Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Hei!

Minä olen kirjoitellut tänne aiemmin haaveistani saada sisarus pojalleni. Nyt haaveesta on, toivottavasti, tulossa totta. Olen käynyt alkututkimuksissa ja tänään kävin lääkärin luona tekemässä suunnitelmaa tulevaan hoitoon. Seuraavaan kiertoon ei hoitoja vielä tehdä, koska tulee tuo joululoma ja mun hoito olisi mennyt juuri loppiaisviikolle. Mutta sitten tammikuun lopulla ruvetaan tosi toimiin. Minulle tehdään IVF. Aika hurjalta kuulosti nuo lääkemäärät ja pistämiset. Onneksi on vielä aikaa valmistautua tulevaan.
En ole omassa ystäväpiirissäni paljon haaveistani huudellut ja haluankin pitää asian aika pitkälle omanani. Kiva olisi saada täältä keskustelukavereita samassa tilanteessa olevista.
 
Hae jäsenyyttä kenguruuhun!
Anni

kenguruu.foorumit.fi

Ohjeet jäseneksi pääsemisestä löytyy etusivulta. Lue ohjeet tarkoin, jotta rekisteröitymisesi onnistuisi sujuvasti. Lyhyesti kerrottuna toimit seuraavasti:

1. Lähetä pieni esittelysähköposti itsestäsi (+käyttämäsi nicki) etusivulla ilmoitettuun sp-osoitteeseen.
2. Odota vastausta.
3. Saatuasi vastauksen voit rekisteröityä KenguRuun etusivulta.

Siis HUOM:
Ensin sähköposti, sitten vasta rekisteröintipyyntö Foorumin sivulta!
 
Hei!

Voisiko joku teistä itsellisistä naisista kertoa, miten teillä on mennyt lääkkeitten kelakorvaus? Onko lääkäri merkannut rastin, että kyseessä olisi sairauden hoito vai vaihtoehdon muu? Itse kävin aamulla viemässä reseptit apteekkiin ja siellä ruvettiin ihmettelemään asiaa, että miksi rasti ruudussa muu. No en siinä ruvennut tilannettani selvittämään vaan lupasin ottaa yhteyttä lääkäriini. Lääkärini sanoi, että joskus on voinut itsellistenkin kohdalla merkata, että kyseessä olisi sairauden hoito, mutta enää ei. Korvaus on kuulema haettava kelan Kuopion toimistosta jälkikäteen. Onko tämä kaikkien kohdalla näin?
Mitään lääkkeitä en vielä saanut, kun meidän pikkukylän apteekkiin ne on tilattava. Farmaseutti vaan kauhisteli, että on tässä maksettavaa, jos ei kelakorvauksia saa, eli n. 800e. Onhan se iso summa, mutta toive on suuri.
 
Hei

Minulla on kokemusta hedelmöityshoitoklinikalle lahjoittamisesta. Jos joku yksinäinen nainen harkitsee keinohedelmöitystä, niin voisin kyllä auttaa, joko sitten koti- tai klinikkainseminaation kautta.
Minusta klinikat rahastavat aika törkeästi. Itse en kaipaisi mitään korvausta, ehkä matkoista jotain.

Olen alle 30v, urheilua harrastava mies Etelä-Suomesta. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä osoitteeseen lahja2011@gmail.com
 
Viimeksi muokattu:
Yritin, mutta rekisteröintipostiin ei ole vielä vastattu...
En tiedä milloin laitoit s.postia, mutta jos et kovin kauan sitten voi yhtenä mahdollisuutena olla talviloma eli modet voivat olla netittömässä paikassa ja siksi vastaaminen jäänyt/kestää. Ja joskus voi myös s.posti kadota bittiavaruuteen. =) Odota vielä hetki ja laita s.postia uudestan heille.
 
