Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?
- Viestiketjun aloittaja Rapulainen
- Ensimmäinen viesti
Risupesä: Kiitos todella paljon neuvoista ja tiedoista koskien tuota Ovumiaa. Tuo henkilökemia asia, mistä mainitsit on varmasti totta. Kiitos vinkistä. =)
Joo-o. En nyt tästä heti ole sinne menossa...tiedostan itsekin tuon että vielä ei ole se oikea aika, muutenkin kuin tuon gradun kannalta. Olen vähän sitä mieltä että nyt asia pitää käydä itsensä ja myös miehen kanssa läpi ja loppuun.
Paju: Joo olen samaa mieltä noista puolenvuoden aikarajoista. Ihmettelen miten sellaisista voidaan pitää kiinni kun ihmiset kuitenkin käsittelevät asioita yksilöinä eri tahtiin. Gradussa on kyllä tekemistä joten kyllä aika tässä menee kuin siivillä...ja ensi viikolla aloitan tilapäiset osittain muualla olevat asumisjärjestelyt...keskittyäksi nyt saamaan tuon gradun loppuun ja ajatellakseni ja järjestelläkseni asioita.
Eilen mies ilmoitti pyytävänsä kuukauden harkinta-aikaa päättääkseen haluaako hän lapsen vai ei. Olen vaan niin totaalisen väsynyt tähän meidän tilanteeseen ja siihen että mies ei ole osannut lähes 3 vuoden aikana kertaakaan päättää haluaako hän lasta vai ei. Hän ilmoitti pari viikkoa sitten että ei halua ja nyt tarvitsee aikaa...juna (eli mielipiteeni) on vaan lähtenyt kääntymään. Enkä taida haluta kääntää sitä enää takaisin tai edes odottaa kääntyykö miehen mieli vai ei. Olen niin totaalisen väsynyt tähän asiaan, että se heijastuu jo arjen jaksamiseen. Äitinikin on alkanut kannustaa (aluksi oli vastahakoinen) lapsen yksin tekemiseen...
Joo-o. En nyt tästä heti ole sinne menossa...tiedostan itsekin tuon että vielä ei ole se oikea aika, muutenkin kuin tuon gradun kannalta. Olen vähän sitä mieltä että nyt asia pitää käydä itsensä ja myös miehen kanssa läpi ja loppuun.
Paju: Joo olen samaa mieltä noista puolenvuoden aikarajoista. Ihmettelen miten sellaisista voidaan pitää kiinni kun ihmiset kuitenkin käsittelevät asioita yksilöinä eri tahtiin. Gradussa on kyllä tekemistä joten kyllä aika tässä menee kuin siivillä...ja ensi viikolla aloitan tilapäiset osittain muualla olevat asumisjärjestelyt...keskittyäksi nyt saamaan tuon gradun loppuun ja ajatellakseni ja järjestelläkseni asioita.
Eilen mies ilmoitti pyytävänsä kuukauden harkinta-aikaa päättääkseen haluaako hän lapsen vai ei. Olen vaan niin totaalisen väsynyt tähän meidän tilanteeseen ja siihen että mies ei ole osannut lähes 3 vuoden aikana kertaakaan päättää haluaako hän lasta vai ei. Hän ilmoitti pari viikkoa sitten että ei halua ja nyt tarvitsee aikaa...juna (eli mielipiteeni) on vaan lähtenyt kääntymään. Enkä taida haluta kääntää sitä enää takaisin tai edes odottaa kääntyykö miehen mieli vai ei. Olen niin totaalisen väsynyt tähän asiaan, että se heijastuu jo arjen jaksamiseen. Äitinikin on alkanut kannustaa (aluksi oli vastahakoinen) lapsen yksin tekemiseen...
Tervetuloa mukaan sisko36 :wave: Ja voimia sinulle isoihin elämän muutoksiin haasteelliseen kevääseen. On hyvä kuunnella omia tuntemuksia, pohtia asioita monelta kantilta ja antaa niille aikaa - mutta ei kuitenkaan liikaa tässä lapsiasiassa 
Itse ainakin päädyin tähän ratkaisuun, koska tajusin, että lapsi ei sulje pois mahdollista tulevaa hyvää parisuhdetta, mutta toisinpäin alkaa olla kohta myöhäistä. Luomuraskaus on omalla kohdallani myös niin epätodennäköistä, että sellaista ei kannattaisi enää alkaa odottelemaan. Vaikka siis tapaisinkin heti tänään jonkun potentiaalisen isäehdokkaan, niin eipä kovin romattiselta tunnu ehdottaa tyyliin ensi trefiit klinikalla Eli odottaa en enää voi.
Lääkärin arvio IVF-kustannuksesta yllätti minutkin. Olen kanssa tehnyt laskelmia ja yrittänyt ottaa huomioon kaiken mahdollisen, mutta ihan tuohon 6000 en ollut minäkään laskelmissani päässyt. Ymmärsin, että varsinaisten tutkimusten, tapaamisten ja hoitojen hinta olisi n. 3000 euron korvilla, siihen lääkkeet 1000-1500 (riippunee siis lääkkeistä) ja simpat päälle. Simppojen hintakin riippunee esim. siitä, haluaako pitää ns. täys-sisarvarauksen. Joillain klinikoilla varauksen hinta on 1000 euroa ja sitten 250 eur per laaki eli olki kutakin hoitokiertoa kohden. Näin jos ynnää 3000 + 1500 + 1000 + 250 = 5750, eli lähellä kuuttatonnia tosiaan ollaan. Tietenkään näin kalliiksi eivät hoidot tule enää jatkossa, vaan vain tämä ensimmäinen hoitokierto. Jatkossa ei tule enää alkututkimuksia, psykologia, siittiöiden sisarvarausta (pelkkä olki), eikä hyvällä tsägällä niin kalliita lääkkeitä, jos ekan kierron munasolujen kypsytyksestä on jäänyt alkioita pakkaseen ja pääsee etenemään joitakin kiertoja pakastesiirroilla. Onpas monimutkaista. Toivottavasti noista pohdinnoista nyt kuitenkin jotain selkoa ja suuntaa saa.
JohSarille jaksamisia verikokeisiin yövuoron perään! Hienoa, että sinullakin alkaa asiat realisoitumaan ja selviämään. Epätietoisuus on ihan pahinta.
Itselläni tuli eilen itku oman tukiverkoston kanssa, kun joutui noista raha-asioista puhumaan. Se on vaan niin ikävä, että tällaisessa asiassa edes ylipäätään puhutaan rahasta. Ja vielä niin jättimäisistä summista! Perheeni on kuitenkin täysillä mukana tukemassa kaikin puolin, niin henkisesti, käytännössä kuin rahallisestikin tarvittaessa. Olen siis kuitenkin onnekas, vaikka välillä sitä miettii, miten epäonnistunut onkaan, kun ei nyt yhtä miestä ole onnistunut elämässään rinnalleen löytämään ja perhettä aikaansaamaan. Jotenkin nämä ovat niin elämän perusasioita, että miksi omalla kohdalla siitä on täytynyt muodostua tällainen härdelli ja valtava taloudellinen kysymys. On kyllä ollut oma "naiseus" koetuksella... Mutta elämä on tällaista. Eteenpäin on mentävä, kunkin omilta lähtökohdiltaan ja keskittyä vaikuttamaan vain niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Mutta eilisen itkun jälkeen on ollut helpottunut olo ja nyt on paljon levollisempi mieli. Kyllä tämä ratkaisu on ainoa oikea!
Itse ainakin päädyin tähän ratkaisuun, koska tajusin, että lapsi ei sulje pois mahdollista tulevaa hyvää parisuhdetta, mutta toisinpäin alkaa olla kohta myöhäistä. Luomuraskaus on omalla kohdallani myös niin epätodennäköistä, että sellaista ei kannattaisi enää alkaa odottelemaan. Vaikka siis tapaisinkin heti tänään jonkun potentiaalisen isäehdokkaan, niin eipä kovin romattiselta tunnu ehdottaa tyyliin ensi trefiit klinikalla Eli odottaa en enää voi.Lääkärin arvio IVF-kustannuksesta yllätti minutkin. Olen kanssa tehnyt laskelmia ja yrittänyt ottaa huomioon kaiken mahdollisen, mutta ihan tuohon 6000 en ollut minäkään laskelmissani päässyt. Ymmärsin, että varsinaisten tutkimusten, tapaamisten ja hoitojen hinta olisi n. 3000 euron korvilla, siihen lääkkeet 1000-1500 (riippunee siis lääkkeistä) ja simpat päälle. Simppojen hintakin riippunee esim. siitä, haluaako pitää ns. täys-sisarvarauksen. Joillain klinikoilla varauksen hinta on 1000 euroa ja sitten 250 eur per laaki eli olki kutakin hoitokiertoa kohden. Näin jos ynnää 3000 + 1500 + 1000 + 250 = 5750, eli lähellä kuuttatonnia tosiaan ollaan. Tietenkään näin kalliiksi eivät hoidot tule enää jatkossa, vaan vain tämä ensimmäinen hoitokierto. Jatkossa ei tule enää alkututkimuksia, psykologia, siittiöiden sisarvarausta (pelkkä olki), eikä hyvällä tsägällä niin kalliita lääkkeitä, jos ekan kierron munasolujen kypsytyksestä on jäänyt alkioita pakkaseen ja pääsee etenemään joitakin kiertoja pakastesiirroilla. Onpas monimutkaista. Toivottavasti noista pohdinnoista nyt kuitenkin jotain selkoa ja suuntaa saa.
