen vois tarkottaa, niin tietenkin sain lietsottua itteeni vielä enemmän paniikkiin kun luin et se voi olla ensimmäinen oire vaihdevuosista eli munasarjojen hiipumisesta!!? :O Eli että ensin ne kierrot alkaa tulla tiheemmin ja sit alkaa harveneen..... no, se jää nähtäväks ja ei voi muuta ku toivoo että seuraavat tulis jo normaali aikaan.. tosin mulla ne on voinu muutenkin vaihdella 25-32 päivää, mut yleensä ne on 27 päivää.
 
Viimeksi muokattu:
Kiva kuulla kaikkien kuulumisia! Jännittää kaikkien teidän puolesta jotka jo kohta pääsette tositoimiin :)
Ei kannata risupesä vielä pelästyä yhtä lyhyttä kiertoa. Vaikka aiemmin kierto olisikin ollut kuurin lopettamisen jälkeen sulla säännöllinen, niin uskoisin että poikkeava kierto on varsin normaali juttu. Toi on kyllä vaarallista toi nettiselailu ;)

Mulle itselleni ei kuulu mitään uutta (kuten ei varmaan vielä kuulukaan pitkään aikaan). Mutta tuttaville kuuluu. Nyt parin viikon sisään olen kuullut kahdelta eri taholta vauvauutisia. Tuttavapariskunta odottaa ensimmäistä vauvaansa, ja olen heidän puolestaan ihan hurjan iloinen, osaan niin hyvin kuvitella heidät vanhemmiksi! Lisäksi sain tietää, että eräs tuttavani (jonka kanssa olimme vuosia sitten enemmänkin tekemisissä) on juuri saanut lapsen. Jostain syystä hänen kohdallaan tunsin yllätyksekseni hieman kateutta ja surua. Ehkä se johtuu siitä, että hän ei aiemmin olisi millään halunnut lapsia ja vielä vuosi sitten ajastuskin tuntui hänestä mahdottomalta. Ehkä jossain syvällä sisälläni ajattelen sen olevan "epäreilua", kun sellaisetkin saavat lapsia jotka eivät niitä ole kauheasti halunneet, mutta minulla joka olen niitä halunnut koko elämäni, ei vieläkään omaa lasta ole. Kateuden tunne tuntuu ikävältä, en haluaisi omata sellaisia tuntemuksia.

Onneksi kuitenkin useimpien kohdalla pystyn olemaan aidosti iloinen vauvauutisista. Eihän toisten vauvat ole minulta pois! Ja erityisesti teidän vauvauutisista iloitsisin ihan hurjasti :) Tsemppiä ja onnea alkavaan prosessiin, ja paljon plussatuulia! :flower:
 

Yhteistyössä