En tiedä milloin laitoit s.postia, mutta jos et kovin kauan sitten voi yhtenä mahdollisuutena olla talviloma eli modet voivat olla netittömässä paikassa ja siksi vastaaminen jäänyt/kestää. Ja joskus voi myös s.posti kadota bittiavaruuteen. =) Odota vielä hetki ja laita s.postia uudestan heille.
Juu, vastaus tuli. Kivahan se, että modeilla on perhekiireitä - tarkoittaa että ainakin jollain on onnistunut. :)
 
heippa kaikille!! olen lueskellut tätä palstaa jonkun aikaa, ja ajattelin rohkaistua kirjoittelemaan. olen vm77, minulla on tyttö vm2000, hän on ihan luomusti sanut alkunsa. jokin aika sitten 6vn parisuhde loppui. suhteen aikana kävimme läpi kaikki lapsettomusshoidon muodot (omilla sukusoluilla) inssit,ivft,icsit... hoitojen aikana saimme aikaiseksi yhden plussan, vikaa meistä ei silti löytynyt... suhde katkesi moniin ongelmiin, mutta omalta osaltani voin sanoa että lapsen kaipuuni oli suurempi kuin rakkauteni mieheen, ja lopulta oli pakko tehdä jonkun mielestä ehkä rajukin ratkaisu, eli ottaa ja lähteä, ja yrittää nyt saada vielä edes yksi vauva. tällä hetkellä vaihtoehtoina on vielä se baarista jonkun viattoman pokaaminen tai nämä hoitoihin uudestaan lähteminen. olen antanut itselleni miettimisaikaa kevään loppuun mitä tässä tehdä saavuttaakseni sen minkä vuoksi tunnen olevani tähän maailmaan syntynyt:monen lapsen äitiyden...
 
Moi kaikille,

löysin tämän ketjun googlettamalla parisen viikkoa sitten ja olen lukenut tätä ihan mielenkiinnosta, koska tavallaan olen samassa tilanteessa kanssanne. Eroja tosin löytyy valtaosaan kirjoittajista, koska olen mies enkä yksinäinen vaan ollut pitkään parisuhteessa miehen kanssa.

Olen aina halunnut lasta/lapsia, mutta homous on tuntunut ylipääsemättömältä esteeltä tämän asian suhteen. Pitkään minulla oli tunne, että homolle ei kuulu oikeus lapsiin. Toisaalta mietitytti kovasti, koska tunnen useita homomiehiä, joilla aikaisemmasta avioliitostaan on lapsia. Ja viime aikoina olen törmännyt homomiehiin, jotka ovat naisten kanssa saaneet lapsia "muumimukilla" tai esim. klinikan avustuksella.

Nyt yli 40-vuotiaana olen ymmärtänyt, että on viimeiset hetket edetä asian suhteen ja aloimme etsiä naista-/naisparia, joka myös haluaisi lapsen ja meidän kanssamme. Löysimme vajaa vuosi sitten mukavan naisen, joka oli valmis yrittämään kanssamme (tutustuimme ensin muutaman kuukauden ajan toisiimme ja keskustelimme kovasti lapseen liittyvistä asioista). Ja sekä minä että äitiehdokas (kuten te kaikki täällä) olemme miettineet jo vuosia mahdolliseen lapseen liittyviä asioita, joten hetken mielijohteesta ei ole kyse.

Toivottavasti ette tunne, että olen "tirkistellyt" tai tunkenut tälle palstalle. Me olemme menossa klinikalle, koska kotikonstein ei ole vielä tärpännyt ja kello oikeastaan tikittämisen sijaan raksuttaa molemmilla.

Me olemme miettineet Viron Nova Vita -klinikkaa. Kysyisinkin, onko kenellekään sieltä nyt tuoreempaa tietoa, kuin mitä oli mainittu aivan ketjun alussa. Sivut ovat nykyisin ainakin suomen kieliset ja suomen kielellä ilmeisesti saa myös palvelua?

Jos joku tietää tästä klinikasta jotain, olisin todella kiitollinen kaikesta siihen liittyvästä tiedosta.
Olemme menossa sinne aivan lähiaikoina. Kun ei ole kokemusta klinikoista ja ollaan heti menossa Suomen ulkopuolelle, monet asiat tietysti mietityttävät.

Haluan vielä kertoa, että olen todella ylpeä teistä kaikista ja teidän rohkeudestanne tässä asiassa sekä sitkeydestä, monella kun on vastamäkeä ollut todella paljon. Oli masentavaa lukea kirjoituksia siitä, miten lähipiiri tai perhe on suhtautunut negatiivisesti suunnitelmaanne tai jo olemassa olevaan lapseen. Minulla on lähipiiristä paljon kokemuksia yksinhuoltajista (mm veljeni), eikä ne asiat miehen- tai naisen-mallin puuttumisesta ole ollenkaan niin vakavia, kuin "ammattilaiset" tai teidän moralisoivat läheisenne kertovat. Tärkeintä on, että lapsella on hyvä olla ja että häntä rakastetaan. Ehkä yksi tärkeä asia on se, että ei lähde liikaa hyvittämään lapselle materiaalilla ja muulla sitä, että toinen vanhemmista puuttuu. Mutta sen voi korvata monella hyvällä lähipiirin lapsirakkaalla ihmisellä. Tärkeää on, että lapsella on ympärillään useampia rakastavia ja välittäviä lapsia. Näin hän saa eri malleja ja sitä kautta mielestäni parhaat eväät elämään. Itse olen "ydinperheestä" (sana jota vihaan yli kaiken). Meillä oli kaikki asiantuntijoiden peruspalikat kohdallaan, mutta paljon huonoa, joten ainakin tiedän, mitä mahdollinen lapseni ei tule kokemaan omassa perheessäni.