JohSarille jaksamisia verikokeisiin yövuoron perään! Hienoa, että sinullakin alkaa asiat realisoitumaan ja selviämään. Epätietoisuus on ihan pahinta.
Itselläni tuli eilen itku oman tukiverkoston kanssa, kun joutui noista raha-asioista puhumaan. Se on vaan niin ikävä, että tällaisessa asiassa edes ylipäätään puhutaan rahasta. Ja vielä niin jättimäisistä summista! Perheeni on kuitenkin täysillä mukana tukemassa kaikin puolin, niin henkisesti, käytännössä kuin rahallisestikin tarvittaessa. Olen siis kuitenkin onnekas, vaikka välillä sitä miettii, miten epäonnistunut onkaan, kun ei nyt yhtä miestä ole onnistunut elämässään rinnalleen löytämään ja perhettä aikaansaamaan. Jotenkin nämä ovat niin elämän perusasioita, että miksi omalla kohdalla siitä on täytynyt muodostua tällainen härdelli ja valtava taloudellinen kysymys. On kyllä ollut oma "naiseus" koetuksella... Mutta elämä on tällaista. Eteenpäin on mentävä, kunkin omilta lähtökohdiltaan ja keskittyä vaikuttamaan vain niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Mutta eilisen itkun jälkeen on ollut helpottunut olo ja nyt on paljon levollisempi mieli. Kyllä tämä ratkaisu on ainoa oikea!
...ai niin, piti vielä ilmoitella, että psykologin aika on nyt myös varattu ensi keskiviikkoaamulle!
sisko36, osaan niin hyvin samaistua sun tilanteeseen! Juuri tuollaista se on ollut täälläkin, olemme 2,5 vuotta seurustelleet eikä mies uskalla edelleenkään tehdä päätöstä vauva-asiassa. Kun olemme käyneet vakavia keskusteluja ja olen pohtinut, että meidän olisi luultavasti parempi erota kun hän ei tunnu lapsia haluavan, on mies sellaisissa tilanteissa sanonut, että voidaan lapsia hankkia. Päätös ei kuitenkaan koskaan kestä pitkään. Nyt olen sitoutunut odottamaan hänen lopullista päätöstään tämän vuoden, mutta en jotenkin enää usko, että hän silloin olisi yhtään valmiimpi. Ja vaikka hän suostuisikin lapsen hankkimaan, en luota, että hän pysyisi kannassaan vaan hyvin todennäköisesti pistäisi jossain vaiheessa jarrut päälle niin kuin sinunkin miehesi. Ja jos nyt jotenkin lapsi yhdessä onnistuttaisiin hankkimaankin, niin jaksaisiko mies oikeasti olla mukana vauva-arjessa, kun ei alun perinkään ole ollut kovin innostunut? Vai pitäisikö raskaan vauva-arjen lisäksi jaksaa myös angstailevaa miestä?
Ymmärrän hyvin kuinka vaikeita päätöksiä sinulla on tehtävänä.
Tsemppiä myös Aavatar75:lle :hug: Ihana kuulla, että perheesi on niin täysillä mukana tässä jutussa, ja ovat luvanneet tukea. Itsekin olen usein pohtinut, miksi oikean miehen löytäminen ja perheen perustaminen ovat osoittautuneet niin vaikeiksi. Ihania naisiahan me kaikki ollaan, siitä se ei ole kiinni! Huonoa tuuria vain...
Ymmärrän hyvin kuinka vaikeita päätöksiä sinulla on tehtävänä.
Tsemppiä myös Aavatar75:lle :hug: Ihana kuulla, että perheesi on niin täysillä mukana tässä jutussa, ja ovat luvanneet tukea. Itsekin olen usein pohtinut, miksi oikean miehen löytäminen ja perheen perustaminen ovat osoittautuneet niin vaikeiksi. Ihania naisiahan me kaikki ollaan, siitä se ei ole kiinni! Huonoa tuuria vain...
Kiitos Aavatar rohkaisevista sanoista. Tuntui niin hyvältä lukea tuo tsemppauksesi ja ymmärrykseni tilanteelle. Tästä tulee Isojen Päätösten Kevät. Tuo luomuraskaus pitäisi olla itselleni mahdollinen gynen mukaan, mutta uutta miestä en jaksa enää lähteä etsimään. Pärjään kyllä lapsen kanssa kahdestaankin.
Eppula: Kiitos tsempeistä ja kannustuksesta. Olisin voinut kirjoittaa aivan samoin mitä sinä kirjoitit. Samanlaista soutamista ja huopaamista on mieheni toiminta. Olen myös miettinyt tuota samaa, että vaikka lapsi yhdessä saataisiinkin mieheni ei todennäköisesti olisi sitoutunut projektiin vaan kiukuttelisi ja saisin hoitaa kaiken.
Ihanaa myös kuulla, että muillakin on ollut samankaltaisia pohdintoja kuin itsellä siitä, että miksi tämä perheenperustaminen voi olla niin hankala asia. Oma naiseus on kyllä ollut koetuksella ja huonommuuden tunteita saanut kokea. Olen ajatellut myös, että huonoa tuuria on ollut miesvalinnoissa mukana. Ei sen kummallisempaa.
Kiitokset vielä kerran kaikille tsempeistä tässä haastavassa elämäntilanteessani! Toivon meille kaikille jaksamista ja voimia tässä tärkeä yhteisessä päämäärässämme! :heart:
Eppula: Kiitos tsempeistä ja kannustuksesta. Olisin voinut kirjoittaa aivan samoin mitä sinä kirjoitit. Samanlaista soutamista ja huopaamista on mieheni toiminta. Olen myös miettinyt tuota samaa, että vaikka lapsi yhdessä saataisiinkin mieheni ei todennäköisesti olisi sitoutunut projektiin vaan kiukuttelisi ja saisin hoitaa kaiken.
Ihanaa myös kuulla, että muillakin on ollut samankaltaisia pohdintoja kuin itsellä siitä, että miksi tämä perheenperustaminen voi olla niin hankala asia. Oma naiseus on kyllä ollut koetuksella ja huonommuuden tunteita saanut kokea. Olen ajatellut myös, että huonoa tuuria on ollut miesvalinnoissa mukana. Ei sen kummallisempaa.
Kiitokset vielä kerran kaikille tsempeistä tässä haastavassa elämäntilanteessani! Toivon meille kaikille jaksamista ja voimia tässä tärkeä yhteisessä päämäärässämme! :heart:
ISO halaus teille kaikille! Olen kieltänyt itseäni tuntemasta häpeää siitä, ette ole löytänyt/saanut kumppania rinnalle. Aavatar75 tavoin ajattelen että vaikka minulla on lapsi hankittu yksin niin ei se estä mahdollista tulevaa suhdetta. Kun kello käy niin asian kanssa ei voi hirveästi odotella. Kun tein tämän päätöksen hoitoihin lähtemisestä niin tuli huomattavasti levollisempi olo tämän asian kanssa.
Olen perhe piirittä avoimesti puhunut viimeiset 1,5 vuotta asiasta. Olen saanut vanhollisen äitinikin ymmärtämään, että jos nyt en tätä tee ei hän enempää lapsenlapsia saa. Pohdin hänelle viimeviikolla näitten hoitojen hintoja niin hän myös tokaisi ettähänellä on säästöjä useampi tuhat että kertoa vaan jos tarviin. Muutama päivä myöhemmin oltiin yhdessä käsityöliikkeessä jossa myydään erillaisia lankoja. Oisiko ollu joku mohairin tyyppinen lanka (joka oli kallis) jota hän hypisteli ja ilmoitti, että tätä häntulee hakemaan kun on aika ja tekee siitä vauvalleni housut ja villatakin. Niin vasta hankaan kun hänkin aluksi oli...
Ymmärsin tuosta netistä bongaamasta jutusta, että joudumme maksamaan 1000 euroa oikeuksia luovuttajan spermaan. Aikani olen asian kanssa kakistellut ja ehkäpä tässä vaiheessa en enään siirry väestöliitolle. Oisi hauska saada lapselleni "biologisen" siskon...
Ihana lukea tätä palstaa. Ihana huomata, että en ole yksin näiden ajatusteni kanssa. Kun luen kirjoituksianne niin välillä tuntuu kuin lukisin juuri omia ajatuksiani. KIITOS teille!
Aamulla labraan ja samalla pitää varata perjantaille se ultra. Onneksi on perjantaina vapaata. Toivottavasti on vielä iltapäivä aikoja. Yökkönä nuo aamu heräämiset ei ole vahvin laji.
Olen perhe piirittä avoimesti puhunut viimeiset 1,5 vuotta asiasta. Olen saanut vanhollisen äitinikin ymmärtämään, että jos nyt en tätä tee ei hän enempää lapsenlapsia saa. Pohdin hänelle viimeviikolla näitten hoitojen hintoja niin hän myös tokaisi ettähänellä on säästöjä useampi tuhat että kertoa vaan jos tarviin. Muutama päivä myöhemmin oltiin yhdessä käsityöliikkeessä jossa myydään erillaisia lankoja. Oisiko ollu joku mohairin tyyppinen lanka (joka oli kallis) jota hän hypisteli ja ilmoitti, että tätä häntulee hakemaan kun on aika ja tekee siitä vauvalleni housut ja villatakin. Niin vasta hankaan kun hänkin aluksi oli...
Ymmärsin tuosta netistä bongaamasta jutusta, että joudumme maksamaan 1000 euroa oikeuksia luovuttajan spermaan. Aikani olen asian kanssa kakistellut ja ehkäpä tässä vaiheessa en enään siirry väestöliitolle. Oisi hauska saada lapselleni "biologisen" siskon...
Ihana lukea tätä palstaa. Ihana huomata, että en ole yksin näiden ajatusteni kanssa. Kun luen kirjoituksianne niin välillä tuntuu kuin lukisin juuri omia ajatuksiani. KIITOS teille!
Aamulla labraan ja samalla pitää varata perjantaille se ultra. Onneksi on perjantaina vapaata. Toivottavasti on vielä iltapäivä aikoja. Yökkönä nuo aamu heräämiset ei ole vahvin laji.
Kaikille :hug:
Kyllä nämä asiat selviävät meidän kaikkien kohdalla jotenkin. Positiivinen asenne auttaa. Olen itse miettinyt, että liki kaikesta selviää pikkuihmisen kanssa kahdenkin, tukiverkkoja kasvatan entistä tiedostavammin ja raha on siltikin vain rahaa.
Avatar75:lla oli hyvä ja omien kokemusteni kanssa yhtenevä siitiiöiden hintatietous. Itselläni oikeus+oljet (oikeus 1000+vain kaksi kpl olkia 272kpl) 1550,00+sperma-analyysi 78+ siittiöiden pesu 79+toimistomaksu10 + iui-maksu 125. Yhteensä 1842,00.
Toivottavasti luonnolliseen kiertoon onnistuu. Olen hieman huolissani, koska jos kaikki ovulaatiotestit hymyilevätkin lauantai-iltaisin niin mitäs sitten? Itse leikin rohkeaa ja menin kuin meninkin maanantaina siihen ensimmäiseen iui:ni. Katsotaan kerkesikö munasoluparka jo kuolla ennen siittiöitä.
Ilmoittelen jos on ilmoiteltavaa.
Kyllä nämä asiat selviävät meidän kaikkien kohdalla jotenkin. Positiivinen asenne auttaa. Olen itse miettinyt, että liki kaikesta selviää pikkuihmisen kanssa kahdenkin, tukiverkkoja kasvatan entistä tiedostavammin ja raha on siltikin vain rahaa.
Avatar75:lla oli hyvä ja omien kokemusteni kanssa yhtenevä siitiiöiden hintatietous. Itselläni oikeus+oljet (oikeus 1000+vain kaksi kpl olkia 272kpl) 1550,00+sperma-analyysi 78+ siittiöiden pesu 79+toimistomaksu10 + iui-maksu 125. Yhteensä 1842,00.
Toivottavasti luonnolliseen kiertoon onnistuu. Olen hieman huolissani, koska jos kaikki ovulaatiotestit hymyilevätkin lauantai-iltaisin niin mitäs sitten? Itse leikin rohkeaa ja menin kuin meninkin maanantaina siihen ensimmäiseen iui:ni. Katsotaan kerkesikö munasoluparka jo kuolla ennen siittiöitä.
Ilmoittelen jos on ilmoiteltavaa.
Hei vaan kaikille,
olipa kiva taas täällä piipahtaa, kun on niin vilkasta keskustelua, ja uusia keskustelijoitakin! :wave:
Mä sain eilen juteltua pitkään puolituttuni kanssa, joka on käynyt tämän prosessin läpi, ja nyt hänellä on 2-vuotias ihana poika. Hän suositteli kyllä Väestöliittoa (ilmeisesti hieman halvempi kuin muut klinikat), ja hänen kokemukset paikan lääkäreistä ja psykologista olivat positiiviset. Kovasti hän tsemppasi ja rohkaisi mua lähtemään tähän, ja sanoi että tämä on kyllä paras asia, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Nyt ajattelen, että sulattelen tuota meidän keskustelua parisen viikkoa, ja sitten otan mahdollisesti seuraavan askeleen ja soitan klinikalle. Hui!
Tapasin jälleen eilen eksäni, joka olisikin nyt valmis lapsentekoon niin, että minusta tulisi kuitenkin yksinhuoltaja, lapsella siis ei olisi virallista isää. Mies saisi kuitenkin tavata lasta, ja olla sellainen kiva "setä". Tämä houkuttelee minua kovastikin (säästäisihän siinä rahaakin...), mutta jotenkin se tuntuu väärältä. Joutuisin valehtelemaan lapselle, että en tiedä kuka isä on, vaikka oikeasti tietäisinkin... Meidän pitäisi tehdä myös jonkinlainen kirjallinen sopimus, jossa määriteltäisiin se, että miehellä ei ole oikeuksia lapsen suhteen. Lieneekö sellainen sopimus edes lainvoimainen? Mietin vaan, että jos sitten tulisikin jokin riitatilanne ja mies alkaisi vaatia oikeuksiaan. En tiedä, näitä nyt aion sulatella.
Rahasta vielä, mä joutuisin kyllä ottamaan pankkilainan, tietääkö kukaan miten auliisti antavat lainaa tällaiseen?
olipa kiva taas täällä piipahtaa, kun on niin vilkasta keskustelua, ja uusia keskustelijoitakin! :wave:
Mä sain eilen juteltua pitkään puolituttuni kanssa, joka on käynyt tämän prosessin läpi, ja nyt hänellä on 2-vuotias ihana poika. Hän suositteli kyllä Väestöliittoa (ilmeisesti hieman halvempi kuin muut klinikat), ja hänen kokemukset paikan lääkäreistä ja psykologista olivat positiiviset. Kovasti hän tsemppasi ja rohkaisi mua lähtemään tähän, ja sanoi että tämä on kyllä paras asia, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Nyt ajattelen, että sulattelen tuota meidän keskustelua parisen viikkoa, ja sitten otan mahdollisesti seuraavan askeleen ja soitan klinikalle. Hui!
Tapasin jälleen eilen eksäni, joka olisikin nyt valmis lapsentekoon niin, että minusta tulisi kuitenkin yksinhuoltaja, lapsella siis ei olisi virallista isää. Mies saisi kuitenkin tavata lasta, ja olla sellainen kiva "setä". Tämä houkuttelee minua kovastikin (säästäisihän siinä rahaakin...), mutta jotenkin se tuntuu väärältä. Joutuisin valehtelemaan lapselle, että en tiedä kuka isä on, vaikka oikeasti tietäisinkin... Meidän pitäisi tehdä myös jonkinlainen kirjallinen sopimus, jossa määriteltäisiin se, että miehellä ei ole oikeuksia lapsen suhteen. Lieneekö sellainen sopimus edes lainvoimainen? Mietin vaan, että jos sitten tulisikin jokin riitatilanne ja mies alkaisi vaatia oikeuksiaan. En tiedä, näitä nyt aion sulatella.
Rahasta vielä, mä joutuisin kyllä ottamaan pankkilainan, tietääkö kukaan miten auliisti antavat lainaa tällaiseen?
Kiva kuulla tuon sinun puolituttusi kokemuksia Pikku enkeli! Minä olen myös miettinyt Väestöliittoa jos tähän hommaan reilun vuoden kuluttua lähden. Juurikin tuon rahan takia...
En ota nyt sen kummemmin kantaa mitä sinun tulisi tehdä eksäsi ehdotuksen suhteen, en osaisi itsekään päättää asiaa helposti tuollaisessa tilanteessa. Mietin kuitenkin tuota lapselle kertomista, että eikö hänelle voisi vain kertoa, että sinä halusit niin kovasti oman lapsen ja kun isää ei ollut löytyä, niin tämä kiva setä auttoi ja lahjoitti sinulle sukusolujaan. Tai siis voisiko lapselle kertoa, että hän on tämän kyseisen sedän sukusolujen avulla syntynyt, mutta ei silti ole hänen varsinainen isänsä? Uskoisin, ettei lapselle tarvitse valehdella, vaan asian pystyisi selittämään jollakin ymmärrettävällä tavalla. Samanlainen tilanne on varmasti monilla yksinäisillä naisilla tai naispareilla, jotka hedelmöitysklinikan sijaan turvautuvat jonkun tuttavan apuun.