Miettikääpä sitä määrää lapsia, jotka sodan jälkeen olivat puoliorpoja tai orpoja ja mitkä olivat olosuhteet silloin. Miten ne lapset ja vanhemmat pärjäsivät? Niistä lapsista kasvoi sukupolvi, joka on ollut rakentamassa Suomea enemmän kuin mikään aikaisempi tai todennäköisesti sen jälkeenkään. Minun suvussani on ollut paljon lapsia, joita isovanhemmat, tädit, sedät ja muut sukulaiset ovat kasvattaneet. Ennenkin on erottu tai tullut yksinpuolisia lapsia ja tuolloin oli usein tapana jättää lapset jollekin muulle ja jatkaa omaa elämää, vähän kuin alusta. Siksi en voi ymmärtää, että joku suunnittelee lapsen hankintaa vuosia tai vuosikymmeniä, käyttää huimat summat rahaa ja käy läpi rankkoja hoitoja ja tämän jälkeen jollain on otsaa arvostella kyseistä henkilöä ja hänen valintaansa! Me kaikki tiedämme, että monet lapset elävät surkeissa parisuhteissa ja kuinka moni lapsi on saanut/saa alkunsa esim. baari-illlan tuloksena, kun harrastetaan känniseksiä ja sen jälkeen isää ei enää ole. Kuka laittaisi nämä ihmiset psykologin istuntoon ja varmistaa, että ovat kypsiä äideiksi/isiksi?

Törmäsin täällä myös parin isän "ilmoitukseen" itsestään. Se oli hieno juttu. Ketjua lukiessa mietinkin, että eikö kukaan mies ole löytänyt tätä vai eikö uskalla kirjoittaa asiasta. Täällä mainittiin, että heidän kannattaisi laittaa ilmoitus Setan sivustolle. Haluaisin kertoa, että se on todella marginaalinen sivusto, kun nyt vertaan tähän naismäärään, joka täällä asian ympärillä kirjoittelee. Ja kun täällä monet ovat kuitenkin halunneet lapselleen isän vaikkakaan ei itselleen puolisoa, eikö olisi upeaa, että tätä kautta löytäisivät isäehdokkaan. Voin kertoa, että on huima määrä vastuullisia, rakastavia ja hyvät puitteet elämälleen rakentaneita homoja/homopareja, jotka haaveilevat lapsesta/lapsista, mutta eivät ole löytäneet sopivaa naista, jonka kanssa lapsen tehdä. Nämä miehet ovat valmiita ottamaan vastuuta, jakamaan hoitotaakkaa ja auttamaan kaikin puolin. Eikä heidän kanssaan tarvitse tapella arjen askareista tai työntää pois sohvalta juomasta olutta, kun imuroit ;-)

Mukavaa kevättalven jatkoa kaikille ja toivottavasti tämä ketju elää edelleen. On antanut varmasti monelle huimat määrät konkreettista apua ja tukea!
 
otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin sähköpostia tampereen Ovumiaan, ja selitin tilanteen ja kyselin miten alkuun. sain ystävällisen vastauksen takaisin, ja nyt tarttis soittaa omaan sairaalaan, ja pyytää vanhat hoitokertomuspaperit ja sen jälkeen soitto ovumiaan aikaa varaillakseni. ei kai se auta enää odotella, rahaa on kyllä vaan siihen yhteen hoitoon, mutta kerätään sit välillä lisää... onko täällä ketään Ovumiassa hoidoissa? olisi kiva kuulla millaista kohtelua (ja ennen kaikkea millaisia tuloksia ;) ) olette siellä saaneet..
 
Täällä me ei enää haluta jutella kun aina joku tulee joko tarjoamaan spermaa milloin milläkin menetelmällä tai sitten alkaa moralisoimaan. Tuolla suljetulla me ollaan turvassa ja voidaan jutella luottamuksellisesti.