Pankkilainasta vielä, uskoisin että kulutusluottoa on ihan yhtä helppo saada tällaiseen asiaan kuin vaikkapa auton ostoonkin. Varmasti asiaan vaikuttaa lähinnä vain oma taloustilanne: onko säännölliset tulot, paljonko on ennestään muuta lainaa jne... Minulla on niin iso asuntolaina (ja jos eroamme joudun ottamaan vielä enemmän asuntolainaa kun yksin asuminen on kallista), etten tiedä voisinko saada sen lisäksi vielä lisälainan...
PS. Katsoitteko muuten Docventuresista tämän dokkarin, joka kertoo yksin elävän naisen lapsenhankkimisesta? Siinäkin siittiöt luovuttaa miespuolinen ystävä.
Docventures: First Comes Love | Tv | Areena | yle.fi
En ota nyt sen kummemmin kantaa mitä sinun tulisi tehdä eksäsi ehdotuksen suhteen, en osaisi itsekään päättää asiaa helposti tuollaisessa tilanteessa. Mietin kuitenkin tuota lapselle kertomista, että eikö hänelle voisi vain kertoa, että sinä halusit niin kovasti oman lapsen ja kun isää ei ollut löytyä, niin tämä kiva setä auttoi ja lahjoitti sinulle sukusolujaan. Tai siis voisiko lapselle kertoa, että hän on tämän kyseisen sedän sukusolujen avulla syntynyt, mutta ei silti ole hänen varsinainen isänsä? Uskoisin, ettei lapselle tarvitse valehdella, vaan asian pystyisi selittämään jollakin ymmärrettävällä tavalla. Samanlainen tilanne on varmasti monilla yksinäisillä naisilla tai naispareilla, jotka hedelmöitysklinikan sijaan turvautuvat jonkun tuttavan apuun.
Pankkilainasta vielä, uskoisin että kulutusluottoa on ihan yhtä helppo saada tällaiseen asiaan kuin vaikkapa auton ostoonkin. Varmasti asiaan vaikuttaa lähinnä vain oma taloustilanne: onko säännölliset tulot, paljonko on ennestään muuta lainaa jne... Minulla on niin iso asuntolaina (ja jos eroamme joudun ottamaan vielä enemmän asuntolainaa kun yksin asuminen on kallista), etten tiedä voisinko saada sen lisäksi vielä lisälainan...
PS. Katsoitteko muuten Docventuresista tämän dokkarin, joka kertoo yksin elävän naisen lapsenhankkimisesta? Siinäkin siittiöt luovuttaa miespuolinen ystävä.
Docventures: First Comes Love | Tv | Areena | yle.fi
Viimeksi muokattu:
Pikku enkeli Mullahan oli exän kanssa juuri tuon kaltanen sopimus, oltiin siis etäsuhteessa ja exä ei halunnu "omia" lapsia siihen tilanteeseen mutta suostui auttamaan (joskin nihkeesti ja hirveän väännön jälkeen). Tehtiin jonkinlainen kirjallinen sopimus jossa mä lupasin olla vaatimatta mitään velvollisuuksia lapseen/isyyteen liittyen ja mies lupasi olla vaatimatta mitään mahdollisten pakastealkioiden käytön suhteen. Oikeus isyyteen jätettiin ikäänkun avoimeks, jos miehen mieli joskus myöhemmin muuttuis. Mutta ilmeisesti tälläinen paperi ei ole mitenkään lainvoimainen jos nainen päättäisikin ryhtyä myöhemmin vaatimaan isyyden selvitystä, elatusmaksuja jne. koska lapsen oikeuden isään katsotaan menevän aina edelle.
Kuitenkin käsittääkseni voi tehdä sopimuksen jossa nainen lupaa maksaa takaisin kaiken mikäli myöhemmin vaatii lakiteitse jotakin lapseen liittyviä maksuja. En tiedä mikä tälläisen sopimuksen pätevyys ois lain edessä, mutta onhan se mustaa valkosella ja antaa miehelle varmaan edes hiukan enemmän turvallisuuden tunnetta. Tietenkin klinikalle voi mennä myös oman lahjottajan kanssa, mutta sitten on edessä taas psykologit ym. ja luultavasti sekin on sitten kalliimpaa muutenkin kuin jos esiintyisi "parina".
Myös se kannattaa miettiä kuinka paljon luottaa vielä exäänsä, koska jos menee hoitoihin saakka niin se vaatii tiettyä sitoutumista, on oltava varma että mies on paikalla silloin kun tarvitaan. Mullehan kävi juuri 3. punktiossa niin että mies pakitti koko hommasta työkiireisiin vedoten. Kuulema tilanne ois ollu toinen, jos oltais ihan ns. yhdessä yritetty lasta ja seurusteltu (kuvittelin kyllä siihen saakka että seurusteltiinkin)..
Mielestäni lapselle kannattaa olla kuitenkin rehellinen, ja jollakin tapaa varautua kertomaan miten asia on, tietenkin lapsen ikätasolle sopivalla tavalla. Vai onko se miehen toive että isyyttä ei paljastettaisi?
Täällä on nyt hoidon suunnittelussa käyty, ja niinhän tässä nyt menee harmilliset 3 kiertoa ennen suunniteltua hoitoa, koska oon syöny endon takia noita Orgametrileja niin pitkään. Vasta siis 3. kierron lopulla voidaan tarkistaa onko limakalvo riittävän palautunu siirtoa varten! Hitto kun ois tajunnu lopettaa ne jo aiemmin..! Mutta mistäs ton nyt ois voinu tietää.. tai tiesin kyllä että 1 "hukkakierto" tulee mutta että melkein 3kk pelkkää peukaloiden pyörittelyä.. no, eiköhän se nopeesti mee, ainakin siihen nähden että tässä on odoteltu jo 3,5 vuotta asioiden minkäänlaista etenemistä....niin ja pakastetuille munasoluille tehdään kuulema aina ICSI. Tämmösistä on aiemmin solut selvinny hyvin, hedelmöittyny ja yleensä päästy siirtoonkin, mutta yhtään lasta ei oo vielä syntyny pakastetuilla munasoluilla että melkein tässä alkaa varautua jo 4.ivf:ään... mutta ei nyt pidä mennä asioiden edelle. Mistäs sitä koskaan tietää jos vaikka mä oisin se eka synnyttäjä (heh, joo niin varmaan) ja katotaan tää nyt ensin. Ihan hyvä määrä niitä soluja kuitenkin tuli, 26 vielä pakkasessa ja ilmeisesti 5 oli ollu epäkypsiä. Kahdessa erässä ois tarkotus sulattaa jos niitä nyt hyvä määrä selviäis..
Kun kyselin noista nykysistä tajuttomista siittiöhinnoista ja muistelin että joskus oli sen 150-300e, niin oli kuulema ihan alihintasia ja nykysin kun niiden kans joutuu tekeen jokkut lalkiteknisetkin käsittelyt, niin sekin nostaa sitä hintaa.. no niinpä tietysti. Mutta tässähän mä maksan tavallaan myös siitä varmuudesta että ne siittiöt on siellä juuri sillon kun tarvitaan,.. eikä tarvi ressata sitäkin että kaikki ois jonku ukon varassa että kiinnostaako tulla paikalle..
Kyllä tuli taas sen verran yhtäkkiä kaikkee informaatioo ja mutkikasta suunnitelmaa (ja tietysti se tuleva rahan menokin, että miten paljo tää kaikki voi maksaa), että kotio kävellessä kiros mielessään että miksei nyt vois olla niinkin yksinkertasta että ku vaan panis oikeeseen aikaan jonkun kans ja se ois siinä, niinkun normaalisti tapahtuu!! JOS oiskin..... :headwall:
Kuitenkin käsittääkseni voi tehdä sopimuksen jossa nainen lupaa maksaa takaisin kaiken mikäli myöhemmin vaatii lakiteitse jotakin lapseen liittyviä maksuja. En tiedä mikä tälläisen sopimuksen pätevyys ois lain edessä, mutta onhan se mustaa valkosella ja antaa miehelle varmaan edes hiukan enemmän turvallisuuden tunnetta. Tietenkin klinikalle voi mennä myös oman lahjottajan kanssa, mutta sitten on edessä taas psykologit ym. ja luultavasti sekin on sitten kalliimpaa muutenkin kuin jos esiintyisi "parina".
Myös se kannattaa miettiä kuinka paljon luottaa vielä exäänsä, koska jos menee hoitoihin saakka niin se vaatii tiettyä sitoutumista, on oltava varma että mies on paikalla silloin kun tarvitaan. Mullehan kävi juuri 3. punktiossa niin että mies pakitti koko hommasta työkiireisiin vedoten. Kuulema tilanne ois ollu toinen, jos oltais ihan ns. yhdessä yritetty lasta ja seurusteltu (kuvittelin kyllä siihen saakka että seurusteltiinkin)..