Kaikki *tarjoukset* eivät ole olleet yhtä harkittuja ja fiksusti kirjoitettuja kun tuolla isäksi hki-nicillä...
 
Harmi, että tämä ketju tuntuu päättyneen, mutta hyvä, jos apua/neuvoa tarvitsevat voivat keskustella asioista toisaalla. Kerron tähän kuitenkin vielä viimeisimpiä kuulumisiani Viron suhteen. Kävimme Nova Vita -klinikalla "tutustumiskäynnillä", jossa tilannetta kartoitettiin. Mieslääkäri puhuu hyvin suomea, joten jos joku on arkaillut kielikynnyksen vuoksi, siitä ei kannata välittää. Paikkaan pääsee helposti/edullisesti taksilla (n. 15-20 min satamasta). Olikohan juuri tässä ketjussa joku maininnut aikaisemmin, että paikan ulkonäköön ei kannata kiinnittää liiaksi huomiota. Hyvä neuvo. Paikka näyttää päällepäin rähjäiseltä, mutta sisältä siisti ja henkilökunta mukavaa ja asiallista. Hoidoista/tutkimuksista en vielä osaa sanoa, kun ne ovat edessäpäin, mutta niihin ollaan pikaisesti jatkamassa. Toivottavasti minulla on positiivisia uutisia jossain vaiheessa kerrottavana. Hinnat Suomen hintoihin verrattuna edullisempia. Laivamatka maksoi edestakaisin viimeksi 6 €/naama, joten matkakustannukset siltä osin edullisemmat kuin pääkaupunkiseudulla julkisilla kulkeminen ;-)
 
Hei!

Nyt olen saanut tämän ketjun vihdoin luettua :)

Olen 37-v sinkkunainen, ja parin vuoden harkinnan jälkeen olen päättänyt yrittää lasta itsellisesti. Ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa yhteyttä muutamaan klinikkaan, ja ensimmäinen inssi toivottavasti syksyllä.

Laitan huomenna hakemuksen tonne kenguruuhun!
 
Hei kaikille!

Meni muutama päivä että sain luettua tämän pinon :))) Todellakin tuli paljon arvokasta tietoa.

Kävin jo syksyllä katselemassa näitä sivuja, mutta sitten jätin vähän vielä kesken koko haaveen...Olen 31v. enkä ole löytänyt kumppania rinnalleni, jotta saisin lapsen luomuna :(

Haluan enemmän kuin mitään muuta oman lapsen. Haluan tuntea olevani äiti.

Joten tuumasta toimeen ja varasin ajan Fertinovalle Helsinkiin. Aika on toukokuun puolessa välissä :))) jännittää ihan hirveesti, olen aivan kauhuissani :D Päivällä olin epävarma haluanko lähteä tähän prosessiin juuri nyt, odotanko vielä? Mutta pari tuntia meni ja olin jo unohtanut epäilyni. Kävin lukemassa juttuja: Mitä olisin halunnut tietää ennen vauvan tuloa :DDD

Kiitos kaikille teille!! Olen saanut niiiiin paljon apua tähän tunteiden sekamelskaan ja saanut ajatukseni selkiytettyä (ainakin useimmat hetket :D)

Onko muita Fertinovalla nyt? Sieltä kun he soittivat, niin luettelivat kustannuksia, ja laskin sitten että tulee se vähän vajaa 3000€... Eli onko tällä hetkellä parempi ostaa se osuus simppoihin?

Ajattelin että olisin päässyt hieman vähemmällä kustannuksella...toisaalta kun ajattelen, niin toi on todellakin pieni raha siihen mitä saan sillä :D

Laitoin hakemuksen kenguruuhunkin, muten tiedä onko mun sähköposti hyväksyttävä? No kai sen näkee sit :D

Olen kertonut parhaalle ystävälleni, mutten muille. En usko että kerron ainakaan vielä kellekään muulle...Missä vaiheessa olette kertoneet töissä asiasta? Sitten kun on jo raskaana vai aikaisemmin? Eikai niiden siellä tarvitse tietää?? :DDD

Voi kun olis jo syksy :D ajattelin josko sillloin olis ekat inssit. Ei ainakaan ole tietoa vielä, onko mittään hidastavia tekijöitä, mutta nehän selviii sit.

Tsemppii kaikille
 

Yhteistyössä