Mielestäni lapselle kannattaa olla kuitenkin rehellinen, ja jollakin tapaa varautua kertomaan miten asia on, tietenkin lapsen ikätasolle sopivalla tavalla. Vai onko se miehen toive että isyyttä ei paljastettaisi?
Täällä on nyt hoidon suunnittelussa käyty, ja niinhän tässä nyt menee harmilliset 3 kiertoa ennen suunniteltua hoitoa, koska oon syöny endon takia noita Orgametrileja niin pitkään. Vasta siis 3. kierron lopulla voidaan tarkistaa onko limakalvo riittävän palautunu siirtoa varten! Hitto kun ois tajunnu lopettaa ne jo aiemmin..!
Mutta mistäs ton nyt ois voinu tietää.. tai tiesin kyllä että 1 "hukkakierto" tulee mutta että melkein 3kk pelkkää peukaloiden pyörittelyä.. no, eiköhän se nopeesti mee, ainakin siihen nähden että tässä on odoteltu jo 3,5 vuotta asioiden minkäänlaista etenemistä....niin ja pakastetuille munasoluille tehdään kuulema aina ICSI. Tämmösistä on aiemmin solut selvinny hyvin, hedelmöittyny ja yleensä päästy siirtoonkin, mutta yhtään lasta ei oo vielä syntyny pakastetuilla munasoluilla että melkein tässä alkaa varautua jo 4.ivf:ään... mutta ei nyt pidä mennä asioiden edelle. Mistäs sitä koskaan tietää jos vaikka mä oisin se eka synnyttäjä (heh, joo niin varmaan) ja katotaan tää nyt ensin. Ihan hyvä määrä niitä soluja kuitenkin tuli, 26 vielä pakkasessa ja ilmeisesti 5 oli ollu epäkypsiä. Kahdessa erässä ois tarkotus sulattaa jos niitä nyt hyvä määrä selviäis.. Kun kyselin noista nykysistä tajuttomista siittiöhinnoista ja muistelin että joskus oli sen 150-300e, niin oli kuulema ihan alihintasia ja nykysin kun niiden kans joutuu tekeen jokkut lalkiteknisetkin käsittelyt, niin sekin nostaa sitä hintaa.. no niinpä tietysti. Mutta tässähän mä maksan tavallaan myös siitä varmuudesta että ne siittiöt on siellä juuri sillon kun tarvitaan,.. eikä tarvi ressata sitäkin että kaikki ois jonku ukon varassa että kiinnostaako tulla paikalle..
Kyllä tuli taas sen verran yhtäkkiä kaikkee informaatioo ja mutkikasta suunnitelmaa (ja tietysti se tuleva rahan menokin, että miten paljo tää kaikki voi maksaa), että kotio kävellessä kiros mielessään että miksei nyt vois olla niinkin yksinkertasta että ku vaan panis oikeeseen aikaan jonkun kans ja se ois siinä, niinkun normaalisti tapahtuu!! JOS oiskin..... :headwall:
Risupesä . Arvaapa kuinka monesti olen itsekin nauranut mielikuvalle ovulaation aikaan valita väkijoukosta terveimmän näköisen nuoren sällin, joka saisi kavereille kehumisen aihetta (tosikoille:vitsi).
Pikkuenkelille: kirjalliset sopimukset ovat yhtä arvokkaita kun vessapaperi näissä lapsiasioissa. Monet ovat tehneet sopimuksia, joista sitten tapellaan ja silloin on kaukana lapsen etu. Niin verisiksi kiistat voivat mennä. Esim. lesboäidit tuttavapiirissäni ovat raivoisaaan kun tuttu luovuttaja tulikin toisiin ajatuksiin nyt kun lapsi on yli vuoden..
(tosikoille:vitsi).Pikkuenkelille: kirjalliset sopimukset ovat yhtä arvokkaita kun vessapaperi näissä lapsiasioissa. Monet ovat tehneet sopimuksia, joista sitten tapellaan ja silloin on kaukana lapsen etu. Niin verisiksi kiistat voivat mennä. Esim. lesboäidit tuttavapiirissäni ovat raivoisaaan kun tuttu luovuttaja tulikin toisiin ajatuksiin nyt kun lapsi on yli vuoden..
Viimeksi muokattu:
Kiitos vastauksista eppula, risupesä ja Wannawalli! Näin vähän epäilinkin, että nuo sopimukset eivät ole päteviä lain edessä. Eli mun pitää lähteä liikkeelle klinikan kautta, sillä en halua ottaa sitä riskiä, että olisin joku kaunis päivä keskellä huoltajuusriitaa. No way!
Tsemppiä risupesä, muutama kuukausi menee hujauksessa (tietty helppo sanoa...) Mullehan ei ole koskaan tehty mitään hedelmällisyyteen liittyviä testejä, joten en osaa yhtään arvata millainen prosessi itsellä on edessä. Kun nyt vaan saisi rohkeutta ottaa ensi askeleen :headwall:
Tsemppiä risupesä, muutama kuukausi menee hujauksessa (tietty helppo sanoa...) Mullehan ei ole koskaan tehty mitään hedelmällisyyteen liittyviä testejä, joten en osaa yhtään arvata millainen prosessi itsellä on edessä. Kun nyt vaan saisi rohkeutta ottaa ensi askeleen :headwall:
Olipa harvinaisen epämiellyttävä verinäytteen otto. Sattu ihan hirveesti kun hoitaja kaiveli sillä neulalla... Minulla on maanantaina se ultra ja aukiolo tutkimus. Eli totuuden hetket. Toivottavasti ei ole kovin kivulias koska aloitan yövuorot samana iltana. Pitäs varmaan varata aikaa sinne psyk.haastatteluun. Hoitaja ehdotti maanantaita tutkimuspäiväksi koska silloin näkyy paremmin kypsyvä munasolu. Saapas nähdä millä aikataululla päästään liikkeelle... E-pillerit on lopetettu vasta niin saas nähdä missä kunnossa limakalvo on. Mulla tosin usean vuoden ollu tosi niukat kuukautiset.
Minä en osaa sanoa noihin sopimus juttuihin yhtään mitään. En ole edes yrittänyt etsiä luovuttajaa kun haluan, että lapsi on sitten yksin minun. Eikä minun tarvitse tulevaisuudessa riidellä huoltajuudesta. Myös tässä vaiheessa on vielä haave, että löytyisi joku joka haluaisi ryhytä lapselleni isäksi ja minulle kumppaniksi.
Maltin opettelu siis jatkuu...
Minä en osaa sanoa noihin sopimus juttuihin yhtään mitään. En ole edes yrittänyt etsiä luovuttajaa kun haluan, että lapsi on sitten yksin minun. Eikä minun tarvitse tulevaisuudessa riidellä huoltajuudesta. Myös tässä vaiheessa on vielä haave, että löytyisi joku joka haluaisi ryhytä lapselleni isäksi ja minulle kumppaniksi.
Maltin opettelu siis jatkuu...
Lykkyä JS sekä SSG:n että psykoterapeutille. Älä googleta aukiolotutkimusta - itse tein sen virheen ja pelkäsin kauheasti. Tutkimus kesti riisumisineen ja pukeutumisineen max 10min. ja ei sattunut lainkaan. Hieman paineen tunnetta. Jotkut kauhuissaan myös psykokeskusteluista, itse koin hyvänä vaikkakin aikq "kertauksena " omille ajatuksille. Hyvin menee, onnea! Jännää, että toisetkin ovat samoissa vaiheissa kuin itse olin kk sitten .
.Onpas täällä taas ollut mukavasti keskustelua! Ihanaa lukea teidän juttujanne. Teistä on jo nyt tullut tosi tärkeitä tukipilareita.
Wannawallille kovasti peukutuksia iui:n osalta, toivottavasti liikkeellä on sinnikäs munis ja vauhdikkaat simeonit!
Eppulalle suurkiitokset dokkarivinkistä! Ahmin sen ensin itsekseni ja eilen uudelleen siskon ja äidin kanssa. Oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia avartava.
Pitkää ja venyvää pinnaa risupesälle, eppulalle, Pikku enkelille, sisko36:lle ja Pajulle odotuksen odotuksen odotteluun!
Viime yönä (ehkä hieman jännitin aamun psykologin tapaamista) näin unta, että tulin raskaaksi ja sain lapsen :heart: Oli NIIN ihana uni, että vieläkin ihan itsekin liikuttuu siitä tunteesta. Itse raskaus kesti unessa vain kolme päivää, joten töissä eivät ehtineet pahemmin kysellä Synnytystä en juuri muista, mutta imetyksen tunteen kyllä - oli se vaan ihana tunne.
Aamulla siis tosiaan kävin psykologin juttusilla 2x45 min putkeen. Enemmänkin olisi aikaa saanut kulumaan! Tapaaminen oli alkujännityksestä selvittyäni varsin mukava ja ihan hyödyllinenkin. Enimmäkseen kerroin omia ajatuksiani, mutta kyllä muutamia uusiakin heräsi. Ehkä paras anti itselleni oli vahvistuminen siitä, että olen oikealla asialla ja asenteella liikkeellä. Myös psykologi lopuksi sanoi, että olen hyvin miettinyt ja selvittänyt asioita ja toivotti kovasti onnea hoitoihin. Sitä tarvitaan.
Voi JohSar, ikävää, että verikokeen ottaminen oli kohdallasi kivulias. Itselläni suonet ovat niin hyvin tavoitettavissa, että enemmänkin on ongelma saada niitä tyrehtymään. Olen tässä asiassa oikea laboranttien suosikkikoekaniini! Toivottavasti seuraavat tutkimukset sujuvat sinulla helpommin. Kyllähän tässä projektissa kivunsietoamme tullaan varmasti koettelemaan jos vaikka kuinka. Odotan minäkin pienoisella kauhulla munasolujen kasvatusta ja punktiota. Ja hieman hirvittää se kohdun limakalvon "raaputtelututkimuskin". Olikos teistä kukaan käynyt sellaisessa tai kuullut moisesta tutkimuksesta? Eiköhän me kuitenkin vasta sitten mahdollisessa synnytyksessä koeta se suurin kipu! Mutta se ruhtinaallinen palkinto, minkä näistä kärsimyksistä voi saada on varmasti kaiken sen arvoista ja matkan varrella koetut tuskat unohtuu sen siliän tien. Sitä kohden siis rohkeasti kaikki mars!
Wannawallille kovasti peukutuksia iui:n osalta, toivottavasti liikkeellä on sinnikäs munis ja vauhdikkaat simeonit!
Eppulalle suurkiitokset dokkarivinkistä! Ahmin sen ensin itsekseni ja eilen uudelleen siskon ja äidin kanssa. Oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia avartava.
Pitkää ja venyvää pinnaa risupesälle, eppulalle, Pikku enkelille, sisko36:lle ja Pajulle odotuksen odotuksen odotteluun!
Viime yönä (ehkä hieman jännitin aamun psykologin tapaamista) näin unta, että tulin raskaaksi ja sain lapsen :heart: Oli NIIN ihana uni, että vieläkin ihan itsekin liikuttuu siitä tunteesta. Itse raskaus kesti unessa vain kolme päivää, joten töissä eivät ehtineet pahemmin kysellä
Synnytystä en juuri muista, mutta imetyksen tunteen kyllä - oli se vaan ihana tunne.Aamulla siis tosiaan kävin psykologin juttusilla 2x45 min putkeen. Enemmänkin olisi aikaa saanut kulumaan! Tapaaminen oli alkujännityksestä selvittyäni varsin mukava ja ihan hyödyllinenkin. Enimmäkseen kerroin omia ajatuksiani, mutta kyllä muutamia uusiakin heräsi. Ehkä paras anti itselleni oli vahvistuminen siitä, että olen oikealla asialla ja asenteella liikkeellä. Myös psykologi lopuksi sanoi, että olen hyvin miettinyt ja selvittänyt asioita ja toivotti kovasti onnea hoitoihin. Sitä tarvitaan.
Voi JohSar, ikävää, että verikokeen ottaminen oli kohdallasi kivulias. Itselläni suonet ovat niin hyvin tavoitettavissa, että enemmänkin on ongelma saada niitä tyrehtymään. Olen tässä asiassa oikea laboranttien suosikkikoekaniini! Toivottavasti seuraavat tutkimukset sujuvat sinulla helpommin. Kyllähän tässä projektissa kivunsietoamme tullaan varmasti koettelemaan jos vaikka kuinka. Odotan minäkin pienoisella kauhulla munasolujen kasvatusta ja punktiota. Ja hieman hirvittää se kohdun limakalvon "raaputtelututkimuskin". Olikos teistä kukaan käynyt sellaisessa tai kuullut moisesta tutkimuksesta? Eiköhän me kuitenkin vasta sitten mahdollisessa synnytyksessä koeta se suurin kipu! Mutta se ruhtinaallinen palkinto, minkä näistä kärsimyksistä voi saada on varmasti kaiken sen arvoista ja matkan varrella koetut tuskat unohtuu sen siliän tien. Sitä kohden siis rohkeasti kaikki mars!
Aavatar: Kiitos paljon rohkaisevasta kokemuksesta psykologin juttusilla. Tuo kertomuksesi rohkaisi itseäni kun aika on kypsä ja ero puitu läpi. Ja rutkasti onnea hoitoihin jatkossa. Pidän jo varpaita ja peukkuja pystyssä puolestasi että plussa tulisi mahdollisimman pian!:heart:
Johsar: Ikävää, että pistäminen sattui noin..:hug:.toivottavasti aukiolotutkimus ei olisi kivulias. Olen silti useammalta kuullut ettei se satu, joten en usko.
Eppula: Toivotaan, että miehesi muuttaisi kannan tuossa lapsiasiassa. Toiset miehet pohtivat asioita vähän pidempään ja haluavat olla varmoja päätöksestään. Toivotaan, että miehelläsi asia olisi näin ja tulos positiivinen asian suhteen. Itselläni ei sitä näytä tekevän, joten erosta tulee entistä väistämättömämpi.
Olen alkanut ahmimaan käsiini saatavaa kirjallisuutta, olen liittymässä Simpukkaan jäseneksi (olen lukenut sieltä tilaamiani kirjoja ja saanut näkökulmia käsitellä tätä asiaa myös), lisäksi olen käynyt pankissa neuvottelemassa pienen lainan näitä tulevia hoitoja varten. Valmistautuminen on siis aloitettu...muutaman yön nukuin muualla kuin kotona ja koin jopa pieniä ilon hetkiä. Tänään jo Prismassa huomasin etsiväni uutta kahvinkeitintä itselleni. Elämä siis jatkuu...
Ja kipua olen varmasti valmis kestämään myös fyysisesti. Psyykkisellä puolella sitä onkin riittänyt viime päivinä...
Mutta tsemppiä meille kaikille yhteisessä projektissamme. Me pärjäämme kaikki kyllä!Ja plussia ja tarrasukkia matkaan jokaiselle!:heart:
Johsar: Ikävää, että pistäminen sattui noin..:hug:.toivottavasti aukiolotutkimus ei olisi kivulias. Olen silti useammalta kuullut ettei se satu, joten en usko.
Eppula: Toivotaan, että miehesi muuttaisi kannan tuossa lapsiasiassa. Toiset miehet pohtivat asioita vähän pidempään ja haluavat olla varmoja päätöksestään. Toivotaan, että miehelläsi asia olisi näin ja tulos positiivinen asian suhteen. Itselläni ei sitä näytä tekevän, joten erosta tulee entistä väistämättömämpi.
Olen alkanut ahmimaan käsiini saatavaa kirjallisuutta, olen liittymässä Simpukkaan jäseneksi (olen lukenut sieltä tilaamiani kirjoja ja saanut näkökulmia käsitellä tätä asiaa myös), lisäksi olen käynyt pankissa neuvottelemassa pienen lainan näitä tulevia hoitoja varten. Valmistautuminen on siis aloitettu...muutaman yön nukuin muualla kuin kotona ja koin jopa pieniä ilon hetkiä. Tänään jo Prismassa huomasin etsiväni uutta kahvinkeitintä itselleni. Elämä siis jatkuu...
Ja kipua olen varmasti valmis kestämään myös fyysisesti. Psyykkisellä puolella sitä onkin riittänyt viime päivinä...
Mutta tsemppiä meille kaikille yhteisessä projektissamme. Me pärjäämme kaikki kyllä!Ja plussia ja tarrasukkia matkaan jokaiselle!:heart:
Sisko36, saanko udella mitä kirjoja olet löytynyt aiheeseen liittyen? Kiinnostaisi kovasti minuakin. Itse oon lähinnä netistä etsinyt (ja löytänytkin) vaikka ja mitä, muutaman keskustelunkin jossa on ollut kyllä kaikkia eri näkökulmia... Sekä hyvässä että pahassa. Tämä taitaa olla sellainen asia, jossa omaa näkemystään saattaa joutua "puolustamaan" paljonkin... :headwall:
Mä käyn jälleen sisäistä juupas-eipäs- kamppailua (tää on niin hirmu iso asia), ja aion nyt antaa itselleni vielä muutaman viikon tuumaustauon. Mulle kyllä ehdotettiin, että pitäisi laittaa vaan kalenteriin ylös se päivämäärä, jolloin soittaa klinikalle. Täytyy muistutella välillä itselleen, että asioiden eteen pitää toimia, jos niitä haluaa saavuttaa...
Mä käyn jälleen sisäistä juupas-eipäs- kamppailua (tää on niin hirmu iso asia), ja aion nyt antaa itselleni vielä muutaman viikon tuumaustauon. Mulle kyllä ehdotettiin, että pitäisi laittaa vaan kalenteriin ylös se päivämäärä, jolloin soittaa klinikalle. Täytyy muistutella välillä itselleen, että asioiden eteen pitää toimia, jos niitä haluaa saavuttaa...
En enään tarjoa vasenta kättä labrassa. Oikealla kädessä on suoni hyvin esillä, mutta valittavat aina että on pieni. Vasemmalla on kuullemma iso hyvä suoni, mutta se ei ole pinnalla. Taitava näytteenottaja saa siitä suht hyvin otettua. Voipi olla että väsymys vaikutti kipukynnykseen alentavasti.
Mulla on ikävä tapa vatvoa asioita. Tämänkin projektin kohdalla aina välillä meinaan stressata asioista ja varsinkin kun asiat ei tapahdu nyt heti. Stressaaminen ei ole nyt hyväksi ja tiedostan, että asiat etenee nyt omalla painollaan. Nyt pitäisi luottaa siihen että asiat järjestyy kyllä. Niin on aina minun elämässä tapahtunut.
Kaverini jo tsemppasi minua mahdolliseen punktioon. Kuullemma selviin siitä mennen tullen. Pitää muistaa juoda hyvin sinä päivänä. Taidan jättää googlen nyt rauhaan. Liika tieto voi tuoda tuskaa.
Aavatar75 on oikeassa. Kipukynnyksemme tulee oleman koetuksella. Mutta eiköhän me näistä selvitä. Ja se palkinto mikä odottaa on todellakin ainutlaatuista ja sen kaiken arvoista!
Mulla on ikävä tapa vatvoa asioita. Tämänkin projektin kohdalla aina välillä meinaan stressata asioista ja varsinkin kun asiat ei tapahdu nyt heti. Stressaaminen ei ole nyt hyväksi ja tiedostan, että asiat etenee nyt omalla painollaan. Nyt pitäisi luottaa siihen että asiat järjestyy kyllä. Niin on aina minun elämässä tapahtunut.
Kaverini jo tsemppasi minua mahdolliseen punktioon. Kuullemma selviin siitä mennen tullen. Pitää muistaa juoda hyvin sinä päivänä. Taidan jättää googlen nyt rauhaan. Liika tieto voi tuoda tuskaa.
Aavatar75 on oikeassa. Kipukynnyksemme tulee oleman koetuksella. Mutta eiköhän me näistä selvitä. Ja se palkinto mikä odottaa on todellakin ainutlaatuista ja sen kaiken arvoista!
Pikkuenkeli: Tottakai saat tiedustella, eiväthän nämä salaisuuksia ole. Kehottaisin sinua menemään tutustumaan Simpukan sivuille. Siellä monia hyviä kirjoja varmasti listattuna...itse tilasin kirjat Ei kenenkään äiti ja Vauvaa vailla. Tuota ekaa olen hyvän matkaa lukenut ja saanut oikeutuksen tunteilleni ja huomannut, etten ole yksin tunteitteni ja asian kanssa. Toisaalta kirja myös vahvisti ajatusta erosta, kun tajusin miten muut miehet ovat olleet mukana projektissa...ja miten kaukana oma mieheni on tästä. Lisäksi kuulin, että hänelle tuli ero exästä kun hänen piti vahtia lasta suhteessa lopussa paljon...todella hyvän kuuloinen isäehdokas. Huokaus...
Nyt on laina saatu ja olen liittynyt Simpukkaan. Vaikka vähän mietin kuulunko Simpukkaan (en tiedä olenko tahattomasti lapseton) kirjojen lukeminen vahvisti tuntemusta siitä, että sitä kautta saisin vertaistukea, joten liityin.
Nyt on laina saatu ja olen liittynyt Simpukkaan. Vaikka vähän mietin kuulunko Simpukkaan (en tiedä olenko tahattomasti lapseton) kirjojen lukeminen vahvisti tuntemusta siitä, että sitä kautta saisin vertaistukea, joten liityin.
Samaa mieltä Aavatar75:n kanssa, ihana aina käydä täällä lukemassa teidän kirjoituksianne! Helpottaa ihan mielettömästi kun huomaa, että on muitakin ihmisiä jotka käyvät samoja asioita läpi ja pystyy keskustelemaan niistä heidän kanssaan.
Minäkin näen tosi usein unta siitä, että olen raskaana tai minulla on lapsi. Usein unissa kaikki on jotenkin sekavaa (en ole tajunnut että olen raskaana ennen kuin synnytän, tai olen unohtanut että lapselta pitäisi vaihtaa välillä vaipatkin, tai en muuten vaan osaa mitään), mutta samaan aikaan kaikissa unissa on ollut epävarmuudesta ja huolesta huolimatta suunnaton onnen tunne.
Mies on ollut viime päivät kovin surullinen, kun hänestä tuntuu edelleen todella vahvasti siltä että vaikka hän lapsista tykkääkin, ei hän halua omia lapsia. Mutta samalla minä olen hänelle niin hurjan tärkeä, että ajatus eroamisesta tuntuu ihan kamalalta. Mies ehdotti minulle tänään sellaista ratkaisua, että minä hankkisin lapsen yksin, mutta me voisimme edelleen seurustella (ja asua yhdessä). Hänen mukaansa ratkaisussa olisi monia hyviä puolia:
- meidän ei tarvitsisi jättää toisiamme kun olemme niin onnellisia yhdessä
- lapsella ei olisi ehkä isää, mutta kuitenkin mukava "äidin poikakaveri", jolloin lapsella olisi myös miehenmalli lähipiirissä
- minulla ei olisi aivan yhtä rankkaa kuin sinkkuna yksinhuoltajana, koska mieskin voisi auttaa minua jonkun verran ja olla tukenani
- jos kävisi niin huonosti että myöhemmin eroaisimme, minun ei tarvitsisi pelätä huoltajuusriitoja, koska lapsi olisi yksiselitteisesti vain minun
- voisimme jäädä asumaan nykyiseen unelmiemme kotiin (yksin tätä ei olisi varaa pitää)
- ratkaisu olisi minulle taloudellisesti helpompi, kun asumiskustannukset ovat muutenkin kaksin asuessa huomattavasti pienemmät
Mies oli sitä mieltä että hän olisi valmis raivaamaan kodistamme tilaa lapselle, ja elämään samassa kodissa minun ja lapseni kanssa. Hän ei kuitenkaan ole valmis sitoutumaan omaan biologiseen lapseen.
Kieltämättä miehen ehdotuksessa on monia houkuttelevia puolia (ei tarvitse erota muuten niin onnellisesta suhteesta, lapsi on yksiselitteisesti minun jos ero kuitenkin tulee, taloudellisesti olisi helpompaa), mutta asiassa on myös monia puolia jotka minua pohdituttavat:
- onko mies oikeasti valmis jaksamaan joka päiväisessä elämässään pientä lasta ja tajuaako hän todella, kuinka paljon lapsi tulisi vaikuttamaan meidän elämäämme ja myös parisuhteeseemme?
- vaikka mies ei olisikaan lapsen isä, tulisi lapsi silti kiintymään häneen hyvin paljon. Miltä lapsesta tuntuisi, jos eron tapauksessa niin läheinen ihminen katoaisi hänen elämästään? Toisaalta tilannehan olisi ihan sama, jos lapsen syntymän jälkeen löytäisin uuden miehen jonka kanssa myöhemmin eroaisin. Siltä ei siis välttämättä pysty millään tavalla säästymään varmuudella (paitsi olemalla koskaan enää seurustelematta). Ja mies voisi ilmeisesti eron jälkeen pitää edelleen lapseen yhteyttä "kummisetämaisesti", eli hänen ei tarvitsisi kadota kokonaan lapsen elämästä
- mitä hedelmöityshoito-psykologikin sanoisi tällaisesta erikoisesta järjestelystä?
Minä en osaa näin yhtäkkiä ajatella tästä ehdotuksesta oikein yhtään mitään, yritän vain miettiä mitä kaikkia asioita tällaisessa tilanteessa pitäisi ottaa huomioon ja mikä voisi aiheuttaa ongelmia. Onneksi tässä on reilusti aikaa miettiä. Joka tapauksessa näyttää hyvin todennäköiseltä, että minulla on lapsen hankkimisen suhteen vain kaksi vaihtoehtoa: hankkia lapsi yksin sinkkuna, tai hankkia lapsi yksin vaikka seurustelisinkin.
Minäkin näen tosi usein unta siitä, että olen raskaana tai minulla on lapsi. Usein unissa kaikki on jotenkin sekavaa (en ole tajunnut että olen raskaana ennen kuin synnytän, tai olen unohtanut että lapselta pitäisi vaihtaa välillä vaipatkin, tai en muuten vaan osaa mitään), mutta samaan aikaan kaikissa unissa on ollut epävarmuudesta ja huolesta huolimatta suunnaton onnen tunne.
Mies on ollut viime päivät kovin surullinen, kun hänestä tuntuu edelleen todella vahvasti siltä että vaikka hän lapsista tykkääkin, ei hän halua omia lapsia. Mutta samalla minä olen hänelle niin hurjan tärkeä, että ajatus eroamisesta tuntuu ihan kamalalta. Mies ehdotti minulle tänään sellaista ratkaisua, että minä hankkisin lapsen yksin, mutta me voisimme edelleen seurustella (ja asua yhdessä). Hänen mukaansa ratkaisussa olisi monia hyviä puolia:
- meidän ei tarvitsisi jättää toisiamme kun olemme niin onnellisia yhdessä
- lapsella ei olisi ehkä isää, mutta kuitenkin mukava "äidin poikakaveri", jolloin lapsella olisi myös miehenmalli lähipiirissä
- minulla ei olisi aivan yhtä rankkaa kuin sinkkuna yksinhuoltajana, koska mieskin voisi auttaa minua jonkun verran ja olla tukenani
- jos kävisi niin huonosti että myöhemmin eroaisimme, minun ei tarvitsisi pelätä huoltajuusriitoja, koska lapsi olisi yksiselitteisesti vain minun
- voisimme jäädä asumaan nykyiseen unelmiemme kotiin (yksin tätä ei olisi varaa pitää)
- ratkaisu olisi minulle taloudellisesti helpompi, kun asumiskustannukset ovat muutenkin kaksin asuessa huomattavasti pienemmät
Mies oli sitä mieltä että hän olisi valmis raivaamaan kodistamme tilaa lapselle, ja elämään samassa kodissa minun ja lapseni kanssa. Hän ei kuitenkaan ole valmis sitoutumaan omaan biologiseen lapseen.
Kieltämättä miehen ehdotuksessa on monia houkuttelevia puolia (ei tarvitse erota muuten niin onnellisesta suhteesta, lapsi on yksiselitteisesti minun jos ero kuitenkin tulee, taloudellisesti olisi helpompaa), mutta asiassa on myös monia puolia jotka minua pohdituttavat:
- onko mies oikeasti valmis jaksamaan joka päiväisessä elämässään pientä lasta ja tajuaako hän todella, kuinka paljon lapsi tulisi vaikuttamaan meidän elämäämme ja myös parisuhteeseemme?
- vaikka mies ei olisikaan lapsen isä, tulisi lapsi silti kiintymään häneen hyvin paljon. Miltä lapsesta tuntuisi, jos eron tapauksessa niin läheinen ihminen katoaisi hänen elämästään? Toisaalta tilannehan olisi ihan sama, jos lapsen syntymän jälkeen löytäisin uuden miehen jonka kanssa myöhemmin eroaisin. Siltä ei siis välttämättä pysty millään tavalla säästymään varmuudella (paitsi olemalla koskaan enää seurustelematta). Ja mies voisi ilmeisesti eron jälkeen pitää edelleen lapseen yhteyttä "kummisetämaisesti", eli hänen ei tarvitsisi kadota kokonaan lapsen elämästä
- mitä hedelmöityshoito-psykologikin sanoisi tällaisesta erikoisesta järjestelystä?
Minä en osaa näin yhtäkkiä ajatella tästä ehdotuksesta oikein yhtään mitään, yritän vain miettiä mitä kaikkia asioita tällaisessa tilanteessa pitäisi ottaa huomioon ja mikä voisi aiheuttaa ongelmia. Onneksi tässä on reilusti aikaa miettiä. Joka tapauksessa näyttää hyvin todennäköiseltä, että minulla on lapsen hankkimisen suhteen vain kaksi vaihtoehtoa: hankkia lapsi yksin sinkkuna, tai hankkia lapsi yksin vaikka seurustelisinkin.
eppula Oisko lapsi siis ollenkaan biologisesti miehesi, eli hankkisit lapsen lahjasoluilla vai auttaisko käytännössä lapsen hankinnassa, vaikkei haluakaan juridista isyyttä yms.? Jos jälkimmäinen vaihtoehto, niin kehottasin esiintymään ihan tavallisena parina eikä mihinkään psykologeille tarvi sillon mennäkään.
Sitten voi olla hankalampi juttu jos tarvit lahjasiittiöitä.. mun kokemus on se että ne vääntää helposti ongelmaa sellasestakin mitä asiakas ite ei koe minään ongelmana, eli luultavasti kyllä se saattas nähdä tilanteen melko sekavana/ epävakaana, mikä pitäs selkiyttää jotenkin, ja juuri sen ongelmallisena että mies ei halua lapsia.. :/ ja hämmentäiskö se lasta jotenkin jos äidin kans asuis joku "kaveri-mies" jota ei saa kuitenkaan pitää isänä. Mutta voihan sitä aina kokeilla ja tää oli vaan mun veikkausta...saattaa olla että riippuu paljon psykologistakin, ja jotkut voi olla avarakatseisempiakin!
Sitten voi olla hankalampi juttu jos tarvit lahjasiittiöitä.. mun kokemus on se että ne vääntää helposti ongelmaa sellasestakin mitä asiakas ite ei koe minään ongelmana, eli luultavasti kyllä se saattas nähdä tilanteen melko sekavana/ epävakaana, mikä pitäs selkiyttää jotenkin, ja juuri sen ongelmallisena että mies ei halua lapsia.. :/ ja hämmentäiskö se lasta jotenkin jos äidin kans asuis joku "kaveri-mies" jota ei saa kuitenkaan pitää isänä. Mutta voihan sitä aina kokeilla ja tää oli vaan mun veikkausta...saattaa olla että riippuu paljon psykologistakin, ja jotkut voi olla avarakatseisempiakin!
Miehen ehdotus tarkoitti, että hankkisin lapsen kokonaan yksin, eli käyttäisin lahjasiittiöitä. En nyt siis yhtään tiedä haluanko loppujen lopuksi tällaista vaihtoehtoa, mutta jos haluaisin, niin tuntuisi jotenkin hassulta jos miehen kanssa pitäisi erota vain sen takia, että psykologista tilanne näyttäisi normaalilta ja saisin luvan hedelmöityshoitoihin. Ja mitäköhän tapahtuisi lapsilisän yksinhuoltajakorotukselle, onnistuisinko mitenkään vakuuttamaan niitä, että olen oikeasti yksinhuoltaja ja kustannan lapseni elämisen yksin, vaikka asunkin avoliitossa lapsen saadessani? Paljon on tosiaan pohdittavaa.
Myös tuota lapsen suhtautumista mieheen mietin kyllä. Toki monissa uusioperheissä on varmasti samanlainen tilanne, eli samassa taloudessa saattaa myös asua mies joka ei ole lapsen isä. Mutta täytyy se asia silti miettiä, miltä se lapsesta tuntuisi, miten sen hänelle selittäisi...
Myös tuota lapsen suhtautumista mieheen mietin kyllä. Toki monissa uusioperheissä on varmasti samanlainen tilanne, eli samassa taloudessa saattaa myös asua mies joka ei ole lapsen isä. Mutta täytyy se asia silti miettiä, miltä se lapsesta tuntuisi, miten sen hänelle selittäisi...
Kelan silmissä yhdessä asuvat mies ja nainen (jollei ole lähisukulaisia, tyyliin naisen veli, isä tai poika) on avopari. Itse en ole saanut lapsilisän yh-korotuksia kun olen asunut exien kanssa, jotka siis ei ole olleet lapsen isiä. Myös kaikissa asumistuessa ja muissa tuissa ne lasketaan koko ruokakunnan mukaan, eli miehenkin tulot vaikuttaa. En tiedä onko nykyäänkin vielä sama systeemi.
(edit)
Yks ratkasu vois olla se jos mies vuokrais mahdollisimman läheltä jonkun halvan pikku yksiön jotta sais nimellisesti eri osotteen, sillonhan siinä ei ois mitään epäselvää, eri ruokakunnat ja sä oisit yh. Eihän kela ja tuskin kukaan muukaan sitä vahdi vaikka mies viettäs käytännössä kaiken liikenevän ajan siellä sun kämpässä missä nyt asutte..
(edit)
Yks ratkasu vois olla se jos mies vuokrais mahdollisimman läheltä jonkun halvan pikku yksiön jotta sais nimellisesti eri osotteen, sillonhan siinä ei ois mitään epäselvää, eri ruokakunnat ja sä oisit yh. Eihän kela ja tuskin kukaan muukaan sitä vahdi vaikka mies viettäs käytännössä kaiken liikenevän ajan siellä sun kämpässä missä nyt asutte..
Viimeksi muokattu:
Onpas aikamoinen asia pohdittavana sinulla eppula. Mielestäni eriskummallinen ehdotus... Hmmm... Jos olet avoliitossa lapsen saadessasi niin miten käy tukien? Lapsilisän yh korotus, elatusmaksut ym ym... Vaikka lapsi ei ole avomiehesi niin katsooko KELA kuitenkin että hän kuitenkin on? Meinaako hän osallistua vaipanvaihtoon tai muuhun vauvan hoitoon? Onneksi sinun ei tarvitse tehdä päätöstä nyt. Katso miten tilanne etenee ja haistele ilmapiiriä tovi ennen kuin teet päätöksesi.